Mä en varmaan rakasta miestäni enää?!

Mistä siis tarkalleen ottaen päättelet, että rakkaus meni jo?

No toisen jutut ärsyttää, hän tuntuu riippakiveltä, kun mietin tulevaisuuttani. En haikaile muiden miesten perään, vaan ehkä enemmän oman rauhan ja vapauden perään. Pelottaa, että menin liian nopeasti naimisiin, vaikka olinhan silloin jo 29v. Olisi kannattanut odottaa vielä ainakin 5 vuotta. Lapsia en halua, kun ehkä vasta joskus 35-40v., jos silloinkaan, en tiedä. Ei ole lainkaan vauvakuumetta. Masentunut olo.

Tietääkö miehesi tunteistasi? Ehkä hän haluaisi perheen? Kannattaa sitten erota nyt eikä 5 vuoden päästä, jos toiveet ei yhtään kohtaa.

Mihin rakastuit/mitkä hyvät syyt painoivat eniten naimisiin menon kannalta?

Ei mieskään lapsia hingu. Emme ole koskaan miettineet varsinaisesti perheen perustamista, enemmän silleen "ehkä yksi lapsi vois sitten joskus olla kiva" -tyyppisesti. Mieheni tietää, että olen alakuloinen, mutta en tietenkään ole sanonut, etten ehkä rakasta enää (sehän on tabu).

Ajattele myös miestäsi äläkä vain itseäsi. Hänkin ansaitsee parisuhteen, jossa tulee rakastetuksi. Keskustele miehesi kanssa asiasta rehellisesti, kun olet ensin itse itsellesi selvittänyt mitä haluat. Älä tuhlaa omaasi ja miehesi aikaa onnettomassa ja näköalattomassa suhteessa.

Onko mies jotenkin kovin ripustuvainen vai miksi tunnet olosi kahlituksi? Harvemmin pelkkä puoliso "vapautta" vie.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 11:59"]

Mihin rakastuit/mitkä hyvät syyt painoivat eniten naimisiin menon kannalta?

[/quote]

Meillä on samanlainen arvomaailma, aina oli myös hauskaa yhdessä, toisen kanssa oleminen ja eläminen oli ihanaa... En itsekään tiedä minne rakkaus hävisi kaiken sen tunteenpalon jälkeen. Haluaisin rakastua uudelleen, mutta en tiedä mistä aloittaa. Pikkujutut ärsyttää. Tuntuu vahvasti siltä, että tarvitsisin omaa rauhaa... Olisi ihanaa lähteä jonnekin matkalle yksin. ap

Kuinka kauan olitte seurustelleet ennenkuin menitte naimisiin? Jäin miettimään onko se ollut sitä alkuhuuman aikaa jolloin on oltu vielä niin rakastuneita eikä olla nähty sitä todellista ihmistä haaveiden takaa. Alkuhuuma yleensä kestää max 1,5 vuotta.

Minä jätin parikymppisenä poikaystäväni 2 vuoden seurustelun jälkeen kun tajusin että en rakasta ollenkaan. Tunteet oli samantyyppisiä kuin sinullakin. Ärsytti nähdä toisen naamaa, hänen asiansa ei kiinnostaneet ollenkaan. Tuntui riippakiveltä, ei haluttanut mennä minnekään hänen kanssaan. Jos olin kotona ja soitti kännykkääni, ärsytti vastata. Oli helpotus olla ilman poikakaveria. Oltiin ihan liian erilaisia.

Olet masentunut. Masentuneena omia ajatuksiaan ei kannata ottaa kovin vakavasti. Hoida itseäsi ja mieti avioliittoasiaa/rakkaudentunteita kun voit paremmin. Nyt ei kannata tehdä päätöksiä. Mene sinne matkalle yksin, se on täysin ok!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 11:59"]

Mihin rakastuit/mitkä hyvät syyt painoivat eniten naimisiin menon kannalta?

[/quote]

Meillä on samanlainen arvomaailma, aina oli myös hauskaa yhdessä, toisen kanssa oleminen ja eläminen oli ihanaa... En itsekään tiedä minne rakkaus hävisi kaiken sen tunteenpalon jälkeen. Haluaisin rakastua uudelleen, mutta en tiedä mistä aloittaa. Pikkujutut ärsyttää. Tuntuu vahvasti siltä, että tarvitsisin omaa rauhaa... Olisi ihanaa lähteä jonnekin matkalle yksin. ap

[/quote]

Hmm. Aika hyvän kuuloinen pohja, arvomaailma ja hauskuus. Oiskohan tässä nyt kuitenkin kyseessä joku perinteinen huuman vaimeneminen ja kolmikympistyminen. Ainakin minulla tuo "pikkujutut ärsyttävät" liittyy ihan muuhun kuin siihen, että tietyt pikkujutut miehessä ärsyttävät. Enemmänkin liittyvät johonkin omaan, no, miten sitä nyt kuvailisi, omaan (ihan normaaliin) elämänturhautumiseen. Arki on aina niin arkista ja toivoisi itsekin olevansa vähän parempi ihminen ja tapahtuisi nyt edes jotain ja jotenkin tuntee sellaista outoa pettymystä, että tällainenko tämä maailma onkin. Sitten ihan tiedostamattaan alkaa odottaa, että se mies nyt sitten toisi jonkin uuden toivon koko juttuun. Ja mitäh, sehän onkin vain oma itsensä, ja tekee tuonkin ärsyttävän pikkujutun TAAS, vaikka minä...

Ja sitten ärsyyntyy itseensä, kun on niin pikkumainen, että ärsyyntyy mieheen, ja sillä tavalla jatkuu.

Kerron, miten itse tilanteesta selvisin, mutta en suosittele saman konstin käyttöä ikävien sivuvaikutusten vuoksi. Ihastuin toiseen, siitä tuli surkea, katkera mytty, joka yhä vaivaa minua pieninä hetkinä vuodesta toiseen. Silti sen avulla tajusin, että mieheni on paljon enemmän kuin luulin. Se oikea, nimittäin.

Järjestä omaa rauhaa, että voit myös nauttia yhteisestä ajasta.

Voithan lähteä matkalle yksin. Kaikissa ihmissuhteissa toinen alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Ja se alun tunteenpalo muuttuu. Mutta ei se alkuhuuma ole kuin rakastumista, rakkaus on syvempää ja tulee ajan myötä, kunhan ei lähde sitä pakoon ja etsi vain huumaa. Kun elää toisenkanssa on paljon helpompi etsia syitä omaan pahaan oloon toisesta kuin miettiä todellisia, omia syitä.

Onko elämäsi muuten hyvää? Mielekäs työ, ystäviä, harrastuksia?

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 12:41"]

Voithan lähteä matkalle yksin. Kaikissa ihmissuhteissa toinen alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Ja se alun tunteenpalo muuttuu. Mutta ei se alkuhuuma ole kuin rakastumista, rakkaus on syvempää ja tulee ajan myötä, kunhan ei lähde sitä pakoon ja etsi vain huumaa. Kun elää toisenkanssa on paljon helpompi etsia syitä omaan pahaan oloon toisesta kuin miettiä todellisia, omia syitä.

Onko elämäsi muuten hyvää? Mielekäs työ, ystäviä, harrastuksia?

[/quote]

Kiitos kaikille hyvistä vastauksistanne. Ehkä mulla on laajempaakin kolmekympin kriisiä. On ihan hyvä työ, ystäviä, harrastuksia, vaikka mikään ei tunnu oikein kiinnostavan. Sit muistan ajan jolloin olin sinkkuna ja olin silloin niin onnellinen. Itseasiassa olen aina ollut kaikkein onnellisin sinkkuna. Toki miehen kanssa pari ekaa vuotta olivat ihania (4v. yhdessä), mutta sit sen jälkeen iski just sellainen, "mitäs nyt" fiilis. Ihan hirveetä sanoa, mutta olen mieheeni tosi kyllästynyt. Se toistaa aina samoja vitsejä ja samoja kaavoja. Ei oikein innostu mistään spontaanista. Tai siis osallistuu kyllä jos minä kehittelen jotain, mutta ei itse koskaan kehittele mitään. ap

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 12:56"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 12:41"]

Voithan lähteä matkalle yksin. Kaikissa ihmissuhteissa toinen alkaa jossain vaiheessa ärsyttää. Ja se alun tunteenpalo muuttuu. Mutta ei se alkuhuuma ole kuin rakastumista, rakkaus on syvempää ja tulee ajan myötä, kunhan ei lähde sitä pakoon ja etsi vain huumaa. Kun elää toisenkanssa on paljon helpompi etsia syitä omaan pahaan oloon toisesta kuin miettiä todellisia, omia syitä.

Onko elämäsi muuten hyvää? Mielekäs työ, ystäviä, harrastuksia?

[/quote]

Kiitos kaikille hyvistä vastauksistanne. Ehkä mulla on laajempaakin kolmekympin kriisiä. On ihan hyvä työ, ystäviä, harrastuksia, vaikka mikään ei tunnu oikein kiinnostavan. Sit muistan ajan jolloin olin sinkkuna ja olin silloin niin onnellinen. Itseasiassa olen aina ollut kaikkein onnellisin sinkkuna. Toki miehen kanssa pari ekaa vuotta olivat ihania (4v. yhdessä), mutta sit sen jälkeen iski just sellainen, "mitäs nyt" fiilis. Ihan hirveetä sanoa, mutta olen mieheeni tosi kyllästynyt. Se toistaa aina samoja vitsejä ja samoja kaavoja. Ei oikein innostu mistään spontaanista. Tai siis osallistuu kyllä jos minä kehittelen jotain, mutta ei itse koskaan kehittele mitään. ap

[/quote]

Pahalta kuulostaa jos on jumiuduttu arkeen vaikka ei ole lapsiakaan.

Nostan. Itsellä tuli myös tällaiset alakuloiset ja ärtyneet tunnelmat nyt reilun kahden vuoden yhdessä olon jälkeen. Kysymys siitä, rakastanko miestä, ahdistaa ja painaa. Mies on mukava, huomaavainen ja hellä. Hän ei ole muuttunut, mutta minussa on tapahtunut jotain, kun miehen läheisyys usein tuntuu ärsyttävältä. Mies kertoo ja näyttää rakastavansa, mutta mulla pistää sisimmässä joku inhottava epäilys. Mitä tämä on? On tosi paha olla! Tältäkö oikeasti tuntuu alkuhuuman loppuminen?

Kyllä, taitaa olla alkuhuuman loppumista. Nyt olisi aika päästä seuraavalle tasolle. Jos haet uutta aallonharjaa, voit parin vuoden kuluttua olla jälleen samassa tilanteessa, ja siitä parin vuoden kuluttua uudelleen. Jokainen ansaitsee rakkautta, mutta älä tee mitään hätiköityä. Anna teille mahdollisuus.