Lue keskustelun säännöt.
Miten perhe jätetään?
02.02.2014 |
Sori provosoiva otsikko, mutta tilanne on tämä: Olen kahden lapsen äiti, naimisssa, ja haluan pois nykyisestä tilanteestani. En halua olla enää vastuussa lapsistani. En halua olla lasteni huoltaja enkä enää mieheni kanssa. Haluan muuttaa pois ja jättää lapset isälleen (miehelleni). Miten tällaisessa tilanteessa toimitaan? Mikä on ensimmäinen askel? En halua vain häipyä, mutta perheen osana jatkaminen ei ole mahdollista. En halua, että lapset otetaan huostaan, sillä heillä on isä joka saisi kyllä pidettyä lapset hengissä jos viitsisi.
Kiitos ohjeista!
Kommentit (29)
Ota yhteys kotikuntasi sosiaaliviranomaisiin ja kysäise heiltä neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 14:25"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 14:17"]
No sanottakoon näin, että koulutuspohjaa kommentilleni löytyy kyllä.
[/quote]
Lähihoitaja.
[/quote]
Eipä osunut.
Miksi on kivempi pilata oma ja ennen kaikkea lastensa elämä kuin hakea apua?
[/quote]
Mikset tule ajatelleeksi, että ehkä ap pilaa perheensä elämän sinnittelemällä perhe-elämää?
Nämä ihmiset, jotka lähtevät perheensä luota, tekevät todennäköisesti usein oikean ratkaisun.
Sen verran minäkin osaan sanoa, ettet ole ylikoulutettu.
Sanot rehellisesti, notta kiitos seurasta ja näkemiin!
nro 24 puhuu 100 % totta. Ainakin minun lapsilleni oli oikea ratkaisu. Exällä on 1000 tukijoukkoa, rahaa yms. Ratkaisuni takana on toki asioita, jotka pidän vain minun ja exäni tiedossa. t. nro 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero on asia erikseen mutta lasten hylkääminen on asia, jota en ymmärrä. Hylkäämisestä puhun siis siinä merkityksessä, että vanhempi ei halua olla osa lastensa arkea ja vaatii siis ns. minimin, mitä suostuu lapsia tapaamaan, jos suostuu laisinkaan. Käytännössä siis vanhempi hylkää lapsensa.
Säälin niin näitä lapsia. Valitettavasti ammatissani tapaan näitä aina silloin tällöin ja monesti tekee mieli soittaa tälle vanhemmalle puhelu ja kertoa täsmälleen, mitä se hylkääminen on lapselle tehnyt. Miten on mahdollista, että aikuinen ihminen valitsee saada lapsia, usein useampiakin, luo heihin ihmissiuhteen ja sitten kokee oikeudekseen heidät hylätä, kun homma ei kiinnosta? Vähintä, mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä, olisi laittaa tämä vanhempi maksamaan lasten hoitokustannukset (psykologit, nuorisopolit yms).
Miten vaikeaa voi olla osa-aikaäiti, nähdä viikonloppuisin tai vuoroviikoin osallistua arkeen tai ainakin arki-iltoina viedä harrastuksiin ja ehkä muuten vain juttelemaan? Monet näkevät ystäviään ja sukulaisiaankin useammin kuin jotkut lapsiaan, ja se on käsittämätöntä ja kertoo ihmisten prioriteeteista ja itsekeskeisyyden asteesta. Eräs äiti, joka siis oli sairas fyysisesti, tapasi lastaan jokaikinen viikko harrastuksen yhteydessä, vaikka ei siis kyennyt aluksi hoitamaan lasta yön yli. Kun lapsen mummi tuli apuun, vietti lapsi viikonloppuja ja lomia äitinsä luona ja lopulta päästiin siihen, että joka toinen viikonloppu lapsi oli äidillä ja joka toinen viikko sen harrastuksen takia päivän äitinsä kanssa.
Jos siis ap:lla on jokin fyysinen tai psyykkinen sairaus, jonka takia lasten hoitaminen ei onnistu, niin hän voisi ylläpitää hyvää suhdetta lapsiinsa valitsemalla viikossa yhden päivän/illan, jolloin tapaa lapsiaan. Tätä yhtä päivää voisi sitten laajentaa hiljalleen viikonlopuiksi, kun ap on paremmassa kunnossa.
En kuitenkaan käsitä, että joku voi vain oman itsekkyyden takia, ihan siksi, että ei nappaa, hylätä lapsensa ja olla välittämättä niistä seurauksista, mitä hän toimillaan lapsilleen loppuiäksi aiheuttaa.
eikö se kuitenkin olisi parempi, etä lapset saavat hyvän kodin vaikka huostaanotossa.
Sinä voit sitten painua omille teille ja etsiä vapaata kikulia ja unohtaa perheesi.
Ja onhan facebook ja hymiöt,,,,,,,