Lue keskustelun säännöt.
Miten voisin estää toisten tunteita tarttumasta minuun?
24.10.2020 |
Olen huomannut, että kaikissa parishteissani olen kärsinyt aika paljon siitä, kumppanin ahdistus, työstressi, masentunut olo jne negatiiviset tunteet tarttuu minuun heti ja voimakkaasti. Sama nykyisessä parisuhteessa. Kyse ei siis ole mistään riidoista välillämme tai parisuhdeongelmista vaan siitä että jos puolisollani on ahdistunut olo ihan omista asioistaan johtuen niin se ahdistus tarttuu minuun päiväkausiksi vaikka hän ei minuun omaa ahdistustaan edes mitenkään purkaisi.
Tämä aiheuttaa minulle aika paljon henkistä pahoinvointia. Sinkkuna ollessani olin oikeastaan koko ajan rento, hyväntuulinen ja ahdistumaton. Mutta parisuhteessa ollessani ahdistus ja stressi ym. vaivaa minua elämässä aika usein koska ne tarttuu minuun kumppanista heti. Vika ei siis ole kumppaneissa vaan minussa.
Mikä tähän auttaa?
Kommentit (26)
What you resist, it persists
Carl Jung
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on auttanut omien tunteiden vahvistaminen ja hyväksyminen. Jos itse olen vaikka ahdistunut, uppoan hetkellisesti oikein antaumuksella siihen ahdistukseen ja annan sille oikeuden tulla ja hyväksyn sen. Menee nopeammin ohikin kun sellainen "apua kun ahdistaa voi ei mitäs nyt" olo.
Tällöin toistenkaan tunteet eivät iske minuun niin lujaa, kun olen vahvistanut oikeutta omiin, erilaisiin tunteisiini. Olen oppinut näkemään muiden tunteet irrallisena tunnistamalla omat tunteeni, ja oikein niissä märehdin positiivisessa mielessä, tietoisesti.
Olin joskus pitkään esim surullinen surullisesta dokkarista tai muuten toisten tuskasta. Se oli kamalaa mutta hiljalleen helpottanut kohtaamalla omat reaktionsa paremmin ja itsevarmemmin pakenematta. Empaattinen olen silti tarvittaessa.
Toisinsanoen otan vastuun vain omista tunteistani ja ymmärrän etten ole vastuussa muideb tunteista.
Miten tämän toisen osapuolen osuus, puhuuko hän ahdistuksestaan sinun tai jonkun muun kanssa tai käsitteleekö sitä muuten? Siellä teidän kodissannehan se ahdistus sitten on. Reagoiko lapsenne teidän molempien ahdistukseen?
Puolisosi ehkä tarvitsisi tukea ja sinä myös, yhdessä tai erikseen. Kannattaa kokeilla ennen mahdollista eropäätöstä.
Joskus voi myös olla erityisherkkyyttä, vaikka kerroitkin olevasi jämäkkä ja rajasi tunnistava. Netistä löytyy testejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ns. empaatti ja MBTI-persoonallisuustyypiltäsi INFJ tai INFP tms.? Jos niin on, niin ei sitä välttämättä pysty mitenkään kokonaan estämään, vaikka kuinka ”kehittäisit itseäsi” jne. Käsittääkseni erityisesti INFJ-tyypit kärsivät usein tuosta, vaikka se vahva empaattisuus on toisaalta juuri niiden vahvuus.
Mutta olen jo alkanut miettimään avioeroa tämän piirteeni vuoksi ja meillä on lapsikin. En haluaisi erota vaan muuttaa itseäni. Tällä hetkellä vain tuntuu että elämästäni on mennyt vuosia ahdistuneena kumppanien ahdistuksen vuoksi ja minun pitäisi olla loppuelämä sinkku jotta voisin olla ilman ahdistusta. Ap
Ap, oletko käynyt puhumassa asiasta ammattilaisen kanssa? Suosittelen kovasti, itselleni siitä on ollut paljon apua. Voi olla hyvinkin, että se toisen paha olo ja negatiiviset tunteet ”herättelevät” omia käsittelemättömiä traumojasi, joita alkoholistiperheessä kasvaessa valitettavasti tulee.
Mielestäni tämä ei ole oikein sama asia. Ap