Pelkääkö teidä lapset mennä yksin toiseen huoneeseen?

Jos hän on vähän herkempi tapaus? Eiköhän tuo iän kanssa helpota.

Onko teillä jotain piirrettyjä/leluja/satuja joissa on jotain pelottavaa tms?

Meillä on vähän samaa. Tosin meillä 4v nukkuu omassa huoneessaan. Viimeaikoina on alkanut vaatimaan seuraa ihan joka paikkaan, varsinkin iltaisin. Ajattelen itse, että tällä voisi olla tekemistä jonkin kehitysvaiheen kanssa, koska kuolema, kummitukset jne on alkaneet kovasti mietityttämään lasta. Kaipa se menee ajallaan ohi..

Onko teillä aina ollut noin, vai alkanut vasta?

Ei pelkää, mutta kyllä he viihtyvät enemmän samassa huoneessa aikuisten kanssa kuin yksin. Jokus harvoin leikkivät yksin huoneissaan. 10 v esikoinenkin tekee läksynsä siellä missä minä olen. Jos olen vessassa, niin alkaa tehdä lattialla wc:n lähellä läksyjään. Onneksi tekee läksyt samassa paikassa loppuun, eikä seuraa minua, kun tulen pois wc:stä. Ihmettelin kerran outoa läksyjentekopaikkaa, mutta en ihmettele enää.

On kyllä syntymästään asti ollut todella tarvitseva, huomio on varmistettava hinnalla millä hyvänsä, ja voitte olla varmoja että tilanne oli hankala kun pikkuveli syntyi. Olen koittanut ihan vartavasten olla mahdollisimman tasapuolinen sylin ja halien suhteen, tehdä kivoja juttuja isomman kanssa kaksin yms. Pikkuveljen ollessa nyt kaksivuotias tilanne on alkuasetelmaan verraten paljon parempi, mutta isompi hakee läheisyyttäni silti yötä myöten.  Hän on jatkuvasti ihollani.

Poika on hirmu suloinen ja tykkää halia, pusutella kovasti. Minä olen maailman ihanin ja hellyydenosoituksia tulee jatkuvasti :) Silti mietin että onko noin vahva roikkuminen ihan normaalia. Kaikki on hyvin niin kauan kun olen lähellä, muuten menee pasmat sekaisin. Ei meillä mitään pelottavaa pitäisi olla. Poika on kyllä äärimmäisen herkkä äänille. Kerrostalossa ääniä kuuluu jatkuvasti, ja joka kolahdus herättää pojan sikeämmästäkin unesta. Joskus kysyy onko mörköjä olemassa ja miksi mummot kuolee. Ollaan juteltu näistä asioista lapsen iän edellyttämällä tavalla.

Ap

Meillä oli keskimmäisen kanssa vähän samaa, mutta ei ehkä tuohon määrään. Nukkuminen omassa huoneessa kyllä onnistui, kun ovi oli auki ja kuuli äänet muualta huoneistosta. Tuli kyllä yöllä mielellään meidän sänkyyn, näki usein painajaisia. Vessaan ei suostunut yksin menemään. Tätä kesti n. 5-vuotiaaksi. Kun juteltiin syistä, poika vetosi "olentoihin", päättelin ettei uskaltanut lausua sanaa "hirviö". Olentoja oli huoneissa jossa ei ollut muita tai yhteyttä muihin.  Houkuttelin poikaa piirtämään olentoja ja tekemään ne sillä lailla vaarattomiksi. Otettiin muutenkin olennot tosissaan (siis me vanhemmat). 

Onko teidän poikanne päiväkodissa, vai oletteko kotosalla? Meillä tuo yksin olemisen pelko loppui omia aikojaan, pikkuhiljaa. Luulen, että kaverit auttoivat asiassa ja muut asiat tulivat pojalle tärkeämmiksi.

Nyt poika on 10 v. Edelleen herkkä ja hellä, mutta ei enää niin kauhuissaan kuin oli viisi vuotta sitten. :)