Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka ette saaneet syvästi rakastamaanne henkilöä kumppaniksi?
21.10.2020 |
En nyt tarkoita mitään kaukoihastuksia vaan sitä, että olette tunteneet hyvin ja välillänne on ollut vähintäänkin seurustelua.
Olen lähes viisikymppinen nainen ja koen rakastuneeni ensimmäisen kerran kunnolla vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Olin tätäkin ennen seurustellut ”tosissani” mutta tämä rakkaus oli jotakin, jota en ollut ikinä kokenut. Oma tunteeni ei ole yli kymmenessä vuodessakaan haalistunut tippaakaan huolimatta siitä, ettemme pariin vuoteen ole nähneet rakastamani miehen kanssa emmekä viestittele omasta toiveestani. Mies ei halunnut olla kanssani tosin myös olosuhteet ajoivat erilleen. Rehellisesti sanottuna miehen menetys on ollut pahin pettymys elämässäni ja tuntui samalta, kuin todella läheisen ihmisen kuolema.
Miten tästä pitäisi jatkaa eteenpäin? Haluaisin kovasti kumppanin mutten usko pystyväni rakastamaan ketään muuta yhtä syvästi. Seurustelen todella hienon miehen kanssa ja hän rakastaa minua syvästi. En kuitenkaan voi mitään sille, etten vielä parin vuodenkaan jälkeen tunne häntä kohtaan yhtä vahvasti. Kärvistelenkö yksin loppuelämäni yksin ja mietin rakastamaani miestä vai voinko olla ihmisen kanssa, jota kyllä rakastan mutten luullakseni koskaan samalla ja yhtä kokonaisvaltaisella tavalla? Tuntuu, että kannan kammottavaa salaisuutta sisälläni kun en voi paljastaa kaipaavani edelleen tätä yhtä. Tällä hetkellä tuntuu, että saatan kaivata häntä koko loppuelämäni.
Jos jollakin on kokemusta vastaavasta tilanteesta, kuulisin mielelläni näkemyksiä.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.vauva.fi/keskustelu/3920127/tapasin-nuoruuden-rakkauden-ja-…
Itse olen tänään pähkäillyt saman asian kanssa kun tapasin syvästi rakastamani ihmisen 20 vuoden tauon jälkeen.
mies 39
Vierailija kirjoitti:
Alpha Widow
A woman (typically but not necessarily post-wall) who has been abandoned by an Alpha male. No matter how great her new man is, she will perceive him as failing to meet the standard of the alpha she was previously associated with. Due to hypergamy, a woman cannot date backwards, once she gets say, a male 8, she cannot date below a male 8 and be happy with him. If she does, she is just using said man for resources (Beta Bucks) and doesn't really love him. Essentially, a damaged woman accustomed to a tier of man she can no longer attract.
Äläpäs jauha paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit rakkautta ihmiseltä joka ei rakasta sinua?
Hyvä kysymys mutta kyse ei ole siitä, että haluaisin hänen rakastavan minua. Minä rakastan häntä eikä hänen rakastamattomuutensa vie sitä tunnetta pois. Minusta kysymyksesi esittäjä on oikeastaan ainoastaan itsekäs.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Alpha Widow
A woman (typically but not necessarily post-wall) who has been abandoned by an Alpha male. No matter how great her new man is, she will perceive him as failing to meet the standard of the alpha she was previously associated with. Due to hypergamy, a woman cannot date backwards, once she gets say, a male 8, she cannot date below a male 8 and be happy with him. If she does, she is just using said man for resources (Beta Bucks) and doesn't really love him. Essentially, a damaged woman accustomed to a tier of man she can no longer attract.
Nykyinen miesystäväni hakkaa ”alfa-asteikolla” rakkauteni kohteen mennen tullen. Anteeksi, että joudun romuttamaan teoriasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastuin 90 luvulla ihan täysiä.
Hän halusi lapsia jne, itse olin opiskelija.
Ero tuli, kun opiskeluiden jälkeen vaihdoin paikkakuntaa, sain työpaikan.
Meillä on yhteisiä ystäviä. Opiskelukaverini jäi paikkakunnalle ja hänen puolison hyvä ystävä on ex.
Lisöksi meillä on yhteisiä harrastuksia. Törmäämme n 5 v välein.
Kerran olimme yhtä aikaa Lontoossa. Ennen lähtöä näin hänestä monena yönä unta. Kun lähdin pois, törmäsimme lentokentällä, tulimme samassa koneessa pois.
Hän oli perheensä kanssa, mutta tuli istumaan viereeni ja juttelimme koko lennon ajan.
Kävelin hänen kanssaan jatkolennon portille, halasimme ja toivotimme hyvää jatkoa.
Mm ystäviemme häissä vietimme juhlat yhdessä. Hänen vaimonsa jäi vauvan kanssa kotiin. Heillä oli vain 1 lapsi silloin.
Se Lontoo oli se mittari, jolloin lopullisesti tajusin juna meni jo. Tietenkin miehelläkin oli tunteita, ei muuten olisi viettänyt kanssani aikaa.
Heti Lontoon jälkeen tapasin mieheni.
Meillä on sama harrastus ja siinä on isot juhlat 5 v välein. Olemme kummatkin osastomme puheenjohtajia, näemme aika siellä.
Eron jälkeen ei olla ikinä esim suudeltu tai vst.
En tiedä jos eroaisimme kummatkin. Luult ei, sillä välimatkaa on satoja km.
Kummatkin olemme onnellisia omissa liitoissamme.
Vierailija kirjoitti:
Alpha Widow
A woman (typically but not necessarily post-wall) who has been abandoned by an Alpha male. No matter how great her new man is, she will perceive him as failing to meet the standard of the alpha she was previously associated with. Due to hypergamy, a woman cannot date backwards, once she gets say, a male 8, she cannot date below a male 8 and be happy with him. If she does, she is just using said man for resources (Beta Bucks) and doesn't really love him. Essentially, a damaged woman accustomed to a tier of man she can no longer attract.
Nykyinen mieheni on kaikilla teidän ulimittareilla mitattuna enemmän alfa kuin se jonka perään haikailen. Kaivahan nyt teoria tähänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alpha Widow
A woman (typically but not necessarily post-wall) who has been abandoned by an Alpha male. No matter how great her new man is, she will perceive him as failing to meet the standard of the alpha she was previously associated with. Due to hypergamy, a woman cannot date backwards, once she gets say, a male 8, she cannot date below a male 8 and be happy with him. If she does, she is just using said man for resources (Beta Bucks) and doesn't really love him. Essentially, a damaged woman accustomed to a tier of man she can no longer attract.
Nykyinen miesystäväni hakkaa ”alfa-asteikolla” rakkauteni kohteen mennen tullen. Anteeksi, että joudun romuttamaan teoriasi.
Ap
Ollaanpa kyllä samassa tilanteessa. Pitäisiköhän perustaa kerho? 😁
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3920127/tapasin-nuoruuden-rakkauden-ja-…
Itse olen tänään pähkäillyt saman asian kanssa kun tapasin syvästi rakastamani ihmisen 20 vuoden tauon jälkeen.
mies 39
Luin aloitukseksi ja siitä oikeastaan tuli mieleeni tehdä oma keskustelunavaus.
Olen nyt hyvässä suhteessa upean miehen kanssa. Pelkään tilannetta, jossa olisin kanssasi samassa tilanteessa eli en osaa valitettavasti neuvoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä se, että todellakin tunnen tämän miehen ja hänen tapansa ajatella. Rakkauteni häntä kohtaan on kuin toisesta maailmasta lukiessani kommentteja siitä, että jonkun ”rakkaus” tosiaan voisi sammua typerään kommenttiin fb:ssa tms. Ei, hän ei ole ikinä tehnyt tai sanonut mitään sellaista, mitä en ymmärtäisi tai jota pitäisin vähänkään pilkallisessa mielessä huvittavana.
Ap
En puhunut rakkaudesta, vaan ihastumisesta/rakastumisesta ja sen päälle jäämisestä tilanteissa joissa suhde ei ole jatkunut siihen rakastamiseen asti.
Ex-aviomiehen kanssa ero sujui ihan klassisen eroon kasvamisen myötä helposti. Tunsin, olimme olleet naimisissa pitkään, emme enää halunneet samoja asioita elämältä. Rakkautta oli sitäkin, mutta ei enää niin paljoa että olisimme todella tahtoneet jatkaa.
Sanoit että 15 vuotta olet rakastanut. Oletteko asuneet yhdessä ja kokeneet elämän kaikki arkisetkin vaikeudet?
Jollain tapaa koen ärsyttäväksi tällaisen ajattelun, koska se on niin epärealistista. Johtuu varmaan kokemuksesta, joka mulla oli eräästä kaveripiirin miehestä, jonka tunsin ystävänä hyvin pitkään. Hän väitti rakastavansa minua tuollaisella tavalla ja ei millään antanut periksi. Vaikka minusta hän ei edes tuntenut minua suhdemielessä enkä ollut yhtään kiinnostunut hänestä millään mittarilla.
Minusta tuollainen rakkaus perustuu omaan kuvitelmaan toisesta, koska se toinen ei ole sisintään halunnut jakaa. Vasta vastavuoroinen rakkaus paljastaa toisen olemuksen niin, että voi rakastaa. Tuollainen on enemmän pakkomiellettä ja haavemaailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa koen ärsyttäväksi tällaisen ajattelun, koska se on niin epärealistista. Johtuu varmaan kokemuksesta, joka mulla oli eräästä kaveripiirin miehestä, jonka tunsin ystävänä hyvin pitkään. Hän väitti rakastavansa minua tuollaisella tavalla ja ei millään antanut periksi. Vaikka minusta hän ei edes tuntenut minua suhdemielessä enkä ollut yhtään kiinnostunut hänestä millään mittarilla.
Minusta tuollainen rakkaus perustuu omaan kuvitelmaan toisesta, koska se toinen ei ole sisintään halunnut jakaa. Vasta vastavuoroinen rakkaus paljastaa toisen olemuksen niin, että voi rakastaa. Tuollainen on enemmän pakkomiellettä ja haavemaailmaa.
On nyt mitä on. Jos tunteille ei saa vastakaikua, ei tietenkään pidä ahdistella toista. Pitää vain antaa olla ja tuntea yksin mitä tuntee. Mutta kannattaa kyllä selvittää, jos toisellakin kuitenkin on tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä vielä se, että todellakin tunnen tämän miehen ja hänen tapansa ajatella. Rakkauteni häntä kohtaan on kuin toisesta maailmasta lukiessani kommentteja siitä, että jonkun ”rakkaus” tosiaan voisi sammua typerään kommenttiin fb:ssa tms. Ei, hän ei ole ikinä tehnyt tai sanonut mitään sellaista, mitä en ymmärtäisi tai jota pitäisin vähänkään pilkallisessa mielessä huvittavana.
Ap
En puhunut rakkaudesta, vaan ihastumisesta/rakastumisesta ja sen päälle jäämisestä tilanteissa joissa suhde ei ole jatkunut siihen rakastamiseen asti.
Ex-aviomiehen kanssa ero sujui ihan klassisen eroon kasvamisen myötä helposti. Tunsin, olimme olleet naimisissa pitkään, emme enää halunneet samoja asioita elämältä. Rakkautta oli sitäkin, mutta ei enää niin paljoa että olisimme todella tahtoneet jatkaa.
Sanoit että 15 vuotta olet rakastanut. Oletteko asuneet yhdessä ja kokeneet elämän kaikki arkisetkin vaikeudet?
En ole koskaan halunnut suhdetta, jossa elämän arkisista asioista pitää taistella. En ole halunnut lapsia enkä yhteistä kotia kuten ei mieskään.
Rakkauteni kohde on työtön ja hänellä on henkisiä ongelmia. Nämä ovat ehkä johtaneet siihen, ettemme enää ole tekemisissä. Ongelmiahan ne ovat mutta eivät sellaisia, jotka vähentäisivät rakkauttani. Riittääkö tämä vastaukseksi kysymykseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa koen ärsyttäväksi tällaisen ajattelun, koska se on niin epärealistista. Johtuu varmaan kokemuksesta, joka mulla oli eräästä kaveripiirin miehestä, jonka tunsin ystävänä hyvin pitkään. Hän väitti rakastavansa minua tuollaisella tavalla ja ei millään antanut periksi. Vaikka minusta hän ei edes tuntenut minua suhdemielessä enkä ollut yhtään kiinnostunut hänestä millään mittarilla.
Minusta tuollainen rakkaus perustuu omaan kuvitelmaan toisesta, koska se toinen ei ole sisintään halunnut jakaa. Vasta vastavuoroinen rakkaus paljastaa toisen olemuksen niin, että voi rakastaa. Tuollainen on enemmän pakkomiellettä ja haavemaailmaa.
Aloituksessani yritin rajata pois ns. haavesuhteet, joissa ei koskaan olla edes seurusteltu.
Ap
Jos et pysty näkemään "rakkautesi" kohteessa huonoja ja ärsyttäviä puolia, kyse on kuitenkin jonkinlaisesta epärealistisesta ihannoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa koen ärsyttäväksi tällaisen ajattelun, koska se on niin epärealistista. Johtuu varmaan kokemuksesta, joka mulla oli eräästä kaveripiirin miehestä, jonka tunsin ystävänä hyvin pitkään. Hän väitti rakastavansa minua tuollaisella tavalla ja ei millään antanut periksi. Vaikka minusta hän ei edes tuntenut minua suhdemielessä enkä ollut yhtään kiinnostunut hänestä millään mittarilla.
Minusta tuollainen rakkaus perustuu omaan kuvitelmaan toisesta, koska se toinen ei ole sisintään halunnut jakaa. Vasta vastavuoroinen rakkaus paljastaa toisen olemuksen niin, että voi rakastaa. Tuollainen on enemmän pakkomiellettä ja haavemaailmaa.
Aloituksessani yritin rajata pois ns. haavesuhteet, joissa ei koskaan olla edes seurusteltu.
Ap
Huomasin, mutta jos suhde on päättynyt, eikä ole yhdessä pitempään arkea elänyt, niin ei toista oikeasti tunne, vaan enemmän siinä on oman pään sisäisistä asioista kyse, mielestäni.
Jos mies ei sinua halua, kyse on yksipuolisesta rakkaudesta. Minulle "se oikea" ei voi olla ihminen, joka ei minua halua tai tunne edes osittain samoin. Keskittyisin nykyiseen suhteeseen ja siihen, että en mieti jatkuvasti henkilöä, joka ei jaa tunteitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisit rakkautta ihmiseltä joka ei rakasta sinua?
Hyvä kysymys mutta kyse ei ole siitä, että haluaisin hänen rakastavan minua. Minä rakastan häntä eikä hänen rakastamattomuutensa vie sitä tunnetta pois. Minusta kysymyksesi esittäjä on oikeastaan ainoastaan itsekäs.
Ap
Tämä. Moni ei ehkä ole kokenut sitä aitoa rakkautta koska pystyy pakottamaan tunteensa pois. Ja ehdottelee saavuttamattomuutta (mikä myös joissain tilanteissa pitkittää ja ns pahentaa tunteita), mutta tässä ei nyt siitä ollut kyse.
Itse olen omasta elämäntilanteestani johtuen pohtinut paljon sitä, kuka hullu haluaisi olla suhteessa ihmisen kanssa joka rakastaisi jotain toista enemmän kuin mitään ja miettisi päivät ja yöt jotain toista? Minä esim en voisi aloittaa suhdetta kenenkään muun kuin elämäni rakkauden kanssa, ehkä minun pitäisi kertoa vähintään potentiaaliselle kumppanille että hei, en sit koskaan luultavasti tulee rakastamaan sinua kuten hlö x:ää. Monikohan jäisi? Ja että mietin sitä toista sitten koko ajan enkä välttämättä edes saata koskea sinuun. Että sori.
Tää on melko piinaavaa mutta minä luulen että elän elämäni yksin. Kun elämäni rakkaus ei saa tehtyä päätöstä mun edukseni. Kävi miten kävi tulen aina rakastamaan häntä ja en voi saada ketään muuta koska vertaan kaikkia aina häneen. Eikä olisi reilua ketään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tapaa koen ärsyttäväksi tällaisen ajattelun, koska se on niin epärealistista. Johtuu varmaan kokemuksesta, joka mulla oli eräästä kaveripiirin miehestä, jonka tunsin ystävänä hyvin pitkään. Hän väitti rakastavansa minua tuollaisella tavalla ja ei millään antanut periksi. Vaikka minusta hän ei edes tuntenut minua suhdemielessä enkä ollut yhtään kiinnostunut hänestä millään mittarilla.
Minusta tuollainen rakkaus perustuu omaan kuvitelmaan toisesta, koska se toinen ei ole sisintään halunnut jakaa. Vasta vastavuoroinen rakkaus paljastaa toisen olemuksen niin, että voi rakastaa. Tuollainen on enemmän pakkomiellettä ja haavemaailmaa.
Aloituksessani yritin rajata pois ns. haavesuhteet, joissa ei koskaan olla edes seurusteltu.
Ap
Huomasin, mutta jos suhde on päättynyt, eikä ole yhdessä pitempään arkea elänyt, niin ei toista oikeasti tunne, vaan enemmän siinä on oman pään sisäisistä asioista kyse, mielestäni.
Pitääkö ihminen ”tuntea” noin? En minä kenenkään naispuolisen ystävänikään kanssa pystyisi yhdessä asumaan. Minusta se nyt on vain ihan eri juttu. Olen itse neljäkymmentä ja haaveilen suhteesta jossa molemmilla on omat asunnot ja tavattaisiin muutaman kerran kuukaudessa. En edes pyri millekkään arkitasolle, en pyri sinne monen muunkaan ihmisen kanssa enkä ymmärrä miksi se olisi joku mittari rakkaudelle.
Alue: Aihe vapaa
Alpha Widow
A woman (typically but not necessarily post-wall) who has been abandoned by an Alpha male. No matter how great her new man is, she will perceive him as failing to meet the standard of the alpha she was previously associated with. Due to hypergamy, a woman cannot date backwards, once she gets say, a male 8, she cannot date below a male 8 and be happy with him. If she does, she is just using said man for resources (Beta Bucks) and doesn't really love him. Essentially, a damaged woman accustomed to a tier of man she can no longer attract.