Miesten reissut esim ralleihin,äidit aina kotona. Miksi?

Ei meillä ainakaan... molemmat käy missä tykkää, usein tosin tykätään mennä yhdessä ja/tai perheenä, mutta kuitenkin. Jos haluaa olla kynnysmatto, niin äkkiä muut oppii kohtelemaan kynnysmattona.

Naisia ei ehkä niin kiinnosta.

Varsinkin nuo miesten menemiset tuppaa aina liittymään johonkin pörinään, ralleihin tai moottoripyörätapahtumiin. Minäkin nuorena kiersin moottoripyöräkokoontumiset ja taisin käydä jossain kiihdytysautokisassakin, mutta eipä natsaa enää. Matkoilla tyttöporukassa kyllä käyn, mutta ei me pämpätä siellä vaan kierrellään kivoissa paikoissa, käydään teatterissa, shopataan ja pubissa ehkä otetaan yhdet tai pari.

Riippuu varmaan ihan ystävä-/kokemuspiiristä. Henk. koht. en tunne yhtäkään miestä joka tekee miesten reissuja, ralleihin tai muihin. Vastaustakin kannattaa siitten varmaan etsiä sieltä ap:n omasta lähipiiristä...

Ei ole meillä noin. Olen kyllä itse ehdottanut joskus miehelle, että lähtisi. Moottoripyörätapahtumat käydään yhdessä, molempien harrastus.

Mistä sinä tuollaista keksit. Kyllä meillä ainakin mennään ihan tasapuolisesti. Nytkin olen menossa kaverini kanssa teatteriin ja syömään viikonloppuna. Ryyppäämisen saan unohtaa raskauden vuoksi, mutta ei se ole asian ydin. Vaan se että pääsen joskus pois kotoa näkemään yksin kavereitani. Olen siis yöreissussa.

Ja jos mies lähtee esim. veljensä luo vkl en minä välttämättä jää kotiin vaan pakkaan lapsen mukaan ja lähden esim. omien sukulaisteni luo pohjoiseen. Siellä saa hengähtää kun lapsella riittää viihdyttäjiä.

Ei meilläkään ole noin. Viimeistään kolmekymppisenä kaveripiirin miehiäkin jaksaa yhä vähemmän kiinnostaa mitkään ryyppäjäiset. Toisin kuin annetaan yleisesti ymmärtää, niin ei se niin mene, että nuoruus on ihmisen parasta aikaa, ja sitten sinne haikaillaan loppuelämä - eli haikaillaan juuri sitä että kaikki tehtiin porukassa ja jokainen häppeninki oli hyvä syy ottaa vähän enemmän. Elämä menee eteenpäin, tulee muita mielenkiinnon kohteita ja muita tapoja viettää aikaa.

Minulla on ainakin omia naisten menoja, käsittämätön ajatuskin että hautautuisin vain kotiin lasten kanssa. Käyn töissä ja minulla on melko usein työhön liittyviä koulutus ym. matkoja, joihin on ympätty vapaata toimintaa. Mies käy myös omilla reissuillaan, että ei tässä mitään kotityranneja olla! Monet tuntemani naiset käyvät myös konserteissa, shoppailumatkoilla, risteilyllä tai vuokraavat mökkiä vkl ystävien tai sukulaisten (esim siskojen/serkkujen) kanssa. Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni, miten tasavertaisessa suhteessa käytetä voimavaroja vuorotellen, tasapuolisesti.

Kyllä meillä on mies reissanut lasten kanssa enemmän kuin minä. Minä taas olen enemmän lasten kanssa kotona. Ihan tasapuolisesti mennään.

no,kyllä minäkin saisin mennä jos huvittaisi, mutta ei juurikaan koskaan huvita lähteä tyttöjen kanssa ryyppäämään koska saan hirveitä krapuloita nykyään, niin eipä paljon huvita!

Mutta enemmän minua ärsyttää kun kaikki urheilu mitä TV:stä tulee niin miehellä on oikeus ja velvollisuus katsoa sitä! Lauantaisinkin 2 jalkapallomatsia = 4 H!!!!!!!!! Mä en ainakaan koskaan voisi vaan ruveta katsomaan esim. 2 leffaa ja sanoa että antakaan mun katsoa nämä rauhassa!

Lapsillemme minä olen tärkeämpi kuin heidän isänsä, vaikka isä toki on tärkeä myös. Pieninäkään lasten turvallisuus ei ole isän menoista heilahtanut, onhan hän tehnyt pitkiäkin työmatkoja mys. Jos olisin jättänyt taaperon tai vauva moneksi päiväksi, olis lapseni varmasti hermostunut, olipa hoito hyvää tai ei. Ei ehkä ole aivan poliittisesti korrektia sanoa tätä, mutta usein pikkulapselle äiti on läheisempi kuin isä. Itse en ole myöskään halunnut jättää lapsiani pitkiksi ajoiksi, ja alkoholi ei ole minulle matkailuasia eikä muutenkaan tärkeä asia. Aina olen silti harrastanut ja ystäviäni tavannut.

No koska naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. Jumala loi naisen miehen palvelijaksi, joutaa olla kotona kun herrat juhlii.

siksi koska isät on fiksuja ja jatkavat elämäänsä normaalisti perheestä huolimatta. tyhmät äidit luulevat, että heidän paikkansa on sitten kotona, aina. meillä minä olen aina mennyt ja hyvä niin, tuskin olisi meidän perhe enää kasassa jos mut olis ahdistettu hellan ja nyrkin väliin.

eläkää omaa elämäänne myös äitinä, ei sitä kukaan teidän puolesta tee. pitää olla itsekäs, eikä uhrautua.

Uskon ett ne äidit jotka jää useimmin kotiin haluaakin jäädä. Heille riittää vähempi. Enkä tarkoita sitä että itsekkään kävisin edes joka kuukausi jossain. Mutta toiset vain viihtyy työnvastapainona vapaansa kotona lasten kanssa. Ei se väärin ole. Eihän kenekään ole pakko kulkea jos ei tahdo.

5.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:05"]

siksi koska isät on fiksuja ja jatkavat elämäänsä normaalisti perheestä huolimatta. tyhmät äidit luulevat, että heidän paikkansa on sitten kotona, aina. meillä minä olen aina mennyt ja hyvä niin, tuskin olisi meidän perhe enää kasassa jos mut olis ahdistettu hellan ja nyrkin väliin.

eläkää omaa elämäänne myös äitinä, ei sitä kukaan teidän puolesta tee. pitää olla itsekäs, eikä uhrautua.

[/quote]

Mun mielestä itsekkyys ei oikein sovi perhe-elämän kanssa yhteen. Perhe-elämä on jatkuvaa kompromissin tekemistä.

Yksi vaihtoehto on se, että perustaa perheen aikuisen ihmisen kanssa, joka uskoo kohtuullisuuteen ja vastavuoroisuuteen. Näin ei tarvitse olla itsekäs eikä viettää sellaista elämää, jossa "isä" elää elämäänsä aivan kuin ennen lapsia ja äiti kyhjöttää kotona. Suosittelen!

Minua kyllä ottaa aina päähän ne jotka sanoo, että minä, äiti olen lapselle tärkeämpi kuin isä. Miten me se mitatataan. Mikä me äidit ollaan päättämään se lapsen puolesta. Kyllä minulle lapsuudessa olivat molemmat yhtä tärkeitä, mutta eritavalla. Ja uskon että jos äitiäni ei olisi yhtä äkkiä ollutkaan niin isäni olisi kanssani selvinnyt siitä "äiti" arjesta ihan yhtä hyvin.

Ei olisi itselläni käynyt mielessäkään riistää mieheltäni yhdessäoloa lapsen kanssa ilman minua. Hyvin ovat sevinneet kun palasin töihin ja olen usein myös vkl töissä. Lapsi saa ruuan, puhtaat vaatteet ja eri aktiviteetteja ihan niin kuin minunkin kanssani.

Meillä on juuri niin, että emäntä saisi mun mielestä käydä viihteellä tuulettumassa hiukan useammin kun kerran kaksi vuodessa.  Ei vaan tunnu halua löytyvän. 

Olen tehnyt seuraavanlaisen havainnon omien koulukavereideni keskuudessa. Teimme muutaman vuoden ajan porukalla laskettelureissun, siis tytöt ja pojat yhdessä. Yhteiset reissut loppuivat tosin kahden jälkeen kun tyttöjen mielestä ei ollut soveliasta lähteä esimerkiksi uutenavuotena tai pääsiäisenä mökiltä baariin kun ollaan kerran näin kauas tultu. Eihän tuollaista kukaan järkevä mies kuuntele.

Anyways, nyt viisi vuotta myöhemmin, pojat reissaavat joka vuosi saman reissun. Tytöt eivät, jaksavat vain valittaa kun heitä ei kutsuta mukana vaikka kuinka haluaisivat laskea.

Päätän siis tarinani analyysiin, että naisilta puuttuu jokin ominaisuus joka saa nämä tilaisuudet aikaiseksi isossa mittakaavassa.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:10"]

Minua kyllä ottaa aina päähän ne jotka sanoo, että minä, äiti olen lapselle tärkeämpi kuin isä. Miten me se mitatataan. Mikä me äidit ollaan päättämään se lapsen puolesta. Kyllä minulle lapsuudessa olivat molemmat yhtä tärkeitä, mutta eritavalla. Ja uskon että jos äitiäni ei olisi yhtä äkkiä ollutkaan niin isäni olisi kanssani selvinnyt siitä "äiti" arjesta ihan yhtä hyvin.

Ei olisi itselläni käynyt mielessäkään riistää mieheltäni yhdessäoloa lapsen kanssa ilman minua. Hyvin ovat sevinneet kun palasin töihin ja olen usein myös vkl töissä. Lapsi saa ruuan, puhtaat vaatteet ja eri aktiviteetteja ihan niin kuin minunkin kanssani.

[/quote]

Minä olen taatusti lapsillemme tärkeämpi kuin isä, mutta onneksi tämä ei tarkoita sitä, ettei isä olisi tärkeä myös ja saisi viettää lasten kanssa aikaa myös ilman minua. Isä on meidän perheessä ollut koti-isänäkin lyhyit aikoja. Mutta totuus ei pala tulessakaan. Äiti on lapsillemme ykkönen. Tämän näkee kuka tahansa, joka seuraa heidän käytöstään. Myös isä itse, eikä se ole hänelle ongelma. Eikä minulle eikä lapsille. 

10

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:10"]

Minua kyllä ottaa aina päähän ne jotka sanoo, että minä, äiti olen lapselle tärkeämpi kuin isä. Miten me se mitatataan. Mikä me äidit ollaan päättämään se lapsen puolesta. Kyllä minulle lapsuudessa olivat molemmat yhtä tärkeitä, mutta eritavalla. Ja uskon että jos äitiäni ei olisi yhtä äkkiä ollutkaan niin isäni olisi kanssani selvinnyt siitä "äiti" arjesta ihan yhtä hyvin.

Ei olisi itselläni käynyt mielessäkään riistää mieheltäni yhdessäoloa lapsen kanssa ilman minua. Hyvin ovat sevinneet kun palasin töihin ja olen usein myös vkl töissä. Lapsi saa ruuan, puhtaat vaatteet ja eri aktiviteetteja ihan niin kuin minunkin kanssani.

[/quote]

Minä olen taatusti lapsillemme tärkeämpi kuin isä, mutta onneksi tämä ei tarkoita sitä, ettei isä olisi tärkeä myös ja saisi viettää lasten kanssa aikaa myös ilman minua. Isä on meidän perheessä ollut koti-isänäkin lyhyit aikoja. Mutta totuus ei pala tulessakaan. Äiti on lapsillemme ykkönen. Tämän näkee kuka tahansa, joka seuraa heidän käytöstään. Myös isä itse, eikä se ole hänelle ongelma. Eikä minulle eikä lapsille. 

10

[/quote]

Just tuo on se asia mikä ärsyttää "minä olen tärkeämpi" Koska sinä olet äiti ja sinä päätät sen lastesi puolesta. Mistä sinä tiedät miten lapset osoittaa kiintymyksen isäänsä kun sinä et ole paikalla. Mutta on vain minä, minä, minä!!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:03"]

Lapsillemme minä olen tärkeämpi kuin heidän isänsä, vaikka isä toki on tärkeä myös. Pieninäkään lasten turvallisuus ei ole isän menoista heilahtanut, onhan hän tehnyt pitkiäkin työmatkoja mys. Jos olisin jättänyt taaperon tai vauva moneksi päiväksi, olis lapseni varmasti hermostunut, olipa hoito hyvää tai ei. Ei ehkä ole aivan poliittisesti korrektia sanoa tätä, mutta usein pikkulapselle äiti on läheisempi kuin isä. Itse en ole myöskään halunnut jättää lapsiani pitkiksi ajoiksi, ja alkoholi ei ole minulle matkailuasia eikä muutenkaan tärkeä asia. Aina olen silti harrastanut ja ystäviäni tavannut.

[/quote] No meillä oletettiin että isä on aivan tasavertainen hoitaja lapsilleen kuin äitikin ja sen mukaan on eletty, isä jäi hoitovapaalle myös. Ei noilla vielä ole psykiatrista osastohoitoa ollut, toinen menee jo yläkouluun.