Lue keskustelun säännöt.
Mitähän sille masentuneelle sitten SAA sanoa...??
01.02.2014 |
http://www.iltalehti.fi/mieli/2014012917991067_md.shtml
Itse varmasti olen syyllistynyt joihinkin noihin, kun mies ollut masentunut.
Mutta minkäs teet?
Olet itse vaikeassa työssä ja pahassa työstressissä (mutta ei uuttakaan työtä löydy noin vain, eikä voi riskeerata perheen toimeentuloa vain jäämällä pois).
Sinulla on kotona masentunut alkoholisti mies, joka on jäämässä työttömäksi (ei enää työvelvoitetta, uusi työpaikka jo melko varmasti tiedossa mutta asioiden sopiminen vaan vähän kestää eli ei mitään 100-varmaa).
Teet 10-11 h päivää, koetat hoitaa kotia, organisoida kaikki asiat. Tulet kotiin, mies löytyy sohvalta makaamasta, koti sekaisin, ei ruokaa.
Lapsi sentään oli haettu pv-hoidosta, kun olit ilmoittanut että et ehdi hakemaan.
Sekin on haettu tod.näk. pienessä kaljassa.
Tai sitten laitettu vanhempi teini-ikäinen isosisarus hakemaan.
Itsekin olet ollut pariin otteeseen ilman töitä, silloin HAIT niitä töitä, ja käytit muuten aikaa hyödysi, ja olit enemmän lasten kanssa (veit ne pv-kotiin vain sen verran kuin tarvitsi työnhakua varten). Ei tullut mieleenkään alkaa juomaan ja maata vain sohvalla, haukkua ja ilkeillä puolisolle.
Niin että mitä sille masentuneelle sitten tosiaan VOI sanoa, ei mitään, pitää vaan itse jaksaa ja toivoa että pysyy kasassa, koska on P-A-K-K-O, itsellä ei ole varaa masentua, ei hajota... se olisi menoa sitten, kuka huolehtisi lapsista, kuka talosta, kuka lainoista, kuka tulevaisuudesta.
Herään aamulla töihin paskaa selvittämään ilman mitään tukea, teen työni hyvin ja tunnollisesti ja otan vastaan paskaa paskaa ja lisää paskaa mitä vastuualueelleni aina tunkeutuu minusta riippumattomista syistä, käytän aikani sen selvittelyyn, lopun aikaa seliettelen miksi sitä ja tätä ei ole ehditty tehdä.
PUhun esimiehelle ja hänen esimiehelle pahasta työstressistäni ja fyysisistä oireista ja selvästi kohtuuttomasta työmäärästä (mitä ennen teki 3 ihmistä), mutta mitään ei tapahdu.
Menen kotiin ja siellä on möllykkä möllöttömässä, virtahepo.
Joo, mua pistää kyllä VIHAKSI tuollaisiet kirjoitukset. Voisko joku kirjoittaa joskus siitä, miten tiukilla on masentuneen LÄHEISET?
(voisin kirjoittaa vielä pitkän tarinan siitä miten LAPSET tähän reagoi, ja miten selitän kouluun sitä tätä tota...)
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:38"]
Mutta en tajua siis, että miksi jotkut saa heittäytyä toisten kannateltavaksi, jotkut joutuu aina olla niitä jotka kannattaa. Kyllä mustakin tuntuu että en jaksa enää millipisaraakaan, haluan vaan olla ja maata, sellainen musta hetkittäin syö mut ja tuntuu etten itsekään jaksa nousta sohvalta, jos joskus siihen pääsen.
Mutta luulen että se on just se, että mä vaan tiedä, että kukaan ei minua kannattele - kai niillä masentuneilla on aina sitten joku tai edes yhteiskunnan tuet, jotka sen mahdollistaa että voi oikeasti vaan olla. Koska jos ei puoliso tai joku kannttelisi ja / tai yhteiskunnalta tulisi jotain korvausta tms., niin nälkäänhän ne kuolisi siihen sohvalleen lopulta, kun olisivat niin masentuneita että eivät vaan pysty mihinkään...
Vai nousisiko ne siitä sitten ja hoitaisi lopulta hommansa.
ap
[/quote]
Vastauksena kysymykseesi: eivät nousisi, vaan kuolisivat nälkään.
Mainitsit, että joku kannattelee aina. Tässä piileekin homman magia: ihmiset ovat erilaisia. Kerrottakoon myös, että se on hyvä asia. Jos kaikki olisivat täysin autonomisia sooloilukoneita, jollainen hieman taidan itsekin olla, asuisimme vieläkin luolissa.
Muiden ihmisten inhimillisten tarpeiden kieltäminen omaan luolamiesmäisyyteen vedoten on varsin kakaramainen osoitus omasta sivistymättömyydestä. Minusta on jotenkin surkeaa, että äiti on noin kykenemätön ymmärtämään henkisellä tasolla edes omaa aviomiestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:28"]
Monesti läheiset yrittävät auttaa hoitamalla jotain pikku juttuja. Esim. hakee kaupasta pikaisesti sen kahvipaketin tai jotain muuta vastaavaa. Sitten sitä tehdään yhä useammin. Viedään jotain Kelan kuorta ja sillä tavalla auttaa myös sairauden kehityksessä, kun sairas ei teekkään mitään saati poistu kotoa. Ja pian sinne ulos ei edes uskalla ilman "turvakänniä". Fyysinen pieni puuhastelu tukee paranemisprosessia. Siis ihan ne pienet jutut, joista heti alussa lähdetään auttamaan läheisten voimin, kun ne ekat vaaramerkit on ilmassa. Sairaan pitää välillä itkua vääntäen tiskata tai tyhjätä se tiskikone alkuun. Ja sairasta pitäisi saada liikkumaan. Vaikka viedä se väkipakolla ulos kävelylle. Ei se kivalta tunnu sairaasta ja varmana lähtee ärräpäitä niin, että puskat raikaa, mutta pitkällä tähtäimellä parempi niin.
[/quote]
Niin miten sen nyt ottaa. Jos masentuneelta jää laskut maksamatta sen takia, että se kelan kuori jäi viemättä ja masentunut saa häädön, tavarat menevät kaatopaikalle ja seuraava osoite on katu, niin voihan se jonkinlaista shokkiterapiaa olla.
Hieman outoa, että ns. sanotut terveet valittaa av:llä suunnilleen kerran päivässä miten aikovat katkaista ihmissuhteensa johonkin kaveriinsa koska eivät enää jaksa toimia likasankona mutta sitten masentuneelle, jonka energia on nollissa, suositellaan ulos menemistä, ihmisten tapaamista, sitä, että pitää jaksaa kaikenlaista. Minusta näyttää nyt vähän siltä, että terveille (=rikkaille, halutuille työntekijöille, kauniille ja laihoille) sallitaan kaikenlaista sellaista mitä ei missään nimessä saa antaa (lihaville, rumille, masentuneille, epäsosiaalisille). Tämä on kapitalistista etiikkaa. Joskus muinoin ajateltiin, että sairaita pitää helliä. Että sairaiden elämää pitää helpottaa. Että muiden ihmisten on rajoitettava omaa elämäänsä jotta sairaat eivät kärsisi. Muistatteko Lapinlahden mielisairaalan? Se rakennettiin siihen aikaan kun ajateltiin, että kaunis ympäristö auttaa mieleltään sairaita toipumaan. Nykyaikana kauniit ympäristöt on varattu kaikkein terveimmille.
Olen pahoillani tilanteestasi ap, tuntuu kestämättömältä. Olen itse ollut suhteessa masentuneen kanssa, ja se on todella raskasta. Masentunut käpertyy itseensä, kukaan ei häntä ymmärrä, ja kaikki vaan ärsyttää. Myös ne avuksi tarkoitetut eleet. Miehesti tarvitsee hoitoa, mutta sinun ei tarvitse olla se hoitoyksikkö. Toki voit olla hoitoprosessin tukena.
En lukenut koko ketjua, mutta kiinnitin huomiota lapsesi oireiluun. Se on huolestuttavaa: itse aikoinaan samassa tilanteessa olleena aloin pikku hiljaa rakentaa omaa elämää, ensin vain ajatusten tasolla. Prosessi oli pitkä, mutta se johti sitten asunnon myymisiin ja eroon.
Jos miehesi ei ota lainkaan vastuuta sairautensa hoidosta, kysy itseltäsi haluatko lastesi elämän kuvailemasi kaltaista arkea vuodesta toiseen?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:26"]
Jos tiedät asiasta, niin kerro, mitä masentuneelle saa puhua? En ole ap, mutta samaa mietin minäkin kun jutun luin. Eikö masentuneelta voi odottaa mitään? Eikö häneltä saa pyytää mitään? Pitääkö häntä vain hyssytellä, ymmärtää ja tehdä kaikki (!) hänen puolestaan? Kuinka kauan?
Ei onnistuisi minulta valitettavasti. Tai onnistuisi pari viikkoa, mutta sitten käskisin ohjeiden vastaisesti masentunutta ylös, ulos ja lenkille, ja tekemään jotakin. En ymmärrä masentuneita, en ole ikinä ollut lähelläkään masennustilaa ja tuskin tulen olemaankaan, joten en tulekaan sitä ymmärtämään. Ehkä olen kova ihminen, mutta en halua hyysätä ihmisiä, jotka eivät halua itsensä tulevan normaaliin tilaan. Menkööt sitten vaikka hoitoon jonnekin laitokseen, jos kerran sairaita ovat. Elämä kulkee eteenpäin, sen eteen on meidän jokaisen tehtävä jotakin.
[/quote]
Et ole ainoastaan kova, vaan myös vähä-älyisellä tavalla jääräpäinen. Kaikista kajahtaneinkin pystyy kyllä abstraktilla tasolla sisäistämään masennuksen merkityksen. Lisäksi luulisi parisuhteessa olevan ihmisen tuntevan omaa puolisoaan sen verran, että ainakin tunnistaa hänen tyydytyksen ja harmituksen lähteensä. Jos vihaat heikoutta noin paljon, niin miten voit edes kuvitella tekeväsi lapsia jonkun muun kuin itse Alexander Stubbin kanssa? Jälkiabortoitko lapsesikin, jos käy ilmi, että heistä ei ole tulossa kyllin ryhdikkäitä? Se ei kyllä onnistu, sillä lakikin jo sen kieltää.
"Jonnekin laitokseen", niinpä niin. Elämä sinun ympärilläsi tuskin lienee kovin pysyvällä pohjalla, jos suhtautumistapasi on lähtökohtaisesti tuollainen.
[/quote] Hahaa, tiesin täsmälleen minkälainen vastaus tähän tulee! :-D Valitettavasti hyvin monet kanssani samalla tavoin ajattelevat, ajattelevat nyt ja tulevat aina ajattelemaan. Ymmärrän tiettyyn pisteeseen saakka, mutta en sen pisteen yli. Masentuneen tulee tehdä jotakin tilansa eteen, eikä vain maata. Lääkitys kuntoon, jos kerran ilman lääkettä ei pysty olemaan! Ihan sama onko kyse pääkivusta vai masennuksesta, jos se on häiritsevää, niin sitten otetaan lääkettä niin, että tila muuttuu ja normalisoituu. Siinä voi perhe, ystävät ja hoitohenkilökunta auttaa alkuun, mutta varsinaisen työn tekee sairastunut.
Sairautta ei pois saa hyssyttelemällä ja paapomalla kuukausia sairastunutta. Jos kotona ei sairautensa takia pärjää, niin sitten hoitoon kodin ulkopuolelle ainakin niin pitkäksi aikaa, että lääkitys saadaan kuntoon! Sen jälkeen hoito jatkuu niin pitkään kun on tarvetta, olkoon se vaikka vuosia, mutta sairastunut on itse vastuussa aika pitkälle olotilastaan.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:58"]
Jossain vaiheessa jotkut, erityisesti miehet, jotka masentuvat tai lannistuvat tai tulevat kaltoin kohdelluiksi, eivät enää jaksa. He muuttuvat eräällä tavalla pahoiksi, ts. koska maailmalta on saanut vain paskaa niskaan, ei ole syytä antaa sille hyvää, ainoastaan pahaa. Tavallaanhan tämä on ihan loogistakin. Potut pottuina. Tällainen masentunut ikään kuin kostaa maailmalle sen, miten häntä on kohdeltu. Maailmalle kostaminen osuu luonnollisesti niihin, jotka siinä lähimpänä sattuvat olemaan. Perhe kärsii eniten, vaikka paradoksaalisesti juuri se on se osa maailmasta, joka ei ole se maailman paha osa.
...
[/quote]
Voi kuule, kun voi se ollakin. Tunne itsesi vapaaksi iloitsemaan, sillä koko asia ei ilmeisesti edes juolahtanut mieleesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:07"]
... , mutta sairastunut on itse vastuussa aika pitkälle olotilastaan.
[/quote]
Vaikka en uskovainen olekaan, niin tässähän tekisi jo mieli alkaa siteeraamaan raamattua. Toivottavasti et monistu.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:34"]
Ymmärrän ap:n ongelman. Pitäis jaksaa ja jaksaa koko ajan hajoamatta, vaikka jokainen on joskus heikko. Sulla ei näemmä ole tilaa sille. Jos mies on täysin laamantunut (tyypillistä masentuneelle), hänet pitäis saada jonkun avun piiriin. Eli pitää varata aika lääkäriin, joka tekee kartoituksen, kuinka vaikea masennus kyseessä. Siihen on olemassa hoidot ja lääkkeet.
Kuintenkin pahaa pelkään - luettuani tuon aloituksen keskiluokkaisen korkeaveisun- pahin ongelma teillä tulee olemaan tosiasioiden myöntäminen ja hoitoon hakeutuminen. On niin vaikea myöntää itselleen, että tarvitsee apua, jolloin teidän hienosti rakennetut kulissit tulevat ryminällä alas.
Mies voi olla järjettömän masentunut siitä, että miehenä on kyvytön elättämään perhettänne. Silloin kaikki puhe ap:n puolelta töiden hakemisesta, ryhdistäytymisestä ym. kuulostaa miehen korvissa ilkeältä vittuilulta. Ap:n ei kannata enää miettiä, mitä miehelle sanoo, vaan hakea heti ulkopuolista apua.
[/quote]
Iso paradoksi on, että monissa perhesurmatragedioissa, joissa taustalla ollut mielenterveysongelmia, alkoholismia ja taloudellisia ongelmia, suurin syy tappaa itsensä ja koko perhe on ollut tietynlainen sosiaalinen häpeä. Viimeiseen asti on haluttu pitää yllä kulisseja "pärjäävistä, menestyneistä, terveistä ihmisistä ja onnellisesta perheestä". Surmien jälkeen perheen "suuri ja salattu häpeä" on sitten ollut koko kansan luettavissa lööpeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:58"]
Jossain vaiheessa jotkut, erityisesti miehet, jotka masentuvat tai lannistuvat tai tulevat kaltoin kohdelluiksi, eivät enää jaksa. He muuttuvat eräällä tavalla pahoiksi, ts. koska maailmalta on saanut vain paskaa niskaan, ei ole syytä antaa sille hyvää, ainoastaan pahaa. Tavallaanhan tämä on ihan loogistakin. Potut pottuina. Tällainen masentunut ikään kuin kostaa maailmalle sen, miten häntä on kohdeltu. Maailmalle kostaminen osuu luonnollisesti niihin, jotka siinä lähimpänä sattuvat olemaan. Perhe kärsii eniten, vaikka paradoksaalisesti juuri se on se osa maailmasta, joka ei ole se maailman paha osa.
...
[/quote]
Voi kuule, kun voi se ollakin. Tunne itsesi vapaaksi iloitsemaan, sillä koko asia ei ilmeisesti edes juolahtanut mieleesi.
[/quote]
Ihanaa huomata, että täällä on joku joka ymmärtää maailmaa hieman syvällisemmällä tasolla. Iskit oikein naulan kantaan.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:58"]
Jossain vaiheessa jotkut, erityisesti miehet, jotka masentuvat tai lannistuvat tai tulevat kaltoin kohdelluiksi, eivät enää jaksa. He muuttuvat eräällä tavalla pahoiksi, ts. koska maailmalta on saanut vain paskaa niskaan, ei ole syytä antaa sille hyvää, ainoastaan pahaa. Tavallaanhan tämä on ihan loogistakin. Potut pottuina. Tällainen masentunut ikään kuin kostaa maailmalle sen, miten häntä on kohdeltu. Maailmalle kostaminen osuu luonnollisesti niihin, jotka siinä lähimpänä sattuvat olemaan. Perhe kärsii eniten, vaikka paradoksaalisesti juuri se on se osa maailmasta, joka ei ole se maailman paha osa. Perheelle on valitettavasti myös helpointa kostaa, koska se on lähellä ja yleensä edes pahaksi muuttunutta perheenjäsentä perhe edelleen rakastaa, on hämmentynyt tilanteesta eikä osaa eikä uskalla panna vastaan.
MInusta miehesi, joka ei tee kotona mitään, juo koko ajan viinaa ja meuhkaa viinapäissään päänsisäisille harhoilleen on taantunut tällaiseksi pahaksi, joka ei halua enää muuta kuin kostaa. Siksi hän ei tee enää mitään, eihän maailmakaan tehnyt hänelle mitään muuta kuin kohteli kaltoin. Hän on vastaavassa tilassa kuin pieni lapsi, joka epäonnistumisen tai vanhempien torun jälkeen alkaa möksöttää ja jos hänkin on paha, hän heittelee linnunpesiä kivillä eli kostaa pienemmilleen kun ei isommille voi.
Kun viina vie, aivoissa tapahtuu rakenteellisia muutoksia ja moraalikato voimistuu sitäkin kautta.Ongelmat ruokkivat toisiaan.
Et saa miestäsi kuriin, koska olet jo ottanut sen asenteen, että hoidat miestäsi ja ero ei tule kysymykseen. Koska näin on, sinulla ei ole mitään auktoriteettia. Voit vain toivoa, että mies löytää jostain moraalinsa ja ryhdistäytyy. Kuinka todennäköistä tämä on? Kuinka todennäköistä puolestaan on, että moraalikato ja alkoholismi yhdessä pahenevat ja joudut ennemmin tai myöhemmin eroamaan?
[/quote]
Allekirjoitan tämän. Ulkopuolisen silmään ero vaikuttaa olevan ainoa ratkaisu, sillä jos miehellä ei ole nk. sairauden tuntoa eli tarvetta hakea apua, ei kukaan häntä voi siihen pakottaa. Ap:n ja lasten kohtalo on silloin kestää ja kärsiä. Jos ap ei välitä itsestään, niin ajattelisi lapsia; millaista elämää on katsella rapistuvaa, muihin pahaa oloaan purkavaa henkipattoa, jonka käytös muuttuu kaiken aikaa oudommaksi ja ennalta-arvaamattomammaksi. Alkaako perhesurman riski olla läsnä? Kannattaisi miettiä sitäkin. Ja ennen kaikkea ap:na priorisoisin esikoisen, joka vielä voi olla pelastettavissa toisin kuin apua vastaanottamaton aikuinen mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:06"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:28"]
Monesti läheiset yrittävät auttaa hoitamalla jotain pikku juttuja. Esim. hakee kaupasta pikaisesti sen kahvipaketin tai jotain muuta vastaavaa. Sitten sitä tehdään yhä useammin. Viedään jotain Kelan kuorta ja sillä tavalla auttaa myös sairauden kehityksessä, kun sairas ei teekkään mitään saati poistu kotoa. Ja pian sinne ulos ei edes uskalla ilman "turvakänniä". Fyysinen pieni puuhastelu tukee paranemisprosessia. Siis ihan ne pienet jutut, joista heti alussa lähdetään auttamaan läheisten voimin, kun ne ekat vaaramerkit on ilmassa. Sairaan pitää välillä itkua vääntäen tiskata tai tyhjätä se tiskikone alkuun. Ja sairasta pitäisi saada liikkumaan. Vaikka viedä se väkipakolla ulos kävelylle. Ei se kivalta tunnu sairaasta ja varmana lähtee ärräpäitä niin, että puskat raikaa, mutta pitkällä tähtäimellä parempi niin.
[/quote]
Niin miten sen nyt ottaa. Jos masentuneelta jää laskut maksamatta sen takia, että se kelan kuori jäi viemättä ja masentunut saa häädön, tavarat menevät kaatopaikalle ja seuraava osoite on katu, niin voihan se jonkinlaista shokkiterapiaa olla.
Hieman outoa, että ns. sanotut terveet valittaa av:llä suunnilleen kerran päivässä miten aikovat katkaista ihmissuhteensa johonkin kaveriinsa koska eivät enää jaksa toimia likasankona mutta sitten masentuneelle, jonka energia on nollissa, suositellaan ulos menemistä, ihmisten tapaamista, sitä, että pitää jaksaa kaikenlaista. Minusta näyttää nyt vähän siltä, että terveille (=rikkaille, halutuille työntekijöille, kauniille ja laihoille) sallitaan kaikenlaista sellaista mitä ei missään nimessä saa antaa (lihaville, rumille, masentuneille, epäsosiaalisille). Tämä on kapitalistista etiikkaa. Joskus muinoin ajateltiin, että sairaita pitää helliä. Että sairaiden elämää pitää helpottaa. Että muiden ihmisten on rajoitettava omaa elämäänsä jotta sairaat eivät kärsisi. Muistatteko Lapinlahden mielisairaalan? Se rakennettiin siihen aikaan kun ajateltiin, että kaunis ympäristö auttaa mieleltään sairaita toipumaan. Nykyaikana kauniit ympäristöt on varattu kaikkein terveimmille.
[/quote]
Halusit nyt näemmä ymmärtää viestini päin honkia. Tietyssä kriittisessä shokkipisteessä suosittelen tietysti sairaalaa. Siellä saa olla ihan nuudeli ja ei tarvitse kuormittaa päätään niillä kelakuorilla. Tietenkin heikompia kuuluu auttaa ja tukea ja varsinkin, jos on yllättävä traumatilanne, niin on täysin soveliasta auttaa, minkä itse jaksaa/kykenee, mutta sitä ei voi jatkaa ajasta ikuisuuteen, jos tahtoo, että masentunut pääsee itsekin jaloilleen. Siksi sairaaloissakaan ei pidetä enää kahta viikkoa pidempää, ettei potilas laitostuisi. -6
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:21"]
Halusit nyt näemmä ymmärtää viestini päin honkia. Tietyssä kriittisessä shokkipisteessä suosittelen tietysti sairaalaa. Siellä saa olla ihan nuudeli ja ei tarvitse kuormittaa päätään niillä kelakuorilla. Tietenkin heikompia kuuluu auttaa ja tukea ja varsinkin, jos on yllättävä traumatilanne, niin on täysin soveliasta auttaa, minkä itse jaksaa/kykenee, mutta sitä ei voi jatkaa ajasta ikuisuuteen, jos tahtoo, että masentunut pääsee itsekin jaloilleen. Siksi sairaaloissakaan ei pidetä enää kahta viikkoa pidempää, ettei potilas laitostuisi. -6
[/quote]
Eli ihminen saa olla masentunut kaksi viikkoa ja sitten pihalle tai siis kadulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:26"]
Eli ihminen saa olla masentunut kaksi viikkoa ja sitten pihalle tai siis kadulle.
[/quote]
Viidakossa vallitsevat viidakon lait. Rääh!
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:26"]
Eli ihminen saa olla masentunut kaksi viikkoa ja sitten pihalle tai siis kadulle.
[/quote]
Viidakossa vallitsevat viidakon lait. Rääh!
[/quote]
On hassua, että masentuneet ovat sellainen "sairaiden" ryhmä, jotka kynsin hampain pitävät tästä "sairaudestaan" kiinni. Se on kuin lasten nyhnyriepu, jota ei saa viedä pois. Myös tutti voisi olla oikea vertailukohta.
En tiedä mitään sairaiden ryhmää, jonka mielestä olisi oikeutettua, että nimenomaan sille sairaudelle ei saa tehdä yhtikäs mitään, tai se sairaus... niin mitä? Muuttuu pahemmaksi? Suuttuu? :D
Kuvitelkaa flunssaista ihmistä, joka ei tekisi flunssalleen mitään. On luonnollista koettaa lepäämistä, finrexiniä, ottaa ihmisiltä vastaan vinkkejä, ehkäistä d-vitskalla ja vetää kahmalokaupalla c-vitskaa vaikka suurin osa tietää, että noista keinoista vain aniharva toimii. Silti asialle on luonnollista haluta tehdä jotain.
Verrataan sitten masentuneeseen. Masennusta ei saa ehdottaa hoidettavaksi, masentunut ei halua tehdä asialle mitään eikä hänen kuulu tehdä asialle mitään eikä ulkopuolisten kuulu missään tapauksessa kajota asiaan.
Skitsofrenian kanssa tilanne on sama kuin flunssan. On ok kokeilla hoitoja ja asialle pyritään kiireesti tekemään jotain.
VAikuttaa aivan siltä kuin flunssa ja skitsofrenia olisivat tauteja. Masennus "tautina" vaikuttaa pikemminkin identiteetiltä tai rituaalikäyttäytymiseltä tai joltain. Se on itse asiassa addiktio samalla tavalla kuin addiktio huumeeseen tai viinaan. Eihän alkoholismiin sairastunutkaan halua onglmiensa aiheuttajastaan eroon. Samalla tavalla masentuneet tappelevat kynsin hampain sitä vastaan, että asialle joku tekisi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:19"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:58"]
Jossain vaiheessa jotkut, erityisesti miehet, jotka masentuvat tai lannistuvat tai tulevat kaltoin kohdelluiksi, eivät enää jaksa. He muuttuvat eräällä tavalla pahoiksi, ts. koska maailmalta on saanut vain paskaa niskaan, ei ole syytä antaa sille hyvää, ainoastaan pahaa. Tavallaanhan tämä on ihan loogistakin. Potut pottuina. Tällainen masentunut ikään kuin kostaa maailmalle sen, miten häntä on kohdeltu. Maailmalle kostaminen osuu luonnollisesti niihin, jotka siinä lähimpänä sattuvat olemaan. Perhe kärsii eniten, vaikka paradoksaalisesti juuri se on se osa maailmasta, joka ei ole se maailman paha osa. Perheelle on valitettavasti myös helpointa kostaa, koska se on lähellä ja yleensä edes pahaksi muuttunutta perheenjäsentä perhe edelleen rakastaa, on hämmentynyt tilanteesta eikä osaa eikä uskalla panna vastaan.
MInusta miehesi, joka ei tee kotona mitään, juo koko ajan viinaa ja meuhkaa viinapäissään päänsisäisille harhoilleen on taantunut tällaiseksi pahaksi, joka ei halua enää muuta kuin kostaa. Siksi hän ei tee enää mitään, eihän maailmakaan tehnyt hänelle mitään muuta kuin kohteli kaltoin. Hän on vastaavassa tilassa kuin pieni lapsi, joka epäonnistumisen tai vanhempien torun jälkeen alkaa möksöttää ja jos hänkin on paha, hän heittelee linnunpesiä kivillä eli kostaa pienemmilleen kun ei isommille voi.
Kun viina vie, aivoissa tapahtuu rakenteellisia muutoksia ja moraalikato voimistuu sitäkin kautta.Ongelmat ruokkivat toisiaan.
Et saa miestäsi kuriin, koska olet jo ottanut sen asenteen, että hoidat miestäsi ja ero ei tule kysymykseen. Koska näin on, sinulla ei ole mitään auktoriteettia. Voit vain toivoa, että mies löytää jostain moraalinsa ja ryhdistäytyy. Kuinka todennäköistä tämä on? Kuinka todennäköistä puolestaan on, että moraalikato ja alkoholismi yhdessä pahenevat ja joudut ennemmin tai myöhemmin eroamaan?
[/quote]
Allekirjoitan tämän. Ulkopuolisen silmään ero vaikuttaa olevan ainoa ratkaisu, sillä jos miehellä ei ole nk. sairauden tuntoa eli tarvetta hakea apua, ei kukaan häntä voi siihen pakottaa. Ap:n ja lasten kohtalo on silloin kestää ja kärsiä. Jos ap ei välitä itsestään, niin ajattelisi lapsia; millaista elämää on katsella rapistuvaa, muihin pahaa oloaan purkavaa henkipattoa, jonka käytös muuttuu kaiken aikaa oudommaksi ja ennalta-arvaamattomammaksi. Alkaako perhesurman riski olla läsnä? Kannattaisi miettiä sitäkin. Ja ennen kaikkea ap:na priorisoisin esikoisen, joka vielä voi olla pelastettavissa toisin kuin apua vastaanottamaton aikuinen mies.
[/quote]
Samaa mieltä.
Ap, pelasta lapsesi. En nyt maalailisi perhesurmia, mutta miehesi käytös on henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan: hipihissukseen sängyssä makaavat lapset ihmettelevät, mitä pahaa HE nyt ovat tehneet, kun isä raivoaa alakerrassa.
Esikoisesi tilanne kuulostaa todella huolestuttavalta.
Mitä on omakotitalo ja ulissit sen rinnalla, että lapsesi saavat psyykkisiä vaurioita? Että esikoisesi elämä on menossa pilalle?
Hae ulkopuolista apua. Kukaan muu ei sitä tee.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:26"]
Eli ihminen saa olla masentunut kaksi viikkoa ja sitten pihalle tai siis kadulle.
[/quote]
Viidakossa vallitsevat viidakon lait. Rääh!
[/quote]
On hassua, että masentuneet ovat sellainen "sairaiden" ryhmä, jotka kynsin hampain pitävät tästä "sairaudestaan" kiinni. Se on kuin lasten nyhnyriepu, jota ei saa viedä pois. Myös tutti voisi olla oikea vertailukohta.
En tiedä mitään sairaiden ryhmää, jonka mielestä olisi oikeutettua, että nimenomaan sille sairaudelle ei saa tehdä yhtikäs mitään, tai se sairaus... niin mitä? Muuttuu pahemmaksi? Suuttuu? :D
Kuvitelkaa flunssaista ihmistä, joka ei tekisi flunssalleen mitään. On luonnollista koettaa lepäämistä, finrexiniä, ottaa ihmisiltä vastaan vinkkejä, ehkäistä d-vitskalla ja vetää kahmalokaupalla c-vitskaa vaikka suurin osa tietää, että noista keinoista vain aniharva toimii. Silti asialle on luonnollista haluta tehdä jotain.
Verrataan sitten masentuneeseen. Masennusta ei saa ehdottaa hoidettavaksi, masentunut ei halua tehdä asialle mitään eikä hänen kuulu tehdä asialle mitään eikä ulkopuolisten kuulu missään tapauksessa kajota asiaan.
Skitsofrenian kanssa tilanne on sama kuin flunssan. On ok kokeilla hoitoja ja asialle pyritään kiireesti tekemään jotain.
VAikuttaa aivan siltä kuin flunssa ja skitsofrenia olisivat tauteja. Masennus "tautina" vaikuttaa pikemminkin identiteetiltä tai rituaalikäyttäytymiseltä tai joltain. Se on itse asiassa addiktio samalla tavalla kuin addiktio huumeeseen tai viinaan. Eihän alkoholismiin sairastunutkaan halua onglmiensa aiheuttajastaan eroon. Samalla tavalla masentuneet tappelevat kynsin hampain sitä vastaan, että asialle joku tekisi jotain.
[/quote] Täysin samaa mieltä ja sitä täällä olen nyt yrittänyt jankuttaakin!! :)
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:26"]
Eli ihminen saa olla masentunut kaksi viikkoa ja sitten pihalle tai siis kadulle.
[/quote]
Viidakossa vallitsevat viidakon lait. Rääh!
[/quote]
On hassua, että masentuneet ovat sellainen "sairaiden" ryhmä, jotka kynsin hampain pitävät tästä "sairaudestaan" kiinni. Se on kuin lasten nyhnyriepu, jota ei saa viedä pois. Myös tutti voisi olla oikea vertailukohta.
En tiedä mitään sairaiden ryhmää, jonka mielestä olisi oikeutettua, että nimenomaan sille sairaudelle ei saa tehdä yhtikäs mitään, tai se sairaus... niin mitä? Muuttuu pahemmaksi? Suuttuu? :D
Kuvitelkaa flunssaista ihmistä, joka ei tekisi flunssalleen mitään. On luonnollista koettaa lepäämistä, finrexiniä, ottaa ihmisiltä vastaan vinkkejä, ehkäistä d-vitskalla ja vetää kahmalokaupalla c-vitskaa vaikka suurin osa tietää, että noista keinoista vain aniharva toimii. Silti asialle on luonnollista haluta tehdä jotain.
Verrataan sitten masentuneeseen. Masennusta ei saa ehdottaa hoidettavaksi, masentunut ei halua tehdä asialle mitään eikä hänen kuulu tehdä asialle mitään eikä ulkopuolisten kuulu missään tapauksessa kajota asiaan.
Skitsofrenian kanssa tilanne on sama kuin flunssan. On ok kokeilla hoitoja ja asialle pyritään kiireesti tekemään jotain.
VAikuttaa aivan siltä kuin flunssa ja skitsofrenia olisivat tauteja. Masennus "tautina" vaikuttaa pikemminkin identiteetiltä tai rituaalikäyttäytymiseltä tai joltain. Se on itse asiassa addiktio samalla tavalla kuin addiktio huumeeseen tai viinaan. Eihän alkoholismiin sairastunutkaan halua onglmiensa aiheuttajastaan eroon. Samalla tavalla masentuneet tappelevat kynsin hampain sitä vastaan, että asialle joku tekisi jotain.
[/quote]
Voi sen tietysti noinkin nähdä. Miksi naiset suuttuvat jos heidän miehensä ilmoittaa heille, että menee huoriin jos ei tipu seksiä tai että nainen voisi hankkia silikonit koska nykyiset lapaset eivät ole riittävän seksikkäät? Miksi naiset kynsin hampain haraavat kaikkia ulkonäköönsä puuttumisyrityksiä vastaan vaikka voisivat saada vilkkaaman seksielämän ja onnellisemman miehen? Miksi se on niin vaikea vaan maata paikoillaan ja antaa vähän pillua? Miksi mies joka uhkaa jättää perheensä jos ei saa (perse)seksiä on sika mutta nainen joka vaatii sairasta miestään tekemään jotain ei ole sika?
Jos mies räyhää itsekseen, niin soita terkkariin ja pyydä lääkäri arvioimaan, pitääkö lähteä sairaqlaan. Tai jos on vaan niin kännissä, että siksi ölisee, niin soita poliisit. Suojele lapsiaisi tuollaiselta.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote]
Se ei oiekuta lusmuilemaan eikä se velvoita toista hoitamaan sinua kuin pientä lasta.
Toi Ilta-lehden juttu oli täyttä paskaa. Siinä vielä oli että elä puutu sairauteen. No ei sitten. Maksakoot omat laskunsa, siivotkoon omat sotkunsa ja hoitakoot itsensä.
Eikä suurin osa masentuneista viitsi edes lääkäriin mennä, joten turha valittaa.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote]
Masennus on sairaus, mutta sen hoitokeino ei ole se, että joku avustaa taantumaan takaisin lapseksi. -t. vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden läpikäynyt ja niistä selvinnyt henkilö
[/quote]
Selventäisitkö vaikkapa esimerkein miten avustetaan joku taantumaan lapseksi?
[/quote]
Niin että joku rupeaa hoitamaan hänen asiansa. Siivoaa toisen jäljet, maksaa laskut jne.
Jos olisin ap, en olisi enää alkoholistin mahdollistaja. Alkoholin jättäminen jo yksinään lievittänee masennusta. Eli siis, jos ei suostu lopettamaan alkoa, pihalle, oli masentunut tai ei.