Vauvakuume =Tulen hulluksi!
Heippa kaikki vauvakuumeiset! Minun oli nyt pakko kirjoittaa tänne vuodatus vauvakuumeestani. Elikkä olen potenut vauvakuumetta kolme vuotta. Minulla ja minun kihlatullani on yhteinen talo. Molemmat käy töissä(Toimeentulo rahallisesti kunnossa). Avopuolisoni vaan jahkailee lapsen hankinnan kanssa. Jatkuvasti sävel ,ei vielä ja sitten joskus... Olen niin kyllästynyt tuohon jaaritteluun. No nyt hän sitten on vähän alkanut pehmenemään ajatukseen mutta, eilen sanoi että ei tässä kuussa voi vielä alkaa yrittämään, koska lapsi syntyisi loppuvuodesta.. Minä sitten yritin tolkuttaa että ei se välttämättä heti tärppää jne jne.. Mut hän ei ymmärrä sitä. Avopuoliso kuvittelee että se lapsi lähtee sitten ihan tosta noin vain aluille. Yksi mikä on hänelle ollut suurin ongelma on se kun minulla ei ole ajokorttia( silloin joskus ei vain ollut varaa ajaa sitä) Nyt on ja minulla alkaa autokoulu helmikuussa. Miten saan hänelle taottua järkeä päähän? Minulla tämä kuume alkaa olla niin paha että muuta ei mielessä pyöri. Kun nään muiden onnellisia perheitä tulee surullinen mieli. Ja tämän lisäksi työskentelen lasten kanssa ammattini puolesta.. Ja se vaan lisää tunnetta että haluan oman lapsen! En jaksa enää odottaa ja odottaa.. Koska se lapsen varsinainen odotus kestää 9 kk plus se että kauanko yritys kestää:( huoh... Onko muilla ollut vastaavaa? Mistä saan voimaa?En vaan jaksa enää.. Raastaa hermoja tämä jahkailu...
Kommentit (4)
Minä aikoinaan jankutin asiasta poikaystävälle ja hokasin lopulta, että ei se mihinkään auta, korkeintaan saan aikaiseksi sen, että suostuu vain sen takia, etten enää jankuta asiasta. Sanoin sille joku ilta viime vuoden puolella, että sinä tiedät, että mulla on vauvakuume ja olisin valmis äidiksi. Tästä asiasta en puhu enää, joten kerro sitten, kun olisi vauvan aika. Jonkun aikaa meni ja loppuvuodesta lopetinkin pillerit. Vaikeneminen asiasta toimi meillä :)
Vaan eihän se ajokortin hankkiminen kestä mitenkään 9kk, jos on muuten rahat kasassa ja pääsee suoriutumaan ajotunneista ja muista vaadittavista asioista. Hyvinkin sulla on ajokortti jo parin kuukauden päästä aloittamisesta.
Olen välillä ollut useita kuukausia puhumatta koko asiasta. Eilen otin asian puheeksi pitkästä aikaa. Ehkäisy meillä on kumi. Mutta tuntuu ettei mikään auta.. Puhun tai oon puhumatta. 9 kuukaudella tarkoitin sitä vauvan odotusta. Tietysti saan ajokortin nopeasti suoritettua. Mutta tuo ajokorttikin kuulostaa joltain verukkeelta. Siihen lapsen hankintaan.
Mullakin on ihan hirvittävän raastavaksi yltynyt vauvakuume, ei oo koskaan ollut näin paha, tuntuu etten selviä D: Saat kaiken sympatiani.
Toisin kuin mun, niin sun elämäntilanteesi kuulostaa täydelliseltä :)
Ei munkaan omasta mielestäni ihan peellään ole, kun rauhallista kotielämää tykätään elää ja luulisin että jotenkuten pärjättäis kuitenkin, vaikka miehellä ei olekaan koulutusta / vakinaista työpaikkaa ja mulla on opiskelu alussa. Okei, tilanne ei kuulosta hirveen hyvältä, mut en osaa nähdä sitä niin pahana kuin vanhempani sun muut varmaan näkevät, koska opiskella ehtii kuitenkin myöhemmin. Vauvaa ei voi saada milloin vain. Ja mä oon jo 25, jos pitää opiskella väh. 5 vuotta ja sit päästä työelämän alkuun niin oisin yli 30 kun voisin edes alkaa yrittää! Ja tässä tilanteessa joka hetkikin tuntuu ikuisuudelta, kun en pysty ajattelemaan mitään muuta.
Eli siis toivon sulle onnea, vaikka aloinkin avautumaan itsestäni (:D)! Toivottavasti miehesi innostuisi asiasta. Kuten sanottu, teillä olisi aiivan mainio tilanne :)