Vauva vuodelle 2021-2022

Marleena, joo hassulle tuntuu. Semmonen kumma olotila. Jotenkin en tiedä, miten suhtautua, kun yhtä aikaa on hämmennyksissä että meille oikeasti tulee toinen (!! Mikä ei minun taustalla ole niin itsestään selvä asia) ja samalla pelottaa ettei kaikki kumminkaan ole hyvin. Ei oireita, ja muutoinkin vain hassu fiilis.

Hei onko joku käynyt yksityisellä (kaikki tai osan) neuvolakäynnit? Saako sieltä perinteisen äitiyskortin?

Mikä tilanne Alice87 ?

Miten menee Marleena? Entä Alice?

Täällä olotila edelleen kummallinen. Ei varsinaisia oireita, mutta hyvin on jännä fiilis. Semmonen intuitiivinen. Olen alkanut miettiä, jos onkin kaksoset tulossa, jotenkin tuntuu erilaiselle kuin esikosta. Mutta fiilis on mahtava! Alkaa tuntua ihanalle ajatukselle vauva ja tuleva syksy ❤

Hyvin menee, kiitos kysymästä. Vuotelee silloin tällöin, mutta vain harvakseltaan ja määrä vähäisempi. Viivat vahvenee ja CB viikkonäyttö näytti eilen 2-3 viikkoa raskaana ☺️ Täsmää omiin laskelmiin. Mies ei sisäistä vielä lainkaan; ihmettelee mun väsymystä ja kiukkua (kun ruokavälit on venyneet pitkiksi) ja kaatoi tänään mulle punaviiniä 😂

Varmasti erikoisia tuntemuksia, kun ei ole vielä mitään isoa muutosta kropassa ulkoisesti, mutta pään sisällä pyörii. Itse luin tänään yhdestä blogista todella realistisen kuvauksen ensimmäisestä 8 kk lapsen kanssa pelkojen, väsymyksen ja ilon vaihdellen vuorollaan. Jotenkin vasta nyt jysähti se ajatus, että mitä hittoa tapahtuu sitten kun on oikeasti se lapsi. Tämä ovisten ja oireiden kyttääminen ja päivien laskeminen on jo sellainen urakka, että unohtuu kokonaan, että kun plussan saa, niin sitten se oikea vaihe vasta alkaa. Miltä sen pitäisi sitten tuntua?

Tässäpä juuri ensimmäisen vuoden lapsen kanssa viettäneenä voin sanoa että aivan kaikki tunteet on normaaleja lapsen kanssa eikä eri äitien kokemuksia voi verrata toisiinsa. Kuulemma samankin äidin kokemukset vauva-ajasta eri lasten kohdalla voi vaihdella isosti. Sitten kun (!) se plussa siihen tikkuun ilmestyy ja vauva lopulta syntyy, niin se on sitten sitä vaihetta. Kuitenkin tuo yrittäminenkin on tärkeä elämänvaihe jossa vielä kaikki on ennallaan ja josta voi yrittää myös nauttia ja on aivan turha murehtia etukäteen (tiedän, mahdotonta, mutta silti..). Mun mielestä lapsen kanssa eläminen on jatkuvaa flow-tilaa jossa aika ja paikka helposti unohtuu ja kaikki on jotenkin siinä. Tarvisko sen tuntua joltain tietyltä, en tiedä 😂 Ainakin se lisää elämässä elämisen tuntua ja onnellisuuttakin monin verroin, hankala selittää. Sitten aina kun lapsi nukkuu, ainakin itse helposti ikään kuin unohdan että mulla on lapsi. Siis sillälailla hyvällä tavalla, että tunnen nahoissani selkeämmin kuka oon ihmisenä, ilman lasta. Tää voi nyt kuulostaa siis aivan absurdilta höpinältä ja kuten jo aiemminkin sanoin jokaisen kokemus varmaan on niin yksilöllinen, mutta tulipa tällainen ajatuksenvirta tähän. Ihanaa se on ja ehdottomasti haluankin toisen lapsen heti tähän perään, en vaihtaisi päivääkään, en lapsen kanssa enkä niistäkään päivistä joita elin ennen lapsen saamista.

Kävin eilen lapsettomuusklinikalla ensimmäistä kertaa nyt toisen lapsen yrittämisen tiimoilta. Siellä oli yksi johtofollikkeli, joka ei lääkärin mielestä ollut ehkä kyllin suuri kierron päiviin nähden, mutta kuitenkin oon fiiliksissä koska pelkäsin ettei siellä ehkä olis enää mitään elämää, kun se AMH:kin mulla oli niin matala jo pari vuotta sitten.

Jonkun rypäleen kokoisen mystisen möykyn lääkäri löysi oikeasta munasarjasta, ei tiennyt mikä se on ja sanoi että seurataan. Se jäi mietityttämään, mutta seuraava ultra kertoo sitten jo lisää, että elääkö se kierron mukana vai mitä..

Sain reseptin DHEA:han, kehotuksen lisätä rautaa ja lähetteen labrakokeisiin ja niissä käymisen jälkeen varailen hoidon suunnitteluaikaa. Vähän hirvittää mitä tuo tulee maksamaan kun yksityisellä käyn (ei oo aikaa odotella julkiselle pääsyä), mutta luotan että saadaan siellä nopeammin tuloksia. Oon kyllä tosi kärsimätön persoona, jos jotain haluan niin en jää oottelemaan että joku sattuma sen mulle antaa, vaan teen kaiken minkä pystyn sen eteen että asiat etenee niinkuin haluan. Tässä asiassa ei tietenkään voi edetä kuin sen päivä kerrallaan, tiedätte miten se syö hermoja :D

Kaikille ihanaa loppuviikkoa, tarrasukkia uusiin raskauksiin ja pitkää pinnaa yrityksiin! ❤️

Mulla on aina ollu kiire elämässä eteenpäin, sitku valmistun, sitku ostetaan oma talo, sitku on unelma duuni jne. Nyt kun on lapsi, huomasin ettei tässä ole kiire minnekkään, jotenkin opin elämään tässä hetkessä, mikä on ihanaa! 😊 Nyt kun toista yritetään, en halua murehtia ja stressata, vaan nyt otetaan rennosti ja nautitaan esikoisesta. Mietitään ja murehditaan sit uudestaan, jos yritys pitkittyy hirveästi.

Mites villahuivi sun mies on suhtautunut näin nopeasti alkaneeseen raskauteen? Oliko yhtä yllättynyt/iloinen kun sä?

Quinn, totesi että niinhän hän sanoi (että lapsia tulee sitten jatkuvasti kun alkaa tulla) 😆 oikeastaan olen yllättynyt kuinka tyytyväinen hän on tilanteeseen! Esikoista odottaessa hän ei oikein ottanut osaa puhumiseen vauvasta, nyt on jutellut jo vaikka mitä! Hän myös lohduttaa kun minulla on hieman epävarm olo tästä raskaudesta, kun olen niin oireeton aiempiin verraten. Raskaus ei kuulemma tunnu niin suurelle kuin esikoisesta, vaan sanoi että on totutellut ajatukseen että lapsia on ehkä useampikin. Meistä yllättyneempi taisin olla minä 🙈

.

(Muille tiedoksi, meillä on siis miehen kanssa erilainen toive perheen kasvamisesta, mies ei erityisesti ole koskaan toivonut lapsia mutta on sanonut että lapsia saa tulla joten ehkäisyä emme ole koskaan käyttäneet)

.

Alicesta ei ole kuulunut mitään! Onko kaikki hyvin? ❤

Mulla on loppuviikko mennyt hoitaessa flunssasta esikoista ja tihrustellessa korona-kotitestejä 🙈 (kuva viimeisimmästä)

Tänään DPO 5/kp 30, normi kierto 33vrk, eli saa nyt nähdä jääkö tässäkin kierrossa luteaalivaihe alle 10vrk. Oon yrittänyt ottaa rennosti ja olla ajattelematta sitä, tai koko tätä "projektia", se stressikään kun ei kuulemma tee hyvää 😅🙈 tää on taas jotain ihan uutta "tehdä" tätä toista lasta, kun esikoinen tuli ihan yllättäen.

Mikä tulee äitiyteen ja aikaisempaan aiheeseen, niin ite oon saanut opetella joustavuutta. Aikaisemmin olin tosi suoritus-orientoitunut (saan kaiken kun vaan teen tarpeeksi töitä sen eteen) - ja tämähän ei mitenkään stemmaa vanhemmuuteen 😂 Ei luontoa paljoa kiinnosta mun tahto sen raskautumisen- tai sen suhteen, millaisen lapsen saa.

Meillähän ei siis nukuttu kokonaisia öitä (2-8 herätystä/ yö) ennenku esikoinen oli vajaa 1,5v ja itse tarvinnut aina paljon unta. Siksi ollaan tätä toistakin lasta alettu miettiä vasta viime vuoden lopulla. Mut hei! Siitäkin selvittiin 💪

Eniten kaikessa kolahti se, että mä en enää koskaan ole yksin ja "vapaa", nyt on aina joku, joka tarvitse mua, ja jota varten mä olen olemassa (jaksoin tai en, halusin tai en), ainakin olemaan vähintään hengissä siihen asti, että on valmis aloittamaan aikuisuutensa ja mielellään vielä senkin jälkeen.

Jos joskus saakin lapsivapaata-aikaa, niin esim. Alkoholihuuruinen illanvietto ei tunnu enää rentouttavan, koska sen jälkimainingit tuntuu useita päiviä ja itselle tulee vaan hankalampaa olla lapsen kanssa. Toisaalta, sitä haluaakin jo yhden tai Max kahden vuorokauden erossa olon jälkeen taas lapsen luokse❤️

Ja se on ihan parasta hetken tauon jälkeen.

Mutta: kyllä tää äitiys vaan antaa jotkin supervoimat, nykyään ei stressaa tai viitsi edes käyttää kierroksia asioihin jotka ennen nosti karvat pystyyn (esim. Myöhästyminen töistä - jolloin kompensoi ajamalla ku päätön, tai joku sanoi jotain epämääräistä - eikä tiennyt miten pitäisi suhtautua - nykyään kysyn suoraan, jos asia kiinnostaa tarpeeksi, tai jos aikaisemmin piti suoriutua esim. opinnoista kiitettävästi - nyt on ihan ok tavoite päästä läpi rimaa hipoen, koska arki vaan on rankkaa, eikä kukaan työnantaja oo mun kurssiarvosanoja ennenkään kysellyt) Enkä juuri ole enää edes sairastelut 😂

Lisäksi sellainen jatkuva vaillinainen olo ja jonkin jatkuva tavoittelu (paitsi tämän toisen lapsen, mutta se ei ole kynnyskysymys millään elämän alueella, vain toive) on loppunut. Ennen en jaksanut olla yksin, nyt nautin niistä harvoista hetkistä jotka saan olla yksin. Ennen elämä ei tuntunut miltään jos ei matkustellut, käynyt kylpylöissä ja pyörinyt "muodin mukaisissa" paikoissa. Nyt suihkussa käynti yksin on luksusta 😂 tai se että pääsee ulos syömään tai ylipäätään valmiiksi katettiin pöytään, syömään ruokaa, jota ei itse ole tehnyt 😂

Ite koen, että äitiys ja tää korona-aika on tehnyt mut onnellisemmaksi kuin oon koskaan ollut elämässäni aiemmin. Olen huomannut, että en ollutkaan se ekstrovertti, ennemmin ambivertti tai jopa introvertti. Kaipaan edelleen läheisiä ystäviä, mutta sen 100 turhaa tuttua karsiutui elämästä pois jo silloin kun aloin odottamaan esikoista. Koen olevani elämän perusedellytyksissä enemmän kiinni ja pieni ponnistelu arjessa on tuonut vain iloa, sen aikaisemman ainaisen vaillinaisuuden sijaan, kun kaikki oli saatavilla ja mahdollista. Ironista ehkä, mutta tarkoitan tätä vilpittömästi. Olen luopunut paljosta, mutta saanut sitäkin enemmän ❤️ äitiys on opettanut priorisoimaan ja hengittämään 😊

Myöskin kiinnostaisi tietää mitä Alice87 kuuluu? Onkohan kaikki hyvin?

Allekirjotan kyllä kaiken ton -H- ja Quinn sun kuvailut tosta kärsimättämyydestä ja määtietoisesta luonteesta kuulostaa ihan multa 😂

Heippa, uusi tässä langassa!

Kirjoitinkin aikasemmin rusehtavasta valkovuodosta ja siihen Villahuivi vastailikin. Kyseistä vuotoa ei kahta päivää enempää kestänyt ja muutoinkin olen todella oireeton, joten voi olla vain toiveajattelua raskautuminen tästä kierrosta. Valkovuotoa on edelleen, mutta palautunut normiin.

Tänään on DPO 8 ja tein ”testaa varhain” testin vaikkakin suositus oli lähempänä seuraavia kuukautisia. Ei jotenkaa yllättänyt että testi näytti negatiivista, vaikka edelleen mulla on sellainen pieni kutina että olisin kuitenkin raskaana. Tuo kyseinen vuoto kun hämää sitä ei koskaan aiemmin ole ollut.

Ajattelin olla päivän tai pari testaamatta sillä onhan se aina pettymys kun katsoo yhtä viivaa. Tein tänään rfsu:n testin, seuraavaksi ajattelin tehdä clearbluen ”testaa varhain”- testin perjantaina tai lauantaina.

En tiedä mitä oikein kirjoituksillani haen, ehkä tsemppejä tai kokemuksia kuinka *liian* varhain testaus ei ole tuottanut muillekaan lähes oireettomille haluttua tulosta, mutta myöhemmin plussaa?

Mies tokaisi vaan että koitetaan uudestaan, tietenkin koitetaan, mutta olin jo melko varma että se oli nyt tässä. Saako tästä selkoa hah.

Tervetuloa sekaan Aukku!

Mulla oli esikoisesta vasta joskus dpo 12 haaleanvaalea haamu, sitä ennen dpo 9 ja 11 puhtaan valkeita negoja. "Leffaviivat" vasta dpo 20. Eikä mulla silloinkaan ollut muuta oiretta, kun jatkuva kuumotuksen tunne ja hiki 😅 se oli toukokuun alkua ja vilvoittelin terassilla pikkareissa ja topissa 🤭🤭 talviturkki lähti sinä vuonna toukokuun puolessa välissä ja silloin ilmoitin miehelle, että jos tää kuumotus jatkuu koko raskauden niin muutan mereen ja hän voi tulla ruokkimaan mua laiturilta

Okei, rauhottaa kyllä kummasti kuulla toisten kokemuksia! Varsinkin kun oli juuri aivan puhdas nega itsellä.

Onnekseni pomo tarjosi ylitöitä loppuviikolle ja tiedossa on nyt muutama 12h työpäivä. Saa vähän muitakin ajatuksia ja ainakin ajan kulumaan joutuen!

Tänään DPO 9/kp 34 (myöhästynyt ovis), tunnelmat melko rauhalliset, joten otin taktiikaksi tehdä testin su dpo 12, jos ei uusi kierto ole ehtinyt alkaa. Tohon sunnuntaihin pääsy olisi jo positiivinen merkki, että luteaalivaihe olisi alkanut pitenemään vaikkei plussaa tästä YK:sta tulisikaan.

Tällä viikolla kävin gynellä, hänen mukaan edellytykset hyvät raskautua ilman apuja, toki kehotti palaamaan asiaan jos vuodessa ei tule tulosta. (Nyt YK 4 tai 5, sekosin laskuissa) Tarpeen mukaan sitten keltarauhashormonia tukevaa lääkitystä jos noi luteaalivaiheet jää lyhyeksi. Ovulaatio kuitenkin ilmeisesti tapahtuu pääsääntöisesti joka kierrossa.

Mitäs muille kuuluu?

Täällä alkoi tänään taas uusi kierto (yk 15) ja yllättävän tottuneesti eteenpäin.

Mä olen vielä pitäytynyt testeistä kokonaan, jotenkin päänsisällä jyllää ajatus että jinxaan yrityksen, jos testaan etukäteen. Voi olla myös jotain omaa suojamekanismia, etten kestä nähdä sitä tyhjää viivaa. Mulla kierto tosi säännöllinen ja joulun alla kun oli poikkeuksellisesti 30 päivää 23-25 sijaan olin jo ihan varma, että nyt tärppäsi. Mökillä kun oltiin, kauppaan ei päässyt ja kun kuukautiset sitten alkoi olin ihan romuna ja vannoin, että en enää ikinä odota yhtään 25 yli. No, ei ole tarvinnut, kun kierrot taas molemmat tälle vuotta 23 päivää.

Parempia kiertoja muille kuumeisille!

Sipiriina, oletko tikuttanut ovulaatiota? Tuli vaan mieleen tuosta kiertosi pituudesta, että tiedätkö yhtään missä kohtaa kiertoa ovulaatiosi on & kuinka pitkä luteaalivaiheesi on?

Sipiriina mun kierrot olleet 23-25 pv ja hedelmöitysklinikan lääkäri sanoi heti ekalla käynnillä että aivan liian lyhyet kierrot 😬 Täällä menossa dpo 3 joten odottelen nyt ainakin viikon ennen kuin alan mitään testailemaan.. Ovulaatiotikut joihin pitäis ilmestyä ensin se vilkkuva naama, ilmestyikin nyt suoraan tyhjän rinkulan jälkeen pysyvä hymynaama eli LH-huippu. Onko muilla käyny niin? Voiko se olla merkki jostain? Siksi ei ehditty sekstailla ihan niin montaa kertaa ennen oletettua ovista kuin yleensä.

Tikutettu ollaan heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen viime helmikuusta -21 kun tiedettiin, että meillä on jo niin paljon haasteita mun kohdun myoomien ja leikkausarpien kanssa. Ovulaatio on löytynyt 10-11 päiviltä kahta kuukautta lukuunottamatta. Jännä ettei meillä kesällä Felicitaksella eikä nyt HUSilla vielä puuttunut tähän lyhyeen kiertoon.

Vilkkuvista testeistä ei oo kokemusta, mulla on ollut niitä liloja, missä hymy on tai ei. Toisaalta, eikö joskus tarvita vaan se yksi kerta? Näin joku villi huhu kertoo.

Helvi, on ihan normaalia saada suoraan hymynaama ja vilkkuva jää välistä. Joillakin LH-huippu ja hormoonien nousu on niin nopea, ettei ehdi saamaan kaikkia jos tikuttaa kerran päivässä, minulle on käynyt samoin.

Sipiriina, ei kierron pituudella sinänsä ole väliä kunhan luteaalivaihe on tarpeeksi pitkä jotta hedelmöittynyt alkio ehtii tarttua, liian lyhyessä kohdun limakalvo alkaa rapistua irti ennenkuin alkio saa edes mahdollisuuden kiinnittyä. Luteaalivaiheen tulisi olla kai 12-16 päivää, joten jos ovuloit kp10 ja kuukautiset alkavat kp23 niin se on riittävä, siksi eivät varmaan ole puuttuneet. Itse sain aikoinaan progesteronituen loppukiertoon, kun tiputteluvuoto alkoi 7-9 päivää ovulaatiosta. Lääkityksellä luteaalivaiheesta tehtiin 14 päiväinen.