Lue keskustelun säännöt.
Mitähän sille masentuneelle sitten SAA sanoa...??
01.02.2014 |
http://www.iltalehti.fi/mieli/2014012917991067_md.shtml
Itse varmasti olen syyllistynyt joihinkin noihin, kun mies ollut masentunut.
Mutta minkäs teet?
Olet itse vaikeassa työssä ja pahassa työstressissä (mutta ei uuttakaan työtä löydy noin vain, eikä voi riskeerata perheen toimeentuloa vain jäämällä pois).
Sinulla on kotona masentunut alkoholisti mies, joka on jäämässä työttömäksi (ei enää työvelvoitetta, uusi työpaikka jo melko varmasti tiedossa mutta asioiden sopiminen vaan vähän kestää eli ei mitään 100-varmaa).
Teet 10-11 h päivää, koetat hoitaa kotia, organisoida kaikki asiat. Tulet kotiin, mies löytyy sohvalta makaamasta, koti sekaisin, ei ruokaa.
Lapsi sentään oli haettu pv-hoidosta, kun olit ilmoittanut että et ehdi hakemaan.
Sekin on haettu tod.näk. pienessä kaljassa.
Tai sitten laitettu vanhempi teini-ikäinen isosisarus hakemaan.
Itsekin olet ollut pariin otteeseen ilman töitä, silloin HAIT niitä töitä, ja käytit muuten aikaa hyödysi, ja olit enemmän lasten kanssa (veit ne pv-kotiin vain sen verran kuin tarvitsi työnhakua varten). Ei tullut mieleenkään alkaa juomaan ja maata vain sohvalla, haukkua ja ilkeillä puolisolle.
Niin että mitä sille masentuneelle sitten tosiaan VOI sanoa, ei mitään, pitää vaan itse jaksaa ja toivoa että pysyy kasassa, koska on P-A-K-K-O, itsellä ei ole varaa masentua, ei hajota... se olisi menoa sitten, kuka huolehtisi lapsista, kuka talosta, kuka lainoista, kuka tulevaisuudesta.
Herään aamulla töihin paskaa selvittämään ilman mitään tukea, teen työni hyvin ja tunnollisesti ja otan vastaan paskaa paskaa ja lisää paskaa mitä vastuualueelleni aina tunkeutuu minusta riippumattomista syistä, käytän aikani sen selvittelyyn, lopun aikaa seliettelen miksi sitä ja tätä ei ole ehditty tehdä.
PUhun esimiehelle ja hänen esimiehelle pahasta työstressistäni ja fyysisistä oireista ja selvästi kohtuuttomasta työmäärästä (mitä ennen teki 3 ihmistä), mutta mitään ei tapahdu.
Menen kotiin ja siellä on möllykkä möllöttömässä, virtahepo.
Joo, mua pistää kyllä VIHAKSI tuollaisiet kirjoitukset. Voisko joku kirjoittaa joskus siitä, miten tiukilla on masentuneen LÄHEISET?
(voisin kirjoittaa vielä pitkän tarinan siitä miten LAPSET tähän reagoi, ja miten selitän kouluun sitä tätä tota...)
Kommentit (67)
"Masennus "tautina" vaikuttaa pikemminkin identiteetiltä tai rituaalikäyttäytymiseltä tai joltain."
Olen samaa mieltä. Tunnen ihmisiä, jotka vuodesta toiseen vellovat itkuisensekaisessa itsesäälissä ja masennuksessa. Minuus on täynnä tätä, eikä siitä haluta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi sanoa jotain jos ei osaa sanoa oikein? Läsnäolo ja rinnalla olo on joskus tehokkaampaa.
Masennukseen perheessä ei ole kuin yksi keino: lääkärille ja serotoniinit nousuun. Ongelma on saada masentunut hoitoon koska hän ei näe tilannetta samoin. Varaat ajan ja hoidat hänet lääkärin luo, puhuminen ja maanittelu ei ole tuloksellista.
Mielensairauksia ei voi verrata flunssaan.
Ja tiedän monia sairauksia, joita masentuneet eivät halua hoitaa vaikka terveinä hakeutuisivatkin hoitoon.
Joutavaa pskan jauhamista täälläkin, huomaa että ettei ole oikeasti nähneet masentuneita jos pidätte sitä vain lusmuiluna . No kertoo enemmän kirjoittajasta ja provoilijasta ja hänen elämänsä suppeudesta ja kokemattomuudesta. Elämä opettaa teitäkin aikanaan...tavalla tai toisella.
T. hoitoalalla olevihminen
Tuo juttu pisti kyllä oikeasti miettimään, että mitä masentuneelle voi lähimmäinen muka tehdä. Paasata ja hoitaa kaikki toisen puolesta tai sitten hylätä kokonaan? Olen ollut vakavasti masentunut stressaavan elämäntilanteen vuoksi, söin lääkkeitä, itkin joka päivä, mietin itsemurhaa, olin varma että puolen vuoden päästä olen kuollut. En vain löytänyt hyvää tapaa tappaa itseäni, ja hyvä niin. Itselleni sysäys tuli siitä, kun vuodatin ties kuinka monennetta kertaa tuntojani ystävälleni, joka lopulta totesi ettei keksi enää keinoja auttaa minua ja on itsekin aivan lopussa kanssani. Silloin rupesin hiljalleni tajuamaan, miten myrkytän myös ympäristöäni masennuksellani ja pahennan asioita itselleni ja muille. Jostain syystä sen sijaan, että olisin alkanut rypemään itsesäälissä asian vuoksi kuten normaalisti olisin varmaan tehnyt, niin päätinkin ryhdistäytyä ystävieni vuoksi. Se tapahtui pienillä askeleilla. Ensin unirytmi kuntoon, sitten syöminen, sitten itsehillintä. Joka kerta, kun masentavat ajatukset saapuivat mieleen, pakotin itseni ajattelemaan jotain muuta, ihan mitä tahansa muuta, vaikkapa seinän väriä. Ei se muutos hetkessä tapahtunut, vaan vei paljon aikaa. Mutta onneksi ystäväni antoi tuon tuuppauksen eteenpäin, olisin varmaan vieläkin sängyssä itkemässä jos olisi vain paijailtu päätä.
Konkreettisia neuvoja ap:lle. Jos mies ei suostu lähtemään terveyskeskukseen mielenterveyden arviointiin, ensi kerralla kun hän humala/psykoosi/juoppohulluspäissään höpisee seinille
*soitat 112*
ja pyydät apua tilanteeseen. Lähettävät ambulanssin hakemaan miestä mielenterveyden arvioon, ja jos ei lähde, tulee poliisi varmistamaan. On tärkeää että kerrot kaunistelematta tilanteen, että mies on pitkään juonut, ollut sanallisesti aggressiivinen teitä kohtaan, ja näkee ilmeisesti harhoja.
Lisäksi ilmoitat lastensuojeluun (ilmoitus voi tulla jo miehen hoitoontoimittamisen kylkiäisenä, jos terv. huolto arvioi tilanteen lasten kannalta sellaiseksi), että lasten tilanne sairastavan isän ja äärirajoillaan ponnistelevan äidin kanssa on hankala, ja perheenne tarvii apua.
Seurauksena saatatte saada kotiapua, oireileva lapsi terapiaa ja mahdollisesti estää miehen paluun kotiin ainakaan tuossa kunnossa.
Älä sääli miestäsi. Mies on aikuinen, hän on vastuussa itsestään (kunhan saa hoitoa ensin). "Sääli" lapsiasi, olet ainoa joka heidät voi tuolta kuvailemaltasi perhehelvetiltä pelastaa. Jos jatkat miehen säälimistä, hän todennäköisesti jatkaa roikkumista sinun selkänahassasi niin kauan että hajoat tai että tilanne on jo todella paha kunnes eroatte, ja lapset ovat taas kärsineet pidempään. Älä sekoita rakkautta tähän - se on eri asia. Voit rakastaa miestä, mutta perheenne ei voi elää hänen kanssaan nyt. Jos yhä rakastat häntä kaikesta huolimatta, et sairaalan jälkeenkään ota häntä kotiin asumaan (tuo tämä selvästi ja jämäkästi sairaalan hoitoveuvottelussa SEKÄ lastensuojelussa esiin), vaan miehen on opeteltava omillaan kannattelemaan ensin omaa elämäänsä ennen kuin voi alkaa elää teidän kanssanne.
Jos haluat, voit tilata siirtolavan ja siivota rojut asunnostanne roskikseen miehen ollessa sairaalassa, sitten talo myyntiin, mikäli teillä ei ole varaa asua siinä. Avioeron kautta voi tulla mahdolliseksi myös talon lunastaminen itselle, jos siihen on varaa.
Et vielä tiedä kuinka paljon energiaa vapautuu, kun mies pääsee hoitoon, eikä sinun ja lasten tarvitse enää kaiken aikaa ahdistua hänen läsnäolostaan.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle 44: olet hoitoalalla, mutta oletko koskaan ASUNUT masentuneen kanssa? Jakanut raha-asiat, lastenhoitovelvollisuudet ynnä muut? Oletko viettänyt lomia, viikonloppuja, jouluja masentuneen seurassa?
Ellet ole, jauhat itse paskaa.
Ap:lle.
Ehdotukseni: Tee lastensuojeluilmoitus perheestäsi. Lapsesi kasvu ja kehitys vaarantuu vanhemman sairauden vuoksi. Kun saat asiaan apua ulkopuolelta, sinun ei tarvitse itse tehdä kaikkea selvitys- ym. työtä. Miehesikin ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä ja saattaa jopa herätä hoidattamaan itseään, kun viesti tulee perheen ulkopuolelta. Saatatte saada perhetyötä kotiin. Tämä saattaisi auttaa ongelmavyyhdin selvittelyn aloittamista. Ole roheka ja tee se jo tänään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ap siltä, että olet itsekin masentunut. Sinun kannattaisi mennä lääkäriin ja kertoa kaikki, kuten joku jo ehdottikin. Itse olen saanut avun sitä kautta. Lääkkeet eivät ole vastaus kaikkeen, mutta ne parantavat toimintakykyä melko nopeasti ja lisäävät hallinnan tunnetta.
Masennus on usein sopeutumishäiriö. Joskus olosuhteet vain ovat niin kovat, ettei niihin halua sopeutua. Pitää kynsin hampain kiinni vanhasta. Sinun perheesi on kokenut ison muutoksen miehen sairastuessa ja tulee ehkä vielä muuttumaan, mutta sinulla ei vielä ole voimia kohdata sitä. Siksi tarvitset apua.
Mä ainakin menin möläyttämään masentuneelle,että eikö huomaa miten sen olemus vaikuttaa kolmivuotiaaseen. Muut lapset nauraa ja leikkii,tämä vain hymyttä istuu masentuneen kainalossa. Ja ei yhdessäkään kuvassa hymyile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä joka rinnastit flunssan, skitsofrenian ja masennuksen toisiinsa: se oli yksinkertaisesti tietämätöntä, typerää ja ennen kaikkea mautonta.
*
AP:n tilanteeseen, ymmärrän oikein hyvin väsymyksen tilanteeseen. Varsinkin, jos alkoholi on mukana. Onko alkoholin liikakulutus liittynyt elämään jo ennen masennusta, vai onko masennus ajanut pullolle? Alkoholistin kanssa en kehota elämään saman katon alla, siinä on jo liian iso suo. Onko mitään mahdollista muuttaa väliaikaisesti erilleen asumaan, ilman talonmyymisiä ja lopullista eroa? En tiedä kuinka tuo käytännössä onnistuisi, mutta se voisi pakottaa miehen toimimaan ja samalla tuo helpotusta omaan ja lasten arkeen. Ja jos ei toimi niin... noh. Ehkä se antaa lisäaikaa järjestää asioita lopullista eroa ajatellen taloudellisesti ja henkisesti.
Muistan omasta masennuksestani sen, että minulle vaikeinta oli myöntää ihan ääneen että minulla on masennus ja että pelkkä terapia ei enää riitä. Olin oikeasti halunnut uskoa että asennemuutos elämään nostaisi minut pinnalle ja "normaaliksi". Toisin sanoen joka päivä oli pieni tai iso pettymys, en päässyt ylös omasta suostani. Etsin netistä lopulta vähän sellaisena surku-vitsinä tietoa masennuksesta, ja vaikeinta oli löytää lähes kaikki kohdat itsestään. Pian hakeuduinkin lääkäriin anelemaan lääkitystä... ja siitä eteenpäin sitten tilanne paranikin pikku hiljaa. Nykyään elän lääkkeettä sitä elämää mitä halusinkin. :)
Tuon kerroin näkökulmana: olisiko miehelläsi jotakin tuon kaltaista ettei halua hakea apua? Ettei halua myöntää itselleen masennusta, haluaa pitää kynsin hampain kiinni siitä että on "normaali"?
No oli miten oli, alkoholi ei kuitenkaan kuulunut omaan elämääni, ja se kyllä tekee tilanteesta jo entistä pahemman ongelman.
Kuinka, pystyisitkö itse hakeutumaan vaikka työterveyteen puhumaan ensinnäkin omasta tilanteestasi töissä ja ennen kaikkea kotona? Työterveydessä kenties osattaisiin antaa oikea suunta lähteä hoitamaan asioita ja ymmärrettäsiiin asia nimenomaan masentuneen omaisten kannalta.
http://www.masennussattuu.fi/
Tuossa muuten se linkki josta itse sain oman sysäykseni hakea apua.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 11:30"]
Sinulle 44: olet hoitoalalla, mutta oletko koskaan ASUNUT masentuneen kanssa? Jakanut raha-asiat, lastenhoitovelvollisuudet ynnä muut? Oletko viettänyt lomia, viikonloppuja, jouluja masentuneen seurassa?
Ellet ole, jauhat itse paskaa.
[/quote] Juuri näin, valitettavasti läheiset näkevät kaiken lähempää ja paremmin kuin hoitaja, joka puhuu tämän ihmisen kanssa 2 minuuttia, mutta on LUKENUT oppikirjoista tästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote]
Masennus on sairaus, mutta sen hoitokeino ei ole se, että joku avustaa taantumaan takaisin lapseksi. -t. vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden läpikäynyt ja niistä selvinnyt henkilö
[/quote]
Selventäisitkö vaikkapa esimerkein miten avustetaan joku taantumaan lapseksi?
[/quote]
Niin että joku rupeaa hoitamaan hänen asiansa. Siivoaa toisen jäljet, maksaa laskut jne.
[/quote]
Eikös tässä olla sankoin joukoin julkisia palveluja karsimassa, yhtieiskunnaan hyvinvoinnin takia?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:04"]
http://www.iltalehti.fi/mieli/2014012917991067_md.shtml
Itse varmasti olen syyllistynyt joihinkin noihin, kun mies ollut masentunut.
Mutta minkäs teet?
Olet itse vaikeassa työssä ja pahassa työstressissä (mutta ei uuttakaan työtä löydy noin vain, eikä voi riskeerata perheen toimeentuloa vain jäämällä pois).
Sinulla on kotona masentunut alkoholisti mies, joka on jäämässä työttömäksi (ei enää työvelvoitetta, uusi työpaikka jo melko varmasti tiedossa mutta asioiden sopiminen vaan vähän kestää eli ei mitään 100-varmaa).
Teet 10-11 h päivää, koetat hoitaa kotia, organisoida kaikki asiat. Tulet kotiin, mies löytyy sohvalta makaamasta, koti sekaisin, ei ruokaa.
Lapsi sentään oli haettu pv-hoidosta, kun olit ilmoittanut että et ehdi hakemaan.
Sekin on haettu tod.näk. pienessä kaljassa.
Tai sitten laitettu vanhempi teini-ikäinen isosisarus hakemaan.
Itsekin olet ollut pariin otteeseen ilman töitä, silloin HAIT niitä töitä, ja käytit muuten aikaa hyödysi, ja olit enemmän lasten kanssa (veit ne pv-kotiin vain sen verran kuin tarvitsi työnhakua varten). Ei tullut mieleenkään alkaa juomaan ja maata vain sohvalla, haukkua ja ilkeillä puolisolle.
Niin että mitä sille masentuneelle sitten tosiaan VOI sanoa, ei mitään, pitää vaan itse jaksaa ja toivoa että pysyy kasassa, koska on P-A-K-K-O, itsellä ei ole varaa masentua, ei hajota... se olisi menoa sitten, kuka huolehtisi lapsista, kuka talosta, kuka lainoista, kuka tulevaisuudesta.
Herään aamulla töihin paskaa selvittämään ilman mitään tukea, teen työni hyvin ja tunnollisesti ja otan vastaan paskaa paskaa ja lisää paskaa mitä vastuualueelleni aina tunkeutuu minusta riippumattomista syistä, käytän aikani sen selvittelyyn, lopun aikaa seliettelen miksi sitä ja tätä ei ole ehditty tehdä.
PUhun esimiehelle ja hänen esimiehelle pahasta työstressistäni ja fyysisistä oireista ja selvästi kohtuuttomasta työmäärästä (mitä ennen teki 3 ihmistä), mutta mitään ei tapahdu.
Menen kotiin ja siellä on möllykkä möllöttömässä, virtahepo.
Joo, mua pistää kyllä VIHAKSI tuollaisiet kirjoitukset. Voisko joku kirjoittaa joskus siitä, miten tiukilla on masentuneen LÄHEISET?
(voisin kirjoittaa vielä pitkän tarinan siitä miten LAPSET tähän reagoi, ja miten selitän kouluun sitä tätä tota...)
[/quote]
Vain silmäilin linkitetyn artikkelin läpi,ja tottahan se on ettei nuo kliseet auta masentunutta,mutta pitäisi kyllä ymmärtää läheisiäkin.
Pari vuotta sitten oli omassa parisuhteessani jakso,jolloin mies oli todella masentunut, ei siis päässyt edes sängystä ylös. Pistin oman sosiaalisen elämäni jäihin ja laiminlöin opintojani voidakseni olla tukena,oli kyllä raskasta. Koitin vain olla sanomatta mitään,ei siinä oikein puhuminen auita, toinen hakee apua(jos ylipäätään hakee)omasta halustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:43"]
...
Skitsofrenian kanssa tilanne on sama kuin flunssan. On ok kokeilla hoitoja ja asialle pyritään kiireesti tekemään jotain.
...
[/quote]
Kyllä moni skitsofreenikko on ehdottoman yhteistyökykyinen, jotta välttyisi injektiolta ja pääsisi vetämään pillerinsä vessasta alas kenenkään tietämättä. Vertailusi on muuten hyvä, mutta kun se ei ole kovin hyvä.
[/quote]
Joo, olet oikeassa, skitsofreniaan vertaaminen oli huono veto minulta, myönnän. Moni skitsofreenikko ei sitä paitsi edes tajua olevansa ongelmainen.
Ehkä siksi vedin skitsofrenian esiin, että sen suhteen sentään yhteiskunta ja ulkopuoliset ovat ehdottomasti sitä mieltä, että henkilö vaatii hoitoa. Mutta masennus on sillä tavalla erityisasemassa, että siinä jopa ulkopuoliset ovat menneet leikkiin mukaan, ja ovat masentuneen kanssa samaa mieltä siitä, että masennukseen ei saa ehdottaa hoitoa ja pitää olla hys hys ja antaa masennuksen masentua masennuksensa pois. Se on todella kiinnostavaa ja aivan järjenvastaista. Siksi mielestäni masennus on jollain tapaa samaa sukujuuria kuin esim. homous tai heavydiggaus. Ne ovat identiteettejä joihin ei saa puuttua, vaikka niistä ei pitäisiikään. Masennus on samalla tavalla asia, johon pitää suhtautua erittäin diskreetisti ja "hyväksyä ihminen sellaisena kuin hän on". Jokin ratkaiseva ero on siinä, että flunssaiselle saa ehdottaa hoitoja, sellaisiakin joita kaikki tietävät turhiksi ilman että flunssainen siitä suuttuu. Sen sijaan masentuneelle ei saa ehdottaa. Hänellä on oikeus loukkaantua moisesta. Samalla tavalla homolla on oikeus (oikeutetusti) loukkaantua hoitoehdotuksista ja uskovaisella on oikeus loukkaantua jos joku yrittää parantaa häntä uskostaan. Siinä mielessä masennus on kuin ideologia tai identiteetin osa. Jos niihin puuttuu, loukkaa ihmistä, ei ainoastaan ihmisen itsensä vaan myös yhteiskunnan mielestä. Juuri näin suhtaudumme myös masennukseen, mikä mielestäni erottaa sen oikeista sairauksista. Skitsofreniassa ihminen ei ehkä tunnista sairauttaan eikä halua aina luopua siitä, mutta yhteiskunta sentään tunnistaa sen. Masennus ei ole kansallissairaus vaan jonkinlainen kansallinen suojelukohde ja kaikkien pitää olla varpaillaan, jotteivät vain loukkaisi tätä suojelukohteeksi nostettu "sairasta". Mitä helvettiä :D
Ei kannata sanoa varmaan mitään jos tuota roskalehteä luet..
Ei kannata sanoa varmaan mitään jos tuota roskalehteä luet..
55, vastaa siihen mitä kirjoitin miesten ulkonäkövaatimuksista naisille.
56, olen edelleen ihan ulalla ajatuksenjuoksustasi. :s
Tuntuu että et oikeasti ymmärrä, mitä masennus on sairautena. Ehkä rinnastat sen vain näihin ihmisiin, jotka ovat napanneet masennuksen diagnoosina niin kuin esim. narsismi on napattu keittiöpsykologien keskuudessa? Eräänlaisena muotiterminä siis. Diagnosoidulla, vakavallakin masennuksella ei ole mitään tekemistä taas tällaisten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 10:43"]
...
Skitsofrenian kanssa tilanne on sama kuin flunssan. On ok kokeilla hoitoja ja asialle pyritään kiireesti tekemään jotain.
...
[/quote]
Kyllä moni skitsofreenikko on ehdottoman yhteistyökykyinen, jotta välttyisi injektiolta ja pääsisi vetämään pillerinsä vessasta alas kenenkään tietämättä. Vertailusi on muuten hyvä, mutta kun se ei ole kovin hyvä.