Olisitteko tässä tilanteessa tekemisissä äitinne kanssa??
Ongelmana on oma äitini, jolla on tapana syyllistää ja haukkua minua sekä yrittää jollain tapaa vaikeuttaa elämääni, jos kaikki ei mene niinkuin hän haluaa. Olen usein saanut kuulla, kuinka olen narsisti, minulla on masennus ja pahoja ongelmia, joihin minun pitäisi hakea apua. Hän myös väittää, ettei miehenikään enää jaksa minua. Näillehän ei siis todellisuudessa ole mitään faktapohjaa... Äitini kääntää kuitenkin kaiken niin, että häntä tässä on loukattu niin syvästi, ja minä olen se hirviö, joka ei anna hänen olla tekemisissä lapsenlapsiensa kanssa. Meillä siis on kaksi ihan pientä lasta.
Olisitteko itse tekemisissä äitinne kanssa, jos käytös on tuollaista? Pitääkö tuo oikeasti vaan kestää?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään Miksi aiheuttaisin itselleni pahaa oloa.
Näin minäkin ajattelen. Miksi minun täytyisi omat lapseni viedä tuollaisen ihmisen seuraan, jos minuakaan ei edes yritetä kohdella asiallisesti...
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on ongelmia
Niin minäkin luulen ja mieheni myös, mutta äitini mukaan niitä on vain minulla...
Voiko hullulla äidillä olla terve lapsi.
Miksi olet hänen kanssaan tekemisissä? Onko siis siihen jokin pakottava syy?
Eikös me juuri eilen puhuttu siitä, että olisi kaikkien kannalta parempi, että jatkaisit sitä "luojan kiitos, palstalta poissa pysymistä"? Ja niille, jotka eivät meidän vauvapalstan rakasta Äitihullua vielä tunne, niin tässä tapauksessa se vika ei ole siinä äidissä, se on ihan tässä meidän Hullussa.
Vierailija kirjoitti:
Eikös me juuri eilen puhuttu siitä, että olisi kaikkien kannalta parempi, että jatkaisit sitä "luojan kiitos, palstalta poissa pysymistä"? Ja niille, jotka eivät meidän vauvapalstan rakasta Äitihullua vielä tunne, niin tässä tapauksessa se vika ei ole siinä äidissä, se on ihan tässä meidän Hullussa.
Ei äitihuIIuIIa ole kahta ihan pientä lasta, vaan alkavat olla jo teinejä.
Minulla on samanlainen narsistinen äiti ja hullunkurisinta on, että ymmärsin vasta 38vuotiaana mistä on kyse. Siihen on pienestä asti kasvanut niin tottuu niinkuin oli "normaalia"
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet hänen kanssaan tekemisissä? Onko siis siihen jokin pakottava syy?
En oikeastaan olekaan, enkä vastaa mihinkään yhteydenottoihin, joita siitä huolimatta satelee kummallekin meille niin puhelinsoittoina, kuin tekstiviesteinäkin...
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen narsistinen äiti ja hullunkurisinta on, että ymmärsin vasta 38vuotiaana mistä on kyse. Siihen on pienestä asti kasvanut niin tottuu niinkuin oli "normaalia"
Niin minäkin pitkään luulin, että tämä on ihan normaalia, ja että olen ansainnut kaiken asiattoman kohtelun, jota sain jo lapsena ja nuorena...
Samaistun hieman. Äitini mm luulee että mieheni maksaa taloudessamme enemmän. Vaikka juuri miehen kanssa laskettiin että minä maksoin suuremman osan ruokalaskusta. Muu meneekin puoliksi.
Ja arvaan että äitini mököttää kun ei "saanut" tavata lastamme syyslomalla. Vaikka sopiminen oli hänestä kiinni. Katsoin valvontakamerasta kun äitini ilmestyi kotiimme ilmeisesti olettaen että lapsi olisi siellä yksin. Vaikka lapsella oli omaa ohjelmaa. Ja kun tuo aika ei käynyt, ei hänestä enää kuulunut. Lapselle oli kehdannut väittää että tuo päivä oli sovittuna.🙄
Hänellä on aivan eri todellisuus kuin muilla.
Anna hei ap olla, kyllä ihmisten täytyy ottaa itsestään vastuuta. Ilman paapomista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olisin?
Niinpä. Harmi vaan, että äitini on samalla eristänyt minut koko muusta lapsuudenperheestäni sekä muusta suvusta kieroiluillaan...
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet hänen kanssaan tekemisissä? Onko siis siihen jokin pakottava syy?
En oikeastaan olekaan, enkä vastaa mihinkään yhteydenottoihin, joita siitä huolimatta satelee kummallekin meille niin puhelinsoittoina, kuin tekstiviesteinäkin...
Unohtui mainita, että näiden minulle lähetettyjen viestien sävy on hyvin syyllistävä, mutta miehelleni lähetettyjen taas päinvastainen...
Peiliin katsoisin ensin. Jos ei ole minkäänlaista faktapohjaa, en olisi tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Peiliin katsoisin ensin. Jos ei ole minkäänlaista faktapohjaa, en olisi tekemisissä.
Ei äitini edes tiedä elämästämme tai sen sujumisesta yhtään mitään, joten miten sitä faktapohjaa kyseisille väitteille voisi edes olla.
Vierailija kirjoitti:
Voiko hullulla äidillä olla terve lapsi.
Voi. Nimimerkillä terveeksi todettu, kun menin itkemään itse mielenterveystoimistoon, että auttakaa minua koska olen hirviö. Luulin siis oikeasti olevani. Oma äitini oli juuri haukkunut minun äitiyteni, ja sanoi että minulta pitää viedä lapset pois, koska olen niin huono ja hullu. Sen kertainen taistelu alkoi, kun ilmaisin jonkin oman mielipiteeni tai toteamuksen, että meillä toimitaan lasten kanssa tietyllä tavalla. Äidilleni oli suuri ongelma mm. se, että noudatimme neuvolan suosituksia, olisi pitänyt noudattaa hänen. Raivari tuli siitäkin, jos menin ostamaan jonkin uuden vaatteen lapselleni, sehän on täysin turhaa.
Minäkin vasta kolmenkympin paremmalla puolella ymmärsin, mistä oli kyse, minä olinkin ollut ihan tavallinen lapsi ja nuori, johon äiti projisoi oman sairautensa.
No ei ehkä kannattais evätä omilta lapsiltaan mahdollisuus olla isoäitinsä kanssa. Jos olet noin katkera omalle äidille ja ette tule toimeen niin älä kosta sitä omille lapsillesi. Usein isovanhemmilla kuitenkin on paremmat väit lapsenlapsiin kuin omiin lapsiin. Ja voihan se olla että itsekin olet hankala luonne, etkä anna mahdollisuutta omalle äidillesi vaan oletat hänen olevan täydellinen tai tekevän juuri kuin sinä haluat. Anteeksi vaan mutta sinäkin vaikutat aika joustamattomalta ja katkeralta.
En tietenkään Miksi aiheuttaisin itselleni pahaa oloa.