Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö lapsia, jotka ovat osoittautuneet erityislapseksi vasta syntymän jälkeen tai myöhemmällä iällä?
24.10.2020 |
Minkä ikäisenä sai diagnoosin? Miten vaikutti myöhempään elämään?
Oliko raskausaikana mitään merkkejä erityisyydestä?
Kommentit (78)
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään näillä lapsilla on onneksi hyvät eväät elämään, saavat diagnoosin ja lääkkeet. Vielä 20v sitten "hoidettiin" selkäsaunoilla ja haukkumisella.
Mitkä lääkkeet? Ei kai lääkkeellä erityisyyttä saa pois.
Ei todellakaan pelkkä "erityisyys" tuo hyviä eväitä elämään.
Toki monia ongelmia ymmärretään ja hoidetaan, mitkä ennen hoidettiin haukuilla ja selkäsaunoilla.
Kehitysvammaisten asiat ovat aika hybvllä tolalla.
Mutta....
On väliinputoajia.
Työelämä muuttuu vaativammaksi koko ajan, enää ei ole töitä raksa-apumiehille(entisessä määrin) ja sahalla lautojen lemppaajille.
Tämä tulee ongelmaksi usein jos ei äly tai keskittumiskyky tai muu terveys riitä työllistävän ammatin opiskeluun, mutta eläkettä ei irtoa.
Juu allekirjoitan tämän. Vaikka olisit normaaliälyinen ja kykenisit yliopistotutkintoon, se on laiha lohtu, jos olet esim. vaikeasti liikuntavammainen eli pyörätuolissa ja puhe on epäselvää, niin saattaa työpaikka silti jäädä saamatta, vaikka olisit käynyt työllistävänkin tutkinnon. Tästä oli Iltalehdessäkin juttua, että cp-vammainen psykologi-sosiaalityöntekijä ei ollut työllistynyt. Ennakkoluulot on vieläkin vammaisia kohtaan vahvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin kysymys tämä oli. Olen puheterapeutti ja 99%:lla asiakkaistani erityisyys (kehitysvamma/autismi/kielihäiriö) on tullut ilmi syntymän jälkeen. Eli tiedän aika montakin.
Kiroileva puheterapeutti
ohis
Typerät heitot pistävät vaikka professorin kiroilemaan.
Yleisesti kuvitellaan, että ultrat, lapsivesinäytteet ym. kertovat kaikki sairaudet ja kehitysväiriöt etukäteen ja abortilla olisivat ongelmat hoidettavissa.
Ja erityislapsen synnyttäjä vastuuton yhteiskunnan kiviriippa.
No ei näkynyt edes yhden raajan epämuodostuma ultrassa.
En tiedä voiko tätä laskea kun 70-luvun ultrat nyt oli mitä oli.. mutta serkkuni. Oli enkelimäisen kaunis ja aina iloinen pikkujätkä, ei vaan alkanut puhua ja kaatuili kävellessään. Oli vissiin 2v kun alettiin tutkia ja joku kehitysvammahan siinä todettiin, myöhemmin puhkesi vielä epilepsia. Aika omilleen setä vaimoineen asian kanssa jätettiin, mitään fysioterapiaa tms serkku ei saanut ja työnnettiin 7-vuotiaaksi asti rattaissa kunnes sai viimein pyörätuolin. Puhumaan oppi parin sanan verran, tyyliin äiti ja anna. Kuoli 16-vuotiaana nukkuessaan :/
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko tätä laskea kun 70-luvun ultrat nyt oli mitä oli.. mutta serkkuni. Oli enkelimäisen kaunis ja aina iloinen pikkujätkä, ei vaan alkanut puhua ja kaatuili kävellessään. Oli vissiin 2v kun alettiin tutkia ja joku kehitysvammahan siinä todettiin, myöhemmin puhkesi vielä epilepsia. Aika omilleen setä vaimoineen asian kanssa jätettiin, mitään fysioterapiaa tms serkku ei saanut ja työnnettiin 7-vuotiaaksi asti rattaissa kunnes sai viimein pyörätuolin. Puhumaan oppi parin sanan verran, tyyliin äiti ja anna. Kuoli 16-vuotiaana nukkuessaan :/
😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju ilmoitettu vihapuheeksi.
Niinkö? Palstalla kyllä haukutaan erityislapsia, mutta ei kai tämä ketju haukkumisketju ole.
Vierailija kirjoitti:
Epilepsiadiagnoosi juuri ennen koulun aloittamista. Oppimisvaikeus ollut koko koulun ajan, ei sovellu opiskelemaan ammattiin, jota varten pitäisi lukea paljon. Epilepsia rajaa myös sellaiset ammatit pois, joissa pitäisi olla vähintään C- luokan ajokortti.
Epilepsiadiagnoosi vuoden ikäisenä. Rajasi nopeasti pois melkein kaiken mitä "normaaliin" elämään kuului. Meidän normaali näytti monesta hyvinkin epänormaalilta. Miten jaksat, oli kysymys.. vastaus: onko vaihtehtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain AS-diagnoosin kolmekymppisenä. Sitä ennen jouduin persoonallisuushäiriön, vakavan masennuksen ym mielenterveysdiagnoosien vuoksi tk-eläkkeelle. Sellaista se on, kun lasta kohdellaan vuosikaudet kuin hän olisi tyhmä, laiska, saamaton ja läpeensä huono ihminen.
Menkää sinne tutkimuksiin ajoissa, jos on yhtään epäilyjä!
Vierailija kirjoitti:
Ketju ilmoitettu vihapuheeksi.
Hulluilla on hullujen jutut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla pojalla sairaus joka aiheutti kehitysvammaisuutta. Diagnoosi 3v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tähän kategoriaan mene käytännössä kaikki autismin kirjoon kuuluvat lapset (siis myös asperger) ja lisäksi kaikki adhd, add yms. tapaukset.
Myös diabeetikot, kuurot, lukihäiriöiset yms.
Aika hurjaa aatella, että olen siis ollut ilm. eriysilapsi myös itse, Ja vasta nyt aikuiseksi varuneena huomaan, että olen sellainen ollut.... Hurjaa siksi. etä välillä kun lukee näitä eriyislapsi avauksia ja kannanottoja, niin piirtyy mielikuva että erityislapsi on yhtäkuin "se" ei toivottu lapsi.
Yliopisto-opiskelija
No kirjoitusasustasi huomaa kyllä, ettei kaikki ole kohdallaan. Oletko tosiaan yliopistossa kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi, add ja asperger diagnoosi päälle parikymppisenä.
Tuossa nenän edessä just yksi kasaa palapeliä. 2,5-vuotias oli kun aloin neuvolassa puhua, että pitäisikö olla huolissaan, kun puheen kehitys ei etene. Neuvolassa sanottiin, ei tarvitse, virkeä ja kiltti lapsi. No 3-vuotias hänen ollessaan sain kuitenkin tutkimukset kun listasin, mitä mielestäni pitäis olla. Diagnoosi meni siihen asti, että täytti neljä, erinäisten vaiheiden ja tutkimusten jälkeen. Saavutti puheenkehityksessä ikätason 8-vuotiaana. Sosiaalinen ei ole.
Nykyään asuu istenäisesti, mutta käy meillä välillä, muutama kilometri välimatkaa. :Tällä hetkellä työtön. Jotkut terapeutit ovat sanoneet, että eläkkeelle pääsisi, itse ei halua. Hänellä on ammatti. Tämä meidän on ollut siitä hankala tapaus, että on ollut aina hyväkäytöksinen, älyllisesti normaali ja kiltti., joten kaikki lähipiirissäkään eivät usko erityistapaukseksi Alaluokat kävi erityiskoulussa, yläkoulussa laittoivat normaalille luokalle, onneksi oli rauhallinen luokka. Ongelmia on tuo omiin maailmoihinn katoaminen, epäsosialisuus, oman toiminnan ohjaukset vaikeudet ja vaikeus ymmärtää lauseita, joissa on enemmän kuin kolme sanaa. Autismipiirteet ja dysfasia on diagnoosi. Vaikea sanoa, tuliko tämä vaikeasta synnytyksestä vai onko perintötekijöillä osuutta, suvussa kun on kaksi nuorempaa autistia, jotka ovatkin sitten jo vaikeita tapauksia. Nämäkin ovat saaneet diagnoosin vasta 3-vuotiaina suurin piirtein, vaikka ovat huomattavasti erityisempiä kuin tämä meidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään näillä lapsilla on onneksi hyvät eväät elämään, saavat diagnoosin ja lääkkeet. Vielä 20v sitten "hoidettiin" selkäsaunoilla ja haukkumisella.
Höpö höpö. T. 1990 syntyneen lievästi autistisen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään näillä lapsilla on onneksi hyvät eväät elämään, saavat diagnoosin ja lääkkeet. Vielä 20v sitten "hoidettiin" selkäsaunoilla ja haukkumisella.
Omani on täysi-ikäinen ja ensimmäisen diagnoosin saanut syntyessään, seuraavan 6 vuotiaana ja kolmannen 11 vuotiaana. Ollaan ehkä oltu onnekkaita, kun on saatu tarvittavat tutkimukset, lääkkeet, apuvälineet, erityisopetukset... Vielä kun nuo työnantajat oppisivat olemaan kuvittelematta, mihin erityislapsi pystyy ja mihin ei. Voisivat vaan luottaa siihen, ettei vamma tarkoita kykenemätöntä.
Omani, jota pidettiin neuvolassa, terveydenhuollossa, päivähoidossa ja peruskoulussa hitaastilämpiävänä ja hajamielisenä lapsena, kunnes sai 15-vuotiaana, murrosiän myrskyissä paljon selittävän ADD-diagnoosin. Tuosta on nyt 4 vuotta, helposti solahtaa systeemin väleihin nykyäänkin, eikä edes olla missään perähikiällä.
Mä olen ajatellut, että mulla voisi olla ADD. Olen ikäni ollut hajamielinen, en jaksa keskittyä ja toisaalta tosi arka. En ota kontaktia muihin ihmisiin, en uskalla. Unohtelen asioita jatkuvasti. Mulle voi puhua 10 minuuttia vieressä ja olen koko ajan omissa ajatuksissani, enkä kuule tuosta puheesta mitään. Teen suunnittelutyötä ja se sopii minulle, jotenkin koneella pystyn keskittymään ihan eri tavalla. Oikeastaan koko ajan ajattelen, että pitää olla tarkka ja se uuvuttaa, olen töiden jälkeen ihan poikki, vaikka yleensä vian istun paikoillani ja piirtelen.
Epilepsiadiagnoosi juuri ennen koulun aloittamista. Oppimisvaikeus ollut koko koulun ajan, ei sovellu opiskelemaan ammattiin, jota varten pitäisi lukea paljon. Epilepsia rajaa myös sellaiset ammatit pois, joissa pitäisi olla vähintään C- luokan ajokortti.