Miten voisin estää toisten tunteita tarttumasta minuun?
Olen huomannut, että kaikissa parishteissani olen kärsinyt aika paljon siitä, kumppanin ahdistus, työstressi, masentunut olo jne negatiiviset tunteet tarttuu minuun heti ja voimakkaasti. Sama nykyisessä parisuhteessa. Kyse ei siis ole mistään riidoista välillämme tai parisuhdeongelmista vaan siitä että jos puolisollani on ahdistunut olo ihan omista asioistaan johtuen niin se ahdistus tarttuu minuun päiväkausiksi vaikka hän ei minuun omaa ahdistustaan edes mitenkään purkaisi.
Tämä aiheuttaa minulle aika paljon henkistä pahoinvointia. Sinkkuna ollessani olin oikeastaan koko ajan rento, hyväntuulinen ja ahdistumaton. Mutta parisuhteessa ollessani ahdistus ja stressi ym. vaivaa minua elämässä aika usein koska ne tarttuu minuun kumppanista heti. Vika ei siis ole kumppaneissa vaan minussa.
Mikä tähän auttaa?
Kommentit (26)
Alkoholisti perheen lapsilla tuo on yleistä.
Mulla helpottaa mielikuvien avulla harjoittelu. Kuvittele itsesi ympärille oma suojaava kupla/pilvi/valokehä. Hoe mielessäsi: hänen tunteet ovat hänen tunteitaan, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Oletko Kalat?
Ei tämä kyllä horoskooppeihin liity. Ap
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti perheen lapsilla tuo on yleistä.
Olen alkoholistiperheestä. Mutta miten saan tämän tunteiden tarttumisen estettyä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla helpottaa mielikuvien avulla harjoittelu. Kuvittele itsesi ympärille oma suojaava kupla/pilvi/valokehä. Hoe mielessäsi: hänen tunteet ovat hänen tunteitaan, ei minun.
Samaa käytin minä alussa. Toista mitä käytin oli sen visualisointi, että tunteet menevät minun läpi. Kun ne tulevat, ne menevät läpi ja ohittavat minut. Se taisi toimia minulle paremmin.
Havahduin samaan kymmenisen vuotta sitten. Enää ei minulla tätä ongelmaa ole.
Ykkönen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti perheen lapsilla tuo on yleistä.
Olen alkoholistiperheestä. Mutta miten saan tämän tunteiden tarttumisen estettyä? Ap
Läheisriippuvuuteen liittyy paljon muitakin tekijöitä. Suosittelen aloittamaan hellstenin virtahevosta.
Ykkönem
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti perheen lapsilla tuo on yleistä.
Olen alkoholistiperheestä. Mutta miten saan tämän tunteiden tarttumisen estettyä? Ap
Läheisriippuvuuteen liittyy paljon muitakin tekijöitä. Suosittelen aloittamaan hellstenin virtahevosta.
Ykkönem
Olen lukenut läheisriippuvuudesta mutta en tunnista itsessäni sellaisia piirteitä. Olen muutenkin aika jämäkkä ihminen ja tunnistan rajani. Ap
Tunteet eivät ole pysyvä tila. Tunteet tulevat ja menevät. Sinä voit tuntea vain omat tunteesi. Et ole vastuussa muiden tunteista. Voit ratkaista vain omat ongelmasi. Et voi ratkaista muiden ongelmia heidän puolestaan.
Haluatko kontrolloida toisten käytöstä? Tulkitsetko harmittomatkin tilanteet uhkina?
Vierailija kirjoitti:
Tunteet eivät ole pysyvä tila. Tunteet tulevat ja menevät. Sinä voit tuntea vain omat tunteesi. Et ole vastuussa muiden tunteista. Voit ratkaista vain omat ongelmasi. Et voi ratkaista muiden ongelmia heidän puolestaan.
Kyllä ja nämä kaikki tiedän. Mutta en silti osaa estää toisen tunteita tarttumasta minuun. Ap
Vierailija kirjoitti:
Haluatko kontrolloida toisten käytöstä? Tulkitsetko harmittomatkin tilanteet uhkina?
En halua enkä yritä kontrolloida. Ehkä tulkitsen tilanteita herkemmin uhkaksi kuin moni muu. Ap
Mikä on se "tunteiden tarttumisen" prosessi? Eli mitä on juuri tapahtunut, kun kumppanisi tunnetila tarttuu sinuun? Onko hän sanonut suoraan, "kylläpä nyt ahdistaa" tms.? Vai oletatko vain jonkin hänen ei-kielellisen eleensä perusteella, että häntä ahdistaa, esim. jos hän huokaisee syvään laskuja maksaessaan? Vai molemmat?
Olet varmaan ns. empaatti ja MBTI-persoonallisuustyypiltäsi INFJ tai INFP tms.? Jos niin on, niin ei sitä välttämättä pysty mitenkään kokonaan estämään, vaikka kuinka ”kehittäisit itseäsi” jne. Käsittääkseni erityisesti INFJ-tyypit kärsivät usein tuosta, vaikka se vahva empaattisuus on toisaalta juuri niiden vahvuus.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on se "tunteiden tarttumisen" prosessi? Eli mitä on juuri tapahtunut, kun kumppanisi tunnetila tarttuu sinuun? Onko hän sanonut suoraan, "kylläpä nyt ahdistaa" tms.? Vai oletatko vain jonkin hänen ei-kielellisen eleensä perusteella, että häntä ahdistaa, esim. jos hän huokaisee syvään laskuja maksaessaan? Vai molemmat?
Molemmat. Ja olen aika herkkä aistimaan muiddn tunnetiloja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaan ns. empaatti ja MBTI-persoonallisuustyypiltäsi INFJ tai INFP tms.? Jos niin on, niin ei sitä välttämättä pysty mitenkään kokonaan estämään, vaikka kuinka ”kehittäisit itseäsi” jne. Käsittääkseni erityisesti INFJ-tyypit kärsivät usein tuosta, vaikka se vahva empaattisuus on toisaalta juuri niiden vahvuus.
Mutta olen jo alkanut miettimään avioeroa tämän piirteeni vuoksi ja meillä on lapsikin. En haluaisi erota vaan muuttaa itseäni. Tällä hetkellä vain tuntuu että elämästäni on mennyt vuosia ahdistuneena kumppanien ahdistuksen vuoksi ja minun pitäisi olla loppuelämä sinkku jotta voisin olla ilman ahdistusta. Ap
AP, yritä eritellä oikein tarkkaan, että mitä kaikkea haittaa siitä on, kun toisen tunteet siirtyvät sinuun, ja miten se ei auta toista. Kirjoita vaikka ylös, että pysyy mielessä. Yritä muistuttaa itseäsi, että se ei auta sitä toista. Yritä muistaa sekin, että itsekään et toivoisi tunnetilasi siirtyvän vaikkapa lääkäriisi, hammaslääkäriisi, ensihoitajaan tms.
Sinulla voi olla ihanne itsellesi, että olet ihan mahdottoman empaattinen - yritä höllentää sitä, kaikkien parhaaksi. Voit olla empaattinen antautumatta ihan liikaa.
Sinulla voi olla vanha uskomus, että toiset ihmiset antavat sinulle takaisin kaiken sen, mitä itse heille annat. Eivät anna. Se on vain suuntaa antava periaate, miten maailma aika usein toimii, muttei siis läheskään aina. Uuvutat vain itsesi, kun pyytämättä annat itsestäsi kaiken toiselle - niin ettei sinusta ole tukea ja iloa juuri silloin, kun toinen sitä oikeasti tarvitsee.
T: eräs samanlainen
Mielikuvaharjoitus missä, et yritä estää tunteiden tulemista, mutta et myöskään tartu niihin, eli annat niiden kuvainnollisesti virrata lävitsesi ja poistua sinusta. Niin kuin tuulen henkäys menisi kehosi läpi.
No et mitenkään. Vähän kuin kysyisit että "Kuinka puhkon silmäni?" Se ei ole hyvä idea. Jos sinä aistit sen niin sitten aistit sen ja that's it.
Minä estän siten, että toistan itselleni, että nämä eivät ole minun tunteitani. En minä tunne näin.
Katson, että kyse on rajattomuudesta. En tiedä, mistä alan ja mihin lopun. Siksi olen myös opetellut, että en sekaannu toisen aittamiseen. Eli ahdistusta tuottaa se, kun minä yritän ratkaista toisen tunteet. Silloin sanon itselleni, että ei ole mitään, mitä minö voin tehdä toisen hyväksi. Eikä se ole minun vastuullani.