Muita, jotka ette saaneet syvästi rakastamaanne henkilöä kumppaniksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat etsiä asiaan ihan konkreettista ratkaisua, niin hakeutuisin pakkoajatuksiin ja/tai riippuvuuksiin perehtyneen terapeutin puheille. Sinänsä en kyllä usko että tarjolla on vaihtoehtoa, jossa voisit samaan aikaan päästä eteenpäin ja vapauttaa tunteita nykyiseen suhteeseen ja "vaalia" vanhaa ihastusta halutessasi. Ihastus/rakastuminenhan on aivokemiallisesti riippuvuutta suuresti muistuttava tila, eikä alkoholistikaan taida yleensä toipua siihen pisteeseen, että voisi ottaa pari saunaolutta viikonloppuna.

Oikeansuuntaista toimintaa on poistaa kyseinen henkilö elämästäsi kokonaan ja olla käymättä ikinä esim. hänen sosiaalisessa mediassaan ja vaihtaa heti ajattelun aihe muuksi, kun hän tulee mieleen. Näin ruokit riippuvuutta mahdolisimman vähän.

Eipä ole auttanut itselläni yli 15 tauko yhteydenpidossa. Tyyppi tuli silti uniinkin koko ajan. Loppujen lopuksi tässä on kyse jonkinlaisesta uskonnollisesta asiasta. Uskooko sellaiseen elämää suurempaan rakkauteen, joka on säädetty jossain ylemmällä taholla vai onko kaikki tosiaan vain aivokemiaa ja jotain mitä voidaan lääkitä ja terapioida. Aika moni parisuhteessa oleva uskoo tuohon elämää suurempaan rakkauteen ja se on kaikille fine. Sitä jopa vähän kadehditaan ja ihaillaan. Mutta jos saman tyyppisiä pysyviä tunteita tuntee parisuhteen ulkopuolella, ehdotetaan terapiaa.

Pointtihan on siinä, mikä vaikeuttaa elämää ja mikä helpottaa sitä. Yhdessä olevalle parille on eduksi tuntea suuria tunteita, katsoa toinen toistaan vaaleanpunaisten lasien läpi ja muutenkin ruokkia tunteita kaikin mahdollisin tavoin.  Kun siis molemmat pysyvät samalla aaltopituudella tässäkin asiassa, jos vain toinen on hurmioissaan, niin se voi olla kiusallista toiselle, joka ei koe samaa. 

Jos taas rakkaus kohdistuu saavuttamattomaan ja tuottaa kaipausta ja kärsimystä sekä myös haittaa olemassa olevan kumppanin rakastamista, niin silloinhan siitä kannattaa pyrkiä vieroittamaan itsensä. 

Rakkautta on montaa eri lajia,  tuollainen hullu rakkaus on yksi niistä.  Ellet kärsi ja ellei kumppanisi kärsi, ja ellei se rakkauden kohde koe rakkauttasi kiusallisena, niin asia on varmaan ihan ok sitten. 

Puit sanoiksi sen mitä itsekin ajattelen kuvatusta. Hullu rakkaus on sellainen, mihin jää roikkumaan vaikka se ei ole hyväksi. Rakkauden ja tavoittamattoman ihannointi on jostain muusta ongelmasta juontuvaa pohjimmiltaan.