Lue keskustelun säännöt.
Ihan kamalan surullisia lauluja Suomessa :,(
01.02.2014 |
http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014012917988883_fd.shtml
"Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin juosta saa" lauloivat Eput aikoinaan. Ja voi pojat, kuinka oikeassa olivatkaan!
Pimeä tie, mukavaa matkaa (Leevi & The Leavings)
Pidä silmät kiinni, kun kaasu pohjassa lähdetään. Takapenkillä lapset nukkuu, ei pimeää tietämme valaise taivaalla tähdetkään. Meidät mutkaan viimeiseen vien. Jäädä saat julma maa, kun emme enää nyt jaksaneet. Meidät saa unohtaa, jos emme tarpeeksi maksaneet.
Voi kuinka me sinua kaivataan (Eppu Normaali)
Mä itkin vähän, kun tiskasin ja lakaisin. Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin. Kun yksin sänkyyn kömmin, talo naristi nurkkiaan. Voi kuinka me sinua kaivataan.
Joutsenlaulu (Yö)
Taas hetken lähempänä kuolemaa. Ei haihdu tuska milloinkaan. Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa, tuo tuska kiinni saa, kenet vaan. Tuo tuska kiinni saa, kenet vain haluaa.
Elämän valttikortit (Ahti Lampi)
Minä tuhlaajapoikaparka etsin turhaan nyt lohduttajaa. Tämä elämän katkera sarka loppuun täytyy mun taivaltaa. Ei ees katumus enää auta, mitään sillä nyt korjata ei, sillä vanhemmat kätkee jo hauta ja mun kultani toinen vei.
Tähdet, tähdet (Rauli Badding Somerjoki)
Tähdet tähdet, luoksenne tahtoisin pois. Tähdet tähdet, silloin mun helpompi ois. Tähdet tähdet, enkö jo tulla mä saa. Tähdet tähdet, ikuisuuksiin ajan taa.
Lumi teki enkelin eteiseen (Hector)
Minä panin ikkunaan pahvisuojan, että edes jossakin lämmin ois. Radiossa laulettiin "Kiitos Luojan!". Sunnuntaina äitikin nukkui pois.
Hei tonttu-ukot
Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä.
Joutsenet (PMMP)
Lumi on syönyt kaiken, routa raiskaa tämän maan. Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan. Unelmat vaihtuu toisiin, valuen vuosiin vihaisiin. Lähtisin mut se vaan ei mee enää niin.
Surujen kitara (Topi Sorsakoski & Agents)
Kitara soi, surua soi, niin hiljaa. Soinnuista sen ilo on mennyt pois. Sinun lähtösi vei siitä riemun. Suru vain siihen jäljelle jäi, surua nyt kitara soi.
Syksyn sävel (Juice Leskinen)
Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista. Pane käsi käteen, ollaan hiljaa. Pyydä minut aamuteelle, anna vettä kuihtuneelle. Nyt on elokuu ja minä olen viljaa.
Tuntematon potilas (Arttu Wiskari)
Kuule mun toive, mä haluan pois. Eikö aikani täynnä jo ois? Tahtoisin lähteä kuin sotilas, terveisin tuntematon potilas.
Mä en haluu kuolla tänä yönä (Jenni Vartiainen)
Pelkään panna silmät kiinni, jos ne eivät aukeekaan. Aamulla kuin aina ennen jäisin siihen makaamaan. Enkä voisi kättä nostaa, saati pysty sanomaan: Mä en haluu kuolla tänä yönä.
Jos mä kuolen nuorena (Heli Kajo)
Jos mä kuolen nuorena, kunpa silloin olisi pakkasta. Mä pidän paljon enemmän talvesta.
Vielä täällä (Jesse Kaikuranta)
Voi pieni lintunen, et surra saa. Kai muistat kuinka kysyit, minne kuolemassa joudutaan. Enkä mitään pystynyt mä kertomaan. Mä vielä täällä käyn, sua vielä suojelen. Sen enempää mä en voi paljastaa.
Päivänsäde ja menninkäinen (Tapio Rautavaara)
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin, kun menninkäinen yksin tallustaa, hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa.
Pieni sydän (Sakari Kuosmanen)
Ja alakerran emäntä, hänkin oottaa ihmettä. Ikkunasta katsoo talkkari kuuta läpi pullonpohjan --- yksiössä lapsi nukahtaa lainattuun pinnasänkyyn.
En osaa elää (Jippu)
Eilen neljä tuntia mä itkin, eikä mikään helpota --- En osaa elää. En näissä kengissä, en tässä talossa, en tällä kadulla. En osaa elää. En elokuvissa, en yöjunissa, en kenenkään kodissa ilman sinua.
Isä (Danny)
Ja sairas niin on äiti, todettiin. Sen isä ties ja äiti itsekin tiesi sen. Kuoli hän ja isä itki miksen vois hänen sijastaan mä päästä pois.
Ihmisen ikävä toisen luo (Mikko Alatalo)
On silti hyvä, ettet näe minua nyt. En tahdo, että vuokseni sä järkytyt. Kun mennyt kaikki on, niin jäljelle jää vain tuo: Ihmisen ikävä toisen luo.
Via Dolorosa (Tommi Läntinen)
Oooo - Via dolorosa. Oooo - kärsimysten tie.
Puuttuuko joku oleellinen synkistelyveisu listalta? Vai masennuitko niin, ettet pysty ajattelemaan? Jos pystyt, kommentoi alla!
Kommentit (44)
Suomalainen melankolia on se, joka erottaa meidät muista naapureistamme.
Historiamme ottaen huomioon, onko mikään ihme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo ole ihme, kun miettii suomalaista kirjallisuuttakin, mutta kyllähän sitä melankoliaa löytyy muualtakin. Ei vaan taida melankolia sopia kauppiaiden tavoitteiden kanssa liian hyvin yhteen.
John Lennon - Imagine
Uriah Heep - Lady in black, July morning
Simon and Garfunkel - Scarborough Fair, Kathy's song,
Pink Floyd - Another Brick in the Wall, Wish you were here
Metallica - One, Ride the Lightning, jne.
Guns'n Roses - Civil War,
R.E.M - Everybody hurts, Losing your religion
Eagles - Hotel California
ja jos mennään joululauluihin, löytyy niitäkin. Ihan
Elvis - Blue Christmas
New Song - Christmas shoes
Band Aid - Do they know it's Christmas
Pogues - The Fairytale of New York
Ja tiesitkö Judy Garlandin "Have yourself a merry little Christmas" laulun alkuperäisiä sanoja? Löytyy elokuvasta, jossa se esitettiin, laulun lopuksi lapsi, Tony lähtee itkien karkuun hajoittaen veistoksia. Aivan eri sanat löytyy, kun kuuntelee tai hakee laulun nimellä googlesta. Tuossa alkuperäiset:
Have yourself a merry little Christmas, it may be your last,
Next year we may all be living in the past
Have yourself a merry little Christmas, pop that champagne cork,
Next year we will all be living in New York.
No good times like the olden days, happy golden days of yore,
Faithful friends who were dear to us, will be near to us no more.
But at least we all will be together, if the Fates allow,
From now on we’ll have to muddle through somehow.
So have yourself a merry little Christmas now.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 04:50"]
Suomalainen melankolia on se, joka erottaa meidät muista naapureistamme.
Historiamme ottaen huomioon, onko mikään ihme?
[/quote]
Minun mielestä se melankolia kyllä yhdistää meitä isoon itäiseen naapuriimme.
Oletko lukenut venäläistä kirjallisuutta?
Aika hyvä lista kotimaisia, mutta Nälkämaan laulu puuttui ja alkuperäisillä Kiannon sanoilla vielä pykälää surkeampi.
Ja eihän suomalaiset ole mitenkään erityisen melankolisia, jos ajattelee musiikkia. Blues-musiikki on lähtökohdiltaan jo melankoliaa samoin Klezmer ja moni muu musiikkityyli, mm. paljon irlantilaisesta kansanmusiikista on melankoliaa.
Ulkomaisista tulee mieleen:
Led Zeppelin - Stairways to Heaven
Guns'n Roses - November Rain
Queen - Bohemian Rhapsody
Sinead O'Connor - Nothing Compares 2 U
Beatles - Let it be, Hey Jude, Yesterday
ja ehkä koskettavin, Simon and Garfunkel, Sound of Silence:
"Fools", said I, "You do not know
Silence like a cancer grows
Hear my words that I might teach you
Take my arms that I might reach you"
But my words, like silent raindrops fell
And echoed
In the wells of silence
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiks kukaan oo kuullut Pertsa Koivulan laulua "Elämä on täynnä kyyneleitä" se on varmaan maailman surullisin biisi .
Mites sitten Suomesta maailmanmaineeseen ponnistanut Nightwish?
"My loving heart lost in the dark..."
-Nemo
"I'm in love with my lust burning angel wings to dust..."
-Wish I had an angel
"I cannot cry cause the soldier cries more. I cannot die I'm a whore for the cold world..."
-The poet and the pendulum
Ynnä muut Kitteeläis kanttorin kyhäämät itkuvirret. (Kaikki kirjotusvirheet ja muut virheet pyydän anteeksi. Ulkomuistista typotin menemään)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reijo Taipaleen Viikonloppuisä kuuluu ehdottomasti tähän joukkoon.
Nämä viikonloppuisät ja vanhat pelarguuniat tehtiin perin juurin kieli poskessa, ovat tekijät itse kertoneet. Äänityksissäkin oli tirskuttu ottoja piloille, kun paatos ei onnistunut millään. Ja aina löytyi ostajia, mutta on meitäkin, joita tuo genre ei liikuta vähääkään.
Vierailija kirjoitti:
Eiks kukaan oo kuullut Pertsa Koivulan laulua "Elämä on täynnä kyyneleitä" se on varmaan maailman surullisin biisi .
Eikö sekin ole vähän kieli poskessa tehty? Ainakin sanojen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 04:50"]
Suomalainen melankolia on se, joka erottaa meidät muista naapureistamme.Historiamme ottaen huomioon, onko mikään ihme?
Minun mielestä se melankolia kyllä yhdistää meitä isoon itäiseen naapuriimme.
Oletko lukenut venäläistä kirjallisuutta?
Suomessa on perinteisesti tykätty slaavilaisista ja erityisesti venäläisistä mollivoittoisista lauluista. Vaikka venäläiset kansansävelmät sellaisinaan eivät enää ole valtavirtaa, niin kyllä se melankolia ja mollisoinnut sieltä on lähtöisin.
Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras. Ihan järkyttävä itkuvirsi!
Surua kyynelin kastella täytyy
Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan
Pois älä oveltas käännytä koskaan
Suru jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle syötä ja juota
Tarjoa yösija silloin
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan
Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja kirjoista löydä
Ei ostaa voi miljoonin markoin
Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet
Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt
Hajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen melankolia on se, joka erottaa meidät muista naapureistamme.
Historiamme ottaen huomioon, onko mikään ihme?
En ymmärrä miksi aina vedotaan Suomen historiaan. Puhutaanko silloin sodista? Suurin osa Euroopasta taisteli vaikkapa ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, osa valtioista tuli miehitetyksi useampaan kertaan siviiliväestön pakkosiirtoineen ja raiskauksineen. Mitä ihmeellistä Suomessa on?
Perulla ja parilla muulla Etelä-Amerikan maalla on lähinnä sopivaa taustamusiikkia itsemurhalle ja niin on Unkarillakin.
The Hungarian national anthem, "Himnusz," is an 8 verse lament about the sadness, despair, lost wars, corpses, and destroyed cities suffered by the Hungarian people because of their sinfulness.
Perussa on mm. suurehko kampanja muuttaa kansallishymni kokonaan tai osittain.
A campaign headed by Julio César Rivera, a retired government auditor, is lobbying to replace the lyric with three new verses. "Our existing hymn is too negative," he said. "It damages the self-esteem of the population and breeds an inferiority complex. It encourages conformism, indifference and apathy - and we're already too submissive."
As a national anthem, it isn't a morale booster. "For a long time, the oppressed Peruvian dragged the ominous chain," it begins. "Condemned to cruel servitude … he quietly whimpered."
The anthem continues with laments about indolence (laiskuus), humiliation, slavery and horror until the oppressed Peruvian, if he or she is still listening, may want to reach for an antidepressant.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vartiaisen "Mä en haluu kuolla tänä yönä" ei ole minusta erityisen surullinen, sehän on hirveän elämänhaluinen biisi. Samoin Vielä täällä on lähinnä lohdullinen, eikä tuo Jos mä kuolen nuorenakaan mikään itkuvirsi ole.
Voi, voi... Eihän nuo ole vielä mitään. Kuunnelkaapa Mana Manaa, Jouni Mömmön varsinaisia piristysruiskesanoituksia!
Vierailija kirjoitti:
Tuhansien murheellisten laulujen maa aika hyvin kokoaa kaikki kliseet. Harmittavan moni vain ottaa sen tosissaan.
Juuri näin.
Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai
Perinteisen miehen kohtalon
halus' välttää poika tuo
En koskaan osta kirvestä,
enkä koskaan viinaa juo
muuten juon talon
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
Mut kun työnvälityksestä työtä ei saa,
hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
Kohti laukkaa viinakauppaa
Se miehen epätoivoon ajaa,
kun halla viljaa korjaa
Keskeltä kylmän mullan hiljaa
kylmä silmä tuijottaa
kun kirves kohoaa
Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
Katajainen kansa, jonka itsesäälin määrää
ei mittaa järki, eikä Kärki määrää,
jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivahan portit
Einari Epätoivosta
ne kertovat
Vierailija kirjoitti:
On suuri sun rantas autius:
"On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin,
miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin.
Joku yksinäinen, eksynyt, joka vilua vaikeroi,
jok' on kaislikossa kierrellyt eik' emoa löytää voi.
Sun harmajata aaltoas olen katsonut kyynelein,
ens surunsa itkenyt rannallas mun on oma nuoruutein.
On syvään sun kuvasi painunut ja sitä ikävöin.
Olen villisorsaa kuunnellut ma siellä monin öin.
Iltaruskon loimu läikehtii, hetkeks veden pintaan vielä jää se.
Venhe valkamassa uneksii ulapoista, joit'ei koskaan nää se.
Ja ma iltaruskoon katselen ja ma olen sairas ikävästä kaikkeen,
jota koskaan saa ma en, kaikkeen, joka katos elämästä."
Vielä surullisempi kuultuna.
Mua itkettää jo ajatuskin tästä laulusta! Yksinäinen eksynyt linnunpoikanen, joka vilusta vaikeroi eikä emoa löytää voi...
Riipii syvältä. Mutta niin kaunis.
Ja ajatelkaa ontuvaa Erikssonia, jolle eivät kuoltuaan avautuneet edes Taivaan portit!
mutta kuka on se kärki, joka ei määrää?
Ulkomaalainen ystäväni oli järkyttynyt saadessaan tietää joululauluperinteestämme. Että mikä ihme teitä vaivaa kun naapurissa ruotsalaiset vaan tanssii tonttupolkkaa ringissä ja te itkette kuolleiden varpusveljien perään!