Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisitteko tässä tilanteessa tekemisissä äitinne kanssa??
21.10.2020 |
Ongelmana on oma äitini, jolla on tapana syyllistää ja haukkua minua sekä yrittää jollain tapaa vaikeuttaa elämääni, jos kaikki ei mene niinkuin hän haluaa. Olen usein saanut kuulla, kuinka olen narsisti, minulla on masennus ja pahoja ongelmia, joihin minun pitäisi hakea apua. Hän myös väittää, ettei miehenikään enää jaksa minua. Näillehän ei siis todellisuudessa ole mitään faktapohjaa... Äitini kääntää kuitenkin kaiken niin, että häntä tässä on loukattu niin syvästi, ja minä olen se hirviö, joka ei anna hänen olla tekemisissä lapsenlapsiensa kanssa. Meillä siis on kaksi ihan pientä lasta.
Olisitteko itse tekemisissä äitinne kanssa, jos käytös on tuollaista? Pitääkö tuo oikeasti vaan kestää?
Kommentit (33)
Minulla vähän samantapainen tilanne kuin ap:lla. En ole enää äitini kanssa tekemisissä, ihan oman hyvinvointini vuoksi (ja myös lasteni). Voin nykyisin paljon paremmin ilman sitä salakavalaa myrkkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet hänen kanssaan tekemisissä? Onko siis siihen jokin pakottava syy?
En oikeastaan olekaan, enkä vastaa mihinkään yhteydenottoihin, joita siitä huolimatta satelee kummallekin meille niin puhelinsoittoina, kuin tekstiviesteinäkin...
Unohtui mainita, että näiden minulle lähetettyjen viestien sävy on hyvin syyllistävä, mutta miehelleni lähetettyjen taas päinvastainen...
Aika häijyä ghostata oma äiti. Etkö aikuisena (ja jos olet ns parempi ihminen) voisi yrittää keskustella face to face äitisi kanssa? Edes yrittää kuunnella häntä, koska uskon että hyökkäävän käytöksen takana on kova suru siitä ettei saa nähdä omia lastenlapsiaan.
Ei hän ole koskaan mistään kyennyt puhumaan kasvotusten. Hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka olisi juuri viestitse haukkunut minut. Aina, kun olen yrittänyt keskustella kasvotusten näistä asioista, lähtee hän vain pois, eikä puhu mitään.
Vierailija kirjoitti:
No ei ehkä kannattais evätä omilta lapsiltaan mahdollisuus olla isoäitinsä kanssa. Jos olet noin katkera omalle äidille ja ette tule toimeen niin älä kosta sitä omille lapsillesi. Usein isovanhemmilla kuitenkin on paremmat väit lapsenlapsiin kuin omiin lapsiin. Ja voihan se olla että itsekin olet hankala luonne, etkä anna mahdollisuutta omalle äidillesi vaan oletat hänen olevan täydellinen tai tekevän juuri kuin sinä haluat. Anteeksi vaan mutta sinäkin vaikutat aika joustamattomalta ja katkeralta.
Kykeneekö hän olemaan asiallinen ja turvallinen aikuinen lapsilleni, jos edes omaa tytärtään ei kykene kohtelemaan asiallisesti?
Voi kunpa olisin aikoinaan heti tajunnut heivata mutsin pois elämästäni. Vasta kun alkoi sama pilkkaaminen ja kiusaaminen omiin lapsiini niin katkaisin välit. Ihan turhaan yritin monta vuotta.Ei aikuinen siitä muutu ja jos on kiusaaja, niin se on ihmisessä niin pinttynyt tapa ettei edes halua muuttua. Ehkä siitä kiusaamisesta saa jotain tyydytystä.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ehkä kannattais evätä omilta lapsiltaan mahdollisuus olla isoäitinsä kanssa. Jos olet noin katkera omalle äidille ja ette tule toimeen niin älä kosta sitä omille lapsillesi. Usein isovanhemmilla kuitenkin on paremmat väit lapsenlapsiin kuin omiin lapsiin. Ja voihan se olla että itsekin olet hankala luonne, etkä anna mahdollisuutta omalle äidillesi vaan oletat hänen olevan täydellinen tai tekevän juuri kuin sinä haluat. Anteeksi vaan mutta sinäkin vaikutat aika joustamattomalta ja katkeralta.
Kykeneekö hän olemaan asiallinen ja turvallinen aikuinen lapsilleni, jos edes omaa tytärtään ei kykene kohtelemaan asiallisesti?
Voi hän hyvinkin olla hyvä isovanhempi. Äiti ja tytär suhde on usein räjähdyksellinen. Tyttäret osaa kyllä myös olla julmia äidilleen. Ole sinä viisaampi ja anna lapsillesi mahdollisuus isovanhempiin. Muutenhan olet ihan yhtä julma kuin äitisi, et yhtään parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet hänen kanssaan tekemisissä? Onko siis siihen jokin pakottava syy?
En oikeastaan olekaan, enkä vastaa mihinkään yhteydenottoihin, joita siitä huolimatta satelee kummallekin meille niin puhelinsoittoina, kuin tekstiviesteinäkin...
Unohtui mainita, että näiden minulle lähetettyjen viestien sävy on hyvin syyllistävä, mutta miehelleni lähetettyjen taas päinvastainen...
Aika häijyä ghostata oma äiti. Etkö aikuisena (ja jos olet ns parempi ihminen) voisi yrittää keskustella face to face äitisi kanssa? Edes yrittää kuunnella häntä, koska uskon että hyökkäävän käytöksen takana on kova suru siitä ettei saa nähdä omia lastenlapsiaan.
Meillä on varmasti suruakin mukana hyökkäävässä käytöksessä. Hyökkäävyys johtuu kuitenkin äitini omasta narsistisesta vauriosta. Saattaa olla, ettei hän ihan aidosti ymmärrä olevansa eri ihminen kuin minä ja minun lapseni. Hän on täysin rajaton.
Me olemme hänen mielestään samaa mieltä ja ruumista, jota hän ohjaa. Hänen sisäinen maailmansa suistuu vakavaan epätasapainotilaan, kun hänen oman kehonsa osat hyökkäävätkin hän itseään vastaan (normaalit erimielisyydet, erottautumisen tarve). Ikään kuin oma käsi alkaisi hakata kasvoihin, tai jalka yrittää irrota ruumiista. Eihän sellaista kukaan kestä, vaan koherenssia uhkaava toiminta pitää saada heti loppumaan. Tapahtuu hyökkäys, jos hienovaraisempi manipulaatio ja huomauttelu eivät toimi. Hyökkäys on viimeinen yritys saada tasapaino palaamaan ja symbioosi pysymään, eli se, että ap ja hänen lapsensa ovat isoäitinsä ruumiin ja mielen osia.
En ole ap, vaan aiempi vastaaja. Kyseessä on siis myös suru, mutta mummo ei kykene edistämään asiaansa tervein keinoin. Hän tarvitsisi todennäköisesti psykoterapiaa ollakseen turvallinen aikuinen lapsenlapselleen. Ongelmana on, että nämä hyvin harvoin hakeutuvat avun piiriin, koska heissä ei ole mitään vikaa, vika on aina muissa. Heidän vikansa ja huonouttaan on enintään raidat ikkunoissa pesun jäljiltä, "huh huh, olenpas minä huolimaton ikkunanpesijä, heh heh." Tämä sitaatti kuvaa myös heidän tunne-elämäänsä ja kykyä tarkastella sitä (=ei ole). Me uhrit istumme odotushuoneissa, eivät he.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisin?
Niinpä. Harmi vaan, että äitini on samalla eristänyt minut koko muusta lapsuudenperheestäni sekä muusta suvusta kieroiluillaan...
No tossa tapauksessa kaikki välit poikki vaan ja se vähäinen kommunikointi virallisen neutraaliksi ilman minkäänlaista tunteiden näyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ainakin reippaasti etäisyyttä jos et voi pistää välejä poikki. Äitisi selvästi projisoi omia vikojaan sinuun. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kuunnella. Mieti myös omia rajojasi, mitä siedät ja mitä et.
Mä ainakin rakastan lapsiani niin paljon etten anna heidän olla ilkeän mummonsa satutettavana. En anna mahdollisuutta edes testata kuinka saisi traumatisoitua lapseni. Kokemuksesta tiedän kuinka se ainainen sortaminen hajottaa mieltä. Ethän sinä pyytäisi esim vanhaa koulukiusaajaasi kiusaamaan lapsiasi, edes n kerran kuukaudessa ja erityisesti jouluna ym juhlapäivinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei ehkä kannattais evätä omilta lapsiltaan mahdollisuus olla isoäitinsä kanssa. Jos olet noin katkera omalle äidille ja ette tule toimeen niin älä kosta sitä omille lapsillesi. Usein isovanhemmilla kuitenkin on paremmat väit lapsenlapsiin kuin omiin lapsiin. Ja voihan se olla että itsekin olet hankala luonne, etkä anna mahdollisuutta omalle äidillesi vaan oletat hänen olevan täydellinen tai tekevän juuri kuin sinä haluat. Anteeksi vaan mutta sinäkin vaikutat aika joustamattomalta ja katkeralta.
Tää nyt oli ihan täyttä bullsh#@tiä. Ei lapsia kannata viedä ongelmallisten ihmisten lähelle, myrkyttävät vielä nekin. Apn äidin kaltaiset ihmiset eivät ole hyvää isovanhempi-matskua. Tutustu alkajaisiksi vaikka vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä -ketjuun.
Älä alistu mitätöintiin, äidilläsi on ongelmia, jotka hän siirtää sinuun. Hän ei välttämättä tiedosta sitä itse, hän haluaa vain ” kasvattaa” sinua. Hän ei ehkä tee sitä ilkeyttään, tämä nyt on silkkaa spekulointia kun ei tunne henkilöitä.
Sinulla on oikeus omaan elämääsi, eikä sinun tarvitse hyväksyä ilkeilyä, voit kertoa sen hänelle suoraan. Ota etäisyyttä tarvittaessa, poistu tilanteesta jos se sitä vaatii. Äiti on kuitenkin äiti, virheineen, hänellä on varmasti todellista äidin rakkautta sinua ja lapsiasi kohtaan. Lapsillani on oikeus isovanhempiin, eikä välejä kannattaisi kokonaan katkaista. Miettikää puolisosi kanssa sopiva ratkaisu tilanteeseen. Olet hyvä äiti ja puoliso sellaisena kuin olet, te olette ydinperhe, muut sukulaiset mukaan lukien isovanhemmat eläköön omaa omaa elämäänsä.
Et ole yksin, ihmissuhteet voivat olla vaikeita, mutta missään tapauksessa sinun ei tarvitse hyväksyä jatkuvaa arvostelua ja mitätöintiä. Astu se yläpuolelle sanoutumalla siitä irti ja sano suoraan ettei sinun tarvitse kuunnella moista. Olen kohdannut samaa, sanoin vastaan, onneksi minulla on hyvä puoliso, syyllistäminen on minulle edelleenkin punainen vaate.
Äitini oli kaikesta huolimatta rakastava äiti ja mummo, lapsemme eivät tiedä mitään näistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ainakin reippaasti etäisyyttä jos et voi pistää välejä poikki. Äitisi selvästi projisoi omia vikojaan sinuun. Ei tuollaista tarvitse kenenkään kuunnella. Mieti myös omia rajojasi, mitä siedät ja mitä et.
En kuuntelisi tuollaista keneneltäkään, joten miksi sitten omalta äidiltäni? Eihän esimerkiksi anoppinikaan kohtele meidän perhettä tuollaiseen tapaan. Kyllä nyt aletaan jo lähestymään sietokyvyn ylärajaa.
Alue: Aihe vapaa
Aika häijyä ghostata oma äiti. Etkö aikuisena (ja jos olet ns parempi ihminen) voisi yrittää keskustella face to face äitisi kanssa? Edes yrittää kuunnella häntä, koska uskon että hyökkäävän käytöksen takana on kova suru siitä ettei saa nähdä omia lastenlapsiaan.