Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö lapsia, jotka ovat osoittautuneet erityislapseksi vasta syntymän jälkeen tai myöhemmällä iällä?
24.10.2020 |
Minkä ikäisenä sai diagnoosin? Miten vaikutti myöhempään elämään?
Oliko raskausaikana mitään merkkejä erityisyydestä?
Kommentit (78)
Mikä helvetin kysymys tämä oli. Olen puheterapeutti ja 99%:lla asiakkaistani erityisyys (kehitysvamma/autismi/kielihäiriö) on tullut ilmi syntymän jälkeen. Eli tiedän aika montakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin kysymys tämä oli. Olen puheterapeutti ja 99%:lla asiakkaistani erityisyys (kehitysvamma/autismi/kielihäiriö) on tullut ilmi syntymän jälkeen. Eli tiedän aika montakin.
Kiroileva puheterapeutti
ohis
Ellei kyseessä ole selvästi kasvoista havaittava erityisyys kuten downin syndrooma, niin suurin osa diagnooseista tulee kyllä leikki-iässä tai koulu-iässä.
Joo, n.40-vuotiaana ilmeni adhd ja autismi. Tai ilmeni aiemmin jo, mutta todettiin diagnoosi.
Jos olet tämä "pakotettu äidiksi" ja "miten lapsi muuttaisi viikonloppuna" -ketjujen aloittaja, niin suosittelen lähestymään aihetta muusta näkökulmasta kuin pohtimalla lapsen mahdollista erityisyyttä. Lapsi voi nimittäin vammautua ihan laitokseen asti vielä syntymänsä jälkeenkin tai olla syntymästään saakka erityinen vaikka tehtäisiin millaiset tutkimukset raskauden aikana. Ennen kaikkea suosittelen puhumaan asiasta avoimesti puolison ja tarvittaessa ammattilaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tähän kategoriaan mene käytännössä kaikki autismin kirjoon kuuluvat lapset (siis myös asperger) ja lisäksi kaikki adhd, add yms. tapaukset.
Myös diabeetikot, kuurot, lukihäiriöiset yms.
Ai onko lukihäiriöisetkin nykyisin "erityislapsia"?
ihmettelee lukihäiriöinen maisteri
Erityislapsi tarvitsee erityistä tukea päiväkodissa ja/tai koulussa.
Erityislapsi minäkin olin. Sanalla on selvästi kurja leima.
T. Väitöskirjaa tekevä asperger
olen myös huomannut tuon, että Sanalla eriyislapsi on selvästi kurja leima. - Ja väitäisin myös, että sitä käyetään nykyisin paljon ueammin kuin aiempina vuosina. - Nuorempana itse olin vain "kömpelö" ja "hidas" , joidenkin tietämätömien mielestä ehkä myös laiska, kun en selviytynyt askareita yhtä nopeasi kuin muut, enkä selviydy vieläkään. ja tarvitsen aikaa suoriuakseni askareitteni tekemiseen ja edelleen teen varmasti keskimääräistä enemmän kirjoitusvirheitä.
Ja koska olen tällaine kömpelö ja hidas (vätys) niin olisihan minun tieysti pitänyt ymmärtää ja luovuttaa yliopiso-opiskelupaikkani jollekin nopealla ja tehokkaalle, joka osaa kirjoittaa oletusarvoisesti kirjoitusvirheeömämpää tekstiä kuin minä. - Se tai tämä ei edes vaatisi kovin paljoa.
Mutta mikä sitten olisi "oikea paikka" minun olla tai olisi ollut? - Jos olisin saanu "eritysilaps - diagnoosin" jo nuorempana. En tiedä. Mutta itse tuntoon se olisi saattanut ainakin jättää jäljen. - Se, etä minua useampi vuosi kutsuttiin/ pidettiin kömpelönä johti siihen, että itse koin, että minun kannattanee olla hakeutumatta alalle, joka vaatisi erityistä pikkutarkkuutta. Lasiaksi kutsuminen sisuunnutti muuten vaan.
Yliopisto-opiskelija
Ehkä kysymys on vähän väärin aseteltu. Varmaan ap tarkoitti, että minkä verran vammaisuus tms. on havaittavissa ultrassa. Eihän tietenkään neurologiset jutut näy ennen syntymää.
Olen myös kuullut vakavasti autistisesta lapsesta, joka oli 3-vuotiaaksi asti täysin normaalisti kehittyvä, puhui, leikki, touhusi ihan kuten lapset yleensä ja sitten jotain tapahtui ja hän taantui vakavaan autismiin.
Samoin eräs tuntemani cp-vammainen oli pikkulapsena täysin normaali, nykyään vaikeasti spastinen ja ollut pyörätuolissa vuosikymmeniä.
Ja luonnollisesti diagnoosi voi laahata vuosia, tai jopa vuosikymmeniä perässä, kuten moni aikuisena adhd-diagnoosin saanut. Ei se silti tarkoita, etteikö ongelmia olisi havaittu jo lapsena/ nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kysymys on vähän väärin aseteltu. Varmaan ap tarkoitti, että minkä verran vammaisuus tms. on havaittavissa ultrassa. Eihän tietenkään neurologiset jutut näy ennen syntymää.
Olen myös kuullut vakavasti autistisesta lapsesta, joka oli 3-vuotiaaksi asti täysin normaalisti kehittyvä, puhui, leikki, touhusi ihan kuten lapset yleensä ja sitten jotain tapahtui ja hän taantui vakavaan autismiin.
Samoin eräs tuntemani cp-vammainen oli pikkulapsena täysin normaali, nykyään vaikeasti spastinen ja ollut pyörätuolissa vuosikymmeniä.
Ja luonnollisesti diagnoosi voi laahata vuosia, tai jopa vuosikymmeniä perässä, kuten moni aikuisena adhd-diagnoosin saanut. Ei se silti tarkoita, etteikö ongelmia olisi havaittu jo lapsena/ nuorena.
Neurologiset jutut tarkoittaa käytännössä kehitysvammaisuutta ja muita poikkeavuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin kysymys tämä oli. Olen puheterapeutti ja 99%:lla asiakkaistani erityisyys (kehitysvamma/autismi/kielihäiriö) on tullut ilmi syntymän jälkeen. Eli tiedän aika montakin.
Kiroileva puheterapeutti
ohis
Se on puheteraputti eikä mikään helvetin pyhimyksenkuva.
Kiroileva sisustusarkkitehti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin kysymys tämä oli. Olen puheterapeutti ja 99%:lla asiakkaistani erityisyys (kehitysvamma/autismi/kielihäiriö) on tullut ilmi syntymän jälkeen. Eli tiedän aika montakin.
Kiroileva puheterapeutti
ohis
Se on puheteraputti eikä mikään helvetin pyhimyksenkuva.
Kiroileva sisustusarkkitehti
Opettaako kiroileva puheterapeutti asiakkailleen ärrää kirosanoilla?
Hassu kysymys, mutta niinhän sitä haluaa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Tottakai voi paljastua vuosien varrella vaikka ja mitä erilaisuutta tai sairautta.
Ja sitten se, että jokainen on erityinen, ihan tosissani sanon tämän. Ja sen oman erityisyys kannattaa huomata ja nähdä, olla mieli avoimena omilleen, eikä olettaa että sopivat valmiiseen muottiin (käytös, äly, seksuaalisuus, taipumukset, kiinnostuksen kohteet, uskonnollisuus, herkkyys, käsitys maailmasta jne jne) Erityisyys ei ole ongelma, vaan se, jollei saa hyväksyntää ja joutuu taisteluasemaan tai vielä pahempi, piilottamaan todellisen itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en kiroile töissä, mutta vapaa- ajalla kyllä.
T. Kiroileva sihteeri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin kysymys tämä oli. Olen puheterapeutti ja 99%:lla asiakkaistani erityisyys (kehitysvamma/autismi/kielihäiriö) on tullut ilmi syntymän jälkeen. Eli tiedän aika montakin.
Kiroileva puheterapeutti
ohis
Se on puheteraputti eikä mikään helvetin pyhimyksenkuva.
Kiroileva sisustusarkkitehti
Opettaako kiroileva puheterapeutti asiakkailleen ärrää kirosanoilla?
No siihen olisi tosi tehokas ja monikäyttäinen esimerkkisana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden Asperger/ADHD jne lasten lisäksi tiedän kaksi synnytyksessä vammautunutta, molemmat toisena kaksosista syntyneitä ja yhden aivokalvontulehduksen takia vammautuneen.
Eli lapsi voi myös vammautua joko synnytyksessä tai paljon myöhemmin. Aikuinenkin voi vammautua.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän vaikka kuinka monta. En tiedä yhtäkään, jonka erityisyys olisi tiedetty ennen syntymää. Suomessa niissä tapauksissa vanhemmat päätyvät aborttiin lähes poikkeuksetta.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla selkeät rakenteelliset poikkeamat ja kromosomipoikkeamat ainoita, mitä voidaan ennen syntymää todeta?
Näin juuri.
Kaikkia rakenteellisia poikkeamia ei ikävä kyllä löydetä raskausaikana. Ystäväni lapsella oli aivoissa vakava poikkeama. Syntymän jälkeen kerrottiin, että lapsi voi elää muutamia vuosia vakavasti kehitysvammaisena. Löytyi toinen sairaus. Lapsi kuoli muutaman päivän ikäisenä.
Raskaus ja synnytys sujui kuitenkin ihan normaalisti, eikä ultrassa näkynyt mitään erityistä.
Kaiken kaikkiaan kauhea ja surullinen juttu.
Tiedän useita. Vakavin varmaan kun 2,5 vuotiaana tajuttiin että nyt ei ole kaikki hyvin. Lapsi ei osannut puhua ja kävelykin oli huonoa. Nyt lapsi on 8v.eikä edelleenkään puhu. Diagnoosi on määrittelemätön vaikea kehitysvamma. Olen tuntenut lapsen vauvasta asti ja n.2 vuotiaaksi asti kehittyi muuten normaalisti mutta vähän ihmeteltiin että miksi ei oikeastaan kävele eikä puhu yhtään mitään. Lääkäreiden ja neuvolan mielestä kaikki oli hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useita. Vakavin varmaan kun 2,5 vuotiaana tajuttiin että nyt ei ole kaikki hyvin. Lapsi ei osannut puhua ja kävelykin oli huonoa. Nyt lapsi on 8v.eikä edelleenkään puhu. Diagnoosi on määrittelemätön vaikea kehitysvamma. Olen tuntenut lapsen vauvasta asti ja n.2 vuotiaaksi asti kehittyi muuten normaalisti mutta vähän ihmeteltiin että miksi ei oikeastaan kävele eikä puhu yhtään mitään. Lääkäreiden ja neuvolan mielestä kaikki oli hyvin.
Lisään tähän vielä että tuon epämääräisen diagnoosin lapsi sai vasta 5 vuotiaana. Pitkään asiaa siis tutkittiin eikä todellakaan ollut varmaa että tekeekö kehitys jonkun harppauksen vielä ja lapsesta tulee normaali tai edes lähelle normaali. Nyt on jo täysin selvää että ei tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin kysymys tämä oli. Olen puheterapeutti ja 99%:lla asiakkaistani erityisyys (kehitysvamma/autismi/kielihäiriö) on tullut ilmi syntymän jälkeen. Eli tiedän aika montakin.
Kiroileva puheterapeutti
ohis
Typerät heitot pistävät vaikka professorin kiroilemaan.
Yleisesti kuvitellaan, että ultrat, lapsivesinäytteet ym. kertovat kaikki sairaudet ja kehitysväiriöt etukäteen ja abortilla olisivat ongelmat hoidettavissa.
Ja erityislapsen synnyttäjä vastuuton yhteiskunnan kiviriippa.
Lapseni on vaikeasti lukihäiriöinen. Hienommin kielellinen erityisvaikeus. Kävi koulunsa eritysluokalla. Ei tavikset pääse erityisluokalle. Ei toki meinannut päästä tämä minunkaan lapseni, koska hän on aina ollut varsin kiltti ja huomaamaton. Mutta kun ihminen ei kykene lukemaan vielä 9-vuotiaanakaan, niin kyllä siinä on erityisen tuen tarvetta ihan isommalla kädellä.
Aplle tahtoisin sanoa, että mitäpä luulet oliko tästä tietoa ennen syntymää, syntyessä tai edes ekaluokan alussa?