Lue keskustelun säännöt.
Miltä kuolleet ihmiset "näyttävät" ajatuksissasi?
21.10.2020 |
Kun ajattelet jotakuta vähän etäisempää ihmistä jonka tiesit ja joka kuoli nuorena tai melko nuorena, ns. ennenaikaisesti, miten hänet näet, kauniina, keveänä ja onnellisena vaiko synkkänä, raskaana, surumielisenä hahmona? Vai ihan tavallisena? Vai jotenkin muuten, miten?
Kysyn vähän etäisemmästä tuttavasta siksi, etteivät hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa tai teidän välisenne suhde vaikuttaisi niin paljon vastaukseesi.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi etäisempi tuttu kuoli nuorena. Näen sen ihan semmoisena kuin se oli, kun häntä ajattelen.
Ihan tavallisena terveenä. Äitini, isäni, isovanhempani. Ja näen heidät semmoisena kuin he ovat viimeksi olleet siis terveenä, ei sairauden riuduttamina. Isovanhemmat ovat unessani siis jo vanhoja ja vanhempani keski-ikäisiä. Ihmettelen kuitenkin monesti, että mitä he täällä tekevät kun ovat jo kuolleita.
Muistoissani he ovat edelleen elävän näköisiä.
Mitä ihmettä tekisin sellaisilla ajatuksilla ja muistoilla, joissa näkin pois nukkuneet läheiseni kuolleina.
Mitä iloa sellaisesta olisi minulle tai ylensäkään kenellekään.
Erityisesti juhlapyhinä muistelen heitä ja ajattelen, että tuossa kohtaa päivällispöytää istui ennen mummi ja muistan hänet täysin elävänä siinä istumassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallisena terveenä. Äitini, isäni, isovanhempani. Ja näen heidät semmoisena kuin he ovat viimeksi olleet siis terveenä, ei sairauden riuduttamina. Isovanhemmat ovat unessani siis jo vanhoja ja vanhempani keski-ikäisiä. Ihmettelen kuitenkin monesti, että mitä he täällä tekevät kun ovat jo kuolleita.
Luinpa taas huonosti aloituksen. En näe kaukaisista kuolleista unta. No mutta tulipa vastattua. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ihan normaalina ihmisenä. Unissa kuitenkin näen kuolemansairaan äitini luurankona posket lommolla ja silmänaluset mustina. Oikeasti on tuhkattu. Sekavia tunteita siis edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iloisena ja nauravaisena. Tuntuu että hyvät lähtee nuorena.
Iloisina ja nauravaisina myöskin, onnellisina. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miten kauan ovat olleet kuolleina.
Päivän? No varmaan nukkuvalta näyttää, vähän kalpealta vain.
Vuoden? No ruskealta luurangolta.
Olenpas hauska.
Tulee muistikuvia eri tilanteista, joissa ihmiset olivat eläviä. Joskus näihin liittyy kuulomuistoja, hajuja ja makuja,lämpötiloja ja ihoaistimuksia, esimerkiksi jos muistelen miten oltiin marjametsässä tai järvellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden nuorena murhatun muistan lapsena. Sellaisena kuin hän oli kun oli meillä leikkimässä. Muuten kuolleet on yllättävän litteitä ruumispusseissa. Se on aina ihmetyttänyt minua miten paljon ihmisestä häviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näen kuolleet kauniina "enkelimäisinä" hahmoina, jotka jo tietävät kaiken, ja ovat sen takia nöyriä ja viisaita.
Joskus harvoin näen unta joistain jo aikoja sitten kuolleista läheisistäni, ja he ovat unissani aina nuoria aikuisia (vaikka olisivat kuolleet vanhoina tai keski-ikäisinä), terveitä, hyvinvointia huokuvia ja onnellisia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ihan samanlaisilta kuin olivat kuollessaan, mutta elävinä, iloisina elävät ikuisesti pilven päällä, auringonpaisteessa. Heillä on hyvä olla siellä. Tällainen lapsenomainen usko auttaa hyväksymään ajatuksen heidän kuolemastaan - ja nyt puhun siis vain läheisistä rakkaista. Yleensä en ajattele oudompia, kuolleita ihmisiä, miksi ajettelisin?
Mitä tuohon ap:n kysymykseen voisi vastata... Jos joku etäinen, vieras ihminen kuolee, niin eihän hänet voi muistoissa muistaa kuin sen näköisenä kuin oli?
Up