Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Existä, elareista ja tapaamisista ihmettelyä..
02.02.2014 |
Tuttavapiirissäni on pariskunta joka erosi hirveän riitaisasti. He ovat nyt puineet tapaamisoikeuteen ja elatusmaksuihin liittyviä asioita vuoden päivät. Heillä on nyt meneillään systeemi että mies ottaa lapset joka toinen viikonloppu ja joskus arki-iltoina. Mies ei mitä ilmeisimmin pidä kiinni sopimuksesta vaan peruu tapaamisia melko nopealla aikataululla ja naisella on tietenkin oltava varasuunnitelma jotta asiat sujuvat edes jollain lailla.
Nainen on päättänyt ilmeisesti kyniä miehen rahoistaan, koska tälle on jo määrätty elatusmaksu mutta nainen aikoo valittaa (hänen mielestään liian pieni summa).
Koska mulla ei ero ole ollut koskaan ajankohtainen (eikä toivottavasti koskaan tulekaan), minun tekisi kovasti mieleni neuvoa tätä naista tekemään toisin. Mä ehdottaisin, että koska mies elää elämäänsä uuden perheensä kanssa ja viittaa kintaalla entiseensä, en haluaisi häneltä sentin latia elareita, mutten myöskään antaisi enää luvata lapsille kertaakaan kattettomia lupauksia. Katkaisisin siis välit kerta kaikkiaan kunnes mies oppisi pitämään sovitut tapaamisajat.
Mitä olette mieltä, onnistuiskohan tuollainen järjestelmä? Kehtaako tällaista edes ehdottaa? Lapset ovat niin kovin pieniä ja heille on varmasti hirveä pettymys kun isä kerta toisensa jälkeen peruu tapaamiset!
Kommentit (38)
Joo, ihan hyvä idea, mutta kyllä se vaan on niin, että se mies on ollut osallisena niiden lasten tekemiseen ja tarkoittaa myös sitä että se osallistuu niiden elättämiseenkin.
Olen joskus itsekin ollut tuossa tilanteessa ettei eksä maksanut elatusmaksuja, mutta tapasi kuitenkin lapsiaan. Tunsin itseni hetken aikaa tosi voittajaksi kun pärjäsin omillaan enkä halunnut eksältä mitään. Asiaa tarkemmin mietittynä, en niitä lapsia ole yksin tehnyt ja ne oikeasti vie ihan järjettömästi rahaa, koko ajan vaan kasvavassa määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasta lapsi kärsii enemmän: rahan puutteesta (jota varmasti helpottaa tämän naisen uusi mies) vai se, että isä hoivaa uutta perhettään ja jättää sopivasti vanhan suhteen lapset vähemmälle huomiolle?
ap, elävästä elämästä ei suinkaan porvoosta
No kyllähän mä sen ymmärrän, on mulla itsellänikin lapsia. MIetinpä vaan, että kun mies on tuollainen lusmu ja uusi perhe vie NIIN paljon aikaa ettei entistä perhettä enää ehdi edes tavata, niin miksi jäädä roikkumaan mieheen edes rahan vuoksi? Eikö sitä pärjää muillakin keinoilla? En tietenkään voi tietää naisen todellista rahallista tilannetta, mutta hänellä on jo uusi sulho ja lapsilla ainakin näennäisesti ok isäkandidaatti..
Kunhan mietiskelen, itse en tuollaiseen nöyrtyisi.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 22:45"]
No kyllähän mä sen ymmärrän, on mulla itsellänikin lapsia. MIetinpä vaan, että kun mies on tuollainen lusmu ja uusi perhe vie NIIN paljon aikaa ettei entistä perhettä enää ehdi edes tavata, niin miksi jäädä roikkumaan mieheen edes rahan vuoksi? Eikö sitä pärjää muillakin keinoilla? En tietenkään voi tietää naisen todellista rahallista tilannetta, mutta hänellä on jo uusi sulho ja lapsilla ainakin näennäisesti ok isäkandidaatti..
Kunhan mietiskelen, itse en tuollaiseen nöyrtyisi.
[/quote]
Ihan sen takia että se mies kantaisi vastuunsa edes rahallisessa muodossa. Se on tavallaan nöyryyttävää, kun haluaa pärjätä omillaan, mutta vaikka itsekin käyn töissä, rahat on tiukalla vaikka miten niukasti eletään. Ei sekään ole oikein, että uuden puolison löytäessä ja uusia lapsia tehdessä ne entiset lakkaa olemasta. Se ei vaan mene niin, vaikka miehet niin kuvitteleekin.
Eihän se ole nöyrtymistä, vaan elatusvastuu jakautuu tasaisesti molemmille vanhemmille. Yleisesti ottaen RAHA ON LAPSILLE tarkoitettu raha vastineeksi asunnon, vakuutuksen, vaatteiden, ruuan, harrastusten, päivähoito/iltapäiväkerhon kustannusten kattamiseksi. Lapset ovat yhdessä hankittuja ja vanhemmuus kestää lävitse elämän, vaikka parisuhde päättyisi. Mielestäni on nöyryyttävämpää se, ettei äiti vaatisi isältä rahaa lapsista, jotka yhdessä hankittu. Uusi perhe ei poista elatusvastuuta entisistä ja uusia ei kannattaisi hankkia, jos ei taloudellisesti kykene elättämään entisiä.
Elatuskyvyn määrittelee lastenvalvoja, mikäli mies ei osallistu lasten elatukseen naisella on oikeus hakea ulosoton kautta rahoja ja/tai Kelasta.
Jokainen, joka tietää minkä verran lasten kuluihin menee kuukaudessa ymmärtää varmasti tämän. Lisäksi suurin osa naisista on pienipalkkaisessa työssä, naisvaltaisella alalla, eikä suinkaan itse päässyt valitsemaan elämäntilannettaan.
Kuulostaa epärealistiselta kuviolta, miten voi olla huoltajuuskiista jos mies ei osallistu säännöllisesti? Silloinhan nainen on vahvoilla oikeudessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tartte nöyrtyä eikä olla tekemisissä rahan takia. Isä maksaa koska on isä. Jos ei lapsiaan tapaa, oma häviö, mutta sillä ei pyyhitä olemasta sitä, että on niitä lapsia tehnyt ja niistä on vastuussa.
Rahat on tilillä tiettyyn päivään mennessä, jos ei ole, asian voi hoitaa toista kautta ottamatta yhteyttä isään ollenkaan.
Hei jos ei pyydä elareita, se on lapselta pois! Jos ei halua "ottaa vastaan" elareita, niin mitä jos ne menisi suoraan lapsen tilille ja hän sasi ne vaikka 18 täytettyään? En missään nimessä kieltäytyisi elareista. Ei mies niitä exälle maksa vaan lasten elatukseen! Ja kyllä niiden lasten on nyt vaan paras tavata sitä isää... Eli älä ap lähde tuolle linjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisi mieleni kirota. Sivistyneenä ihmisenä teen sen vain mielessäni.
Että on nöyrtymistä se, että vaatii etävanhemman osallistuvan lapsen elatukseen?
Kyllähän minä tulen omillani toimeen, mutta tuleeko lapsi omillaan toimeen? Elarit ovat lapsen elatukseen kuuluvia menoja. Pitääkö lapsen olla ilman omaa huonetta vai puhtautta ja hygieniaa vai ravintoa vai vaatteita ja kenkiä vai lääkkeitä vai liikuntavälineitä vai kenties harrastuksia? Vastaisitkö tähän kiitos! Aidosti kysyn. Vai tarkoititko kenties muilla keinoilla pärjäämistä, että pitäisi ryhtyä prostituutiota harrastamaan?
Kaikkea kun ei voi maksaa sillä minun palkallani eikä edes lapsilisällä. Tälläkin hetkellä maksan toki lapsen elatuksesta enemmän omilla pienillä tuloillani kuin etäisä, jolla on paljon isommat tulot (lapsilisä otettu huomioon kuluissa). Mitään muita tukia ei saada.
Toinen asia, joka ihmetyttää on, että onko ap:n lapsille heidän isänsä ja äitinsä tuosta vain korvattavissa joillain toisilla henkilöillä? Kun kerran ap puhuu jostain uusista ok:n oloisista isäkandidaateista, jonka takia äidin pitäisi unohtaa tuollainen ex-miehessä "roikkuminen"?
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 20:57"]
Kummasta lapsi kärsii enemmän: rahan puutteesta (jota varmasti helpottaa tämän naisen uusi mies) vai se, että isä hoivaa uutta perhettään ja jättää sopivasti vanhan suhteen lapset vähemmälle huomiolle?
ap, elävästä elämästä ei suinkaan porvoosta
[/quote]
Naisen uusi mies ei ole missään elatusvastuussa naisen lapsista.
Elareita ja suhdetta isään ei voi verrata. Kumpikin on isän vastuulla. Yhteikunta toki voi toimia alareiden maksajana, jos etävanhempi on kykenemätön jostain syystä niitä maksamaan (esim. työttömyys), mutta niinhän on perheissä muutenkin: tukia saa, jos on tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän kuuluu osallistua lapsen elättämiseen ja maksaa osuutensa. Se paljonko maksaa ja millaisissa erissä on taas ihan toinen juttu. Elareista ei pidä kieltäytyä vain sovun takia, se on lasten oikeus.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:11"]
Tekisi mieleni kirota. Sivistyneenä ihmisenä teen sen vain mielessäni.
Että on nöyrtymistä se, että vaatii etävanhemman osallistuvan lapsen elatukseen?
Kyllähän minä tulen omillani toimeen, mutta tuleeko lapsi omillaan toimeen? Elarit ovat lapsen elatukseen kuuluvia menoja. Pitääkö lapsen olla ilman omaa huonetta vai puhtautta ja hygieniaa vai ravintoa vai vaatteita ja kenkiä vai lääkkeitä vai liikuntavälineitä vai kenties harrastuksia? Vastaisitkö tähän kiitos! Aidosti kysyn. Vai tarkoititko kenties muilla keinoilla pärjäämistä, että pitäisi ryhtyä prostituutiota harrastamaan?
Kaikkea kun ei voi maksaa sillä minun palkallani eikä edes lapsilisällä. Tälläkin hetkellä maksan toki lapsen elatuksesta enemmän omilla pienillä tuloillani kuin etäisä, jolla on paljon isommat tulot (lapsilisä otettu huomioon kuluissa). Mitään muita tukia ei saada.
Toinen asia, joka ihmetyttää on, että onko ap:n lapsille heidän isänsä ja äitinsä tuosta vain korvattavissa joillain toisilla henkilöillä? Kun kerran ap puhuu jostain uusista ok:n oloisista isäkandidaateista, jonka takia äidin pitäisi unohtaa tuollainen ex-miehessä "roikkuminen"?
[/quote]
Mietin samaa, että onko ap:n lapsilla todellakin niin huonot suhteet vanhempiinsa, että nämä voisi korvata toisilla aikuisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se niin mee että lähi voisi oman päänsä mukaan estellä tapaamisia, eli kuten sanoit "katkaista välit".
Odotan lasta miehelle jonka jätin hänen käytyään minuun kiinni. Aina sanotaan että lähde lähde lähde lähde ja suojele itseäsi ja lastasi jne.
No minä lähdin. Mutta tattadaa!! Mies keksi että hänhän voi vaatia lasta itselleen. Jän on isä ja LAPSI TARVII ISÄÄ. Tyyppi on työtön, peeaa, ei maksa esikoisestaan euroakaan elareita. Vähän ressukka tiesin olevan mutta väkivaltainen ei ollut tapailun aikana ikinä.
Hän aikoo oikeuden kautta pakottaa minut dna-testeihin lapsen kanssa eikä minulla ole mitään keinoa kieltäytyä. Laki on laki ja lapsella on tapaamisoikeus. Minun pitäisi antaa siis lapsi miehelle tuosta vaan, hänhän on isä johon lapsella on oikeus. Kukaan ei suojele lasta. Kukaan ei ole katsomassa miten hän toimii. Minun on lain mukaan vain annettava biologiselle isälle lapsi koska hän haluaa. En tiedä miten siihen voin pystyä. Yleensä olen ollut sitä mieltä että isien puolta ei pidetä tarpeeksi. Nyt on vähän toinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin voinut valita isän rahat tai isän kiinnostuksen lapsiin, olisin ottanut jälkimmäisen. Yritin 5 vuotta kannatella isän ja lasten suhdetta, kunnes pyysin ja sain huoltajuuden kokonaan itselleni.
9 vuoden jälkeen toinen mies rupesi lasten huoltajaksi ja isäksi ihan lakiteitse.
Yh-vuodet olivat tosi köyhiä ja raskaita, mutta rahan sijaan surin piittaamattomuutta. Tein kaikkeni, että lapsille jäisi silti jotenkin kaunis kuva alkoholisoituvasta isästään, vaikka harvoin kohtasivat.
Tuosta päätöksestä olen itseäni myöhemmin kiittänyt. Ex on nyt kuollut mies, lapset aikuisia ja muistot ihania. Vanhemmiten ovat kyllä kuulleet ja ymmärtäneet enemmän.
En ikinä lähtisi "opettamaan" ja kostamaan panttaamalla lapsia isältään.
Älkää sekoittako näitä kahta asiaa:
- isän velvollisuus osallistua lapsensa elatukseen
- isän velvollisuus osallistua vanhemmuuteen (kuten tavata lastaan, pitää yhteyttä jne.)
Jos teidän mielestänne on ihan hyväksyttävää se että isä lakkaa yhteydenpidon lapsiinsa, niin ymmärtäkää silti se tosiasia että jopa tunnevammaisen isän on maksettava oma osuutensa lastensa kuluista. Siihen vain on tyydyttävä.
MInusta olisi nöyrtymistä että alkaisin vaatia miestä tekemään jotain minkä pitäisi olla itsestään selvyys. Jos se ei sitä hänelle ole PLUS hän jättäisi omat tapaamisensa välistä, en todellakaan jäisi katselemaan kuinka paljon hallaa siitä lapsille seuraa.
Mutta kuten sanottua, olen vain naapuri joka toivoo ettei omien lapsiensa vanhemmat koskaan höyrähdä niin pahoin että unohtaisivat kalleimmat ihmiset maailmassa: perheensä!
En tiedä maksaisiko vaivaa pakottaa tunnevammainen isä kantamaan vastuutaan. Mutta säälisin kyllä uutta perhettä!
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:49"]
En tiedä maksaisiko vaivaa pakottaa tunnevammainen isä kantamaan vastuutaan. Mutta säälisin kyllä uutta perhettä!
[/quote]
Yleensä tunnevammainen isä on sitä tyyppiä joka tuntuu uudessa suhteessa unelmien mieheltä, jota "ahne ex" kiusaa. Mutta kun perheenlisäys saapuu siihen uuteen suhteeseen niin sama helvetti alkaa kuin oli entisessäkin. Tämän koin itse, omaa tyhmyyttäni menin ja uskoin kaikki ex-miehen valheet entisestä liitostaan ja syistä miksi ei tapaa lastaan. Erosimme kun mies rakastui toiseen, kuten aikanaan minuun, eikä nyt tapaa meidänkään lastamme. Vaikka lapsi hankittiin yhdessä suunnitellen ja harkiten, ei "vaimon painostuksen alaisena" kuten mies perusteli kiinnostumattomuutta aiempaan lapseensa.
Niin että ap, elarit ovat se pienin konkreettinen vastuunotto jota voin ex-mieheltä vaatia ja ne todellakin vaadin!
On se liikuttavaa nähdä kuinka naiset näkevät luonnollisena että mies maksaa elareita. Mutta kun tilanne on että lapset asuvatkin isän kanssa, niin se ei olekaan luonnollista että äiti maksaisi. T. Isi 5 v. Yh:na
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 10:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 21:42"]
MInusta olisi nöyrtymistä että alkaisin vaatia miestä tekemään jotain minkä pitäisi olla itsestään selvyys. Jos se ei sitä hänelle ole PLUS hän jättäisi omat tapaamisensa välistä, en todellakaan jäisi katselemaan kuinka paljon hallaa siitä lapsille seuraa.
Mutta kuten sanottua, olen vain naapuri joka toivoo ettei omien lapsiensa vanhemmat koskaan höyrähdä niin pahoin että unohtaisivat kalleimmat ihmiset maailmassa: perheensä!
[/quote]
On siis nöyrtymistä vaatia että:
lääkäri tekee hommansa, opettaja opettaa oppilaitaan, poliisi tekee työnsä, ihmiset ajavat liikennesääntöjen mukaan. Rattijuoppojakaan ei pitäisi rankaista, koska onhan nöyrtymistä se, ettäheidät pakottaa vankilaan, kun kerran itse eivät viitsi noudattaa sääntöjä. Sama asia muuten on murhaajilla, raiskaajilla, pedofiileilla. Miksi turhaan vaatia, että kukaan teksisi velvollisuuttaan, huolehtisi lainkuuliaisuudesta ja olisi kunnona ikuinen, koska se vaatiminenhan on nöyrtymistä?
Tästähän on loppujen lopuksi kyse. Jos ei vaadita, että elareita maksamaan kykenevä maksaisi ne elarit, niin miksi vaatisimme muitakaan velvollisuuksia täyttämään?
Lisäksi kun tuo lasten hankinta on ollut suhteellisisen oma päätös. sen pitäisi olla prioriteettina ensimmäisenä. Jos ei vapaaehtoisesti, niin sitten pakotettuna.
[/quote]
Joo, tämä olisi ap:n mielestä varmaan ihanneyhteiskunta.