Miesterapeutti sanoo minua kauniiksi

Minulle miespsykologi sanoi että olen niin kaunis ettei minulla voi olla ongelmia ja katseli rintojani. Toinen kirjoitti loppulausuntoonsa että "pt on kaunis". Todella epäasiatonta ja nykyään nostaisin varmaan syytteen mutta nuorena en jaksanut.

Oletko kertonut tästä hänelle?

Hän on se oikea osoite, jolle puhua mitä fiiliksiä terapiassa käyminen aiheuttaa. 

Täällä tai muualla keskustelu vain sabotoi sitä prosessia jonka olet aloittanut terapiassa. 

Terapian tarkoitus on tuoda näkyväksi tuntemuksiasi, kuulostella niitä yhdessä terapeutin kanssa.

Jos kerrot että ”olen niin ruma” ja hän vastaa ”olet kyllä kaunis ja viehättävä” on eri asia, kuin se että hän sanoo yhtäkkiä, että ”oletpa sinä viehättävä ja tosi kaunis”

Kumpi on sinun tilanteesi?

Pyydä pysymään totuudessa.

Terapeuutit puhuuu siksi niiin jtttta saaavat mahdolllisimman luotettavan yhteyden ja sittten mahdolllsiimman rationaaalisen ja todenmukaiseeen rehelllisen konsensuksen potilaaaseeen.

Miksi et usko terapeuttia?

Onko sinulla aidosti tunne, että siinä on jotain likaista taustalla, vai voisiko tosiaan olla niin, että hän vain reflektoi sinun kertomaasi ihan vilpittömästi?

Sitten kun menet naisterapeutille ja hän ei sano sinua kauniiksi, niin mitä vikaa hänessä sitten on? Kateus?

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun menet naisterapeutille ja hän ei sano sinua kauniiksi, niin mitä vikaa hänessä sitten on? Kateus?

Minua naisterapeutti sanoi kauniiksi ja suloiseksi. Se oli selkeää ”lohtupuhetta”, ehkä myös jonkinsorttista manipulaatiota yrityksenä löytää minusta jotakin herkempää osaa, pehmeämpää, hyväksyvämpää. Paskaahan se oli ja valehtelua, olen ruma ja paha.

Mä olisin vaan iloinen jos sanottaisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin vaan iloinen jos sanottaisi noin.

Vaikka se ei olisi totta? Tuntuisi valheellinenkin imartelu mukavalta? Miksi se tuntuisi mukavalta, etenkin jos sen sanoo manipuloinnin ammattilainen? Miksi sinulle pitää sanoa niin? Mitä tarvetta se sinussa täyttää?

Olisitte varmaan iloisia, jos olisitte käyneet minun terapeutillani. Hän ei kahden vuoden aikana suostunut ottamaan minkäänlaista kantaa minun ulkonäkööni, vaikka käsittelimme sitä melkein jokaisella terapiakäynnillä. Terapautti ei halunnut myöntää, että olen juuri niin ruma kuin ajattelenkin. Harmi vaan, että tästä syystä emme lopulta päässet terapiassa eteenpäin. Kaksi vuotta turhaa rahastusta.

Itse olen tyytyväinen, että miesterapeutti ei ota mitään kantaa tuohon, koska suhtaudun erittäin kyynisesti p-puheisiin. Hän kyllä tietää että olen ruma ja tietää itseinhoni, se "no etkä ole"-kinastelu ei palvelisi yhtään mitään.