Mies hoiti lapset tönään kotona..

Mä alan jo epäilemään koko sen älykkyyttä, tai olen kyseenalaistanut koko ajan. Se on hidas ja muistamaton, äreä ja istuu ja tuijottelee. Mikä normaali-ihmisellä vie 15 min vie mun miehellä tunnin. Toisaalta se hassuttelee lasten kanssa ja tekee kotitöitä. Mutta on niiden suhteen todella huolimaton, meidän isompi lapsi kantaa vastuuta mikä isälle kuuluisi: äiti, isi ei laittanu mulle rasvaa aamulla ollenkaan, isi ei antanu meille vitamiineja! Mies ärähtää että voi voi semmosta sattuu eikä välitä miten lapsi kokee että häntä hoidetaan huonosti ja kantaa vastuuta isän puolesta. Harmittaa ja surettaa. Sitten mies kuitenkin urheilee, katselee peilistä lihaksiaa ja sekoittelee rahka-proteenisyömisiä itselleen kaikessa rauhassa. Inhottaa jo välillä koko mies. Toisaalta se siivoaa, laittaa ruokaa, on siinä mielessä ihan perus.. ap

Ei nainen ole mikään hemmetin päälikkö. Kyllä se lasten hoitovastuu on myös miehellä ja täytyyhän ne perusasiat olla kunnossa. Oli siinä kumpi vaan kotona.

Ruttinit oppii kaikki, ei se niin vaikeaa ole. Laiskuutta se on. Mitäs jos me kaikki aletaan vähä relaa? Miltäs se koti näyttää ja mites ne tenavat on hoidettu?

No mitä mä teen ton miehen kanssa? Se on ihan raivona, jos neuvon tai sanon elikäs nalkutan. MUTTA se jättää tekemättä! Voi stana. ap

Ymmärrän ap sun fiilikset, joskus tuntuu että juurikin kaikki se jäisi tekemättä mikä ei ole absoluuttisen välttämätöntä lasten hengissä pysymiseksi, ellen itse pitäisi kiinni niistä muistakin asioista.

Kysymys kuuluu, miksi sen toisen (kumman hyvänsä) pitäisi kantaa se päävastuu vitamiineista, rasvaamisista tms.lääkityksistä? Ja kaikesta muusta "ei niin kivasta"?

Itsekin sain hiljattain saman tyylisen ärähdyksen aamulla kun kyseenalaistin miehen ratkaisun antaa aamulla ensimmäiseksi pillimehut lapsille käteen, ennen aamupalaa, tietäen tasan tarkkaan ettei mitään ruokaa mahaan enää 2dl mehun jälkeen mahdu.

Miksi minun pitäisi aina pitää huolta rutiineista, terveellisestä syömisestä, säännöllisestä ulkoilusta jne, kun toinen voi sitten aina halutessaan vetää löysää linjaa? Meillä kun molemmat osallistuvat lasten hoitamiseen tasapuolisesti, minä olisin aina se "tiukkis". Tuleeko siitä pitemmän päälle hyvä jos toinen aina antaa keksin ennen ruokaa, tai karkkia oli päivä mikä hyvänsä?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 01:05"]Itselläni on ollut hyvin vaikeaa hyväksyä että miehen tapa ei ole väärä tapa vaikka hän ei tee samoin kuin minä =)
Vielä vaikeampaa on ollut hyväksyä että välillä miehen tapa on jopa parempi kuin minun tapani =D
Ja itsekin joskus unohdan vitamiinit ja hampaat pestään vasta vähän myöhemmin eikö noudateta rutiineja tiukasti ja ain en ehdi siivoamaan jos mieluummin leikin lasten kanssa ja mies sitten illalla kun lapset nukkuu siivoaa keittiössä muuan ruuanlaittosotkut...
Ja välillä minä ärsyynnyn jostain ja sanon "Miksi aina..." ja "mikset ikinä..." ja mies suuttuu ja tajuan itsekin miten ärsyttävää olisi jos tekee parhaansa ja joku kiinnittää vain huomiota siihen mikä on jäänyt tekemättä eikä siihen mikä on tehty, ja pyydän anteeksi... 
Ja samoin toistepäin. 

[/quote]

Joo kyllä pitäis molempien pitää säännöistä kiinni, ei oo hyvä, että toinen on aina se pahisvanhempi.

Asiasta kannattaa toki keskustella, mutta täysin erillisenä asiana, eikä mitenkään siihen liittyen mitä juuri nyt ollaan tekemässä, tai esim. heti kun tulet kotiin ja toteat tilanteen.

mies vaan useammin hoitovastuuseen,  ja ET puutu mihinkään, käyt vaan töissä ja illalla leikit lasten kanssa ja katselet mitä padoista ja kattiloista löytyy suuhunpantavaa ja jollei mitään löydy, tilaat vaikka pitsat koko perheelle ja jätät pitsalaatikot lojumaan jonnekin nurkkaan... kyllä se siinä pikkuhiljaa alkaa miestäkin ärsyttämään sotkuinen koti, lasten plakkiset hampaat ja iho joka kuivuu ja rohtuu d-vitamiinin puutteesta... ja ennen kaikkea vaimo, joka on ryhtynyt miehensä peilikuvaksi. siitä se voi miehelle tulla jännää tarmoa alkaa panostaa enemmän yhteisen viihtyvyyden nimissä... 

pitää uskaltaa, jos jotain haluaa...

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 01:12"]

Pöh, ei ne lapset kuole jos saavat vitamiinit (mukamas) väärään aikaan eikä niihin hampaisiinkaan tule reikiä jos nyt aikataulusta lipsuu jokusen tunnin.

Sinun tapasi tehdä asiat ei ole se ainoa oikea tapa. En yhtään ihmettele avioerojen määrää kun nainen on se, jonka jokaista käskyä tulee totella tai muuten on helvetti irti.

Anna miehesi hoitaa lapsia omalla tavallaan.

[/quote]

perhe ja vanhemmuus on tiimi jossa on tarkoitus kasvattaa perhettä yhdessä.

Lapset joita kasvatetaan kahdella täysin eri metodilla on ihan hukassa ja kapinoivat kun eivät kunnioita vanhempaa, joka pitää peruselämää kunnossa koska toinen on ihan lepsu ja antaa tehdä mitä vaan.

ymmärrät näiden kommenttien jälkeen miksi koululaiset on niin hirveitä että tekis joskus mieli lyyä halolla päähän pikku petteriä

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 20:38"]

Aamulla olivat syöneet muroja ja katsoneet videoita. Sitten päiväunet ja koti kaaokseen, ruuan mies oli tehnyt. Lapsille oli vitamiinit antamatta, tukat takussa harjaamatta, kuivaihoinen rasvaamatta, yhden hampaat oli pesty vasta joskus aamupäivällä Kun sanoin asiasta miehelle, että miten voi olla kaikki perusasiat tekemättä niin ärähti että älä nalkuta siinä yhtään!

[/quote]

Siis mikä tässä meni sitten niin pahasti pieleen? Siis yksittäisenä päivänä? Teillä mahtaa olla tosi pienet lapset tai olet ap vaan todella kontrollifriikki.

Lapset saivat aamupalaa - muroja, mitä vikaa välillä? Lapset katsoivat videoita, mitä vikaa välillä? Nukkuivat päiväunet ja saivat ruokaa. Hampaat harjattiin ja vitamiinitkin varmaan saivat sitten illalla (psst... olen monesti unohtanut antaa D-vitamiinia talvisaikaan kuukauden putkeen ja silti on ihan täyspäisiä ja täysikokoisia koululaisia noista kasvanut).

Meilläkin esim. sairauspäivinä tehdään asiat vähän niin ja näin, tilataan ruokaa, koska kukaan ei osannut varautua lounastarpeeseen ja nukutaan ja löhöillään ja katsotaan telkkaria eikä ulkoilla. 

En kyllä keksisi noista vetää hernettä nenään kuin korkeintaan kodin kaaoksesta jos se siis on tyyliin infernaalinen.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 20:49"]

Nalkutanko teistä turhasta? Kuten mies sanoo. Mä en oikeesti käsitä, miksi se voi yehdä eli jättää tekemättä. Sovimme, että hän hoitaa lapset muttei sitten näemmä jaksanutkaan panostaa..ap

[/quote]

Et sano turhasta mutta älä jäkätä! Miehelle pitää sanoa yhden kerran vakavasti selvällä Suomen kielellä vieläpä katsoen silmiin. Kaipa mies nyt arjen tietää jos elää perheessään -ainakin pitäisi!

Jätä ukko pian uudelleen lasten kanssa ja ohjeista asiallisesti päivän hommiin.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 01:12"]

Pöh, ei ne lapset kuole jos saavat vitamiinit (mukamas) väärään aikaan eikä niihin hampaisiinkaan tule reikiä jos nyt aikataulusta lipsuu jokusen tunnin.

Sinun tapasi tehdä asiat ei ole se ainoa oikea tapa. En yhtään ihmettele avioerojen määrää kun nainen on se, jonka jokaista käskyä tulee totella tai muuten on helvetti irti.

Anna miehesi hoitaa lapsia omalla tavallaan.

[/quote]

Entä jos mies ei hoida niitä lapsia? Keskittyy vaan itseensä eli viettää vapaata ja jättää lapset huolehtimatta?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2014 klo 09:27"]

Mä alan jo epäilemään koko sen älykkyyttä, tai olen kyseenalaistanut koko ajan. Se on hidas ja muistamaton, äreä ja istuu ja tuijottelee. Mikä normaali-ihmisellä vie 15 min vie mun miehellä tunnin. Toisaalta se hassuttelee lasten kanssa ja tekee kotitöitä. Mutta on niiden suhteen todella huolimaton, meidän isompi lapsi kantaa vastuuta mikä isälle kuuluisi: äiti, isi ei laittanu mulle rasvaa aamulla ollenkaan, isi ei antanu meille vitamiineja! Mies ärähtää että voi voi semmosta sattuu eikä välitä miten lapsi kokee että häntä hoidetaan huonosti ja kantaa vastuuta isän puolesta. Harmittaa ja surettaa. Sitten mies kuitenkin urheilee, katselee peilistä lihaksiaa ja sekoittelee rahka-proteenisyömisiä itselleen kaikessa rauhassa. Inhottaa jo välillä koko mies. Toisaalta se siivoaa, laittaa ruokaa, on siinä mielessä ihan perus.. ap

[/quote]

Voi ei -olisi pitänyt vilkaista koko ketju ennenkuin otin kantaa!

47 siis lisää, että mies hassuttelee, tekee kotitöitä ja laittaa ruokaa ja ilmeisesti käy vielä töissäkin!

Jos lapsi itse muistaa rasvansa ja vitamiininsa niin kannattaako siitä tehdä numeroa? Ihan tosi?? Mieti nyt vähän tai kirjoita lappu ensi kerraksi.

Olen niin superkade niille, joilla älykkäät (myös tunne-) perheensä etualalle laittavat miehet!

Oliskohan niin että tässä vitamiinien antamattomusraivossa purkautuu nyt patoutunutta ärtymystä koko suhteeseen ja mieheen?

Musta sä missaat asian ytimen. Sun pitäisi puhua miehen kanssa siitä mitä te molemmat odotatte perhe-elämältä ylipäänsä. Meet ihan sivuraiteelle kun nalkutat hampaiden pesusta ja todella toisarvoisista jutuista. Niissä varmaan kulminoituu se välinpitmättömyys jota koet miehen asenteessa iolevan. Mutta käytännössä se realisoituu vaan nalkuttamisena.

Kysy mieheltä mitä se toivoo perhe-elämältä. Nauttiiko se isyydestä. Haluaako tehdä ja temmeltää lasten kanssa. Mitä kivaa te voitte perheenä tehdä. entä sä itse- miten teidän mielikuvat ja halut eroaa. Ja mikä on kompromissi. Koska oikeesti liitot vaatii kompromisseja.

Pikkuvonkkinä myös että turha naputtaminen kannattaa lopettaa ja keskustella niistä oikeista kysymyksistä. Ja Koittaa keskittyä positiiviseen.

Tolla menolla erootte taatusti.

Kiitos, asian ytimeen vast. 75. Olen yrittänyt keskustella avoimesti, kysellä ja kuunnella. Mies ei halua keskustella. Sanoo, että toivoo itselleen kivoja harrastuksia, haluaisi tallin jossa rassata vanhaa autoa, tahtoo käydä kuntosalilla. Kysyn, nauttiiko hän perhe-elämästä tulee muminaa. Kun kysyn, olisiko hän mieluummin yksin niin kohauttaa olkia, sitten sanoo että en. Oikeasti koen, että tuon miehen ei olisi pitänyt hankkia perhettä, hän nauttii ja sopisi paremmin itselliseksi eläjäksi. Perhedynamiikka, lasten kasvattaminen - ne eivät ole asioita, joita hän kiinnostaisi pohtia. Sanoo, että kuhan nyt päivä kerrallaan mennään. Eli tottahan hän rakastaa lapsiaan, mutta kenties ei olisi tehnyt niitä jos olisi ymmärtänyt mitä se sitoutuminen ja isyys tarkoittaa?

ap