Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen raha-asioista
28.01.2014 |
Miten olette hoitaneet raha-asiat kun ensimmäinen lapsi syntyy? Kun äiti jää äitiyslomalle ja tulot tippuu, mies jatkaa töissä entisillä tuloillaan. Lähinnä koskee niitä keillä on ollut melko samat palkat, omat rahat, tai yhteinen taloustili yhteisiä menoja varten ja omat tilit loppurahaa ja omia menoja varten. Nyt kun nainen ei enää pysty laittamaan yhteiselle niin paljoa kuin ennen... Kuinka ylipäätään olette henkisesti päässeet yli siitä, että on vähän pakko olla toisen elätettävänä, pyytää rahaa jos tarvitsee vaatteita, kampaajaa? Itselleni se tuntuu käsittämättömän vaikealta...
Kommentit (46)
Jos minä tulen raskaaksi ja saan lapsen meidän YHTEISELLÄ päätöksellä, se on meidän YHTEINEN lapsi ja vaikuttaa meidän YHTEISIIN tuloihin ja menoihin. Siinä vaiheessa ei enää ajatella kuka elättää ketäkin, vaan tehdään töitä yhdessä sen perheen eteen. Toinen ehkä palkkatöissä, toinen kotona, ja ne on yhtä tärkeitä hommia. Jos mies ei sitä tajua, en ala sille mitään lapsia edes tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On helppoa olla naivi kun asia ei ole ajankohtainen. Meillä kerättiin koko raskausaika 100/hlö lapsen tarpeisiin. Nämä rahat menevät vain lapseen. Muuten tehtiin kirjallinen sopimus kun mies ei muuten tajunnut.. ;-)
Kai sä ap sentään jonkun verran saat ihan omaa rahaa, jolla voi kampaajan ja vaatteet kustantaa?
Minusta on käsittämätöntä, että naimisiin mennessä on luvattu olla sekä myötä- että vastamäessä yhdessä, tarkoitus on jakaa kaikki murheet, surut, ilot ja onnet yhdessä eli koko elämä. Elämässä voi tulla vastaan niin paljon kaikkea: sairautta, ahdistusta, työttömyyttä ja murhetta. Ettekö luota siihen, että toiseen voi aina luottaa, toinen on siinä tasavertaisena kumppanina, jonka kanssa yhdistätte voimanne ja resurssinne selvitäksenne mahdollisiman hyvin tästä elämästä?
En sano, että pitää olla naiivi. Naisella on hyvä olla koulutus, ammatti, mahdollisesti avioehto jne. Minusta on vain erittäin outoa, että muutaman kuukauden taloudellista tukeutumista puolisoon pidetään ahdistavana tai rajoittavana, kun kyseessä on ihminen, jonka kanssa tulisi elää asenteella kunnes kuolema meidät erottaa.
Puolisot on nykyisin suhteessa toisiinsa todella itsenäisiä. Korostetaan omaa pärjäämistä ja pystyvyyttä. En kiellä, etteivätkö ne ole tärkeitä ja hienoja asioita. Parisuhteessa kuitenkin tulisi korostaa tukeutumista toiseen vaikeina hetkinä eikä vain yhdessä kaiken kivan ja mukavan jakamista. Ystävien kanssa voi pitää hauskaa, rakastajan kanssa voi harrastaa seksiä, mutta puoliso on se, joka haluaa minulle kaikista parasta ja jolle minä haluan sitä samaa eikä siinä ole muutamilla tuhansilla mitään merkitystä.
Kiitos kun sain avautua.
Meillä oli alusta asti selvää että töissä ollessa maksetaan kutakuinkin puoliksi menot, ja mies sitten otti suuremman vastuun menoista kun jäin kotiin vauvan kanssa. Ja sain ihan pyytää rahaa jos miehellä vain oli,mihin tarvitsinkin. Tai käydä miehen tililtä nostamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oy Perhe Ab, meillä on sellainen. On omat tilit ja yksi yhteinen, silti kaikki rahat on ikään kuin yhteisiä. Lainat menee suurempituloisen tililtä, laskut ja maksetaan sen tililtä kummalla on rahaa tai on tullut tili. On ok siirrellä rahaa puolisin tililtä toisen tilille ja päinvastoin. Isommat ostokset tyyliin auto tai skootteri keskustellaan, mutta ei 100e käsilaukkuja tai talvitakkeja.
niinpäh..
pitäisikö nämä asiat keskustella ENNENkuin hankkii lapsia.
mies tavallaan maksaa lapsensa hoidosta, jos se on hänelle näin helpompi ymmärtää?
jos yhdessä hankkii lapsia niin yhdessä ne ja "me" on elätettävä..tasata köyhyyttä.
onneksi itse on niin persaukinen ettei ole vielä tullut riitaa vaikkakin keskusteluja on paljon käyty. toinen työttömänä, toinen opiskelijana milloin mitäkin köyhyysloukkua haviteltu mutta ruoka ei ole kaapista loppunut ja kaikilla on vaatteita muualtakin kuin kirpparilta. taitaa mennä niin että mitä enemmän rahaa sitä hankalampi sitä on jakaa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lähes samat nettopalkat ja yhteinen tili yhteisiä asioita varten, jonne laitettiin saman verran rahaa. Kummallakin muuten omat tilit ja oma rahankäyttö, tosin kyllä ihan avoimesti keskustellaan raha-asioista ja päätetään yhteisiä linjoja.
Me on toimittu sen mukaan, että laitetaan edelleen kumpikin rahaa yhteiselle tilille suhteessa omiin tuloihin. Laskettiin ekalle vuodelle vuositulo kun muutenhan se vaihtuisi koko ajan. Mies jää myös hoitovapaalle lapsen kanssa jossain vaiheessa. Minä olen kyllä kaikkiaan pidempään kotona, mutta ei aiheuta mitään ahdistusta olla silloin miehen elätettävänä.
Tavallaan kyllä ymmärrän ahdistuksesi, minulla oli samanlaisia fiiliksiä kun oltiin oltu vasta muutama vuosi yhdessä ja olin jonkun aikaa työttömänä. Mies suhtautui ihan ok, mutta itse en oikein osannut. Mutta jos on yhteinen lapsikin tulossa, niin kyllä myös talouden pitäisi olla yhteinen.. Paras olisi varmaan puhua asioista suoraan miehen kanssa ja sopia selkeästi miten toimitaan.
Meillä on ollut alusta asti yhteinen tili. Helppoa ja kätevää. Keskustellaan muutenkin kaikenlaisista asioista ja niin myös raha-asioihin liittyviä asioita. Ei mieskään ostele mitään neuvottelematta ensin minun kanssani. Ihan jo parturiin menemistä hän ensin pohtii ääneen minulle ja vasta sitten menee. Ihan vastaavasti minä pohdin ääneen mitä kaikkea pitäisi seuraavaksi hankkia tms. Ei siis mitään lupia tarvitse pyytää, mutta on vaan tapana yhdessä suunnitella menemisiä ja tekemisiä. Ikinä ei ole tarvinnut rahasta tapella, vaikka olen nyt hoitovapaalla.
Toki tämä edellyttää, että ollaan kuluttamisen suhteen samantapaisia. Ei toimisi, jos miehellä olisi jotain omia kalliita harrastuksia tai menoja. Tai jos minä olisin joku himoshoppaaja ja tärväisin joka kuukausi kampaajaan, meikkeihin ja ties mihin älyttömyyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä olekaan kyse siitä etteikö asiat olisi yhteisiä. Sen takia yhteinen tili onkin olemassa, perheen asiat maksetaan yhdessä, tuleva lapsi siihen mukaan lukien. Asia on ollut helppo ajatella etukäteen, mutta ei nyt kun se on kohdalla, nyt tulee käytännön faktat ja tunteet eteen. Jos kummallakin olisi rahat aina lopussa olisi tilanne helppo, se maksaa kenellä on rahaa. Meillä on ihan normaalit palkat eikä kaikki mene arkielämiseen, joten ylimääräisen saa kumpikin käyttää kuten haluaa. Jatkossa itselläni ei ylimääräistä ole yhtään, miehen palkka jatkuu, joten periaatteessa ylimääräistä on.
Henkilökohtaisesti minulle on todella vaikeaa alentua siihen etten pysty maksamaan menoista puolia eikä etenkään jää mitään yli, vaikka kyllä, sen hetkinen työni tulee olemaan kotona ja siihen on sopeuduttava. Olen jo vanhemmillani asuessa käynyt töissä ja tienannut omaa rahaa, ei siksi että olisi pakko, vaan siksi että olen halunnut olla mahdollisimman itsenäinen. Etukäteen ajateltuna äitiysloman raha-asiat oli ihan yksinkertaista, mutta nyt kun hetki on käsillä se tuntuu hirveältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:26"]
Kai sä ap sentään jonkun verran saat ihan omaa rahaa, jolla voi kampaajan ja vaatteet kustantaa?
[/quote]
Mistä se oma raha tulisi kun palkkaa ei tule?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:57"]
Ei tässä olekaan kyse siitä etteikö asiat olisi yhteisiä. Sen takia yhteinen tili onkin olemassa, perheen asiat maksetaan yhdessä, tuleva lapsi siihen mukaan lukien. Asia on ollut helppo ajatella etukäteen, mutta ei nyt kun se on kohdalla, nyt tulee käytännön faktat ja tunteet eteen. Jos kummallakin olisi rahat aina lopussa olisi tilanne helppo, se maksaa kenellä on rahaa. Meillä on ihan normaalit palkat eikä kaikki mene arkielämiseen, joten ylimääräisen saa kumpikin käyttää kuten haluaa. Jatkossa itselläni ei ylimääräistä ole yhtään, miehen palkka jatkuu, joten periaatteessa ylimääräistä on.
Henkilökohtaisesti minulle on todella vaikeaa alentua siihen etten pysty maksamaan menoista puolia eikä etenkään jää mitään yli, vaikka kyllä, sen hetkinen työni tulee olemaan kotona ja siihen on sopeuduttava. Olen jo vanhemmillani asuessa käynyt töissä ja tienannut omaa rahaa, ei siksi että olisi pakko, vaan siksi että olen halunnut olla mahdollisimman itsenäinen. Etukäteen ajateltuna äitiysloman raha-asiat oli ihan yksinkertaista, mutta nyt kun hetki on käsillä se tuntuu hirveältä.
[/quote]
12 siis aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan ehdottaa, että mies jää jossain vaiheessa kotiin ja sinä sitten elätät, jos se helpottaa oloasi:)
Ehkä tässä on kuitenkin kyse muusta kuin rahasta. Elämäänsä ei voikaan hallita kuten aiemmin. Kyllä sinä siihen totut! Näkökulma muuttuu joka tapauksessa.
Meillä mies maksoi enemmän kun olin kotona lasten kanssa, kompensoitui sillä että minun varoillani oli koti sisustettu.
Myöhemmin kun menin osa-aikatyöhön ilmoitin että nyt maksetaan kaikki puoliksi, onneksi oli talovelat yms. maksettu.
Olen jotenkin sellainen että halusin kertakaikkiaan että kaikki yhteiset menot laitetaan puoliksi. Se on toiminut hyvin jo 15v.
Molemmilla on omat tilit tietenkin, en voisi kuvitella yhteistä tiliä, lapsillakin on omat! Kumpikin maksaa omat menonsa, puhelimet, bensat, vaatteet ja mitä nyt haluaakin ostaa itselleen. Tämä on hyvä ja toimiva systeemi, ei ole koskaan tullut riitaa rahoista kun on selvä peli.
Kai sitä omaa rahaa tulee äitiyspäivärahan muodossa?
Jos on ollut töissä, äitiysrahakauden saattaa saada jopa täyttä palkkaa. Senkin jälkeen saa tulojen mukaan päivärahaa. Vasta hoitovapaalla tulot tippuu isommin, silloinkin saa muutaman satasen.
En kyllä ymmärrä, miksi sinulle ei jäisi ylimääräistä. Systeemi, jossa sinä pistäisit kaikki sinulle tulevat tuet elämiskuluhin, ja mies sitten maksaisi loput ja sinun sitten pitäisi pyytää kaikki raha mieheltä, ei ole kovin reilu.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:57"]
Henkilökohtaisesti minulle on todella vaikeaa alentua siihen etten pysty maksamaan menoista puolia eikä etenkään jää mitään yli, vaikka kyllä, sen hetkinen työni tulee olemaan kotona ja siihen on sopeuduttava. Olen jo vanhemmillani asuessa käynyt töissä ja tienannut omaa rahaa, ei siksi että olisi pakko, vaan siksi että olen halunnut olla mahdollisimman itsenäinen. Etukäteen ajateltuna äitiysloman raha-asiat oli ihan yksinkertaista, mutta nyt kun hetki on käsillä se tuntuu hirveältä.
[/quote]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä. Ihmettelen miten sinulle noin luonnollinen asia tuottaa noin suuria sopeutumisvaikeuksia? Olet varmasti tiennyt jo nuoresta asti, miten äitiyspäivärahasysteemi Suomessa toimii. Ei kai tuo nyt tullut sinulle yllätyksenä, että tulosi hieman pienenevät? Miten kummassa ajattelet että yhteisen lapsen hoitamisesta aiheutunut tulonmenetys olisi jotenkin sinun henkilökohtainen häpeäsi? Koitahan kasvaa aikuiseksi, kun kerran sen lapsenkin saat.
up