Lue keskustelun säännöt.
Vihaatko omaa äitiäsi?
Ihmeissään
24.10.2020 |
Mietin vain, että on todella outo tunne, että samaan aikaan rakastaa ja vihaa vanhempiaan. Tietenkin rakastan enemmän, mutta jotenkin samaan aikaan on vaikeaa ja epämukavaa. Tunnen tästä syyllisyyttä, koska kyllähän omia vanhempiaan pitäisi voida rakastaa... Jotenkin en vain pääse yli heidän heikkouksistaan ja varmasti vanhatkin asiat toisinaan painavat mieltä. Käyn terapiassakin toisesta syystä, ja tätä aihetta siellä sivutaan. Onko ihan normaalia että aikuinen ”vihaa” tai tuntee epämukavaa oloa omien vanhempien seurassa? Onko parempi yrittää rakastaa, vaikka se tuntuu epämiellyttävältä? Pääseekö tästä koskaan yli?
Kommentit (49)
Vihaan äitiäni. Olen onneksi päässyt yli itseinhosta ja arvottomuuden tunteista, jotka hän minulle opetti ja joiden vallassa elin lapsesta kolmekymppiseksi.
Vihaan tällä hetkellä erityisesti äitini ahnetta ja itsekeskeistä persoonaa. Koska äitini on muistisairas, olemme alkaneet isän kanssa raivata kesämökiltä äidin sinne keräämiä tavaroita. Hän täytti talon, mökin ja vuokravaraston kierrätysmyymälöistä ja lahjoituskirppiksiltä hamstraamillaan tavaroilla, joita piti aarteinaan ja joita hän myi kirpputoreilla voiton toivossa. Vietin eilisen ja tämän päivän tuota paskaa lajitellen ja päätin, etten uhraa sille enää hetkeäkään. Saa tulla paikallinen kirppisyrittäjä keräämään kamat vaikka ilmaiseksi, kunhan säästyn käyttämästä omaa kallista aikaani toisen mielenhäiriön jälkien siivoamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vihaa, mutta kyseinen juoppo ja sairas (puhutaan useasta sairaudesta) on pilannut minun elämäni. Vuosi vuodelta sairaudet paheni ja kyseisestä ihmisestä tuli taakka. En jaksa vihata eli tuhlata energiaa häneen, mutta en todellakaan rakasta, enkä ole koskaan tainnut. Ehkä jonkinlainen inho olisi oikea termi.
Ärsyttää Suomessa oleva jonkunlainen Äitimyytti. Äidit ovat kuin jumalasta seuraavia olento, jotka ovat täydellisiä joka asiassa. Edes rakentavaa palautetta ei saa antaa. Äitejä on pakko rakastaa ja hänen kanssa on pakko olla läheinen. Et ole mitään jos et ole itse äiti. "Mutta kun se on sinun äitisi!"
En ole koskaan ollut läheinen oman äitini kanssa ja saan jopa epämiellyttäviä väristyksiä kun näen jossain tiiviin ja läheisen äiti-tytär-suhteen esim. elokuvissa tai tosielämässä. Se että minulla olisi läheinen suhde äitiini alkaa ahdistamaan. Tiivis äiti-tytär-suhde on tiukka oletus ja ihmetellään suu pyöreenä kun semmoista ei ole ollutkaan.
Oman äitini kuolema oli elämäni parhaimpia päiviä. Ilkeästi sanottu, mutta totta. Lähti iso taakka harteilta ja pystyi hengittämään pitkästä aikaa.
Jos suhteet perheenjäsenten kanssa vie energiat ja ilot elämästä, tee selvä pesäero heistä. Aivan sama mikä heidän tittelinsä on.
Kun isäni kuoli olin 12 vuotias ja otti asumasn alkoholistiukon meille vastustuksestani huolimatta. Muutenkin oli sellainen, että piti kulisseja pystyssä, minun kasvstukseni oli nolaamista toisten edessä ym. Jälkikäteen luulen, että oli jotain mtt ongelmia kun piti pitkiä mukkäkouluja eikä tiennyt syytä mistä oöi suuttumut. No hyvän perinnön jätti. Kiitos siitä.
Mulla ei ole oikein mitään tunteita äitiä kohtaan, ei hän pystynyt olemaan äiti. En ole katkera, enkä vihainenkaan, mutta anteeksi en anna. Ei hän ole pyytänytkään, ei sen puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vihaa, mutta jos tosissa olosuhteissa olis åidin kannsa tavattu, niin en välittäis olla missään tekemisissä. Isä oli ihan jees, mutta omat ongelmansa hänelläkin. Kumpikin on ollut kuolleena jo kymmenisen vuotta, elämä on ollut iisimpää siitä asti.
En vihaa enää. Kuollut ja kuopattu.
Olen vain varmistanut ettei äitini hännystelijät eli suku ei pääse hautaamaan minua sukuhautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vihaa. Emme olleet sydänystäviä, hyvät välit kuitenkin.
Mun molemmat vanhemmat on aina suhtautuneet muhun välinpitämättömästi ja lapsena olen viettänyt paljon enemmän aikaa yksin, kavereiden kanssa tai sisarusten kanssa kuin heidän kanssaan, vaikka saman katon alla asuinkin. En rakasta heitä. Se ei ole mikään valinta, mussa ei vain ole sitä tunnetta, kun ei sitä oikein mikään ole herättänyt. Puolisoani ja omia lapsiani kyllä rakastan.