Järkyttävän vanha olo, kohta 48v
tuntuu ettei mulla ole elämälle enää mitään annettavaa saati sillä mulle. Suhtaudutaanko muhun enää työelämässä vakavasti? Kuka edes palkkaa tänikäisen työttömän? Mikä merkitys elämälläni on? Mihin katosi yhtäkkiä viimeiset 20 vuotta? Jos on tällainen alakulo niin kuinka selviän?
Kommentit (22)
Samanikäinen, ja tunnistan vanhemiseen liittyvän harmituksen (käyttäisin tässä v-sanaa).
Tuntuu että elämä luisuu ohi, ettei nuormpanan älynnyt tehdä asioita niinkuin olisi pitänyt.
Mutta toisaalta, lapset onnellisesti täysi-ikäisiä, oma terveys vielä hyvä. Ehkä jostain taivaasta tipahtaa vielä joku hyvä duuni, sillä välin yritän saada opintopisteitä kasaan.
Alamäki alkaa tuossa iässä, ei sille voi mitään, työttömänä olet työantajien silmissä ongelmajätettä ja töihin et pääse jos et sitten ole koulutukseltasi esim lääkäri. Jos olet nainen niin vaihdevuodet ovat käsillä, kaikkia epämääräisiä oireita alkaa tulla mm. yöllisiä hikoiluja, kolotuksia siellä ja täällä, iho veltostuu ja rypistyy, harmaita hiuksia pukkaa. Toki joku tulee kehumaan miten on elämänsä kunnossa ja näyttää tosi nuorelta, kaupassa kysytään alkoa ostaessa paperit ym. mutta totuutta ei voi paeta, alamäki on alkanut ja ei voi muuta kuin hyväksyä se tai masentua.
nainen49v.
Odotahan kun pääset tähän ikään. Aamulla vessan peilistä näkyy naama jota et tunnista 😫 N58
Ottaahan se ikääntyminen päähän, kun mieli on parikymppisen mutta naama ja kroppa fyysisen iän tasolla eli 54, olen ikäänkuin vankina väärässä kropassa. :(
Multa ei kysytty Alkossa papereita vaikka olen 24 v ja näytän ihan ikäiseltäni. Luulen, että johtui siitä kun oli 2 v lapsi mukana kun ostin isälle viskipullon. Että ajateltiin, että kyllä tuo tarpeeksi täysi-ikäinen on varmasti. Sitten taas isältäni (50+) kysyttiin noin kuukausi sitten paperit, ei kuulemma ollut hyvä vitsi, ei ollut henkkareita mukana eivätkä myyneet. Niitä papereita voidaan kysyä muustakin syystä kuin että olisi kovin nuorennäköinen. Siksi mä sen viskipullon kävin sitten juhliin hakemassa kun isä ei enää halunnut lähteä.
Sitten aloittajalle, että kyllä sinun ikäisiäsi löytyy varsinkin AMK:sta aina muutama alanvaihtaja. Omassa ryhmässäni oli muinoin (2019) kaksi melkein 50-vuotiasta. Toinen oli ollut alalla, mutta halusi vähän edetäkin. Toinen oli jäänyt työttömäksi työpaikkansa mennessä konkkaan ja lähti opiskelemaan helpommin työllistävää alaa. Jos on ikinä ollut työelämässä niin siitä saa jo aika hyvin lähtöpisteitä kaikenlaisiin yhteishakuihin. Sitten tietenkin työvoimakoulutusten kautta voi joskus työllistyä suoraan harjoittelupaikkaan.
Tuossa iässä äiti alkoi puhumaan täysi-ikäisille lapsilleen lässyttämällä ja yritti viedä meitä johonkin lapsille suunnattuihin tapahtumiin koska olemme "lapsia".
No, sinä olet vanha.
Ei se kuitenkaan ole kaiken loppu, sinuun verrattuna maailmassa on vielä sinuakin vanhemppia ja raihnaisempia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Alamäki alkaa tuossa iässä, ei sille voi mitään, työttömänä olet työantajien silmissä ongelmajätettä ja töihin et pääse jos et sitten ole koulutukseltasi esim lääkäri. Jos olet nainen niin vaihdevuodet ovat käsillä, kaikkia epämääräisiä oireita alkaa tulla mm. yöllisiä hikoiluja, kolotuksia siellä ja täällä, iho veltostuu ja rypistyy, harmaita hiuksia pukkaa. Toki joku tulee kehumaan miten on elämänsä kunnossa ja näyttää tosi nuorelta, kaupassa kysytään alkoa ostaessa paperit ym. mutta totuutta ei voi paeta, alamäki on alkanut ja ei voi muuta kuin hyväksyä se tai masentua.
nainen49v.
Sinä üli et ole naista nähnytkään. Etkä tule näkemäänkään niin kauan kuin vietät aikasi AV:lla naiseksi tekeytyen.
Elämätön elämä.
Tässä iässä sen huomaa, kuka on tehnyt töitä oman elämänsä eteen ja kuka on vain ajelehtinut ja antanut virran viedä.
Voi kun nuoret ymmärtäisivät.
Nyt viimeistään otat itseäsi niskasta kiinni ja alat tehdä jotain itsesi eteen.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Samanikäinen, ja tunnistan vanhemiseen liittyvän harmituksen (käyttäisin tässä v-sanaa).
Tuntuu että elämä luisuu ohi, ettei nuormpanan älynnyt tehdä asioita niinkuin olisi pitänyt.
Mutta toisaalta, lapset onnellisesti täysi-ikäisiä, oma terveys vielä hyvä. Ehkä jostain taivaasta tipahtaa vielä joku hyvä duuni, sillä välin yritän saada opintopisteitä kasaan.
Vain matalastikoulutetuilla h u o r i l l a on lapset tässä vaiheessa täysi-ikäisiä.
Kaffepulla kirjoitti:
Elämätön elämä.
Tässä iässä sen huomaa, kuka on tehnyt töitä oman elämänsä eteen ja kuka on vain ajelehtinut ja antanut virran viedä.
Voi kun nuoret ymmärtäisivät.
Nyt viimeistään otat itseäsi niskasta kiinni ja alat tehdä jotain itsesi eteen.
Onpa tyhmä kommentti, ei elämää tekemällä eletä eikä siitä sillä lailla hyvää saa sen enempää, kuin nauttimalla.
Mulla on ihan itsetuhoisia ajatuksia tämän ikäkriisin tiimoilta. En vain kestä ikääntymistä ja sitä merkityksettömyyden ja epäonnistumisen tunnetta.
Olen vanhempi kuin sinä ja tunnen itseni nuoreksi.
Peiliin katsoessani näytän nuorelta, ainakin välillä.
Minulla on kaksikymppisen mieli kuusikymppisen ruumiissa. Koska tunnen olevani väärässä ruumiissa, minun pitäisi mielestäni päästä yhteiskunnan kustantamana kaikkiin mahdollisiin nuorennushoitoihin ja leikkauksiin.
Niin, jossain vaiheessahan elämää sitä tajuaa että kaikkihan on loppujen lopuksi itse luomaamme harhaa ja turhuuksien turhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksikymppisen mieli kuusikymppisen ruumiissa. Koska tunnen olevani väärässä ruumiissa, minun pitäisi mielestäni päästä yhteiskunnan kustantamana kaikkiin mahdollisiin nuorennushoitoihin ja leikkauksiin.
Hyvä huomio. Miksi vain ns muunsukupuoliset saavat verovaroilla ilmaista hoitoa.
Kaffepulla kirjoitti:
Elämätön elämä.
Tässä iässä sen huomaa, kuka on tehnyt töitä oman elämänsä eteen ja kuka on vain ajelehtinut ja antanut virran viedä.
Voi kun nuoret ymmärtäisivät.
Nyt viimeistään otat itseäsi niskasta kiinni ja alat tehdä jotain itsesi eteen.
Rohkea elämä vai elämä, joka on eletty virheiden tekemistä ja muiden arvostelua peläten? Aina on niitä, jotka haluavat leikata siivet ja ampua unelmamme alas. Uskommeko latistajia ja ankeuttajia on oma valinta. Ei ole pakko uskoa, voi elää omannäköisensä elämän. Sillä on hintansa mutta vielä kovempi on elämättömän elämän hinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alamäki alkaa tuossa iässä, ei sille voi mitään, työttömänä olet työantajien silmissä ongelmajätettä ja töihin et pääse jos et sitten ole koulutukseltasi esim lääkäri. Jos olet nainen niin vaihdevuodet ovat käsillä, kaikkia epämääräisiä oireita alkaa tulla mm. yöllisiä hikoiluja, kolotuksia siellä ja täällä, iho veltostuu ja rypistyy, harmaita hiuksia pukkaa. Toki joku tulee kehumaan miten on elämänsä kunnossa ja näyttää tosi nuorelta, kaupassa kysytään alkoa ostaessa paperit ym. mutta totuutta ei voi paeta, alamäki on alkanut ja ei voi muuta kuin hyväksyä se tai masentua.
nainen49v.
Sinä üli et ole naista nähnytkään. Etkä tule näkemäänkään niin kauan kuin vietät aikasi AV:lla naiseksi tekeytyen.
Menikö tunteisiin? :D Totuus ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alamäki alkaa tuossa iässä, ei sille voi mitään, työttömänä olet työantajien silmissä ongelmajätettä ja töihin et pääse jos et sitten ole koulutukseltasi esim lääkäri. Jos olet nainen niin vaihdevuodet ovat käsillä, kaikkia epämääräisiä oireita alkaa tulla mm. yöllisiä hikoiluja, kolotuksia siellä ja täällä, iho veltostuu ja rypistyy, harmaita hiuksia pukkaa. Toki joku tulee kehumaan miten on elämänsä kunnossa ja näyttää tosi nuorelta, kaupassa kysytään alkoa ostaessa paperit ym. mutta totuutta ei voi paeta, alamäki on alkanut ja ei voi muuta kuin hyväksyä se tai masentua.
nainen49v.
Sinä üli et ole naista nähnytkään. Etkä tule näkemäänkään niin kauan kuin vietät aikasi AV:lla naiseksi tekeytyen.
Menikö tunteisiin? :D Totuus ärsyttää.
Ai menikö mikä tunteisiin? Minä en ole ap, olen nuorempi, eikä mulla ole minkäänlaista ikäkriisiä, päin vastoin. Mutta jatka sinä yksinäistä runkutteluasi palstalla, naiseksi tekeytymistä lähemmäksi oikeaa naista tuskin koskaan tulet pääsemäänkään.
Itse yritän saada dipan valmiiksi ennen tuota ikää ja sitten työelämään.