Lue keskustelun säännöt.
Mitähän sille masentuneelle sitten SAA sanoa...??
01.02.2014 |
http://www.iltalehti.fi/mieli/2014012917991067_md.shtml
Itse varmasti olen syyllistynyt joihinkin noihin, kun mies ollut masentunut.
Mutta minkäs teet?
Olet itse vaikeassa työssä ja pahassa työstressissä (mutta ei uuttakaan työtä löydy noin vain, eikä voi riskeerata perheen toimeentuloa vain jäämällä pois).
Sinulla on kotona masentunut alkoholisti mies, joka on jäämässä työttömäksi (ei enää työvelvoitetta, uusi työpaikka jo melko varmasti tiedossa mutta asioiden sopiminen vaan vähän kestää eli ei mitään 100-varmaa).
Teet 10-11 h päivää, koetat hoitaa kotia, organisoida kaikki asiat. Tulet kotiin, mies löytyy sohvalta makaamasta, koti sekaisin, ei ruokaa.
Lapsi sentään oli haettu pv-hoidosta, kun olit ilmoittanut että et ehdi hakemaan.
Sekin on haettu tod.näk. pienessä kaljassa.
Tai sitten laitettu vanhempi teini-ikäinen isosisarus hakemaan.
Itsekin olet ollut pariin otteeseen ilman töitä, silloin HAIT niitä töitä, ja käytit muuten aikaa hyödysi, ja olit enemmän lasten kanssa (veit ne pv-kotiin vain sen verran kuin tarvitsi työnhakua varten). Ei tullut mieleenkään alkaa juomaan ja maata vain sohvalla, haukkua ja ilkeillä puolisolle.
Niin että mitä sille masentuneelle sitten tosiaan VOI sanoa, ei mitään, pitää vaan itse jaksaa ja toivoa että pysyy kasassa, koska on P-A-K-K-O, itsellä ei ole varaa masentua, ei hajota... se olisi menoa sitten, kuka huolehtisi lapsista, kuka talosta, kuka lainoista, kuka tulevaisuudesta.
Herään aamulla töihin paskaa selvittämään ilman mitään tukea, teen työni hyvin ja tunnollisesti ja otan vastaan paskaa paskaa ja lisää paskaa mitä vastuualueelleni aina tunkeutuu minusta riippumattomista syistä, käytän aikani sen selvittelyyn, lopun aikaa seliettelen miksi sitä ja tätä ei ole ehditty tehdä.
PUhun esimiehelle ja hänen esimiehelle pahasta työstressistäni ja fyysisistä oireista ja selvästi kohtuuttomasta työmäärästä (mitä ennen teki 3 ihmistä), mutta mitään ei tapahdu.
Menen kotiin ja siellä on möllykkä möllöttömässä, virtahepo.
Joo, mua pistää kyllä VIHAKSI tuollaisiet kirjoitukset. Voisko joku kirjoittaa joskus siitä, miten tiukilla on masentuneen LÄHEISET?
(voisin kirjoittaa vielä pitkän tarinan siitä miten LAPSET tähän reagoi, ja miten selitän kouluun sitä tätä tota...)
Kommentit (67)
60 korjaa: tarkoitin siis 55:lle viestini. En 56:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:56"]
"Masennus "tautina" vaikuttaa pikemminkin identiteetiltä tai rituaalikäyttäytymiseltä tai joltain."
Olen samaa mieltä. Tunnen ihmisiä, jotka vuodesta toiseen vellovat itkuisensekaisessa itsesäälissä ja masennuksessa. Minuus on täynnä tätä, eikä siitä haluta eroon.
[/quote]
kyse ei ole siitä etteikö ihminen halua päästä masennuksesta eroon. Masennus ei päästä ihmisestä irti. Siksi se on sairaus. Juuri ja vain siksi. Jos mieltään voisi kaikin puolin ohjailla mielnesä mukaan, niin tuollaisia sairauksia ei olisi.
[/quote]
Näin juuri.
Minusta tässä pyöritään edelleen sen asian ympärillä, että haluttaisiin masentuneiden "vain ryhdistäytyvän" (lopettavan rituaalikäyttäytymisensä, luopuvan unirätistä nimeltä Masennus). Toivotaan, että masentunut tajuaisi vain parantua, parhaimmillaan ilman lääkkeitä (onhan uutisoinnissa näkynyt nuiva kanta masennuslääkitykseen: sitä saa liian helposti ja vääriin asioihin. Minun kohdallani en uskaltanut hakea lääkitystä, kun suhtautuminen lääkitykseen oli näin kielteinen).
Minulle kävi niin huono tuuri, että ajauduin joko muuten ammattitaidottomalle, tai sitten ainakin minulle tyystin sopimattomalle psykologille. Kun myöhemmin tuli pakkotilanne hakea apua lääkäristä ja toiselta psykologilta, jonka kanssa paikkasimme etupäässä edellisen psykologin jättämiä vaurioita. Dilemma: minähän hain apua, ja se vei tilanteen aivan pohjalle.
Noh, anyway. En vähättele omaisten tilannetta ja ymmärrän enemmän kuin hyvin, että he kantavat masennuksen yhtä lailla kuin sairastava itsekin.
Mutta älkää menkö sille tielle, että masennus nähdään vain itsekorosteisena laiskuutena tai huomion hakemisena. Masennus on sairaus ja se vaikuttaa laajasti, kumpaakaan osapuolta vähättelemättä.
Mies tarvitsee hoitoa. En jaksanut lukea kaikkea, mutta masennuksesta itse kärsivänä tiedän asiasta jotain. Minulla on tiskit tiskaamatta, pyykit pesemättä ja kämppä sekaisin. Asun yksin, joten ketään muuta se ei haittaa. Itselleni eivät lääkkeet sopineet, verikokeessa tuli hälyttäviä arvoja, mutta ne auttoivat silloin, kun vielä söin niitä.
Itseäni auttaisi, jos joku auttaisi minua ihan arkiasioissa, tai olisi edes seurana. Eli ruoanlaittoa yhdessä, siivousta, kävelyllä käyntiä, mitä tahansa, jossa voi jutella tai olla hiljaa ja mielellään saisi jotain aikaiseksikin. Löytyisikö miehelle joku sellainen kaveri, joka saisi hänet liikkeelle?
Alkoholista pitäisi päästä kyllä eroon, itse en koskaan juo kotona ja harvoin sen ulkopuolellakaan, joten siitä en osaa sanoa.
Masennus on eri asia kuin alkoholismi, vaikka ne usein liittyvät toisiinsa. Ei alkoholistia voi kohdella samalla tavalla kuin masentunutta ja päinvastoin.
Minä olen masentunut, mutta en juo alkoholia tms. minulle saa sanoa että tehdään jotain kivaa yhdessä, tai että tarvitko apua jossain, tehdään yhdessä.
Alkoholistille on turha sanoa yhtään mitään, pitää ottaa ero ja lähteä lasten kanssa, koska alkoholistilla ei liiku päässä mikään muu ajatus kuin viina, sen tiedän koska isäni on alkoholisti, ja ex-mieheni on alkoholisti. Alkoholisti ei voi lopettaa viinan juomista kuin niin että itse haluaa sitä, ja hakee siihen apua. Minä en lapsiani kyllä altistaisi alkoholistin vaikutukselle, sillä on kauaskantoiset vaikutukset.
PELASTA NYT JUMALAUTA NAINEN EDES LAPSESI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 15:10"]
Masennus on eri asia kuin alkoholismi, vaikka ne usein liittyvät toisiinsa. Ei alkoholistia voi kohdella samalla tavalla kuin masentunutta ja päinvastoin.
Minä olen masentunut, mutta en juo alkoholia tms. minulle saa sanoa että tehdään jotain kivaa yhdessä, tai että tarvitko apua jossain, tehdään yhdessä.
Alkoholistille on turha sanoa yhtään mitään, pitää ottaa ero ja lähteä lasten kanssa, koska alkoholistilla ei liiku päässä mikään muu ajatus kuin viina, sen tiedän koska isäni on alkoholisti, ja ex-mieheni on alkoholisti. Alkoholisti ei voi lopettaa viinan juomista kuin niin että itse haluaa sitä, ja hakee siihen apua. Minä en lapsiani kyllä altistaisi alkoholistin vaikutukselle, sillä on kauaskantoiset vaikutukset.
[/quote]
Näin. AP:n miehen ongelmat ja yksinään riehumiset kuulostavat enemmän alkoholismilta kuin masennukselta.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:56"]
"Masennus "tautina" vaikuttaa pikemminkin identiteetiltä tai rituaalikäyttäytymiseltä tai joltain."
Olen samaa mieltä. Tunnen ihmisiä, jotka vuodesta toiseen vellovat itkuisensekaisessa itsesäälissä ja masennuksessa. Minuus on täynnä tätä, eikä siitä haluta eroon.
[/quote]
kyse ei ole siitä etteikö ihminen halua päästä masennuksesta eroon. Masennus ei päästä ihmisestä irti. Siksi se on sairaus. Juuri ja vain siksi. Jos mieltään voisi kaikin puolin ohjailla mielnesä mukaan, niin tuollaisia sairauksia ei olisi.