Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huvittaa aikuisen ystävän lapsellinen omakehu
26.01.2014 |
Siis lapsethan ihastelee itseään avoimesti. Se on suloista ja syntyy siitä kun rakastavat vanhemmat ja sukulaiset ovat heitä kehuneet ja ihastelleet. Syntyy hyvä itsetunto, joka perustuu siihen, että käsitys omasta itsestä on vähän todellisuutta positiivisempi - niinkuin kuuluukin olla.
Näin on kaikilla, joilla on hyvä itsetunto. Aikuisena kuitenkin valtaosa osaa jättää tämän oman itsensä avoimen ihastelun ja itsensä ihastelun kohteeksi nostamisen MUILLE IHMISILLE.
Mua naurattaa ja toisinaan myös alkaa ottaa päähän tässä asiassa kehittymättömämpi ystäväni. Tuntuu aina välillä, että hänet olisi pakko tiputtaa pilvilinnastaan......
Esimerkkejä:
- kaveri ihan pokerina yritti ripustaa omia piirustuksiaan mun kodin seinälle. Kun ne on niin hienoja. Siis etsi niille paikkoja mun seinältä, että "tää ois hyvä tässä".
- kehuu kaikkia omia tekeleitään x10, ihastelee ääneen, että ostipa hän Tiinalle ihanan lahjan/leikkasi hienon tukan/teki kauniin meikin jne. "kattokaa nyt, eikö ookin hieno" (joo me kaikki sanottiin jo 3h sitten, että se on hieno - mut tää toistaa sen illan aikana vielä 7krt)
- kehuu ulkoisia ominaisuuksiaan ja pyytää kiinnittämään niihin huomiota tyyliin "kato mun lihasta". Siis pullistelee habaansa esim. ihan julkisilla paikoilla.
- jos häntä kehutaan muistaa aina kertoa minulle kaikista saamistaan kehuista
Eikä edes nolostu, jos häntä leikkimielisesti/ei leikkimielisesti täältä yrittää tiputtaa. Tämä käyttäytyminen on nyt kasvanut ennennäkemättömiin sfääreihin, kun kaveri treenasi itsensä kuntoon ja on nyt normaalipainoinen. Aidosti olen hänen puolestaan onnellinen ja iloinen. Ja jaksoin tätä hehkutustakin puoli vuotta elää ilolla mukana, mutta luulin että se loppuisi, kun asiasta tuli "osa arkea".
Vaan ei. Saan edelleen raportit jokaisesta nostetusta sarjasta, käytetyistä painoista, vaa'anlukemista jne.
Haluatteko nyt tehdä luonneanalyysin tästä kaverista vai musta, jota tää häiritsee :D ts. kateellisen kaverin syndrooma ehehe
Kommentit (36)
Joo, onhan toi varmasti ärsyttävää. Itsekin oon hyväitsetuntoinen, eli jos nyt vaikka joku sanoisi rumaksi, voisin siihen todeta, että en muuten ole. Mutta itsensä nostaminen jalustalle on kyllä ehdoton ei. Melkein yhtä paha kuin haukkua itseään kehujen toivossa. Joko kaveris on itseään asteen verran liian täynnä tai yrittää saada muilta tukea minäkuvansa vahvistamiseksi. En tiedä mitä tuolle mahtaa, ei kai mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa tehdä analyysiä kunmastakaan, mutta vähemmän mä pidän mitättömästä ärsyyntyvästä aapeesta kuin tästä sen kaverista. Anteeksi nyt, mutta miksi toisen tyytyväisyys ärsyttää aapeetä? Miten se on häneltä pois? Kun aapeeta ei kehuta, ei kukaan saa kehua ketään muutakaan, ei edes ihminen itse itseään? Kaikkien on vaan mökötettävä teennäisessä vaatimattomuudessa ja maristava, kunka surkeaa ja kurjaa kaikki on, mitään en osaa ja mihinkään ei pysty ja räntääkin aina vaan sataa ja lama tulee ja lelut on patterin välissä?
Häiriintyneeltä isolta lapseltahan tuollainen kuulostaa. En kestäisi moista idioottia katsella. Kyllä aikuiselta ihmiseltä voi odottaa myös sosiaalista älyä. En kyllä hegailisi tuollaisessa seurassa...ala vaan kuittailemaan ap vähän napakammin jos aiot vielä tuon ihmisen kanssa seurustella.
No on tietenkin todella raivostuttavaa, mutta ei kai sitä auta kuin kestää vain... Ei kai tuollaiselle voi sanoakaan. Ei se ota onkeensa kumminkaan, kun ne taideteokset nyt vain ON niin hienoja.
Aargh, kaverin piirros seinällä pyytämättä ja yllättäen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:16"]
Mä en jaksa tehdä analyysiä kunmastakaan, mutta vähemmän mä pidän mitättömästä ärsyyntyvästä aapeesta kuin tästä sen kaverista. Anteeksi nyt, mutta miksi toisen tyytyväisyys ärsyttää aapeetä? Miten se on häneltä pois? Kun aapeeta ei kehuta, ei kukaan saa kehua ketään muutakaan, ei edes ihminen itse itseään? Kaikkien on vaan mökötettävä teennäisessä vaatimattomuudessa ja maristava, kunka surkeaa ja kurjaa kaikki on, mitään en osaa ja mihinkään ei pysty ja räntääkin aina vaan sataa ja lama tulee ja lelut on patterin välissä?
[/quote]
No mieti nyt omalle kohdalles :D Mitä pitäs tapahtua, että sä menisit ehdottelemaan, että sun piirustus laitetaan sun kaverin seinälle! Luultavasti aika paljon.
Ja tottakai saa kehua, ja itse kehun paljonkin. Mutta itsensä ylenmääränen kehuminen nyt vaan on noloa jo kuuntelijoillekin. Ja tulee kyllä lapsellinen halu sanoa, että et sä nyt NIIIIIN ihmeellinen ole.
Tossa 3:n vastauksessa saattoi kyllä olla vinha perä. Että hakee hyväksyntää ja vahvistusta uudelle minäkuvalleen. Noh, käytös on sen verran hupaisaa, että mä en ainakaan ala sitä pönkittämään.
Viimeisin veto oli, kun kehui valokuvasta omaa käsivarttaan ja sitten kommentoi että "on se sentään vähän eri näkönen kun noi muut" (=2 hänen parasta ystäväänsä, kauniita ja hoikkia naisia molemmat). Eli myös vertailukerho on alotettu
T. KukaanEiSaaOllaTyytyväinenItteensäOllaanKaikkiVaatimattomiaYhyy-AP
Epävarmuutta kaverilta ja ehkä huomionhakua ja itsensä jalustalle laittamista?eihän kukaan, joka oikeasti on jotain, tarvitse yrittää olla jotain noin hirveästi.ehkä noihin kommentteihin voi kommentoida, esim. että "ollaanhan me kaikki yhtä hoikkia tms."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, et kai sä tosissasi antanut ystävästi laittaa töherrystään seinällesi?
Kerro vielä, roikkuuko sun seinällä nyt tämän sun ystävän taide?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:16"]
Mä en jaksa tehdä analyysiä kunmastakaan, mutta vähemmän mä pidän mitättömästä ärsyyntyvästä aapeesta kuin tästä sen kaverista. Anteeksi nyt, mutta miksi toisen tyytyväisyys ärsyttää aapeetä? Miten se on häneltä pois? Kun aapeeta ei kehuta, ei kukaan saa kehua ketään muutakaan, ei edes ihminen itse itseään? Kaikkien on vaan mökötettävä teennäisessä vaatimattomuudessa ja maristava, kunka surkeaa ja kurjaa kaikki on, mitään en osaa ja mihinkään ei pysty ja räntääkin aina vaan sataa ja lama tulee ja lelut on patterin välissä?
[/quote]
heh heh. täällä jollain taisi kalikka kalahtaa nilkkaan :D
Luehan ajatuksella tuo ap:n avaus. Toisaalta jos itse olet niin sekopää, että viet itse tekemiäsi koristetyynyjä jonku sohvalla tyyliin "nää sopii ihanasti tänne" tai ripustelet jotain omia töherryksiäsi kaverisi seinälle olettaen että sen mielestä ne on ilman muuta hienoja, niin sitten olet aivan yhtä harhainen kuin ap:n ystävä etkä varmasti voi edes ymmärtää, mikä on ongelma.
Olen todella pöyristynyt ap:n ystävästä. Hän vaikuttaa todella harhaiselta tai sitten siltä, ettei pidä ap:ta kynnysmattoa kummempana. Jokaisen koti on jokaisen oma reviiri ja vain ihminen, joka pitää toista ihmistä vähän niin kuin itsensä tahdottomana jatkeena, rupeaa toisen yksityistä reviiriä "koristamaan" niin kuin omaansa. Todella järkyttävää käytöstä. Lähes mielipuolista. Normaalisti ehkä vain äiti voisi vajaavaltaisen lapsensa huonetta sisustaa tuolla tavalla, ja silloinkin vain silloin, kun on todella justiinamainen ja lapsen omaa tahtoa täysin epäarvostava.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:55"]
ap, et kai sä tosissasi antanut ystävästi laittaa töherrystään seinällesi?
Kerro vielä, roikkuuko sun seinällä nyt tämän sun ystävän taide?
[/quote]
No enkai nyt sentään :D silloin päätyi laittamaan sen magneeteilla jääkaapin oveen, josta toki nyppäsin sen pois, heti ku ovi oli mennyt kiinni...
Mutta arvon mammat, arvatkaa mikä eniten ihmetyttää? Se, että ollaanko me ihmiset näin hassuja tosiaan? Että me fiksut ihmiset ollaan autuaan tietämättömiä TODELLA kummallisista piirteistä itsessämme ja täysin sokeita niille!
Tässä on esim. kyse lämpimästä ja älykkäästä, korkeasti koulutetusta naisesta, jolla on todella paljon ystäviä ja pitää ihmissuhteita suuressa arvossa. Varsin kiltti tyttö, ja miellyttämisenhaluinen. Vähääkään isommassa porukassa pidättyväinen, ei mikään rääväsuu missään nimessä. Ja varmasti täysin sokea tälle piirteelle itsessään. Eli kyllä tää on superegon puhetta, joka sieltä tulee esiin hänen sitä huomaamatta.
T. AP-kyökkipsykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:16"]
Mä en jaksa tehdä analyysiä kunmastakaan, mutta vähemmän mä pidän mitättömästä ärsyyntyvästä aapeesta kuin tästä sen kaverista. Anteeksi nyt, mutta miksi toisen tyytyväisyys ärsyttää aapeetä? Miten se on häneltä pois? Kun aapeeta ei kehuta, ei kukaan saa kehua ketään muutakaan, ei edes ihminen itse itseään? Kaikkien on vaan mökötettävä teennäisessä vaatimattomuudessa ja maristava, kunka surkeaa ja kurjaa kaikki on, mitään en osaa ja mihinkään ei pysty ja räntääkin aina vaan sataa ja lama tulee ja lelut on patterin välissä?
[/quote]
Olen todella pöyristynyt ap:n ystävästä. Hän vaikuttaa todella harhaiselta tai sitten siltä, ettei pidä ap:ta kynnysmattoa kummempana. Jokaisen koti on jokaisen oma reviiri ja vain ihminen, joka pitää toista ihmistä vähän niin kuin itsensä tahdottomana jatkeena, rupeaa toisen yksityistä reviiriä "koristamaan" niin kuin omaansa. Todella järkyttävää käytöstä. Lähes mielipuolista. Normaalisti ehkä vain äiti voisi vajaavaltaisen lapsensa huonetta sisustaa tuolla tavalla, ja silloinkin vain silloin, kun on todella justiinamainen ja lapsen omaa tahtoa täysin epäarvostava.
[/quote]
Juurii saman analyysin teki Kyökkipsykologi-AP tuosta piirustusepisodista. Sen jälkeen otin etäisyyttä ja tein tarkoituksellisesti kaiken kaverin toiveiden vastaisesti, ettei vaan olisi epäselvää, onko tapanani toimia hänen toiveidensa mukaisesti. Ei. En tavannut koskaan kun hän ehdotti, en halunnut tehdä mitä hän halusi, jne.
Taustatietona, että kaveri on itse hyvinkin miellyttämisen haluinen. Ja lisäksi hänen äitinsä toimii hänen elämässään juuri kuvaamallasi tavalla (piirustusepisodi). Luulenpa, että ehkä hän on ajatellu löytäneensä minusta ihmisen, jonka kanssa voisi toteuttaa toisenlaista ihmissuhdetta: ts. ei olla minulle kiltti ja miellyttämisenhaluinen sekä toimia minun elämässään yhtä härskisti kuin hänen äitinsä hänen elämässään.
Vau! Tästähän alkaa tulla hieno kyökkipsykoanalyysi! Hyvä me!
T. AP
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:02"]
Eli kyllä tää on superegon puhetta, joka sieltä tulee esiin hänen sitä huomaamatta.
T. AP-kyökkipsykologi
[/quote]
super-ego on freudilaista terminologiaa, joka on ollut todella kauan out samoin kun freud, jonka teorioilla ei ole tieteellisesti todistettua pohjaa. Joten ei kannata puhua tuollaisilla termeillä, kuulostat vain vanhanaikaiselta ja tietämättömältä.
Jonkinasteinen ongelma ystävälläsi on. Hän muistuttaa minun opiskeluaikaista ystävääni, jolla oli todella ruma perunanenäinen naama, vähän kuin Rosa Meriläisellä ja se oli täynnä finnejä. EI voinut sanoa parhaalla tahdollakaan kauniiksi. Siitä huolimatta hän vietti aikaa runsaasti peilin edessä ja puhui meille muille, ettei osannut päättää, ryhtyisikö sittenkin taidemaalarin sijaan malliksi. Tytöllä oli myös muuta vastaavaa omaan viehätysvoimaan liittyvää harhaisuutta ja hän ihan oikeasti tuntui vähän hullulta juuri siksi, että todellisuuden hahmottaminen oli tuota luokkaa. Siinä vaiheessa hän oli parikymppinen eli ei enää mikään lapsi. Luulen että hänellä oli jokin aivoaineenvaihdunnan häiriö samaan tapaan kuin murkkuikäiset ovat aivan huuruissa johonkin pop-idoliin ja kuukauden päästä johonkin toiseen pop-idoliin ja ihmettelevät vähän ajan kuluttua mitä näkivät siinä ekassa idolissa. Ulkopuolinen ei puolestaan tajua, mitä on nähty kummassakaan ja miksi tunteet ovat tuollaista luokkaa. Tällä mun opiskeluaikaisella ystävällä tuntui olevan sama huuma päällä, se vain koski ulkopuolisen kohteen sijaan häntä itseä. Hän todella aidosti palvoi itseään ja näki itsensä vaaleanpunaisten linssien läpi ja se huuruinen tunne, jota hän itseään kohtaan tunsi, oli ihan todellinen. Meille muille se oli samanlainen mysteeri kuin murkkuikäisten kirkuva ihailu heidän idolinsa suhteen.
En tiedä, mikä ystävääsi auttaisi. Hän kuulostaa jo ikänsä puolesta siltä, että asia ei ole enää ihan sama kuin murkkuikäisten ja parikymppisten aivojen kehitykseen liittyvät identiteetin muodostus -, aivoaineenvaihdunta- ja hormonimyrskyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:18"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:02"]
Eli kyllä tää on superegon puhetta, joka sieltä tulee esiin hänen sitä huomaamatta.
T. AP-kyökkipsykologi
[/quote]
super-ego on freudilaista terminologiaa, joka on ollut todella kauan out samoin kun freud, jonka teorioilla ei ole tieteellisesti todistettua pohjaa. Joten ei kannata puhua tuollaisilla termeillä, kuulostat vain vanhanaikaiselta ja tietämättömältä.
[/quote]
Vai että ihan aivoaineenvaihduntaa. No kyllä, esim. kelan maksama psykoanalyyttinen psykoterapia, jota terapeutit harjoittavat 70-100e tuntihinnalla perustuu ihan tuohon freudilaiseen psykoanalyysiin edelleen. Että en mä yksin ole vanhanaikainen ja tietämätön.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:16"]
Mä en jaksa tehdä analyysiä kunmastakaan, mutta vähemmän mä pidän mitättömästä ärsyyntyvästä aapeesta kuin tästä sen kaverista. Anteeksi nyt, mutta miksi toisen tyytyväisyys ärsyttää aapeetä? Miten se on häneltä pois? Kun aapeeta ei kehuta, ei kukaan saa kehua ketään muutakaan, ei edes ihminen itse itseään? Kaikkien on vaan mökötettävä teennäisessä vaatimattomuudessa ja maristava, kunka surkeaa ja kurjaa kaikki on, mitään en osaa ja mihinkään ei pysty ja räntääkin aina vaan sataa ja lama tulee ja lelut on patterin välissä?
[/quote]
Olen todella pöyristynyt ap:n ystävästä. Hän vaikuttaa todella harhaiselta tai sitten siltä, ettei pidä ap:ta kynnysmattoa kummempana. Jokaisen koti on jokaisen oma reviiri ja vain ihminen, joka pitää toista ihmistä vähän niin kuin itsensä tahdottomana jatkeena, rupeaa toisen yksityistä reviiriä "koristamaan" niin kuin omaansa. Todella järkyttävää käytöstä. Lähes mielipuolista. Normaalisti ehkä vain äiti voisi vajaavaltaisen lapsensa huonetta sisustaa tuolla tavalla, ja silloinkin vain silloin, kun on todella justiinamainen ja lapsen omaa tahtoa täysin epäarvostava.
[/quote]
Juurii saman analyysin teki Kyökkipsykologi-AP tuosta piirustusepisodista. Sen jälkeen otin etäisyyttä ja tein tarkoituksellisesti kaiken kaverin toiveiden vastaisesti, ettei vaan olisi epäselvää, onko tapanani toimia hänen toiveidensa mukaisesti. Ei. En tavannut koskaan kun hän ehdotti, en halunnut tehdä mitä hän halusi, jne.
Taustatietona, että kaveri on itse hyvinkin miellyttämisen haluinen. Ja lisäksi hänen äitinsä toimii hänen elämässään juuri kuvaamallasi tavalla (piirustusepisodi). Luulenpa, että ehkä hän on ajatellu löytäneensä minusta ihmisen, jonka kanssa voisi toteuttaa toisenlaista ihmissuhdetta: ts. ei olla minulle kiltti ja miellyttämisenhaluinen sekä toimia minun elämässään yhtä härskisti kuin hänen äitinsä hänen elämässään.
Vau! Tästähän alkaa tulla hieno kyökkipsykoanalyysi! Hyvä me!
T. AP
[/quote]
Joo! Tässä muuten ollaan jo todella, todella jonkin olennaisen ytimessä. Tähän liittyen oma tarinani siltä varalta, että se antaisi kys. tapauksen pohdintaan jotain lisäulottuvuutta:
Olen joskus itse ollut samalla tavalla tahditon ja käyttäytynyt ystäviä kohtaan vähän vastaavasti ja myös pöyhkeästi itseäni korostaen tajuamatta, mitä oma reviiri tarkoittaa ja että sinne ei kävellä noin vain, ei myöskään siten, että tuo omaa itseään liikaa esille toisten kustannuksella. En ihan vastaavia mokia ole onneksi tehnyt kuin ystäväsi piirustustensa kanssa mutta jonkinlaisia kuitenkin.
Minulla syynä kömpelyyteeni on, että minulla on ollut äiti, joka ei ikinä, koskaan kunnioittanut minun reviiriäni. Hän kohteli minua kuin itsensä jatketta ja kohtelee edelleenkin. Nyt yli nelikymppisenä saa aivan tajuttomia raivareita häntä kohtaan, kun olen tajunnut asian eikä hän puolestaan tunnusta minun, aikuisen, oikestaan jo vanhan ihmisen rajoja. Tunnustan, joskus haluaisin tappaa hänet, koska tuntuu että se on ainoa tapa saada hänet pois elämästäni ja saavuttaa todellainen itsenäisyys.
Äitini ei kunnoita oikeuksiani, reviiriäni tai tahtoani mitenkään.Kömpelyyteni sosiaalisesti on siis perua siitä, että minulla on sellainen lapsuus kuin on. En pitkään aikaan tajunnut sitä, miten herkkiä ihmiset omasta r eviiristään ovat, koska en ollut koskaan saanut itse oikeutta omistaa omaa reviiriä, en henkisesti enkä fyysisesti. Olen saanut ihmisiltä sen vuoksi todella paljon ilkeyttä, torjuntaa ja paikkani näyttämistä osakseni. Kun ap sanoit, että näytät nyt ystävällesi kaikin tavoin, että noin ei käyttäydytä, se on varmasti oikein. Toisaalta jos ystäväsi tilanne on sama kuin minun, hän ei välttämättä tajua, mistä käytöksesi johtuu. Niinpä se saattaa mennä hukkaan. Itse en ymmärtänyt, miksi ihmiset aina olivat ilkeitä ja koettivat painaa minua alaspäin. Itse asiassa nyt, kun otit asian puheeksi, tajuan, mistä on ollut kyse. Koska olen luullut, että ihmisten torjuva käytös on johtunut siitä, että olen yksinkertaisesti täysin vastenmielinen ihminen, en uskaltanut lopulta enää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen jäänyt yksinäiseksi erakoksi. Kaipa se oli minulle oikein. Oli varmaan. Ei ole ihmisten vika, että oma sietämättömyyteni ei puolestaan ollut minun vikani vaan äitini vika. Hänen vikansa ei puolestaan ollut, että ystäväni ovat aina katsoneet parhaaksi heivata minut elämästään, koska minusta tuli niin sietämätön. Lasku siis lankesi kaikista suunnista minun maksettavakseni, vaikka vannon, että jos joku olisi saanut minut ymmärtämään tämän kuvion, niin olisin ollut enemmän muiden ihmisten reviiriä kunnoittava. Olisinpa tajunnut. Nyt on myöhäistä :/
Tuon yllä kirjoitetun valossa tuuminkin, että jos sinä välität ystävästäsi, niin ehkä voisit vähän vähemmän julmasti osoittaa hänelle, mikä hänen käytöksessään on ongelma. Hän saattaa olla pohjimmiltaan fiksu ihminen, jonka käytöksen syy ei ole hän itse vaan hänen perhetaustansa. Kuten sanottu, en itse ikimaailmassa olisi ollut niin kömpelö kuin olin, mikäli oma äitisuhteeni olisi ollut parempi tai olisin ehtinyt tajuta, mistä oli kyse. Nyt elän elämääni yksin, helvetin häpeissäni ja saatanan vihaisena äidilleni. Minun kontolleni jäi elämä, joka ei ole elämää, ei millään mittapuulla. Oliko sekään reilua? Ansaitsinko tämän? Tavallaan mutta joskus tuntuu, että tavallaan en. En silti halua väittää, että minä olin jotenkin hyvä ihminen. Saatoin tosiaan olla juuri niin vastenmielinen, että tämän ansaitsinkin. Mutta sinun ystäväsi saattaa olla ihan toinen juttu. Jos ei, niin heivaa hänet elämästäsi.
Sori pitkä vuodatus. Nyt tein tämän tietoisesti itsekkäästi, koska asian kirjoittaminen auttaa minua tajuamaan tilanteeni. Samalla toivon, että tämä on ehkä apuna jollekin, jolla sama ongelma ja joka ei tajua sitä omin päin ja joka saattaa ehkä vielä ehtiä tehdä asialle jotain, kun muiden kokemuksista saa itselleen peilaustukea.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:24"]
Vai että ihan aivoaineenvaihduntaa. No kyllä, esim. kelan maksama psykoanalyyttinen psykoterapia, jota terapeutit harjoittavat 70-100e tuntihinnalla perustuu ihan tuohon freudilaiseen psykoanalyysiin edelleen. Että en mä yksin ole vanhanaikainen ja tietämätön.
[/quote]
aha... sulle ei sanota vastaan, niinkö? :D ei ihme, jos oma itseään korostava ystävä ottaa sua päähän, kun sä olet se, joka on kaikessa oikeassa
Freudin epätieteellisyydestä löydät runsaasti faktatietoa. Jo googletus auttaa. Jopa täällä av:lla on keskustelua siitä, miten freudilaisuus psykologian opiskelussa on nykyään aivan out, sillä on lähinnä psykologian historian tutkimuksen kannalta relevanssia.
Jos haluat freudin kummallisiin jokainen poika haluaa panna äitiään, jokainen nainen kokee peniskauteutta -harhoihin perustaa elämänkatsomuksesi, niin ihan vapaasti. Ystäväparkaasi käy sääliksi, mikäli perustat elämänkatsomuksesi täysin sairaaseen uskomusapparaattiin ja siltä pohjalta vielä tulkitset ystäväsi tekemisiä. Toivon, että jätät ystäväsi. Ihan siis ystäväsi parasta tässä ajattelen.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 09:16"]
Minulla syynä kömpelyyteeni on, että minulla on ollut äiti, joka ei ikinä, koskaan kunnioittanut minun reviiriäni. Hän kohteli minua kuin itsensä jatketta ja kohtelee edelleenkin. Nyt yli nelikymppisenä saa aivan tajuttomia raivareita häntä kohtaan, kun olen tajunnut asian eikä hän puolestaan tunnusta minun, aikuisen, oikestaan jo vanhan ihmisen rajoja. Tunnustan, joskus haluaisin tappaa hänet, koska tuntuu että se on ainoa tapa saada hänet pois elämästäni ja saavuttaa todellainen itsenäisyys.
Äitini ei kunnoita oikeuksiani, reviiriäni tai tahtoani mitenkään.Kömpelyyteni sosiaalisesti on siis perua siitä, että minulla on sellainen lapsuus kuin on. En pitkään aikaan tajunnut sitä, miten herkkiä ihmiset omasta r eviiristään ovat, koska en ollut koskaan saanut itse oikeutta omistaa omaa reviiriä, en henkisesti enkä fyysisesti. Olen saanut ihmisiltä sen vuoksi todella paljon ilkeyttä, torjuntaa ja paikkani näyttämistä osakseni. Kun ap sanoit, että näytät nyt ystävällesi kaikin tavoin, että noin ei käyttäydytä, se on varmasti oikein. Toisaalta jos ystäväsi tilanne on sama kuin minun, hän ei välttämättä tajua, mistä käytöksesi johtuu. Niinpä se saattaa mennä hukkaan. Itse en ymmärtänyt, miksi ihmiset aina olivat ilkeitä ja koettivat painaa minua alaspäin.
[/quote]
Olet tullut ihan oikeaan johtopäätökseen. Koska tiedätkö, kaikki me olemme olleet ilman henkisiä ja fyysisiä rajoja, äitiemme jatkeita. Ja kaikki me olemme joutuneet itse sieltä raivaamaan tiemme pois. Asia, jossa olet kenties väärässä on se, että olisi sinun äitisi syy, ettei sinulla ollut itsenäisyyttä äidistäsi. Sillä äidit ovat jo itsenäisiä. Heillä ei ole mitään tarvetta katkaista sitä napanuoraa, koska olevat sen yläpäässä. Se tarve on nimen omaan sillä napanuoran alapäässä olevalla. Ja hänen on aina taisteltava itselleen itsenäisyys (=murrosikä). Itsenäisyyttä ei voi antaa, se pitää ottaa.
Ja me kaikki olemme sen itse ottaneet ja tunteneet joskus myös tuon saman vihan mitä sinulla äitiäsi kohtaan on. Sen takia, kun joku tulee ja ylittää ne rajat törkeästi eikä kunnioita yksityisyyttä se sama viha kohdistetaan siihen rajan ylittäjään. Tulee oikeasti primitiivireaktio! Esim. mua vituttaa, kun tämä kaveri soittaa mulle. Koska puhelimeen vastaaminen tarkoittaa, että teen niinkuin hän haluaa. Niinpä en vastaa, ja soitan takaisin sitten kun huvittaa - jos huvittaa.
Mutta älä nyt pidä hyvä ihminen loppuelämääsi tuomittuna. Jos suuri oivallus on tapahtunut, niin siitähän se käyttäytyminenkin alkaa muokkaantumaan. Miksei asialle muka enää voisi mitään tehdä?
Ap
[/quote]
aha... sulle ei sanota vastaan, niinkö? :D ei ihme, jos oma itseään korostava ystävä ottaa sua päähän, kun sä olet se, joka on kaikessa oikeassa
Freudin epätieteellisyydestä löydät runsaasti faktatietoa. Jo googletus auttaa. Jopa täällä av:lla on keskustelua siitä, miten freudilaisuus psykologian opiskelussa on nykyään aivan out, sillä on lähinnä psykologian historian tutkimuksen kannalta relevanssia.
Jos haluat freudin kummallisiin jokainen poika haluaa panna äitiään, jokainen nainen kokee peniskauteutta -harhoihin perustaa elämänkatsomuksesi, niin ihan vapaasti. Ystäväparkaasi käy sääliksi, mikäli perustat elämänkatsomuksesi täysin sairaaseen uskomusapparaattiin ja siltä pohjalta vielä tulkitset ystäväsi tekemisiä. Toivon, että jätät ystäväsi. Ihan siis ystäväsi parasta tässä ajattelen.
[/quote]
Voi pöllö sun kanssas. Luepa se oman tekstisi ylimielinen eka lause. Mutta voin mä nyt kertoa, miksi mä halusin käyttää sanaa "superego" tässä kohdassa. Vaikka fiksuna ihmisenähän sä sen tässä kontekstissa varmasti olisit ymmärtänyt, etkä lähtenyt johonkin tieteelliseen väittelyyn!?! Minä kun nimen omaan viittasin itseeni kyökkipsykologina enkä tieteenharjoittajana. No mutta kuitenkin:
Yritin kertoa, että ystäväni ei selvästikään YMMÄRRÄ, miltä kommenttinsa kuulostavat, eikä TIETOISESTI anna itsestään tällaista kuvaa. Oman itsensä korostamiseen viittaan tässä "egolla", joka on arkikielinen ilmaisu. Ymmärrän, "superego" ei enää ole arkikielinen valinta ja herätti sinussa Freudikiukun. No, mutta minä tarkoitin tuolla "super"-liitteellä ainoastaan sitä, että vaikka puheensa on egoistisia, niin mielestäni kuitenkin tiedostamattomia. (ego+tiedostamaton=superego) Sori hei, mut kai sä tajuat että jos mussa on tää vika, niin kyllä se sama vika oli ihan sussakin :D Ja sä alotit, lälläslää!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2014 klo 11:07"]
Asia, jossa olet kenties väärässä on se, että olisi sinun äitisi syy, ettei sinulla ollut itsenäisyyttä äidistäsi.
[/quote]
Ap, vika on aina aikuisessa, ei suinkaan lapsessa. Olet ilmeisesti jonkun äiti? Vain se ja se, että sinulla on syy varjella itseäsi omantunnontuskilta saa sinut sanomaan noin typerästi.
Hyvä vanhempi kunnoittaa lapsen rajoja, sopivassa suhteessa rajojen asettamiseen tietenkin.
Joka tapauksessa on todella perverssiä väittää, että lapsi joutuu "taistelemaan" itsensä vapaaksi vanhemmistaan. Alat kuulostaa itse vähän oudolta. Hyi. Outo ketju. Häivyn
Alue: Aihe vapaa
ollaan yli 30-vuotiaita. t. ap