Lue keskustelun säännöt.
Milloin Euroopassa alettiin halveksia Yhdysvaltoja ihannoinnin sijaan?
24.10.2020 |
Milloin yleinen mieli muuttui?
Vielä 80-luvulla USAa pääsääntöisesti ihailtiin.
Sinne haluttiin vaihto-oppilaaksi jne. Nykyään lähinnä säälitään, jos joku saa vaikka työkomennuksen sinne.
Kommentit (48)
Itselleni käänteentekevä oli teininä Phil Collinsin biisi "Another Day in Paradise". Tajusin ettei Suomi olekaan mikään hullumpi paikka asua. (Joo, laulaja on britti mutta laulun tarina sijoittuu New Yorkiin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissähän on maailman fiksuimmat tutkijat ym., mutta keskimääräinen ÄO on kengännumeron luokkaa.
Tämä ei muuten koske pelkästään ihonväriä, vaaleat jenkit vähintään yhtä tyhmiä!
Tutkijosta iso osa tuleekin muualta.
Trumpin aikaan yleisemmin.
Suomella tosin on ollut kommunistipiireistä johtuen oma pikku amerikkavastainen propagandameininki varmaan toisen maailmansodan ajoista lähtien. Esim. 80-luvulla viher- ja kommunistipiriit levitti yhdessä neuvostopropagandaa pahoista euro-ohjuksista. Kampanjahan oli neuvostoliiton rahoittama, ja koko ns. eurooppalainen "rauhan"liike taisi olla kun noita huolestutti kovin kaukana oleva amerikka muttei agressiivinen, uhoava ja ohjuksiaan joka puolelle levittävä neuvostoliitto siinä vieressä ollenkaan.
Tuo Ameriikka se on kuulkaa sellanen landia että se on sellanen landia että se on sellanen.
Internetin yleistyessä. Ennen saatiin se ihanne-amerikkalainen kuva televisiosta ja uutisista. Nykyään kuullaan myös se nurja puoli, kun ihmiset voivat vapaasti kertoa kokemuksiaan koko maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haukkuminen on maanosan tapa ja syytäkin kyllä löytyy, ei siinä mitään. Mutta mitenkähän ois Hitleristä päästy ilman? Miten ois estetty Neukkulandian leviäminen sodan jälkeen koko Eurooppaan
Kun somessa ja internetissä ylipäätään tuli selväksi, että elämä Jenkeissä on hyvin erilaista kuin elokuvat ja sarjat antavat ymmärtää. Lisäksi 90-luvulta alkaen jenkeissä on jääty täysin jälkeen mm. yleisen infran, koulutuksen ja tavallisen ihmisen saavutettavissa olevan terveydenhuollon suhteen.
Hyvä koulutus maksaa järkyttävästi, ja vaikka saisit hyvän, hyväpalkkaisen työn niin silti tulevaisuutta on vaikeaa turvata. Vakuutukset ovat järjettömän kalliita, ja silti omavastuut ovat huimia.
Terveysasioissa täytyy itse olla valveutunut ja osata etsiä hyvä lääkäri, jonka palvelut kuuluvat sun vakuutukseen. Usein vakuutus on sidottu työpaikkaan, eli jos joudut työttömäksi, menetät vakuutuksen, eikä työttömänä ole useinkaan varaa kuin johonkin karvalakkiversioon. Jos sairastut vakavasti, sut on aika nopeasti oikeus irtisanoa, ja taas olet ilman vakuutusta: siinä kohtaa uutta, joka korvaisi olemassaolevan sairauden menot, voi olla mahdoton saada.
Lapset kuuluvat vanhempiensa vakuutuksiin, ja tippuvat niiltä pois joskus parikymppisinä. Pitkäaikaissairaat nuoret, esim. diabeetikot, eivät välttämättä saa vakuutusta, ainakaan järjelliseen hintaan. Lääkkeet Yhdysvalloissa ovat uskomattoman kalliita, esim. insuliinit joiden todellinen hinta täällä Euroopassa on n. 30e (ja jotka potilas täällä saa 100% korvattuna, eli maksavat 3kk satsista 4e käsittelymaksun apteekille) maksaa Jenkeissä yli kymmenkertaisesti.
Yleinen infra, eli kadut, vesi- ja viemäriverkostot, julkiset rakennukset ovat valtaosin rapakunnossa. Asuminen on valtavan kallista (kaupungeissa joissa on työtä) , joten töissäkäyviä perheitäkin asuu autoissa. Miettikääpä, miten näissä perheissä on pärjätty, kun vanhemmat ovat töissä siivoamassa ja paistamassa purilaisia ja lapset autossa etäopiskelemassa? NY Times kirjoitti keväällä, että pelkästään New Yorkissa jopa 100 000:lla lapsella ei ole pääsyä internetiin (joko sopivaa laitetta tai nettiyhteyttä ei ole) eli he jäivät pois etäopiskelusta.
Yleinen turvallisuustilannekin on varsin erilainen kuin täällä, jossa kuitenkin uskallamme pienet koululaiset päästää koulumatkoilleen yksin ja ei tarvita metallinpaljastimia julkisten tilojen sisäänkäynneille, vaikka meilläkin aseita on suhteessa melkein yhtä paljon kuin Jenkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun Usa hyökkäsi laittomasti Irakiin 2003.
Miten voi aloittaa sodan laillisesti?
Jos YK hyväksyy sodan, on se silloin kansainvälisten lakien mukaan laillinen. Irakin sota on laiton.
Sanoisin, että viimeistään Bush nuorempi oli sellainen tekijä, joka vei vetovoiman pois jenkkilältä ja alleviivasi sitä, etteivät he ehkä ole ihan luomakunnan kruunuja siellä suunnalla. Obama hieman nosti taas imagoa, mutta Trumpin valinta oli sitten lopullinen romahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin teini 90-luvulla ja silloin kyllä USA oli vielä kovassa huudossa nimenomaan populaarikulttuurin suhteen. Sinne haluttiin ja myös lähdettiin vaihto-oppilaaksi ja kaikki USA:ssa käyneet saivat siitä selvää imagonostetta. Näin ainakin pohjois-pohjanmaalaisessa keskisuuressa kaupungissa.
Vuosikymmenen lopulla käänne oli kuitenkin tapahtunut. Aloitin yliopistolla englannin opinnot -99, eikä juuri kukaan enää ihannoinut jenkkilää edes niissä piireissä. USA:n aksenttikin oli ikään kuin halveksittu, moni ihan suoraan boikotoi USA:n tuotteitakin (Nestle, Kellogs). En kyllä muista, mikä oli syynä.
Vierailija kirjoitti:
Teinitkin fanittavat nykyään enemmän aasialaista (Japani, Etelä-Korea) kulttuuria. Kasarilla ei tunnettu kuin jenkkilän viihdemaailmaa.
Tulihan toki kasarilla viihdettä paljon Britanniasta.
Eiköhän U.S.A. viha ole paljolti pitkään jatkuneen vasemmistopropagandan seurausta.
70- 80- luvulla paitsi ihailtiin, myös parjattiin Amerikkaa.
Toki U.S.A. on tehnyt mittavia virhearvioita mm. sotatoimissaan, Vietnam, Irak jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se myyntiin Ryssille ja Kiinalaisille. "Come on, man..."
Neuvostoliitto ei liity jenkkien tyhmyyteen mitenkään, perusvenäläinen ollut aina huomattavasti älykkäämpi kuin perusjenkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta rajoittuneesta aikaperspektiivistäni käsin sanoisin, että Bush ja Irakin sota olivat se käännekohta. Vielä 90-luvulla Amerikka oli unelma, vahva ja hengeltään positiivinen supervalta kaikin tavoin. Mutta WTC:n mukana romahri jotain korvaamatonta, jonkinlainen kuviteltu idylli ja koskemattomuus. 2000-alku olikin sitten vähä-älyisen republikaanipressan öyhötystä, väen vängällä väännetty sota, vastenmieliseksi ja kertakäyttöiseksi kehittynyt populaarikulttuuri jne. Obama toi vähän toivoa, mutta USA:n itse sössimät asiat, kuten vähemmistö- ja rotukysymykset ja hillittömät erot hyvinvoinnissa, köyhyys, idioottimainen terveydenhuolto jne. ovat ehtineet kasvaa jo niin isoiksi, että ne peittävät näkyvistä sen mikä on, tai joskus oli, hyvää.
Sukupolviero on kyllä suuri jos vertaan itseäni kasarin lopun ja ysärin alun teininä: musiikki, elokuvat, tv-sarjat, muoti tuli jenkeistä. Omat teinit katsovat animea ja kuuntelevat mm. K-poppia. Billie Eilish on ehkä ainoa jenkki jota kuuntelevat, tosin hän on jopa itsekin jossain määrin USA-kriittinen.
Kulttuurissa, ja etenkin populaarikulttuurissa, on ollut selvästi havaittavat vuosikymmenet:
50-luku oli USA:n kulttuurin suvereenia voittokulkua.
60-70 luvut oli brittiläisen kulttuurin riemujuhlaa
80-luku oli jälleen amerikkalaisten
90-luvulla nosti päätään eurooppalainen kulttuuri
00-luku on ollut Aasian
Vierailija kirjoitti:
Ei Euroopassa ole koskaan ihailtu Yhdysvaltoja.
Amerikan siirtolaisetkin halveksivat uutta kotimaataan enemmän kuin vanhaa. Ihme masokisteja hyi!!1
Ilman USA:n apua, Hitler olisi voittanut. Miettikääpä sitä iltalenkkiä syödessänne.
Jenkeissähän on maailman fiksuimmat tutkijat ym., mutta keskimääräinen ÄO on kengännumeron luokkaa.
Tämä ei muuten koske pelkästään ihonväriä, vaaleat jenkit vähintään yhtä tyhmiä!