Mies haluaa vain yhden nimen lapsellemme.
Hänen mielestään toinen nimi on täysin turha ja tarpeeton lapselle. Haluan itse vahvasti kaksi nimeä lapselle persoonallisuuden ja tunnistettavuuden vuoksi. Se ei kuulemma riitä hänelle perusteeksi. Hänen mielestään helpompi elää kuulemma yhdellä nimellä lapsen edun kannalta. Musta tuntuisi niin tylsältä ja mielikuvituksettomalta laittaa vaan yksi nimi. Etunimestä ollaan päästy sentään yhteisymmärrykseen. Minkälaisia perusteluja te keksitte että toinen nimi olisi hyvä olla, vai onko se toinen nimi niin tarpeeton ja turha elämässä ylipäätään?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä siis itsellään ainoastaan yksi etunimi ja haluaa siksi lapsellekin vain yhden?
Joo on yksi nimi, ja kasvanut maassa missä on yksinimisyyttä.
—
Itse taas oon kaksiniminen ja koen että se on ollut osa identiteettiäni se toinenkin nimi, huolimatta siitä että sitä toista nimeä ei varsinaisesti käytä. Se on vain semmoinen ihana lisä omaan nimeen.
Muistan nuorena lapsena kokeneeni, että ihmisten nimet on mielenkiintoisia ja persoonallisia, kun ne kertoo toisen nimensä. Joskus kirjoitin nuorena ystäville kirjeitä tyyliin ”Ihana rakas ystäväni Ella Maria...” Ja jos itse sain myös samaa, niin se tuntui itsestä ainakin erityiseltä ja henkilökohtaisemmalta lähestymiseltä kun tosiaan sitä toista nimeä ei usein käytetä normiarjessa.
Itse olen ainakin lapsena ollut hieman ylpeä siitä, että minulla on vain yksi nimi. Kaverit siitä välillä kyselivät, ja minusta se oli vain kivaa. Oli erityinen olo. Aikuisena se on kätevää, on vähemmän kirjoitamista eikä tule sekaannuksia.
Jos joutuisin käyttämään toista nimeäni, vaihtaisin sen.
Monissa maissa annetaan vain yksi nimi. Mitä niillä useammilla tekee? Ovat vain riesa.
Saako lapsi isänsä vai sinun sukunimen?
Jos isänsä sukunimen, luontevinta olisi mennä hänen kotimaansa käytännön mukaan. Siis vain yksi etunimi.
Jos taas lapsi saa sinun (suomalaisen) sukunimesi, kaksi tai kolmekin etunimeä on ihan ok ratkaisu.
Ei yhden nimen antaminen millään lailla "mielikuvituksetonta" ole.
Eihän lapsen nimeämiseen mitään mielikuvitusta tai erityistä kekseliäisyyttä tarvita, nimet ovat allakassa valmiina. Sieltä vaan ottaa sellaisen, josta tykkää.
Sinun pitää keksiä paremmat perustelut, jos tahdot taivuttaa miehen omalle kannallesi. :)
Vierailija kirjoitti:
Esim. Virossa on yleisesti yksi nimi. Monta nimeä tuntuu kummalliselta siellä. Jos lapselle annetaan monta nimeä, käytetään niitä kaikkia esim. Jaak August. Ei kummallista antaa yksi täälläkään. Harvemmin muita tarvitsee.
Kyllä Virossakin on valitettavasti yleistynyt toisen nimen antaminen viime vuosina todella paljon. Ei sitä siellä enää pidetä kummallisena eikä läheskään aina käytetä molempia nimiä.
Virossa on myös outo nykytyyli ottaa englanninkielinen nimi mutta kirjoittaa se viroksi kuten se äännetään englannin kielessä. Esimerkkinä Älis.
Kauheaa.
Oliko se niin että Venäjällä ei voi antaa kuin yhden nimen? Joku taisi joskus täällä niin väittää.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko se niin että Venäjällä ei voi antaa kuin yhden nimen? Joku taisi joskus täällä niin väittää.
Kyllä, näin on.
Pohjaa maan ortodoksiseen historiaan. Ortodoksisessa uskonnossa ihmiselle annetaan vain yksi etunimi.
Vierailija kirjoitti:
Yksi nimi on persoonallisempaa.. Kaksi tai kolme tavanomaista.
Kyllä. Yksi nimi on tyylikäs, kaksi myös vaikka tavanomaisin ratkaisu. Nykyään sallittu neljä nimeä on täysin tarpeetonta eikä neljän nimen pötkö kuulosta rytmillisesti hyvältä. Kaikki tuntemani jotka ovat laittaneet neljä nimeä lapselleen ovat ihmisiä joilla tuntuu elämänhallinta olevan muutenkin vähän hukassa, päätöksenteko vaikeaa, halutaan vähän sitä ja tätä ja kaikki on yhtä kaaosta. Yleistys, mutta omilla tutuillani näkyy tuo toistuva yhteys.
Voihan hänellä olla isona kaksi sukunimeä, noin korvaukseksi.
Lilia-Maryaana-Kinuski-Ripuli Möttönen
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin lapsena ollut hieman ylpeä siitä, että minulla on vain yksi nimi. Kaverit siitä välillä kyselivät, ja minusta se oli vain kivaa. Oli erityinen olo. Aikuisena se on kätevää, on vähemmän kirjoitamista eikä tule sekaannuksia.
Nimenomaan voi tulla sekaannuksia, jos sekä (ainoa) etunimi että sukunimi ovat yleisiä. Silloin toinen etunimi auttaa yksilöimään henkilön (yhteyksissä, joissa ei käytetä henkilötunnuksia).
Minulla on vain yksi nimi. Ikinä en ole pitänyt sitä millään lailla outona enkä ole sitä joutunut selittelemään. Ennemminkin olen tyytyväinen, että minulla on vain se yksi nimi, joka on ajaton eikä toiseksi nimeksi ole väkisin laitettu mitään rumaa nimeä jonkun mummon mukaan.
Niille jotka valittaa että olisi aikuisena halunnut toisen nimen, sen kun vain nimeä vaihtamaan, silloin voi pitää entisen etunimen toisena nimenä. Aikuinen voi niin tehdä kunhan nimi on samojen sääntöjen mukainen kuin lapsillekin annettavat, ilman muuta lupaa. Siitä pitää maksaa jokin rekisteröintimaksu, mutta kalliimmaksi tulee teettää uudet ajokortit yms. kortit joissa nimi on. Kela-kortti taitaa tulla automaattisesti.
En tiedä voiko ottaa uuden nimen toiseksi nimeksi, mutta en toisaalta keksi miksei voisi.
Mulla on kolme nimeä ja joskus olen ajatellut että pudotan keskimmäisen pois, kun en tykkää siitä ja nimi on sen kanssa turhan pitkä. Mutta kaksi on ihan kiva. Yksi nimi toimii mielestäni, jos se on pitkä tyyliä Marianne, Katariina, Aleksanteri ja sukunimi ei ole kovin yleinen. Mutta Maija tai Matti Virtanen on aika tylsä. Mulla on lapsilla kaksi nimeä ja molemmat lyhyitä, molemmat ovat sangen tyytyväisiä. En sano oikeita nimiä, mutta yhteensä jää alle 12 kirjaimeen.