Lue keskustelun säännöt.
Mitähän sille masentuneelle sitten SAA sanoa...??
01.02.2014 |
http://www.iltalehti.fi/mieli/2014012917991067_md.shtml
Itse varmasti olen syyllistynyt joihinkin noihin, kun mies ollut masentunut.
Mutta minkäs teet?
Olet itse vaikeassa työssä ja pahassa työstressissä (mutta ei uuttakaan työtä löydy noin vain, eikä voi riskeerata perheen toimeentuloa vain jäämällä pois).
Sinulla on kotona masentunut alkoholisti mies, joka on jäämässä työttömäksi (ei enää työvelvoitetta, uusi työpaikka jo melko varmasti tiedossa mutta asioiden sopiminen vaan vähän kestää eli ei mitään 100-varmaa).
Teet 10-11 h päivää, koetat hoitaa kotia, organisoida kaikki asiat. Tulet kotiin, mies löytyy sohvalta makaamasta, koti sekaisin, ei ruokaa.
Lapsi sentään oli haettu pv-hoidosta, kun olit ilmoittanut että et ehdi hakemaan.
Sekin on haettu tod.näk. pienessä kaljassa.
Tai sitten laitettu vanhempi teini-ikäinen isosisarus hakemaan.
Itsekin olet ollut pariin otteeseen ilman töitä, silloin HAIT niitä töitä, ja käytit muuten aikaa hyödysi, ja olit enemmän lasten kanssa (veit ne pv-kotiin vain sen verran kuin tarvitsi työnhakua varten). Ei tullut mieleenkään alkaa juomaan ja maata vain sohvalla, haukkua ja ilkeillä puolisolle.
Niin että mitä sille masentuneelle sitten tosiaan VOI sanoa, ei mitään, pitää vaan itse jaksaa ja toivoa että pysyy kasassa, koska on P-A-K-K-O, itsellä ei ole varaa masentua, ei hajota... se olisi menoa sitten, kuka huolehtisi lapsista, kuka talosta, kuka lainoista, kuka tulevaisuudesta.
Herään aamulla töihin paskaa selvittämään ilman mitään tukea, teen työni hyvin ja tunnollisesti ja otan vastaan paskaa paskaa ja lisää paskaa mitä vastuualueelleni aina tunkeutuu minusta riippumattomista syistä, käytän aikani sen selvittelyyn, lopun aikaa seliettelen miksi sitä ja tätä ei ole ehditty tehdä.
PUhun esimiehelle ja hänen esimiehelle pahasta työstressistäni ja fyysisistä oireista ja selvästi kohtuuttomasta työmäärästä (mitä ennen teki 3 ihmistä), mutta mitään ei tapahdu.
Menen kotiin ja siellä on möllykkä möllöttömässä, virtahepo.
Joo, mua pistää kyllä VIHAKSI tuollaisiet kirjoitukset. Voisko joku kirjoittaa joskus siitä, miten tiukilla on masentuneen LÄHEISET?
(voisin kirjoittaa vielä pitkän tarinan siitä miten LAPSET tähän reagoi, ja miten selitän kouluun sitä tätä tota...)
Kommentit (67)
Tervetuloa avioero. Olette etääntymässä toisistanne. Kumpikaan ei ymmärrä toisen tilannetta. Kumpikaan ei pysty tukemaan toista. Todennäköisesti ette edes pysty puhumaan keskenänne. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
Minulla on tuttu, jonka mis on kärsinyt masennuksesta vuosia. Makaa, nukkuu..elään välillä yli varojen kun kuvittelee kaiken olevan niinkuin ennen. Vuosikaudet perheen toimeentulo ja talous on ollut vaimon niskassa.
Lapset tietysti hoidossa, koska miehen kanssa niitä ei voi jättää. Miehen varaan ei voi jättää edes hakua, koska ei hän herää sohvalta lääkehöyryistä.
Tilanne on hyvin ahdistava vaimolle, rakastaa miestään mutta arjen paineet alkavat olla liikaa..
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote]
Masennus on sairaus, mutta sen hoitokeino ei ole se, että joku avustaa taantumaan takaisin lapseksi. -t. vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden läpikäynyt ja niistä selvinnyt henkilö
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote]
Masennus on sairaus, mutta sen hoitokeino ei ole se, että joku avustaa taantumaan takaisin lapseksi. -t. vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden läpikäynyt ja niistä selvinnyt henkilö
[/quote]
Selventäisitkö vaikkapa esimerkein miten avustetaan joku taantumaan lapseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, masennus on sairaus, alkoholismi on sairaus.
Kai niitäkin pitäisi jotenkni hoitaa.
Lääkäristä ei saa apua, kun ei kerro tosia-asioita.
ERilaisia napppeja on vuosien varrella herra syönyt mutta aina ollut niistä vielä vaikeampi.
Hän riitelee jo itsekseen, kiroille ja meuhkaa alakerrassa vaikka muut oltaisiin hipihiljaa ylhäällä ja herran kurissa ja nuhteessa. Lapset kysyy "miksi se raivoaa vaikka me ollaan menty omaan sänkyyn":
Ai niin perheen vanhin lapsi on myös tosi masentunut (ei siis se toinen teini, joka täällä on ainoa joka voi edes pikkaisen auttaa ja hetken huolehtia pikkusisaruksista tms.). On vaihtanut oppilaitosta jo pariin kertaan. Ei jaksa sielläkään joka päivä käydä. Miettii kuulemma itsaria. On vaan tietokoneella. sAnoo että hän vaan kotona väistelee "sitä yhtä" eli isäänsä, itkee miksi se on semmonen.
Minä vaan jaksan, minä en vaan voi enää masentua ja sairastua kun sittenhän tästä ei tulisi mitään.
Joo tää masentunut ei saa yöllä nukuttua, siinä syö sitten sohvalla kattella telkkaria.
Hei - en minäkään öisin paljon nuku... kyllä työstressi vähintään pitää siitä huolen, että valvon monta tuntia harva se yö.
ap
Jos esimiehet töissä ei ota tosissaan sitä että työmääräsi on liian suuri, eikä voimia ole viedä asiaa esim. luottamusmiehelle niin sitten varaat ajan työterveyslääkärille. Kerrot kaiken.
Masennus on sairaus siinä missä alkoholismikin. Ei kukaan muu voi sitä masentunutta muuttaa eikä läheisiltä voi vaatia loputtomiin jaksamistakaan. Miehelle voi sanoa, että et jaksa etkä pysty hoitamaan perheen asioita näin. Että oli hän masentunut tai ei, niin sinä et enää pyöritä hotellia. Erokin on mahdollisuus, voisi olla ihan vapauttavaa olla vastuussa vain omista ja lasten asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote] Jos tiedät asiasta, niin kerro, mitä masentuneelle saa puhua? En ole ap, mutta samaa mietin minäkin kun jutun luin. Eikö masentuneelta voi odottaa mitään? Eikö häneltä saa pyytää mitään? Pitääkö häntä vain hyssytellä, ymmärtää ja tehdä kaikki (!) hänen puolestaan? Kuinka kauan?
Ei onnistuisi minulta valitettavasti. Tai onnistuisi pari viikkoa, mutta sitten käskisin ohjeiden vastaisesti masentunutta ylös, ulos ja lenkille, ja tekemään jotakin. En ymmärrä masentuneita, en ole ikinä ollut lähelläkään masennustilaa ja tuskin tulen olemaankaan, joten en tulekaan sitä ymmärtämään. Ehkä olen kova ihminen, mutta en halua hyysätä ihmisiä, jotka eivät halua itsensä tulevan normaaliin tilaan. Menkööt sitten vaikka hoitoon jonnekin laitokseen, jos kerran sairaita ovat. Elämä kulkee eteenpäin, sen eteen on meidän jokaisen tehtävä jotakin.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote]
Masennus on sairaus, mutta sen hoitokeino ei ole se, että joku avustaa taantumaan takaisin lapseksi. -t. vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden läpikäynyt ja niistä selvinnyt henkilö
[/quote]
Selventäisitkö vaikkapa esimerkein miten avustetaan joku taantumaan lapseksi?
[/quote]
Monesti läheiset yrittävät auttaa hoitamalla jotain pikku juttuja. Esim. hakee kaupasta pikaisesti sen kahvipaketin tai jotain muuta vastaavaa. Sitten sitä tehdään yhä useammin. Viedään jotain Kelan kuorta ja sillä tavalla auttaa myös sairauden kehityksessä, kun sairas ei teekkään mitään saati poistu kotoa. Ja pian sinne ulos ei edes uskalla ilman "turvakänniä". Fyysinen pieni puuhastelu tukee paranemisprosessia. Siis ihan ne pienet jutut, joista heti alussa lähdetään auttamaan läheisten voimin, kun ne ekat vaaramerkit on ilmassa. Sairaan pitää välillä itkua vääntäen tiskata tai tyhjätä se tiskikone alkuun. Ja sairasta pitäisi saada liikkumaan. Vaikka viedä se väkipakolla ulos kävelylle. Ei se kivalta tunnu sairaasta ja varmana lähtee ärräpäitä niin, että puskat raikaa, mutta pitkällä tähtäimellä parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:11"]
Tervetuloa avioero. Olette etääntymässä toisistanne. Kumpikaan ei ymmärrä toisen tilannetta. Kumpikaan ei pysty tukemaan toista. Todennäköisesti ette edes pysty puhumaan keskenänne. Otan osaa.
[/quote]
Sitähän tässä hetkittäin niin kovasti mietitty. Mutta mä en vaan oikein JAKSA sitä enää tähän, en vaan pysty sitäkin koordinoimaan. VAikka puheeksi ottanutkin, että jos olisi helpompi ilman mua, kun minulle suoraan huudettu esim. (kun on se huonohetki), että "kyllä, sinä olet se ongelma!!"
Mutta, se tarkoittaisi
- talo olisi pakko saada heti myyntiin, meidän rahoilla ei nyt makseta sekä taloa että vielä jotain vuokra-asuntoa
- miestä en saa kyllä muuttamaankaan pois
- tällä kivalla omakotitaloalueella ei edes olisi vuokra-asuntoja, enkä haluaisi johonkin kauas muuttaa väliaikaisesti, että lapset joutuisi vaihtaa koulut ja pv-kodit jne.
- taloakaan vaikea laittaa myyntiin kun se pitäisi saada edes myyntikuntoiseksi ensin (rojua täynnä paikat, keskeneräistä, kaaosta.. itse en pysty laittaa kaikkea kuntoon kun miehen keskeneräisiä projekteja ja keräämiä rojuja , joihin en saa koskea, eikä niitä voi tavalliseen roskikseen heittää vaan painavia isokokoisia erikoistavaraoita mitä pitäisi saada johonkin erikoisjätelajitteluihin)
- ei tämän hintaluokan talot edes mene kaupaksi nyt, eikä me voida tätä ihan alihintaankaan myydä
- ja kun toinen on niin masentunut niin ei mulla vaan aika riitä alkaa tässä tilanteessa koordinoimaan jotain talon myyntiä uusien asuntojen ostoa, uusia lainoja, muuttoja, pakkaamisia, siivoamisia jne.
- mulla ei ole juuri ketään kavereita tms. jotka voisi auttaa
- toisaalta olisi turhaa erotakaan, kosak meillä pitkä historia yhdessä, lapset tykkäisi isästään, meillä olisi asiat hyvin, jos mies pystyisi ryhdistäytymään, ja ei tissuttelisi
ap
Kutoselta APlle terkkuja, että vie mies mielisairaalan päivystykseen. Sillä saattaa olla näkymättömiä ystäviä, jos jo itsekseen huutaa. Ja vasikoi siellä päivystyksessä aivan kaikki miehen viimeaikaiset käytökset. Siellä on potentiaalisesti vaarallista jo asua ja sinun saati lastesi ei tarvitse tuota käytöstä kestää. Erokaan ei varmaan tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Sitä jäisi kuitenkin syyttämään itseään, jos " se yksi urpo" sitten vihdoin tekisi jotain itselleen. Ei yhden ihmisen voimavarat voi mitenkään riittää tuohon kaikkeen. Ja vaikka nyt voisit venyttää itsesi äärimmilleen ja jaksaa yksin, niin sitä ei ole pakko tehdä. Ota apu vastaan ja ulkoista edes osa ongelmista. Jaksamisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:n ongelman. Pitäis jaksaa ja jaksaa koko ajan hajoamatta, vaikka jokainen on joskus heikko. Sulla ei näemmä ole tilaa sille. Jos mies on täysin laamantunut (tyypillistä masentuneelle), hänet pitäis saada jonkun avun piiriin. Eli pitää varata aika lääkäriin, joka tekee kartoituksen, kuinka vaikea masennus kyseessä. Siihen on olemassa hoidot ja lääkkeet.
Kuintenkin pahaa pelkään - luettuani tuon aloituksen keskiluokkaisen korkeaveisun- pahin ongelma teillä tulee olemaan tosiasioiden myöntäminen ja hoitoon hakeutuminen. On niin vaikea myöntää itselleen, että tarvitsee apua, jolloin teidän hienosti rakennetut kulissit tulevat ryminällä alas.
Mies voi olla järjettömän masentunut siitä, että miehenä on kyvytön elättämään perhettänne. Silloin kaikki puhe ap:n puolelta töiden hakemisesta, ryhdistäytymisestä ym. kuulostaa miehen korvissa ilkeältä vittuilulta. Ap:n ei kannata enää miettiä, mitä miehelle sanoo, vaan hakea heti ulkopuolista apua.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote] Jos tiedät asiasta, niin kerro, mitä masentuneelle saa puhua? En ole ap, mutta samaa mietin minäkin kun jutun luin. Eikö masentuneelta voi odottaa mitään? Eikö häneltä saa pyytää mitään? Pitääkö häntä vain hyssytellä, ymmärtää ja tehdä kaikki (!) hänen puolestaan? Kuinka kauan?
Ei onnistuisi minulta valitettavasti. Tai onnistuisi pari viikkoa, mutta sitten käskisin ohjeiden vastaisesti masentunutta ylös, ulos ja lenkille, ja tekemään jotakin. En ymmärrä masentuneita, en ole ikinä ollut lähelläkään masennustilaa ja tuskin tulen olemaankaan, joten en tulekaan sitä ymmärtämään. Ehkä olen kova ihminen, mutta en halua hyysätä ihmisiä, jotka eivät halua itsensä tulevan normaaliin tilaan. Menkööt sitten vaikka hoitoon jonnekin laitokseen, jos kerran sairaita ovat. Elämä kulkee eteenpäin, sen eteen on meidän jokaisen tehtävä jotakin.
[/quote]
Niin , minä taida olla sitten kanssa tätä samaa "tästä selvitään" -sorttia kuin tämä kirjoittaja.
KYllä minäkin olisin masentunut, tämän hetken tilanteen lisäksi löytyisi kyllä lapsuudesta yhtä ja toista traumaattista vielä tähän päälle mitkä välillä tekee ihan ahdistavan apaattisen paskan olon itsellekin.
Kun huomasin tuossa vuoden vaihteessa että itse en kohta oikeasti jaksa, ja aloin masentua ja olla tosiaan itkuinen ja kaikkea enkä enää pystynyt hanskaamaan mitään yksinkertaistakaan hommaa, niin tein ITSE just noin mitä "Masentuneelle ei saisi sanoa".
Päätin ITSE että minä pystyn, kiinnitän huomiota pieniin asiohin
- syön vitamiineja yms.
- kiinnitän huomiota edes vähän terveellisempään ruokaan
- jätän itse sen vähänkin viinin juomisen, vaikka käyttöni siis oli ehdottomasit kohtuukäyttöä, päätin vähentää sitäkin lähes nollaan joksikin aikaa (vain jso joku seuratilasiuus tms.), koska se ei tilannetta ainakaan paranna viinipäissä murehtia
- yritän ottaa liikuntaa ohjelmaan tauon jälkeen, edes vähän, tehnytkin satunnaisesti että edes 5 min kuntopyöräilyä tai edes muutama painon nosto tms.
Jo tämä itsellä auttoi muutamaksi viikoksi jo edes vähän - tosin nyt taas työasiat niin kaatuu päälle...
Mutta en tajua siis, että miksi jotkut saa heittäytyä toisten kannateltavaksi, jotkut joutuu aina olla niitä jotka kannattaa. Kyllä mustakin tuntuu että en jaksa enää millipisaraakaan, haluan vaan olla ja maata, sellainen musta hetkittäin syö mut ja tuntuu etten itsekään jaksa nousta sohvalta, jos joskus siihen pääsen.
Mutta luulen että se on just se, että mä vaan tiedä, että kukaan ei minua kannattele - kai niillä masentuneilla on aina sitten joku tai edes yhteiskunnan tuet, jotka sen mahdollistaa että voi oikeasti vaan olla. Koska jos ei puoliso tai joku kannttelisi ja / tai yhteiskunnalta tulisi jotain korvausta tms., niin nälkäänhän ne kuolisi siihen sohvalleen lopulta, kun olisivat niin masentuneita että eivät vaan pysty mihinkään...
Vai nousisiko ne siitä sitten ja hoitaisi lopulta hommansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ollut tosi masentunut aikoinaan, en jaksanut miettiä kuin itsemurhaa ja itkin päivittäin. Kuitenkin selvisin siitä ajasta pitämällä itseni väkisin toimeliaana ja pitämällä yllä sosiaalisia kontakteja. Päivittäinen liikunta oli kanssa tärkeää. Ei se helppoa ollut, ja varmasti moni ystävä tuskastui minuun tuolloin, mutta kyllä siitä yli päästiin. Se on vaan karu fakta, että paikalleen jääminen pahentaa tilannetta.
Jos sulla on teinit lapset, hekin voi auttaa. Sinuna siivoaisin ihan alkuun kunnolla siellä kotona.
Erikoisjätelajitteluunkin on helppo viedä.
elin samanlaisessa tilanteessa lasten kanssa viitisen vuotta sitten. erosimmekin, mies muutti pois. palasi parin viikon päästä riitelemään: miehen räyhätessä ja hajoittaessa paikkoja sitten soitin poliisit, soitin ambulanssin ja sen jälkeen kun oli ollut kuukausia hoidossa miehellekin valkeni ettei takaisin ole tulemista. mutta ei vieläkään tajua, miksi ei muka voida mennä lasten kanssa isää tapaamaan hänen luokseen. tai vieläpä laittaa lapsia sinne kolmistaan.
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:26"]
Jos tiedät asiasta, niin kerro, mitä masentuneelle saa puhua? En ole ap, mutta samaa mietin minäkin kun jutun luin. Eikö masentuneelta voi odottaa mitään? Eikö häneltä saa pyytää mitään? Pitääkö häntä vain hyssytellä, ymmärtää ja tehdä kaikki (!) hänen puolestaan? Kuinka kauan?
Ei onnistuisi minulta valitettavasti. Tai onnistuisi pari viikkoa, mutta sitten käskisin ohjeiden vastaisesti masentunutta ylös, ulos ja lenkille, ja tekemään jotakin. En ymmärrä masentuneita, en ole ikinä ollut lähelläkään masennustilaa ja tuskin tulen olemaankaan, joten en tulekaan sitä ymmärtämään. Ehkä olen kova ihminen, mutta en halua hyysätä ihmisiä, jotka eivät halua itsensä tulevan normaaliin tilaan. Menkööt sitten vaikka hoitoon jonnekin laitokseen, jos kerran sairaita ovat. Elämä kulkee eteenpäin, sen eteen on meidän jokaisen tehtävä jotakin.
[/quote]
Et ole ainoastaan kova, vaan myös vähä-älyisellä tavalla jääräpäinen. Kaikista kajahtaneinkin pystyy kyllä abstraktilla tasolla sisäistämään masennuksen merkityksen. Lisäksi luulisi parisuhteessa olevan ihmisen tuntevan omaa puolisoaan sen verran, että ainakin tunnistaa hänen tyydytyksen ja harmituksen lähteensä. Jos vihaat heikoutta noin paljon, niin miten voit edes kuvitella tekeväsi lapsia jonkun muun kuin itse Alexander Stubbin kanssa? Jälkiabortoitko lapsesikin, jos käy ilmi, että heistä ei ole tulossa kyllin ryhdikkäitä? Se ei kyllä onnistu, sillä lakikin jo sen kieltää.
"Jonnekin laitokseen", niinpä niin. Elämä sinun ympärilläsi tuskin lienee kovin pysyvällä pohjalla, jos suhtautumistapasi on lähtökohtaisesti tuollainen.
Jossain vaiheessa jotkut, erityisesti miehet, jotka masentuvat tai lannistuvat tai tulevat kaltoin kohdelluiksi, eivät enää jaksa. He muuttuvat eräällä tavalla pahoiksi, ts. koska maailmalta on saanut vain paskaa niskaan, ei ole syytä antaa sille hyvää, ainoastaan pahaa. Tavallaanhan tämä on ihan loogistakin. Potut pottuina. Tällainen masentunut ikään kuin kostaa maailmalle sen, miten häntä on kohdeltu. Maailmalle kostaminen osuu luonnollisesti niihin, jotka siinä lähimpänä sattuvat olemaan. Perhe kärsii eniten, vaikka paradoksaalisesti juuri se on se osa maailmasta, joka ei ole se maailman paha osa. Perheelle on valitettavasti myös helpointa kostaa, koska se on lähellä ja yleensä edes pahaksi muuttunutta perheenjäsentä perhe edelleen rakastaa, on hämmentynyt tilanteesta eikä osaa eikä uskalla panna vastaan.
MInusta miehesi, joka ei tee kotona mitään, juo koko ajan viinaa ja meuhkaa viinapäissään päänsisäisille harhoilleen on taantunut tällaiseksi pahaksi, joka ei halua enää muuta kuin kostaa. Siksi hän ei tee enää mitään, eihän maailmakaan tehnyt hänelle mitään muuta kuin kohteli kaltoin. Hän on vastaavassa tilassa kuin pieni lapsi, joka epäonnistumisen tai vanhempien torun jälkeen alkaa möksöttää ja jos hänkin on paha, hän heittelee linnunpesiä kivillä eli kostaa pienemmilleen kun ei isommille voi.
Kun viina vie, aivoissa tapahtuu rakenteellisia muutoksia ja moraalikato voimistuu sitäkin kautta.Ongelmat ruokkivat toisiaan.
Et saa miestäsi kuriin, koska olet jo ottanut sen asenteen, että hoidat miestäsi ja ero ei tule kysymykseen. Koska näin on, sinulla ei ole mitään auktoriteettia. Voit vain toivoa, että mies löytää jostain moraalinsa ja ryhdistäytyy. Kuinka todennäköistä tämä on? Kuinka todennäköistä puolestaan on, että moraalikato ja alkoholismi yhdessä pahenevat ja joudut ennemmin tai myöhemmin eroamaan?
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:38"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="01.02.2014 klo 09:12"]
Ihan kuin et ymmärtäisi, että masennus on sairaus.
[/quote] Jos tiedät asiasta, niin kerro, mitä masentuneelle saa puhua? En ole ap, mutta samaa mietin minäkin kun jutun luin. Eikö masentuneelta voi odottaa mitään? Eikö häneltä saa pyytää mitään? Pitääkö häntä vain hyssytellä, ymmärtää ja tehdä kaikki (!) hänen puolestaan? Kuinka kauan?
Ei onnistuisi minulta valitettavasti. Tai onnistuisi pari viikkoa, mutta sitten käskisin ohjeiden vastaisesti masentunutta ylös, ulos ja lenkille, ja tekemään jotakin. En ymmärrä masentuneita, en ole ikinä ollut lähelläkään masennustilaa ja tuskin tulen olemaankaan, joten en tulekaan sitä ymmärtämään. Ehkä olen kova ihminen, mutta en halua hyysätä ihmisiä, jotka eivät halua itsensä tulevan normaaliin tilaan. Menkööt sitten vaikka hoitoon jonnekin laitokseen, jos kerran sairaita ovat. Elämä kulkee eteenpäin, sen eteen on meidän jokaisen tehtävä jotakin.
[/quote]
Niin , minä taida olla sitten kanssa tätä samaa "tästä selvitään" -sorttia kuin tämä kirjoittaja.
KYllä minäkin olisin masentunut, tämän hetken tilanteen lisäksi löytyisi kyllä lapsuudesta yhtä ja toista traumaattista vielä tähän päälle mitkä välillä tekee ihan ahdistavan apaattisen paskan olon itsellekin.
Kun huomasin tuossa vuoden vaihteessa että itse en kohta oikeasti jaksa, ja aloin masentua ja olla tosiaan itkuinen ja kaikkea enkä enää pystynyt hanskaamaan mitään yksinkertaistakaan hommaa, niin tein ITSE just noin mitä "Masentuneelle ei saisi sanoa".
Päätin ITSE että minä pystyn, kiinnitän huomiota pieniin asiohin
- syön vitamiineja yms.
- kiinnitän huomiota edes vähän terveellisempään ruokaan
- jätän itse sen vähänkin viinin juomisen, vaikka käyttöni siis oli ehdottomasit kohtuukäyttöä, päätin vähentää sitäkin lähes nollaan joksikin aikaa (vain jso joku seuratilasiuus tms.), koska se ei tilannetta ainakaan paranna viinipäissä murehtia
- yritän ottaa liikuntaa ohjelmaan tauon jälkeen, edes vähän, tehnytkin satunnaisesti että edes 5 min kuntopyöräilyä tai edes muutama painon nosto tms.
Jo tämä itsellä auttoi muutamaksi viikoksi jo edes vähän - tosin nyt taas työasiat niin kaatuu päälle...
Mutta en tajua siis, että miksi jotkut saa heittäytyä toisten kannateltavaksi, jotkut joutuu aina olla niitä jotka kannattaa. Kyllä mustakin tuntuu että en jaksa enää millipisaraakaan, haluan vaan olla ja maata, sellainen musta hetkittäin syö mut ja tuntuu etten itsekään jaksa nousta sohvalta, jos joskus siihen pääsen.
Mutta luulen että se on just se, että mä vaan tiedä, että kukaan ei minua kannattele - kai niillä masentuneilla on aina sitten joku tai edes yhteiskunnan tuet, jotka sen mahdollistaa että voi oikeasti vaan olla. Koska jos ei puoliso tai joku kannttelisi ja / tai yhteiskunnalta tulisi jotain korvausta tms., niin nälkäänhän ne kuolisi siihen sohvalleen lopulta, kun olisivat niin masentuneita että eivät vaan pysty mihinkään...
Vai nousisiko ne siitä sitten ja hoitaisi lopulta hommansa.
ap
[/quote]
Mielenterveyttään voi ennaltaehkäisevästi hoitaa yllämainituilla keinoilla, mutta siinä tilanteessa, missä ap:n mies on kuvauksen perusteella nyt, tarvitaan "järeämpää" arsenaalia.
En osaa valitettavasti neuvoa, mutta toivotan sinulle ja perheellesi jaksamista.