Paljasta epäsuosittu mielipiteesi - Tätä ajattelen, mutta en kahvipöydässä kehtaa ääneen sanoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa käytetään liikaa resursseja parantumattomasti sairaiden hoitoon ts. sellaisten jotka makaavat vuosikausia letkuissa muiden hoidettavana.

Katopa vaan, niin heillä on levetirsetaamilääkitys! Samassa jamassa oot itsekkin, jos siihen joudut.

Tämä osui silmiini ja alkoi tosissaan kiinnostaa, että mitä tarkoitat? Terveisin keppraa epilepsian hoidossa käyttävä (haluaisin kyllä eroon tuosta, mutta pakko syödä että saan pitää ajokorttini!)

Suurin osa meikkiä käyttävistä ihmisistä ei osaa oikeasti meikata, vaan lopputulos on lähes aina suttuinen, epäimarteleva tai suorastaan rumentava.

Lasten adoptoiminen täysin toisenrotuisista maista pitäisi tehdä laittomaksi. Tarkoitus varmaan monella on hyvä (ei tosin jollain kilpeänsä kultaavilla, kuten Madonna tai Angelina Jolie, joilla adoptiolasten hamstraaminen on vain imagojuttu), mutta usein se vie ojasta allikkoon kuten jotkut muutkin hyvää tarkoittavat teot (esim. kieltolaki, jonka piti raitistaa kansalaiset, mutta totuttikin nämä kovaan viinaan, kaatokänneihin kun kerrankin saa, salakuljetukseen ja muun rikollisuuden rehottamiseen, sama on käynyt USA:ssa surullisen kuuluisassa huumeiden vastaisessa sodassa). (Danten kirjassa Jumalainen Näytelmä helvetin portailla luki sanat 'Tie helvettiin on kivetty Hyvillä Aikeilla', jälkikaneetiksi siihen voisi lisätä ehdon 'jos asioita ei ajattele loppuun asti ja monelta kantilta, vastustajien mielipiteitä kuunnellen ja niistä vinkkiä ottaen')

Ensin lapsi on syystä tai toisesta joutunut hylätyksi, jos lapsi on pieni hän ei muista, mutta vähän isommat jo saattavat kokea hylätyksi tulemisen tunnetta, sitten kun ehkä jo sopeutuu lastenkotiin, uusiin kavereihin ja hoitajiin, tulee joku vieras setä tai täti ja vie mukaan. Taas uusi hylkäämiskokemus, mutta toki lapsella on parempi rakastavien ottovanhempien hoivissa, lapset unohtavat myös nopeasti. Paitsi jos lapsi on eri rotua kuin muut lapset. Siitä alkaa hänen elinikäinen sopeutumisensa, vanhemmat tavallaan luovat hänelle sen kohtalon.

Jos kaikki ei mene ruusuilla tanssien, niin silloin yleensä nämä adoptiolapset syyttävät sitä yhteiskuntaa jossa he elävät, sen pitää muuttua toisen rotuiseksi tai ainakin sen pitää muuttua 'suvaitsevaksi', erilaisuutta ei saa ihmetellä, olla utelias, karsastaa, pelätä, se pitää ottaa vain avoimin sylin vastaan. Tämä sotii taas montaakin ihmisille ominaista tapaa vastaan. Ihminen kun tuppaa varovaisuuttaan (ja järkevyyttään) varomaan eri kortteleista, eri kaupunginosista, eri kaupungeista, eri lääneistä, eri maista ja varmaan tulevaisuudessa eri aurinkokunnista ja galakseista tulevia öttiäisiä. 

Syyttäisivät adoptiovanhempiaan. Hehän lähtivät päättämään tämän lapsen kohtalosta, että tämä pääsee/joutuu yhteiskuntaan jossa aina tulee olemaan enemmän tai vähemmän silmätikku. Kato kun oli niin kiva saada adoptiolapsi Vietnamista tai Etiopiasta, siinä silleen niiku auttoi niitä onnettomia kehitysmaan lapsii niiku silleen konkreettisesti, ja olihan se jotenkin niin paljon hianompaa selittää naapureille, vähän erottautua siitä typerästä massasta, hih. Kyllä niillä leuka loksahti. Junteilla, khiihiii.

Täällä on kirjoituksista päätellen ihan sairasta porukkaa.....

En ymmärrä jääkiekkoilijoiden palvontaa. Se on mielestäni hassua.

Vierailija kirjoitti:

Lasten adoptoiminen täysin toisenrotuisista maista pitäisi tehdä laittomaksi. Tarkoitus varmaan monella on hyvä (ei tosin jollain kilpeänsä kultaavilla, kuten Madonna tai Angelina Jolie, joilla adoptiolasten hamstraaminen on vain imagojuttu), mutta usein se vie ojasta allikkoon kuten jotkut muutkin hyvää tarkoittavat teot (esim. kieltolaki, jonka piti raitistaa kansalaiset, mutta totuttikin nämä kovaan viinaan, kaatokänneihin kun kerrankin saa, salakuljetukseen ja muun rikollisuuden rehottamiseen, sama on käynyt USA:ssa surullisen kuuluisassa huumeiden vastaisessa sodassa). (Danten kirjassa Jumalainen Näytelmä helvetin portailla luki sanat 'Tie helvettiin on kivetty Hyvillä Aikeilla', jälkikaneetiksi siihen voisi lisätä ehdon 'jos asioita ei ajattele loppuun asti ja monelta kantilta, vastustajien mielipiteitä kuunnellen ja niistä vinkkiä ottaen')

Ensin lapsi on syystä tai toisesta joutunut hylätyksi, jos lapsi on pieni hän ei muista, mutta vähän isommat jo saattavat kokea hylätyksi tulemisen tunnetta, sitten kun ehkä jo sopeutuu lastenkotiin, uusiin kavereihin ja hoitajiin, tulee joku vieras setä tai täti ja vie mukaan. Taas uusi hylkäämiskokemus, mutta toki lapsella on parempi rakastavien ottovanhempien hoivissa, lapset unohtavat myös nopeasti. Paitsi jos lapsi on eri rotua kuin muut lapset. Siitä alkaa hänen elinikäinen sopeutumisensa, vanhemmat tavallaan luovat hänelle sen kohtalon.

Jos kaikki ei mene ruusuilla tanssien, niin silloin yleensä nämä adoptiolapset syyttävät sitä yhteiskuntaa jossa he elävät, sen pitää muuttua toisen rotuiseksi tai ainakin sen pitää muuttua 'suvaitsevaksi', erilaisuutta ei saa ihmetellä, olla utelias, karsastaa, pelätä, se pitää ottaa vain avoimin sylin vastaan. Tämä sotii taas montaakin ihmisille ominaista tapaa vastaan. Ihminen kun tuppaa varovaisuuttaan (ja järkevyyttään) varomaan eri kortteleista, eri kaupunginosista, eri kaupungeista, eri lääneistä, eri maista ja varmaan tulevaisuudessa eri aurinkokunnista ja galakseista tulevia öttiäisiä. 

Syyttäisivät adoptiovanhempiaan. Hehän lähtivät päättämään tämän lapsen kohtalosta, että tämä pääsee/joutuu yhteiskuntaan jossa aina tulee olemaan enemmän tai vähemmän silmätikku. Kato kun oli niin kiva saada adoptiolapsi Vietnamista tai Etiopiasta, siinä silleen niiku auttoi niitä onnettomia kehitysmaan lapsii niiku silleen konkreettisesti, ja olihan se jotenkin niin paljon hianompaa selittää naapureille, vähän erottautua siitä typerästä massasta, hih. Kyllä niillä leuka loksahti. Junteilla, khiihiii.

Täällä kyllä huomaa miten ääripäistä ajattelua ihmisillä on. Osa sanoo että lapset pitäisi jättää tekemättä ja jos niitä haluaa, niin adoptoida vaikka ulkomailta. Ja sitten toiset sanoo että ei missään nimessä saa adoptoida ulkomailta. Tuohon aiempaan kommenttiin vaan kysäisen, että jos lapsia ei saa adoptoida ulkomailta koska heidän elämänsä muuttuu sitten niin paljon huonommaksi kun ovat täällä erilaisia ym. ym. niin meinaatko että siellä kotimaan lastenkodissa ne mahdollisuudet hyvään elämään ovat paremmat? Eiköhän ne lapset sielläkin odottele adoptiovanhempia, osa hyvinkin pitkään, ja päätyvät ihan samalla tavalla syyttämään yhteiskuntaa oloistaan jos kokevat, että ovat tulleet hyljityiksi. Adoptio on myös Suomessa niin pitkä ja monimutkainen prosessi, että kun sitä kautta lapsen saa ja sinut on soveliaaksi vanhemmaksi todettu, niin suurimmalla osalla se massasta erottautuminen ja oman paremmuuden löyhyttely sen ulkomaisen lapsen vuoksi jää siinä vaiheessa melko vähälle.

Tämä nykyinen tapa että omia lapsia ei yritetäkään kasvattaa itse. Järjestään viedään heti hoitoon ja esim. kolmatta lasta kotona vauvana hoitaessa vanhemmat lapset esim. 2 ja 4 v viedään hoitoon 5pv/vk 8h/pv.

Yhteiskunnan pitää jokainen mammaloma maksaa ja siihen aina päälle edellisten lapsien hoito. Hyvin omituista.

Lisäksi olen sitä mieltä, että tähän on keksitty hieno peitetarina : perustellaan lapsen oikeudella varhaiskasvatukseen, kun kyse oikeasti on äidin halusta mammalomailla mukavasti vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nykyinen tapa että omia lapsia ei yritetäkään kasvattaa itse. Järjestään viedään heti hoitoon ja esim. kolmatta lasta kotona vauvana hoitaessa vanhemmat lapset esim. 2 ja 4 v viedään hoitoon 5pv/vk 8h/pv.

Yhteiskunnan pitää jokainen mammaloma maksaa ja siihen aina päälle edellisten lapsien hoito. Hyvin omituista.

Lisäksi olen sitä mieltä, että tähän on keksitty hieno peitetarina : perustellaan lapsen oikeudella varhaiskasvatukseen, kun kyse oikeasti on äidin halusta mammalomailla mukavasti vauvan kanssa.

Meillä on toinen lapsi tulossa ja puntaroin tämän asian kanssa, että pitääkö taapero kokonaan kotona vauvavuoden aikana vai laittaako osa-aikaisesti hoitoon.

Eräs ystäväni suositteli laittamaan taaperon edes osa-aikaisesti hoitoon, sillä hän oli pitänyt taaperon kotona ja kokenut sen tosi raskaaksi. Itse ilmeisesti pidit lapsesi kotona ja homma toimi?

Vierailija kirjoitti:

Lasten adoptoiminen täysin toisenrotuisista maista pitäisi tehdä laittomaksi. Tarkoitus varmaan monella on hyvä (ei tosin jollain kilpeänsä kultaavilla, kuten Madonna tai Angelina Jolie, joilla adoptiolasten hamstraaminen on vain imagojuttu), mutta usein se vie ojasta allikkoon kuten jotkut muutkin hyvää tarkoittavat teot (esim. kieltolaki, jonka piti raitistaa kansalaiset, mutta totuttikin nämä kovaan viinaan, kaatokänneihin kun kerrankin saa, salakuljetukseen ja muun rikollisuuden rehottamiseen, sama on käynyt USA:ssa surullisen kuuluisassa huumeiden vastaisessa sodassa). (Danten kirjassa Jumalainen Näytelmä helvetin portailla luki sanat 'Tie helvettiin on kivetty Hyvillä Aikeilla', jälkikaneetiksi siihen voisi lisätä ehdon 'jos asioita ei ajattele loppuun asti ja monelta kantilta, vastustajien mielipiteitä kuunnellen ja niistä vinkkiä ottaen')

Ensin lapsi on syystä tai toisesta joutunut hylätyksi, jos lapsi on pieni hän ei muista, mutta vähän isommat jo saattavat kokea hylätyksi tulemisen tunnetta, sitten kun ehkä jo sopeutuu lastenkotiin, uusiin kavereihin ja hoitajiin, tulee joku vieras setä tai täti ja vie mukaan. Taas uusi hylkäämiskokemus, mutta toki lapsella on parempi rakastavien ottovanhempien hoivissa, lapset unohtavat myös nopeasti. Paitsi jos lapsi on eri rotua kuin muut lapset. Siitä alkaa hänen elinikäinen sopeutumisensa, vanhemmat tavallaan luovat hänelle sen kohtalon.

Jos kaikki ei mene ruusuilla tanssien, niin silloin yleensä nämä adoptiolapset syyttävät sitä yhteiskuntaa jossa he elävät, sen pitää muuttua toisen rotuiseksi tai ainakin sen pitää muuttua 'suvaitsevaksi', erilaisuutta ei saa ihmetellä, olla utelias, karsastaa, pelätä, se pitää ottaa vain avoimin sylin vastaan. Tämä sotii taas montaakin ihmisille ominaista tapaa vastaan. Ihminen kun tuppaa varovaisuuttaan (ja järkevyyttään) varomaan eri kortteleista, eri kaupunginosista, eri kaupungeista, eri lääneistä, eri maista ja varmaan tulevaisuudessa eri aurinkokunnista ja galakseista tulevia öttiäisiä. 

Syyttäisivät adoptiovanhempiaan. Hehän lähtivät päättämään tämän lapsen kohtalosta, että tämä pääsee/joutuu yhteiskuntaan jossa aina tulee olemaan enemmän tai vähemmän silmätikku. Kato kun oli niin kiva saada adoptiolapsi Vietnamista tai Etiopiasta, siinä silleen niiku auttoi niitä onnettomia kehitysmaan lapsii niiku silleen konkreettisesti, ja olihan se jotenkin niin paljon hianompaa selittää naapureille, vähän erottautua siitä typerästä massasta, hih. Kyllä niillä leuka loksahti. Junteilla, khiihiii.

Adoptio ei ole mikään supermarketti, josta valitaan mieleisen näköinen kersa. Väylät adoptiolapsen saamiseksi ovat hyvin rajoitetut. Suomesta tai ylipäätään länsimaista on hyvin vaikeaa saada adobtiolasta, jonka hankkiminen ylipäätäänkin on pitkä ja epävarma prosessi.

Vierasta säikkyviltä on tietysti turha vaatia säikkymisen lopettamista. Kauhalla ei voi ottaa, kun on lusikalla annettu.

Olen antinatalisti, en hyväksy lasten hankkimista. Jokaisen kannattaisi miettiä täytyykö itsekkäästi yrittää tehdä itsestään varmuuskopio hankkimalla lapsia. Samat ihmiset, jotka valittavat lakkaamatta arkisesta epätyydyttävästä ja raskaasta puurtamisestaan, rahavaikeuksista, sairauksista, ihmissuhdeongelmista ym. päättävät tuottaa uuden sukupolven nauttimaan tästä samasta ihanuudesta ja pahimmassa tapauksessa vanhemmilta perityistä sairauksista ja asennevammoista. Edes parhaat vanhemmat eivät voi taata, että lapset syntyvät terveinä ja pystyvät elämään tervettä ja onnellista elämää. Syntymättömältä ei voi saada suostumusta tämän synnyttämiseen, joten uuden tietoisen elämän tuottaminen on aina moraalisesti väärin. Jos on pakko olla lapsia, adoptoikaa niitä jotka ovat jo epäonnekkaasti sattuneet syntymään ja tarvitsevat adoptiokotia. Tätä ei tietenkään voi suurimmalle osalle ihmisistä sanoa ääneen. Itse olen korkeasti koulutettu, terve, onnellinen, korkeatuloinen ja ainakin suomalaisella mittapuulla jopa rikas, mutta en silti katso olevani niin erinomainen, että alkaisin omista omahyväisistä syistäni tuottamaan uutta tietoista ja potentiaalisesti kärsivää elämää tähän maailmaan.

Tatuoinnit ja lävistykset on ihan vi tun hirveitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Transsukupuoliset, muunsukupuoliset ja muutkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt saavat aivan kohtuuttoman paljon huomiota julkisessa keskustelussa ja mediassa. Asia on tärkeä, enkä yhtään väheksy heidän oikeuksiaan, mutta haloo, esimerkiksi muunsukupuolisia on muutama promille väestöstä! 

Olen täysin samaa mieltä! Ja itsehän olen seksuaalivähemmistöön kuuluva :D

Mua nauratti jo se, kun aikanaan "Tahdon2013" - buumin aikaan jengi vaihtoi facebookissa sateenkaariprofiilikuvan. Niinku heteroihmiset. Olin että jaaha, miksi? Halusivat kuulemma "näyttää tukensa", että meille seksuaalivägemmistöisille kuuluu samat oikeudet kuin kaikille muillekin. Hmmm, okei, ennen tuota kampanjaa en KOSKAAN ollut huomannutkaan, että minua syrjittiin tai minulta evättäisiin oikeuksia :D

Se sateenkaariprofiilikuva naurattaa edelleen.

Meillä oli töissä homokammoinen ihminen. Siis todella. Kunnes nuorimmaisensa osoittautui sellaiseksi ja vielä transvestiitiksi. Nyt löytyy jo prideteemsat profiilikuvista 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nykyinen tapa että omia lapsia ei yritetäkään kasvattaa itse. Järjestään viedään heti hoitoon ja esim. kolmatta lasta kotona vauvana hoitaessa vanhemmat lapset esim. 2 ja 4 v viedään hoitoon 5pv/vk 8h/pv.

Yhteiskunnan pitää jokainen mammaloma maksaa ja siihen aina päälle edellisten lapsien hoito. Hyvin omituista.

Lisäksi olen sitä mieltä, että tähän on keksitty hieno peitetarina : perustellaan lapsen oikeudella varhaiskasvatukseen, kun kyse oikeasti on äidin halusta mammalomailla mukavasti vauvan kanssa.

Meillä on toinen lapsi tulossa ja puntaroin tämän asian kanssa, että pitääkö taapero kokonaan kotona vauvavuoden aikana vai laittaako osa-aikaisesti hoitoon.

Eräs ystäväni suositteli laittamaan taaperon edes osa-aikaisesti hoitoon, sillä hän oli pitänyt taaperon kotona ja kokenut sen tosi raskaaksi. Itse ilmeisesti pidit lapsesi kotona ja homma toimi?

Juu, mun 3 lasta oli kotona kunnes aloitin työt ja muksut olivat 3, 4 ja 6. Tottakai välillä oli raskasta. Jos 3 lasta syntyy 3 vuoteen eikä ole tukiverkkoa niin ei se onnea ja auvoa ole koko ajan. En vain koe että se on jonkun muun/muiden vastuulla jos itse valintani teen. Enkä koe olevani marttyyri vaan aikuinen vastuullinen ihminen joka ymmärtää asioden seuraukset ja osaa tarkastella niitä laajemmin.

Ehkä eniten ihmetyttää että tästä nykykuviosta tulee automaatio eivätkä järkevät, kunnon aikuiset tarkastele kokonaiskuvaa vaan sokkona menevät trendin mukana, koska onhan se mukavaa että joku hoitaa uhmataaperon kun itse fiilistelee vauvaa ja larppaa yksilapsisen perheen elämää.

Ajattelen, että kaikella on tarkoitus ja kaikki menee juuri niinkuin kuuluukin. On paljon tilanteita millon tätä ei oo soveliasta sanoa, mutta kun ajattelen näin saan siitä paljon.

Joku kirjoitti täällä että isovanhemmat eivät osaa olla lasten kanssa, koska lasten pitäisi olla heidän mielestään hiljaisia ja kiitollisia. Mielestäni vika ei ole isovanhemmissa, vaan tämä johtuu siitä, että nykyajan lapsia ei kasvateta. Lapset käyttäytyvät mielensä mukaan, heiltä ei kielletä mitään ja heitä pidetään maailman napana kotona. Onko sitten ihmekään, jos käyttäytyvät huonosti ollessaan muualla?

Kaveripiirin vaihtaminen vakiintumisen yhteydessä. Ensin ollaan vietetty hauska, villi nuoruus yhdessä porukassa. Järkätty bileitä, koska miksipäs ei. Meitä "tylsimpiä" ystäviä ei kutsuta, koska "et olisi viihtynyt kuitenkaan".

Sitten kun tulee lapsia, alkaa tulla kutsuja kaikenmaailman pippaloihin, ja "mitä kuuluu?" - viestejä tännekin päin. Enää ei haluta nähdä niitä nuoruuden bilekavereita, koska "emme jaa samoja arvoja". Yhtäkkiä me tylsät nörtitkin taas kelpaamme. Eli tylsät elämänvaiheet meille, kivat elämänvaiheet muille.

Jokainen sanoo vastustavansa koulukiusaamista, mutta meistä suurimmalla osalla on kiusaajamaisia tapoja, ryhmästä poissulkevia viettejä ja jopa sadistisia taipumuksia. Niistä puhuminen on vain yhteiskunnassamme tabu.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sanoo vastustavansa koulukiusaamista, mutta meistä suurimmalla osalla on kiusaajamaisia tapoja, ryhmästä poissulkevia viettejä ja jopa sadistisia taipumuksia. Niistä puhuminen on vain yhteiskunnassamme tabu.

Työpaikoilla esiintyy systemaattisesti kiusaamista,hoviporukoita yms,myös politiikan saralla esim persuja kiusataan rankasta,kristittyjä,islamin uskoisia yms,kaikkia kiusataan rankasti jos ei kannata valtaväestön mietteitä tai asioita.

Että lihava pikkulapsi on ällöttävän näköinen. Kun omat on kaikki olleet siroja ja kevyitä käsitellä jo vauvoina. Niin makkarajalkainen ja pallopyllyinen ja pullamahainen lapsi on epäviehättävä eikä tee mieli yhtyä äitien ja isien kuoroon kehua niitten omaa läski lastaan niin ihanaksi ja nätiksi.

Yleensä vielä värittömät silmät ja kunnon tukan kohdalla haileat ohuet haituvat.

Terveisin miniä ja käly, jonka tummatukkaisia, mustasilmäisiä ja sirorakenteisia lapsia ei anoppi ja tyttärensä voinut sietää, kun ne tulivat niin miniän sukuun ulkonäöltään.

Ja niitä läskiposkisia paksupyllyjä anopin tyttären lapsia piti joka käänteessä ihastella, miten kauniita ne oli. Joo, kauniita...

Eikä ole ajan saatossa kaunistuneet.

Onneksi ajatteleminen on sallittua, kunhan joskus jättää sanomatta sen mitä ajattelee.

Haha, vastasin kun kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sanoo vastustavansa koulukiusaamista, mutta meistä suurimmalla osalla on kiusaajamaisia tapoja, ryhmästä poissulkevia viettejä ja jopa sadistisia taipumuksia. Niistä puhuminen on vain yhteiskunnassamme tabu.

Varsinkin opettajilla ja päiväkotien johtajilla.