En halua tulevaisuutta mieheni kanssa

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä n. 2,5 vuotta ja epäröin suhteemme jatkoa. Suurin syy sille, miksi olen miettinyt eroa, on suhteesta kadonnut kemia ja tilalle tullut ällötyksen tunne miehestä. Hän on aina ollut hieman pyöreä, ja alkuvaiheessa ihastuin häneen siitä huolimatta (minä siis tein suhteellemme aloitteen). Nyt hän on kuitenkin lihonut hiljalleen niin, että painaa jo varmaan lähemmäs 100 kiloa. Itse painan vähän reilu 60kg, ja pituuseroa meillä on 6cm... Tiedän, että painoa on mahdollista pudottaa, ja olenkin ajoittain puhunut hänelle terveellisistä elämäntavoista, mutta ne tuntuvat menevän kuuroille korville. Olemme välillä ajautuneet riitoihin aiheesta, ja hän väittää, että aikoo muuttaa tapojaan, mutta mitään konkreettista eroa ei näy. Tuntuu, että "nalkutan" aiheesta paljon, mutta hän ei ymmärrä etten kohta halua hänen kanssaan enää mitään intiimiä, jos hän jatkaa välinpitämättömällä asenteella. En ole siis mikään laihuuden ihannoija, mutta näen miten miehellä on epämukava olo omissa nahoissaan, ja seksistä on tullut minulle epämiellyttävää sillä en koe häneen mitään vetoa.

Olen itse ollut suhteellisen aktiivinen ja uusista asioista kiinnostunut, mutta mies tuntuu työpäivien jälkeen vain katoavan sohvan pohjalle tai tietokoneen ääreen. Hän ei harrasta mitään liikuntaa, ja olen itse yrittänyt ehdottaa hänelle eri lajeja, mutta hän on hirveän nirso kaiken suhteen. Olen turhautunut asiasta, sillä en kuvitellut tällaista tulevaisuutta parisuhteelle, saati sitten perheen perustamiselle. Olemme molemmat vielä nuoria, mutta olen haaveillut lapsista koko aikuisikäni ja en ole varma haluanko saada niitä juuri mieheni kanssa. Hänellä on lisäksi haiseva hengitys ja huono hammashygienia. En ole kehdannut sanoa hänelle asiasta, sillä hänellä on jo valmiiksi tietoinen ja epävarma olo niistä. Suuteleminen on vain ällöttävää, enkä halua suudella häntä "kunnolla". Myös tämä vaikuttaa läheisyyteemme paljon.

Toisaalta hänellä on kiltti ja kultainen luonne, ja hän on tukenut minua henkisesti ja taloudellisesti, sillä olen vielä opiskelija. Muutimme myös noin vuosi sitten yhteiseen asuntoon, ja meillä on asuntolaina. Rakastan häntä ainakin jollain tasolla: hän kohtelee minua niin hyvin, ja ilmaisee rakkauttaan päivittäin. Ajatus perheen perustamisesta hänen kanssaan tuntuu vain jotenkin "väärältä", sillä hän ei pidä itsestään huolta ja hänen terveydentilansa huolettaa minua. Tiedän, että olen pinnallinen kun mietin asioita näin, mutta en voi ajatuksilleni mitään. Onko kenelläkään kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta? Mitä minun kannattaisi tehdä, pitäisikö odottaa miehen muuttumista vai erota? Kärsin syyllisyydestä, kun mietin tätä päivittäin, enkä tiedä kestäisinkö hänen jättämistään, sillä hän on kaikesta huolimatta hyvä ja huolehtivainen mies.