Oletko kohdannut ihmistä, joka on vienyt

Tapasin miehen, josta tuli heti tunne, että tähän tyyppiin pitää saada tutustua paremmin. Onneksi hän oli ajatellut samoin minusta. Nyt ollaan oltu yhdessä jo pidemmän aikaa ja edelleen hän on minulle kaikista tärkein ja ihanin. Ja vie jalat alta kerta toisensa jälkeen.

Miten itselläsi on ilmennyt?

Olen. Välttelin katsekontaktia, hengitys salpaantui, hyvä kun uskalsin tervehtiä, en osannut käyttäytyä. Lopulta ei tapahtunut mitään.

Kaksi kertaa. Kaikki klikkasi ja tuntui kuin olisi tullut kotiin. Ei enää edes nähnyt muita ympärillä.

Kummallakaan kerralla tunne ei ollut molemminpuolinen.

Kannattaa huomata, ettei tuo "jalkojen alta vieminen" ole sen toisen ihmisen ominaisuus vaan sinun ominaisuutesi.

Juu, monta kertaa. Etenkin sinkkuna, kun viime seksikerrasta oli paljon aikaa, tätä tapahtui useammin.

Kyllä mieheni. Hän vei jutuillaan, röyhkeydellään, luonnollisuudellaan ja sänkykamarisilmillään jalat alta. Ajattelin silti että meistä tulee vain ystäviä, koska hän oli minua paljon vanhempi, asui kaukana ja elämäntilanteet oli huonossa jamassa. Mutta meidän oli vain pakko tavata melkein heti uudestaan. Ensimmäinen rakastelu oli pökerryttävän ihanaa. Tuntui kuin olisin tullut kotiin. Sydän oli täysi. Hän on paras ystäväni, rakastajani ja kaikki. Pidimme tiiviisti yhteyttä netin kautta ja soittelimme ja tapasimme aina kun se oli mahdollista. Aloimme aika nopeasti suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Olemme olleet jo vuosia saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Välttelin katsekontaktia, hengitys salpaantui, hyvä kun uskalsin tervehtiä, en osannut käyttäytyä. Lopulta ei tapahtunut mitään.

Minulla oli ihan samat oireet. Lopulta sitten uskaltauduin kuitenkin katsomaan: toinen tajusi jo katseista ja olikin molemminpuolista.

Ei. En ole sellaista tyyppiä, joka kuohahtelisi tuolla tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Välttelin katsekontaktia, hengitys salpaantui, hyvä kun uskalsin tervehtiä, en osannut käyttäytyä. Lopulta ei tapahtunut mitään.

Minulla oli ihan samat oireet. Lopulta sitten uskaltauduin kuitenkin katsomaan: toinen tajusi jo katseista ja olikin molemminpuolista.

Okei. Miten tarina päättyi/ jatkui?

Olen tavannut. Tuntu kuin ympäristö olisi kadonnut ympäriltä jne. Vento vieras ihminenkin sanoi ensi tapaamisen aikaan: "Seurusteletteko?"

Molemmat ollaan varattuja eli sen enempää ei ole tapahtunut. Mielessä on ja pysyy.

Työkaveri ilmasen viinan bileissä meidän firmassa.

No, ollaan menossa naimisiin.

Joo, anestesialääkärin. Meni filmi totaalisesti poikki, kun laittoi nukutusaineet suoneen.

Kyllä vaan, vei olemuksellaan jalat alta välittömästi ensimmäisessä kohtaamisessa. Pääni tyhjeni siinä hetkessä ihan kaikesta muusta ja oli todellisen työn takana käyttäytyä edes jotenkuten normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Ei. En ole sellaista tyyppiä, joka kuohahtelisi tuolla tavoin.

En minäkään tiennyt olevani ennen kuin yksi erityinen osui kohdalle.

Jos se onkin pelkkää intohimoa tms?

Joo

Ei yhtikäs mitään

Vierailija kirjoitti:

Olen. Välttelin katsekontaktia, hengitys salpaantui, hyvä kun uskalsin tervehtiä, en osannut käyttäytyä. Lopulta ei tapahtunut mitään.

Muuten sama, mutta oli lopulta pakko mennä juttelemaan. Tapaillaan edelleen.

Joo, pelasin jääkiekkoa ja siellä vastapuolella oli yks hullu joka kamppas. Jäähyhän siitä tuli kamppaajalle.