Meidän avioliitto on kohta katkolla

eli oletteko koskaan nähneet vaivaa liittonne onnistumisen eteen?!



töitä pitää tehdä jo silloin kun meneee hyvin,

eli ennen kun olet kaikkesi yrittänyt ja koittanut parantaa liittosi,

et ole ansainnut eroa!!!

Mieti, haluaisitko kokea saman tilanteen jonkun toisen kanssa vai juuri oman miehesi? Yhteistä tietähän te olette tahtoneet kulkea, nyt kun on kuoppaista ja mutkia, sinä hyppäät kyydistä?

Sen verran pystyttiin keskustelemaan että, päätettiin tehdä parisuhteen eteen töitä. Otettiin puolenvuoden projekti ja päätettiin sen jälkeen katsoa mihin ratkaisuun päädytään.

Jossain kaiken pohjalla oli kuitenkin se rakkaus toisiamme kohtaan joka oli jäänyt vaille hoitoa kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä.

Piti opetella taas se miten huomioida toista, halauksia, suukkoja ja kävelyretkiä kahdestaan ym. Me oltiin unohdettu kaikki tälläinen. Vaikka olisi kuinka väsynyt ja kiireinen niin ei ne suukot ja halaukset vie kauan aikaa ja aina ne tuntuu hyville.

Nyt joku saattaa nauraa ja ajatella että miten tollaisilla asioilla voi parantaa kuolleen suhteen. Mutta kyllä vaan voi, ainakin me voitiin.

Jos vähääkään epäröi eroamista ja suhteessa ei ole väkivaltaa tai muuta alistamista, niin ei kannata heti antaa periksi. Kokeilkaa vaikka sen viimeisen kerran vielä yrittää jatkamista yhdessä, kannattaa.

Tsemppiä!

päätteeksi vähän halia. Siis ihan sovimme, että halitaan vähän. Jos on ollut todella kireää ja on väsynyt ja kaikki ärsyttää, niin aluksi se voi tuntua siltä, että halaisi melkein vierasta ihmistä. Mutta sitten yleensä tuntee, miten molemmat rentoutuvat ja toinen vähän silittää toista.



Yleensä siinä vaiheessa huomaa, miten hyvältä se tuntuu ja sitten voi vähän hymyillä ja vakuuttaa, että rakastaa toista tai jos ei juuri silloin tunnu yhtään siltä, niin keksiä jonkun pienen, kivan asian. sanoa vaikka, että tuntuu hyvältä että olet siinä.



Lisäksi meillä on tapa, että ei ikinä lähdetä kotoa ilman pientä pusua. Samoin kun tullaan kotiin, annetaan pusu. Välillä se puoli kyllä meinaa unohtua.



Kannattaa myös tehdä pieniä, kivoja tekoja toiselle. Keittää kupin teetä, hieroa vähän niskaa tms. mitä haluaisi itse tehtävän.

Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi tuollaiseen elämään mitä kuvailit. Masentuisin täysin, jos eläisin samanlaista elämää kuin sä. Tee edes jotain ja äkkiä.

ja sama seuraavan kanssa. Asioille voi myös tehdä jotain, parisuhteen saada takaisin hyväksi, arkeen hautautuneen rakkauden löytää uudestaan. Suosittelisin mieluummin parisuhteenparannustalkoita.

Siis lähtekää johonkin kaksistaan. Jonnekin missä kumpikaan ei ole ennen ollut eikä voi millään olla mitään rutiineja. Ja sovitte että ette missään tapauksessa riitele mistään. Eikä kumpikaan saa myöskään mököttää, yms. Jos tekee mieli suuttua, loukkaantua tai muuta vastaavaa niin otatte 5 min. tauon itsellenne. Tämän jälkeen kannattaisi varmaankin keskustella vakavasti miten eteenpäin. Kerrotte selvästi toisillenne mitä haluatte, kaipaatte, inhoatte, jne. Ja vain KUUNTELETTE toisianne.



Vaikea tilanne mutta uskon että kaikki käyvät joskus läpi vastaavan vaikean vaiheen.



Nimim. siitä selvinneenä

Katsoppa mll:n sivuilta kohdasta " apua vanhemmuuteen" tms. Siellä on mm. työkirjoja, joissa on hyviä vinkkejä parisuhteen hoitoon ja muuhunkin.

Jos ei ole mitään mistä molemmat tykkäisi niin sitten sovitte että teette vuoron perään molempien mieluista tekemistä (kunhan se on toiselle edes ok). Ja asennetta peliin, eli annatte itsellenne mahdollisuuden " nauttia" itsellenne ei-niin-mieluisasta tekemisestä.



Ja koitatte jotain mitä kumpikaan ei ole tehnyt aiemmin jospa löytyisi jotain kivaa yhteistä.

Kyllä me kai vielä rakastetaan toisiamme, mutta asiat nyt ovat vain epämääräisesti huonolla tolalla. En edes tiedä, mitä sanoisimme jollekin terapeutille. Mietin, että pitäisikö meidän osata itse ratkaista ongelmamme, koska ei asioille mitään erityistä syytä ole.

ap

jos te sinne terapeutille menette, niin ei teidän tarvitse kertoa ongelmaanne siellä a:sta ö:hön. Tai tietää, missä on syy. Kerrot tuon mitä kerroit ekassa viestissä, eiköhän sen jo luulisi riittävän.

Suurin tyytymättömyys syntyy juuri siitä jos puoliso ei



-kuuntele sinua

-huomioi sinua kun tulee kotiin

-huomioi sinua kun olet väsnyt tai muuten avun tarpeessa

-katsele sinua, ota katsekontaktia

-hymyile sinulle

-jousta omista haluistaan/tarpeistaan tehdäkseen jotakin sinun eteen

-kysy kuulumisiasi

-osoita millään tavoin että viihtyy seurassasi, arvostaa sinua, rakastaa sinua



parisuhde on vuorovaikutusta

jos huomaat ettet itse tee näitä mainittuja asioita niin aloita vaikka niistä

Listasi oli tosi hyvä, uskon itsekin, että parisuhde rakentuu pienille perusasioille. En aio edes väittää, ettei minussa olisi vikaa ja listaa lukiessani myönnän, että moni noista ennen itsestänselvistä asioista on unohtunut viimeisen puolen vuoden aikana. Kiitos myös sinulle joka vinkkasit MLL:n sivuista, kävin sieltä printtaamassa luettavaa. Toivottavasti tästä vielä noustaan. Mietin vain, kuinka saisin miehen mukaan, tai kuinka onnistuisimme löytämään yhteisen tavan käsitellä asioita... Se on ollut niin hankalaa viime aikoina.

ap

Se riittää että toinen muuttaa asennettaan ja suhtautumistaan toiseen. Kyllä se toinenkin sitten sieltä nousee. Ehkä. Mutta yrittämättä ei saa mitään. Älä lannistu jos tilanteenne ei heti muutu. :)

Olen yrittänyt puhua asiasta, antaa aikaa, ehdottanut jotain ohjelmallisia keinoja käydä läpi ongelmia. Mies ei innostu, sanoo että sillä on erilainen tapa käsitellä asioita, en vain tiedä mikä eikä mies puolestaan ota mitään ratkaisumalleja ikinä esille. Vai enkö vain huomaa? Haluaisin niin kovasti, että voisimme yhdessä tehdä asioille jotain, olen lopen uupunut yrittämään yksin. Näin asian koen.

ap