Miesystävän muuttunut käytös.

Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden. Suhde on ollut erityisesti alussa haastava ulkopuolisen paineen takia, se on johtunut siitä, että emme ole tavanomaisella ikäerolla. Pikkuhiljaa meidät on hyväksytty melko hyvin, mutta osittain edelleen on vähän kuin kaksi elämää, parisuhde/perhe-elämä ja elämä johon kuuluu kaverit, välillä tunnun jäävän ulkopuoliseksi myös miehen lähipiirissä. Suhteen hyvä asia on kuitenkin ollut se, että olemme viihtyneet hyvin keskenämme ja tehneet paljon asioita yhdessä, lenkkeilyä, puutarha- ja remonttihommia yms. Nykyään emme oikeastaan kuin syö välillä yhdessä ja nukutaan samassa sängyssä. Läheisyys puuttuu hyvin pitkälti.
Minulla on ollut paljon stressiä eri elämä osa-alueilla ja olen ollut pahantuulinen ajoittain. Ymmärrän, että oma käytökseni on ajanut tähän tilanteeseen, mutta keskustelut ja oman mielialani työstäminen eivät tunnu tuovan muutosta parempaan suuntaan, mies ei edelleenkään kaipaa mitään tekemistä kanssani. Mies harrastaa nykyään kaiken liikunnan kaverinsa kanssa, käy yksin kyläilemässä vanhemmillaan, viikonloppuna iso osa ajasta menee tähän ja kotona ollessaan tekee paperitöitä. Työt pitää toki hoitaa ja niihin mies vetoaa, että ei ole aikaa jos haluan tehdä jotain yhdessä, mutta kuitenkin aika riittää kaverin kanssa harrastamiseen ja vanhemmilla kahvitteluun niin väkisinkin tulee mieleen, että kyse on vain siitä ettei minun seura ole toivottua.
Tunnen tuputtavani itseäni ja olevani riippakivi. Olen yrittänyt nyt huomioida miestä vähemmän ja lakkasin ehdottamasta yhteistä tekemistä. En ole vihainen enkä äreä, yritän olla normaalin kohtelias ja mukava, puhun välttämättömät ja toivotan hyvää yötä, yritän olla iloinen ja hymyilevä, mutta tilanne raastaa ja tunnen itseni surulliseksi. Seksikin on nykyään huonompaa, tuntuu, että mieheltä on jotenkin tunne hävinnyt hommasta ja hän koskee minuun rajuin liikkein eikä suuseksiä ole läheskään joka kerta, jos en laukea yhdynnässä jään yleensä ilman jolloin en saa täyttä ilon ja hyvänolontunnetta edes seksistä.
Tämä ei ole sellainen parisuhde jollaisen haluaisin eikä sellainen johon alunpitäen ryhdyin, mutta eihän mikään suhde ole täydellinen ja alussa varsinkin kaikki on parempaa, kompromisseja on pakko tehdä ja on tämä suhde kuitenkin sillä tavalla hyvä, että ei ole alkoholiriippuvuutta kumppanilla, ei pettämistä tai valehtelua.
Mitä voisin tehdä parantaakseni omaa oloani tai suhdettani. Ehkä se on vaan annettava itselleen aikaa hyväksyä se, että suhde on nykyään tällainen ja etsittävä elämänilot muualta.