Anoppi naimisiin seitsemättä kertaa

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 14:30"]

Mä olen ollut naimisissa neljä kertaa, ja voisin mennä uudestaankin. Kaikkiin avioliittoihin ollut oma syynsä, miksi on pitänyt naimisiin mennä ja aika nopeasti, eikä kaikkien ollut edes tarkoitus kestää. Ei me kaikki ajatella samalla tavalla asioista, eikä meille kaikille avioliiton tarvitse olla ikuinen ja perustua rakkauteen. Mä en oo ainakaan asettanut itselleni mitään ylärajaa kuinka monta kertaa voin naimisiin mennä, vaan elän sen mukaan mikä tuntuu hyvältä itselleni. Olen 32-vuotias

[/quote]

Ja mitähän ne syyt on olleet? Tukia, oleskelulupia jne asioita joissa on voinut hyötyä avioliitosta? Ketään kunnon aviomiestä perinteisessä rakkausavioliitto mielessä tuskin tulet saamaan, kukaan järkevä ei mene naimisiin naisen kanssa joka avioituu milloin mistäkin syystä. Tosin sellaista et varmaan tavoittelekaan, joten kiertopalkinnot kohtaa toisensa.

Kai se niin on, että toisen liiton jälkeen se on sama, onko niitä 3 vai 10 - paljon joka tapauksessa.

Voin kuvitella ettei teitä enää huvita.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 13:37"]

Eli anoppini on tosiaan menossa naimisiin seitsemättä kertaa elämänsä aikana.... Vielä lukemattomampia kertoja ehtinyt olla kihloissa. Nyttenkin tämän miehen tuntenut joku puoli vuotta, ja taas pitää suin päin säntäillä alttarille. Mieheni ei halua ollenkaan osallistua häihin, ei edes tunne tätä uutta äitinsä miestä mitenkään. Anoppi nyt sitten painostaa mua heidän häihinsä, näkeehän hän muutekin mut aivan omana bestiksenään, itse tosin olen aivan eri kannalla. Todella itsekäs ihminen (pitää meihinkin yhteyttä aina vaan omien asioidensa puitteissa, ei ole ikinä kiinnostunut mitä meille kuuluu) ja lapsellista käytöstä muutenkin kun vain tuon miesasian yhteydessä. Onko täällä monia kertoja naimisiin menneitä ihmisiä? Jos on, niin kertokaahan mikä siinä on ideana, ja vieläpä noin jo runsaasti elämää nähneenä? Eikö yhdessä voi asua muutenkin nykyään.... Pitäisi herranenaika nyt tohonkin joku maksimimäärä tulla, et kuinka monta kertaa voi naimisiin mennä, huhhei.

[/quote]

No olisihan 7krt harvinaisen paljon mutta provoksi paljastu kun ei uusiin naimisiin saisi mennä..siis toistakaan kertaa..miksi? Ihmisen elämä on pitkä ja jos yksi liitto hajoaa miksi ei voisi mennä uudelleen? Mitä kaikkea muuta TOISTEN elämässä haluaisit rajoittaa??

Mä olen kans kade, kun en päässyt naimisiin kertaakaan. Jossain vaiheessa olin kyllä sitä mieltä että menen ensimmäisen kanssa joka suostuu, vaikken edes tuntisi -olispahan joskus tehty sekin, ei se niin vakavaa ole.

No, olen päälle nelikymppinen, enkä enää aio seurustella, että sitä ei sitten varmaan tapahdu.

Toisaalta en ole uskova, enkä edes usko rakkauteen oikeastaan, ja näen avioliiton lähinnä juridisena sopimuksena enkä lataa siihen niin paljon arvoa kuin ehkä useat, ja minäkin kenties nuorempana.

Tottakai voi mennä uusiin naimisiin, ja se on usein hyvä ratkaisukin monien tilanteessa. En minä mitään sanonut, ettei voisi ikinä mennä naimisiin kerran erottuaan....

Anna mä arvaan, pubiruusu jonka idoli on Elizabeth Taylor?

Bipolaari tai vakavasti persoonallisuushäiriöinen?

Ei ole minun tietääkseni diagnosoitu mitään, mutta omasta mielestäni kyllä kanssa menee jonkinlaisen persoonallisuushäiriön piikkiin jo (tätähän en kehtaa miehelleni tai kenellekään suvusta sanoa). Teini-ikäisen tasoinen ajatusmaailma, niin impulsiivinen ja lyhytkatseinen ihminen... Ap.

Anna kun arvaan, olet ensimmäisessä liitossasi etkä voi kuvitella eroavasi.

Onko sun anoppi Liz Taylor?

Elizabeth Taylorin koominen reinkarnaatio? :D

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 17:45"]

Anna kun arvaan, olet ensimmäisessä liitossasi etkä voi kuvitella eroavasi.

[/quote]

No tämä ei mun mielestä asiaan oikein mitenkään liity. Kyllä mä tiedän että ihmiset eroaa ja menee uusiin naimisiin, eikä siinä mitään. Mutta en mä tietenkään tässä liitossa nyt voisi kuvitella eroamista, se olis aika surullista jos voisin:D

Kyllähän sitä eron jälkeen voi mennä uusiin naimisiin. Ymmärrän sen oikein hyvin. Mutta jo toisen eron jälkeen miettisin kyllä, mitä olen tehnyt tähän asti väärin ja kannattaisiko hetken seurailla tilannetta, asua yhdessä ja antaa ajan kulua.  Missään nimessä en minkään lyhyen tuttavuuden kanssa marssisi vihille vaan kyseessä olisi jo vuosikausien tuttavuus ja useiden vuosien yhdessäasuminenkin.

Kertoo lyhytjännitteisyydestä, naiiviudesta ja epätoivosta, jos kerta kerran jälkeen on vain avioiduttava ja vieläpä vakuuteltava sitä onnea ja autuutta, joka tällä kerralla avioliiton myötä odottaa. Se on oikeasti jopa säälittävää.

Ihmisen pitää kyetä oppimaan virheistään tai elämä on hukkaan heitettyä. Ei siinä ole kyse mistään carpe diem -ajattelusta vaan kehästä, jota kiertää, kun ei osaa ottaa opikseen eikä kykene muuttamaan kuviota. Siis säälittävää. En suostuisi minäkään katsomaan, miten äitini nöyryyttäisi itseään seitsemännen kerran ja toitottaa maailmalle, etten osaa ottaa opikseni, en ymmärrä käyttäytymiskuviotani enkä tajua, että toistan samoja virheitä uudelleen ja uudelleen. Olisi noloa, että äitini haluaisi juhlia omaa tyhmyyttään kerta kerran jälkeen.