Lue keskustelun säännöt.
Psykoterapiakeskus Vastaamo tietomurron kohteena
21.10.2020 |
Psykoterapiakeskus joutui tietomurron kohteeksi – potilastiedot varastettiin
Tietoja on tiettävästi julkaistu myös verkossa.
Psykoterapiakeskus joutui tietomurron kohteeksi.
Psykoterapiakeskus joutui tietomurron kohteeksi.KUVA: MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA
Henrik Kärkkäinen
9:26 | Päivitetty 9:37
Psykoterapiakeskus Vastaamo on joutunut tietomurron kohteeksi. Tiedotteessaan keskus kertoo, että sen potilastietoja on varastettu.
Tämän hetken tiedon mukaan mukaan marraskuun 2018 jälkeen kirjatut asiakastiedot eivät ole vaarantuneet. Toistaiseksi tuntematon kiristäjä on yrittänyt vaatia rahaa tiedoista.
Vastaamo sanoo tehneensä asiasta ilmoituksen Kyberturvallisuuskeskukselle, Valviralle sekä tietosuojavaltuutetulle.
Kun kiristäjä ei ole saanut maksua, hän on väitetysti julkaissut tietoja verkossa.
– Psykoterapiapalveluita tarjoavana yhtiönä asiakastietojen luottamuksellisuus on meille äärettömän tärkeätä ja kaiken toimintamme lähtökohta. Pahoittelemme syvästi murrosta johtuvaa tietovuotoa. Kehitämme jatkuvasti tietoturvaamme sekä tietosuojaamme ja teemme lisätoimenpiteitä omien selvitystemme ja viranomaistutkinnan valmistuessa. Käynnissä olevan poliisitutkinnan takia emme ole aikaisemmin saaneet viestiä aiheesta, sillä tutkintateknisistä syistä asiaa ei ole haluttu julkistaa, Vastaamon hallituksen puheenjohtaja Tuomas Kahri sanoo tiedotteessa.
Vastaamo sanoo olevansa syvästi pahoillamme asiakkaidensa puolesta.
Ilta-Sanomat on nähnyt verkossa julkistettuja väitettyjä potilastietoja. Terapiaistuntojen kertomukset ovat luonteeltaan hyvin henkilökohtaisia, ja niiden yhteydessä on näkynyt muun muassa asiakkaan nimi.
LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA
Henrik Kärkkäinen
Aivan skandaali! Ihmisten terapiaistuntojen tietoja nimien kanssa netissä!!!
Kommentit (5103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Vastaamo tuomitaan ja joutuu maksamaan korvauksia, niin kyllähän kaikki uhreiksi joutuneet ovat näihin korvauksiin oikeutettuja huolimatta siitä, ovatko henk.koht. tehneet Vastaamosta rikosilmon. Se, että on jo vastaanottanut jonkun 10€ hyvityksen, tuskin tätä muuttaa miksikään.
Korvauksia voi siinä tapauksessa että Vastaamo joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tietosuoja-asetus tietysti kattaa hallinnollisen seuraamuksen mutta ei yllä kansallisen rikosoikeuden ulottuviin.
Tietosuoja-asetuksen rikkominen ei välttämättä ole rikos, mutta siitä voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu rekisterinpitäjälle. Rikkomuksen perusteella puolestaan voi muodostua oikeus saada vahingonkorvausta, jota pitää sitten hakea erillisessä prosessissa.
Vastaamolta siviilioikeudellisessa prosessissa vahingonkorvauslain perusteella, eikä sen perusteella tule korvattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä aina mieleen kiirii epäilys, ettei tietomurtajaa/kiristäjää saada ikinä kiinni, mutta ehkäpä sitten kuitenkin! :)
Vastaamo-kiristäjää jahtaavat muutkin kuin poliisi – MTV Uutiset vieraili valkohattuhakkerin työhuoneessa: "Tietomurtaja on tehnyt monia virheitä"
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vastaamo-kiristajaa-jahtaavat-muutk…
Pyyntö tehosi: Pimeän verkon käyttäjät jakoivat Vastaamo-tietojaan – Mikko Hyppösellä hyvä uutinen uhreille
https://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000007623847.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Vastaamo tuomitaan ja joutuu maksamaan korvauksia, niin kyllähän kaikki uhreiksi joutuneet ovat näihin korvauksiin oikeutettuja huolimatta siitä, ovatko henk.koht. tehneet Vastaamosta rikosilmon. Se, että on jo vastaanottanut jonkun 10€ hyvityksen, tuskin tätä muuttaa miksikään.
Korvauksia voi siinä tapauksessa että Vastaamo joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tietosuoja-asetus tietysti kattaa hallinnollisen seuraamuksen mutta ei yllä kansallisen rikosoikeuden ulottuviin.
Tietosuoja-asetuksen rikkominen ei välttämättä ole rikos, mutta siitä voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu rekisterinpitäjälle. Rikkomuksen perusteella puolestaan voi muodostua oikeus saada vahingonkorvausta, jota pitää sitten hakea erillisessä prosessissa.
Vastaamolta siviilioikeudellisessa prosessissa vahingonkorvauslain perusteella, eikä sen perusteella tule korvattavaa.
Öö, en ymmärrä mitään, voisitko selittää tarkemmin? Eikö silloin, jos Vastaamon todetaan toimineen tietosuojalain vastaisesti, tietomurron uhrit voivat viedä asian käräjäoikeuteen ja hakea sitä kautta vaihngonkorvauksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Vastaamo tuomitaan ja joutuu maksamaan korvauksia, niin kyllähän kaikki uhreiksi joutuneet ovat näihin korvauksiin oikeutettuja huolimatta siitä, ovatko henk.koht. tehneet Vastaamosta rikosilmon. Se, että on jo vastaanottanut jonkun 10€ hyvityksen, tuskin tätä muuttaa miksikään.
Korvauksia voi siinä tapauksessa että Vastaamo joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tietosuoja-asetus tietysti kattaa hallinnollisen seuraamuksen mutta ei yllä kansallisen rikosoikeuden ulottuviin.
Tietosuoja-asetuksen rikkominen ei välttämättä ole rikos, mutta siitä voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu rekisterinpitäjälle. Rikkomuksen perusteella puolestaan voi muodostua oikeus saada vahingonkorvausta, jota pitää sitten hakea erillisessä prosessissa.
Vastaamolta siviilioikeudellisessa prosessissa vahingonkorvauslain perusteella, eikä sen perusteella tule korvattavaa.
Öö, en ymmärrä mitään, voisitko selittää tarkemmin? Eikö silloin, jos Vastaamon todetaan toimineen tietosuojalain vastaisesti, tietomurron uhrit voivat viedä asian käräjäoikeuteen ja hakea sitä kautta vaihngonkorvauksia?
Tietosuojalain rikkomisesta voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, mutta koska se ei ole rikosoikeuden alle kuuluvaa, niin korvauksia vaativat eivät pääse syyttäjän siivellä mukaan prosessoimaan, vaan vasta siinä tapauksessa, että jos katsottaisiin Vastaamon syyllistyneen ao. lain 26 §:ssä viitattuihin rikoslaissa määriteltyihin rikoksiin, mutta joille taas ei olle perusteita, joten vahingonkorvausten vaatiminen jäisi sitä myötä siviilioikeudelliseksi prosessiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Vastaamo tuomitaan ja joutuu maksamaan korvauksia, niin kyllähän kaikki uhreiksi joutuneet ovat näihin korvauksiin oikeutettuja huolimatta siitä, ovatko henk.koht. tehneet Vastaamosta rikosilmon. Se, että on jo vastaanottanut jonkun 10€ hyvityksen, tuskin tätä muuttaa miksikään.
Korvauksia voi siinä tapauksessa että Vastaamo joutuu rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tietosuoja-asetus tietysti kattaa hallinnollisen seuraamuksen mutta ei yllä kansallisen rikosoikeuden ulottuviin.
Tietosuoja-asetuksen rikkominen ei välttämättä ole rikos, mutta siitä voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu rekisterinpitäjälle. Rikkomuksen perusteella puolestaan voi muodostua oikeus saada vahingonkorvausta, jota pitää sitten hakea erillisessä prosessissa.
Vastaamolta siviilioikeudellisessa prosessissa vahingonkorvauslain perusteella, eikä sen perusteella tule korvattavaa.
Öö, en ymmärrä mitään, voisitko selittää tarkemmin? Eikö silloin, jos Vastaamon todetaan toimineen tietosuojalain vastaisesti, tietomurron uhrit voivat viedä asian käräjäoikeuteen ja hakea sitä kautta vaihngonkorvauksia?
Tietosuojalain rikkomisesta voidaan määrätä hallinnollinen seuraamusmaksu, mutta koska se ei ole rikosoikeuden alle kuuluvaa, niin korvauksia vaativat eivät pääse syyttäjän siivellä mukaan prosessoimaan, vaan vasta siinä tapauksessa, että jos katsottaisiin Vastaamon syyllistyneen ao. lain 26 §:ssä viitattuihin rikoslaissa määriteltyihin rikoksiin, mutta joille taas ei olle perusteita, joten vahingonkorvausten vaatiminen jäisi sitä myötä siviilioikeudelliseksi prosessiksi.
Kiitos, että yrität tuoda lisäselvyttä asiaan, mutta tämä asia on minulle sen verran vieras ja virkkeesi niin pitkä, etten pysy kärryillä, mitä tarkoitat: tarkoitatko siviilioikeudellisella prosessilla, että jokaisen on yksin nostettava kanne, mikäli Vastaamon todetaan toimineen tietosuojalain vastaisesti, näin ainakin olen itse käsittänyt? Vaikka tietosuojalain rikkominen ei olekaan rikosoikeuden alle kuuluvaa, ymmärtääkseni vahingonkorvauksia on helpompi vaatia, jos viranomainen on jo todennut Vastaamon väärän toiminnan, vaikka toki prosessi kaikkinensa voi olla tosi pitkä, vuosia tai jopa vuosikymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut rekisteritietoni Vastaamolta. Lähinnä niissä toistellaan omaisteni nimiä. Poliisin mukaan asia ei poikkea millään lailla siitä että ihmisten nimiä julkaistaan puhelinluettelossa.
Eikö olisi aika kouluttaa heitä kohtaamaan rikosten uhreja?
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut rekisteritietoni Vastaamolta. Lähinnä niissä toistellaan omaisteni nimiä. Poliisin mukaan asia ei poikkea millään lailla siitä että ihmisten nimiä julkaistaan puhelinluettelossa.
Eikö olisi aika kouluttaa heitä kohtaamaan rikosten uhreja?
Kuulostaa kammottavalta, sekä poliisin reaktio, mutta myös se, että terapeutti on käyttänyt nimiä kirjauksissaan. En ole vielä saanut omia tietojani, mutta kysyttyäni terapeutilta siitä, mitä hän on kirjannut ylös, hän sanoi, että kirjaa ylös hyvin yleisluonteisesti asioita, kuten että "puhuttu perhesuhteista", miksiköhän sinun terapeuttisi on päätynyt noin ykstyiskohtaisiin kirjauksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut rekisteritietoni Vastaamolta. Lähinnä niissä toistellaan omaisteni nimiä. Poliisin mukaan asia ei poikkea millään lailla siitä että ihmisten nimiä julkaistaan puhelinluettelossa.
Eikö olisi aika kouluttaa heitä kohtaamaan rikosten uhreja?
Kuulostaa kammottavalta, sekä poliisin reaktio, mutta myös se, että terapeutti on käyttänyt nimiä kirjauksissaan. En ole vielä saanut omia tietojani, mutta kysyttyäni terapeutilta siitä, mitä hän on kirjannut ylös, hän sanoi, että kirjaa ylös hyvin yleisluonteisesti asioita, kuten että "puhuttu perhesuhteista", miksiköhän sinun terapeuttisi on päätynyt noin ykstyiskohtaisiin kirjauksiin?
Myös minulle sanottiin, että kirjataan yleisluonteisesti. Asiaa sinänsä ei ollutkaan paljon, mutta hän petti lupauksessaan olla mainitsematta nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut rekisteritietoni Vastaamolta. Lähinnä niissä toistellaan omaisteni nimiä. Poliisin mukaan asia ei poikkea millään lailla siitä että ihmisten nimiä julkaistaan puhelinluettelossa.
Eikö olisi aika kouluttaa heitä kohtaamaan rikosten uhreja?
Kuulostaa kammottavalta, sekä poliisin reaktio, mutta myös se, että terapeutti on käyttänyt nimiä kirjauksissaan. En ole vielä saanut omia tietojani, mutta kysyttyäni terapeutilta siitä, mitä hän on kirjannut ylös, hän sanoi, että kirjaa ylös hyvin yleisluonteisesti asioita, kuten että "puhuttu perhesuhteista", miksiköhän sinun terapeuttisi on päätynyt noin ykstyiskohtaisiin kirjauksiin?
Myös minulle sanottiin, että kirjataan yleisluonteisesti. Asiaa sinänsä ei ollutkaan paljon, mutta hän petti lupauksessaan olla mainitsematta nimiä.
Tosi kurjaa, terapeuttiin, jos kehen, pitäisi voida luottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut rekisteritietoni Vastaamolta. Lähinnä niissä toistellaan omaisteni nimiä. Poliisin mukaan asia ei poikkea millään lailla siitä että ihmisten nimiä julkaistaan puhelinluettelossa.
Eikö olisi aika kouluttaa heitä kohtaamaan rikosten uhreja?
Kuulostaa kammottavalta, sekä poliisin reaktio, mutta myös se, että terapeutti on käyttänyt nimiä kirjauksissaan. En ole vielä saanut omia tietojani, mutta kysyttyäni terapeutilta siitä, mitä hän on kirjannut ylös, hän sanoi, että kirjaa ylös hyvin yleisluonteisesti asioita, kuten että "puhuttu perhesuhteista", miksiköhän sinun terapeuttisi on päätynyt noin ykstyiskohtaisiin kirjauksiin?
"hän sanoi, että kirjaa ylös hyvin yleisluonteisesti asioita,"
Olen itse käynyt terapiassa (en Vastaamolla) eri vaiheissa useidenkin terapeuttien vastaanotolla, ennen kuin löysin itselleni sopivan. Luin aina mitä minusta on merkitty, ja totesin, että terapeutin "yleisluontoinen" ei vastaa sitä mitä minun "yleisluontoinen". Tiedoksi vaan. Mikä kenellekin on yleisluontoista/arkaluontoista /luottamuksellista on subjektiivista ja tulkinnanvaraista.
Kun minulle selvisi terapeuttien erilaiset kirjaamiskäytännöt, ja se, kuinka eri tavalla saatamme määritellä näitä asioita, sovin siitä lähtien hyvin tarkkaan mitä minusta kirjoitetaan minnekin. Nykyinen terapeuttini ymmärtää tämän. Aivan kaikki, joiden kanssa ehdin asiasta keskutella, eivät ymmärtäneet.
Myötätuntoni Vastaamon uhreille. Helpotusta, etten ole teidän kengissänne. Sen verra kuitenkin sanon tähän "soppaan," että Kanta levittää ihmisten yksityisiä terapiatietoja laillisesti terveydenhuollon piirissä, ja sekin voi jollekulle olla tuskallista ja turvattomuutta tuottavaa. Minulle oli, kun aikoinaan kävin erään terapiapätkän julksiella sektorilla. Luojan kiitos se oli paperiaikaan.
Vierailija kirjoitti:
No, avohoitopotilaalla tarkoitetaan yleensä eri asiaa. Osahan ovat käyneet Vastaamossa vain pari kertaa juttelemassa esim. työstressistä. Useat pitkäaikaisetkaan asiakkaat eivät kärsi varsinaisesti mielenterveyshäiriöstä, vaan ovat vain jääneet liian yksin vaikeassa tilanteesssa. Jokainen meistä voi katsoa peiliin. Pitäisikö tukea jotain läheistä?
"Useat pitkäaikaisetkaan asiakkaat eivät kärsi varsinaisesti mielenterveyshäiriöstä, vaan ovat vain jääneet liian yksin vaikeassa tilanteesssa."
Hei, tässä on kirjoittajalle käynyt paha erehdys. Myös ne, jotka ovat saaneet elämänongelmistaan psykiatrisen diagnoosin (joka on mm. ehtona Kela-korvauksille) kärsivät siitä, että ovat "jääneet yksin vaikeassa tilanteessa." Kaikkien diagnosoitujenkin psyykenongelmien taustalla on tämä yksinkertainen perusjuttu: traumatisoituminen. Dynamiikka ei olennaisesti poikkea sen mukaan, onko käynyt terapiaan tullessaan lääkärin kautta vai ei.
Vastaamo on yksityissektorin terapiakeskus, joka hoitaa pääosin itse maksavia asiakkaita. He voivat käydä koko terapiansa sen illuusion vallassa, että heillä ei ole "mielenterveyden häiriötä." Tosiasiassa jos he kävisivät arvioittamassa itseään psykiatrilla (tai edes yleislääkärillä, hekin saavat tehdä psykiatrisia diagnooseja), he yllättyisivät siitä mitä kaikkea heidän päästään löytyykään. Samalla voisi minäkuvakin muuttua. Eikä välttämättä myönteiseen suuntaan, sillä psykiatriset diagnoosit vaikuttavat identiteettiin.
Terapia-asioissa on kahden kerroksen väkeä. Kuten ennen vanhaan, kun köyhään kansanosaan kuuluva ihminen sekosi ja vietiin hullujenhuoneelle, jossa hoitokeinot olivat pahimmillaan seinään kahlitsemista, ja vauras väki hoiti rasittuneita hermojaan "hermoparantolassa."
Ennaltaehkäisevä terapia on yksi syy sille, että hyvin toimeentulevat usein välttyvät vaikeimmilta mielenterveysongelmilta. Tutkimuksissa on todettu, että terveyserot eri yhteiskuntaluokkien välillä ovat suuret, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Myös mielenterveyden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä tuon kaiken enemmän kuin hyvin. Traumatisoituminen tapahtuu vain usein lapsuudessa, mutta vaikea elämäntilanne voi tulla missä vaiheessa vain. Esimerkiksi pitkittynyt syövän hoito voi ahdistaa ja masentaa. Ja tietenkin kaikkein rankimman elämänkaaren kokeneilla on kaikkea tuota. Varhainen vakava traumatisoituminen romuttaa fyysistä terveyttä, kyvyttömyys puolustautua "houkuttelee" ikäviä kokemuksia, jne.
Diagnoosin vaikutus identiteettiin... Usein psykiatri diagnosoi oman mielensä perusteella (eli tulkitsemalla puhetta ja käytöstä, kyselylomakkeen vastauksia, jne.). Näin diagnoosi saattaa vaihtua, kun "mieli" vaihtuu (- menet toisen lääkärin luo). Sitten on toki niitä tilanteita, joita voidaan "oikeasti" tutkia, eikä diagnoosi perustu arvioijan "mieleen".
Meillä ihmisillä on vaivoja kehossa ja mielessä, joihin voi vaikuttaa "elämän muutoksilla". Mutta sitten meillä on sairauksia, joihin ei voi vaikuttaa aina lääkkeillä tai leikkauksillakaan. Tämän takia reagoin siis 40 000 ihmisen avoihoitopotilaiksi nimittämiseen 40 000. Jos käytämme suuria sanoja kaikesta mielen tai kehon kivusta, suurista kivuista kärsiville ei jää enää sanoja, joilla kuvata tilannettaan.
Eri kirjoittaja: en oikein tiedä näistä systeemeistä mutta olen pitänyt ”avohoitopotilaina” sellaisia jotka ehkä hoidettaisiin muuten (tai olisi ennen hoidettu) psykiatrisella osastolla, mutta jotka nykypolitiikan mukaisesti tekevät enimmäkseen vain poliklinikkakäyntejä, kuitenkin säännöllisesti.
Vastaamossa taas moni on kai käynyt vain kerran tai oari. Ainakin jossain vaiheessa sinne varta vasten houkuteltiin asiakkaita tutustumiskäynnille lahjakorteilla. Yhden ainoan käynnin tehneitä voi olla paljonkin. Mutta kuinka suuri osa?
Yhden käynnin tehnyttä ei kai voi nimittää avohoitopotilaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveyskentällä käydään keskustelua eri tieteenalojen (psykiatria, psykologia, sosiaalipsykologia jne.) kesken ja sisällä siitä, onko ylipäänsä perusteltua pitää psyykkisiä ongelmia sairautena. Siis, onko järkeä ja tieteellisiä perusteita kutsua näistä ongelmista kärsiviä "potilaiksi" - oli sitten kyse avohoidosta tai jossain laitoksessa kuten sairaalassa hoidettavana olevia. Ajattelumalli, jonka mukaan psykososiaaliset ongelmat ja kärsimys olisivat jollain tapaa somaattisiin sairauksiin verrattavia ja siten myös diagnosoitavia ilmiöitä, on historiallisesti melko uutta eikä se ole tieteen valossa suinkaan ainoa mahdollinen näkökulma.
Se, että Vastaamon asiakkaat nyt kärsivät, johtuu pohjimmiltaan siitä, että heidän inhimilliset ongelmansa on medikalisoitu. Terapiatoiminta on hallinnoitu osaksi terveydenhuoltojärjestelmää, jota johtaa lääkärien ammattikunta. Tästä ideologis-hallinnollisesta ratkaisusta juontaa se, että terapiakäynneistä on laadittava "potilaskirjauksia."
Julkisuuteen tihkuu vain vähän siitä melko vilkkaasta keskustelusta, mitä käydään mt-alalla. Monet terapeutit katsovat, että heidän tarjoamansa palvelu ei kuulu lääketieteeseen eikä ole terveydenhuoltoa - siitäkin huolimatta että heidän on toimittava Valviran ja Kelan alaisuudessa (ja tehtävä potilaskirjauksia). Terapeuteista vain osa on pohjakoulutukseltaan lääkäreitä, muut edustavat psykologiaa, hoitotiedettä, teologiaa jne. Heillä on toisenlainen ihmiskäsitys ja toimintatapa kuin lääketieteessä.
Terapia-asiakkaiden haavoittuvuutta tietosuojakysymyksissä ei voi mitenkään ratkaista pelkästään tehostamalla tietoturvaa. Paras olisi, jos katsottaisiin suosiolla ongelman ytimeen, eli: miksi h*tissä täytyy tehdä ihmisistä niin intiimejä ja yksityisyyteen kajoavia, kaiken lisäksi subjektiivisia kirjallisia selostuksia.. kohtaamisessa, jonka luvataan heille olevan "täysin luottamuksellinen", ja jossa heidän odotetaan avautuvan arimmista elämänsä aikana tapahtuneista asioista ja tunteistaan. - Inhimillisiä ongelmia lääketieteellistetään turhaan.
Toki, jos terapiatoiminta siirrettäisiin pois terveydenhuollosta esim. sosiaalijärjestelmän alaisuuteen, ja terapeutit vapautuisivat näin kirjaamispakosta, ja heidän asiakkaansa voisivat huokaista helpotuksesta, kun luvatusta luottamuksellisuudesta tulisi käytännössäkin totta... Niin se merkitsisi erään ammattikunnan, nimittäin lääkäreiden, arvovallan laskua. Eikä se olisi varmaan ainoa yhteiskunnallinen seuraus. Terapia-asiakkaiden turvallisuus kuitenkin paranisi tästä monella tasolla.
Potilaskirjauksia, terapia-asiakkaistakin, puolustellaan yleensä sillä että siten voidaan valvoa potilasturvallisuutta ja hoidon laatua. Potilaskertomuksen avulla potilas voi tehdä viranomaisille valituksen lääkäristään saatuaan virheellistä hoitoa. Tämä päteekin, kun on kyse somaattisista sairauksista. Terapiassa käsiteltävät asiat, psykososiaaliset ongelmat, ovat kuitenkin täysin toisenlaista "kamaa" kuin ruumiilliset sairaudet. Niistä ei voi muodostaa objektiivista, eksaktia kertomusta. Terapiatieto on aina vuorovaikutuksellista ja subjektiivista. Sisällön arkaluontoisuus myös käytännössä usein estää potilasta/asiakasta käyttämästä terapiakirjauksia mahdollisten virallisten valitustensa perusteena. Kuinka moni Vastaamon asiakkaistakaan pystyisi lähettämään Valviraan tai Aviin terapeuttinsa tekemät, elämänhistoriaansa ja tuntemuksiaan yksityiskohtaisesti kuvaavat muistiinpanot, mahdollisen valituksensa tueksi? Epäilen, että harva.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveyskentällä käydään keskustelua eri tieteenalojen (psykiatria, psykologia, sosiaalipsykologia jne.) kesken ja sisällä siitä, onko ylipäänsä perusteltua pitää psyykkisiä ongelmia sairautena. Siis, onko järkeä ja tieteellisiä perusteita kutsua näistä ongelmista kärsiviä "potilaiksi" - oli sitten kyse avohoidosta tai jossain laitoksessa kuten sairaalassa hoidettavana olevia. Ajattelumalli, jonka mukaan psykososiaaliset ongelmat ja kärsimys olisivat jollain tapaa somaattisiin sairauksiin verrattavia ja siten myös diagnosoitavia ilmiöitä, on historiallisesti melko uutta eikä se ole tieteen valossa suinkaan ainoa mahdollinen näkökulma.
Se, että Vastaamon asiakkaat nyt kärsivät, johtuu pohjimmiltaan siitä, että heidän inhimilliset ongelmansa on medikalisoitu. Terapiatoiminta on hallinnoitu osaksi terveydenhuoltojärjestelmää, jota johtaa lääkärien ammattikunta. Tästä ideologis-hallinnollisesta ratkaisusta juontaa se, että terapiakäynneistä on laadittava "potilaskirjauksia."
Julkisuuteen tihkuu vain vähän siitä melko vilkkaasta keskustelusta, mitä käydään mt-alalla. Monet terapeutit katsovat, että heidän tarjoamansa palvelu ei kuulu lääketieteeseen eikä ole terveydenhuoltoa - siitäkin huolimatta että heidän on toimittava Valviran ja Kelan alaisuudessa (ja tehtävä potilaskirjauksia). Terapeuteista vain osa on pohjakoulutukseltaan lääkäreitä, muut edustavat psykologiaa, hoitotiedettä, teologiaa jne. Heillä on toisenlainen ihmiskäsitys ja toimintatapa kuin lääketieteessä.
Terapia-asiakkaiden haavoittuvuutta tietosuojakysymyksissä ei voi mitenkään ratkaista pelkästään tehostamalla tietoturvaa. Paras olisi, jos katsottaisiin suosiolla ongelman ytimeen, eli: miksi h*tissä täytyy tehdä ihmisistä niin intiimejä ja yksityisyyteen kajoavia, kaiken lisäksi subjektiivisia kirjallisia selostuksia.. kohtaamisessa, jonka luvataan heille olevan "täysin luottamuksellinen", ja jossa heidän odotetaan avautuvan arimmista elämänsä aikana tapahtuneista asioista ja tunteistaan. - Inhimillisiä ongelmia lääketieteellistetään turhaan.
Toki, jos terapiatoiminta siirrettäisiin pois terveydenhuollosta esim. sosiaalijärjestelmän alaisuuteen, ja terapeutit vapautuisivat näin kirjaamispakosta, ja heidän asiakkaansa voisivat huokaista helpotuksesta, kun luvatusta luottamuksellisuudesta tulisi käytännössäkin totta... Niin se merkitsisi erään ammattikunnan, nimittäin lääkäreiden, arvovallan laskua. Eikä se olisi varmaan ainoa yhteiskunnallinen seuraus. Terapia-asiakkaiden turvallisuus kuitenkin paranisi tästä monella tasolla.
Potilaskirjauksia, terapia-asiakkaistakin, puolustellaan yleensä sillä että siten voidaan valvoa potilasturvallisuutta ja hoidon laatua. Potilaskertomuksen avulla potilas voi tehdä viranomaisille valituksen lääkäristään saatuaan virheellistä hoitoa. Tämä päteekin, kun on kyse somaattisista sairauksista. Terapiassa käsiteltävät asiat, psykososiaaliset ongelmat, ovat kuitenkin täysin toisenlaista "kamaa" kuin ruumiilliset sairaudet. Niistä ei voi muodostaa objektiivista, eksaktia kertomusta. Terapiatieto on aina vuorovaikutuksellista ja subjektiivista. Sisällön arkaluontoisuus myös käytännössä usein estää potilasta/asiakasta käyttämästä terapiakirjauksia mahdollisten virallisten valitustensa perusteena. Kuinka moni Vastaamon asiakkaistakaan pystyisi lähettämään Valviraan tai Aviin terapeuttinsa tekemät, elämänhistoriaansa ja tuntemuksiaan yksityiskohtaisesti kuvaavat muistiinpanot, mahdollisen valituksensa tueksi? Epäilen, että harva.
Jatkan. Kirjaamisvelvoitteen voisi siis lakkauttaa psykoterapian osalta. Se ei tuo asiakkaille turvaa eikä parempaa hoitoa, vaan tietomurtojen ja muukinlaisen yksityisyyden menetyksen riskin. (Myös julkisen sektorin terapiatietojen jakaminen laillisesti Kannassa muille terveydenhuollon toimijoille mitätöi asiakkaiden yksityisyyttä.) Terapeutit voisivat jatkossakin edelleen tehdä muistiinpanoja ruutuvihkoon, mikäli haluavat, kunhan sitoutuvat säilyttämään niitä tilassa, jossa ulkopuoliset eivät niihin pääse käsiksi. Näinhän moni asiakkaansa yksityisyyteen vakavasti suhtautuva terapeutti nykyäänkin toimii, kun ei ole vielä pakko liittyä Kantaan.
Jopa yleislääketieteessä kirjaukset ovat usein täynnä virheitä, moni potilaan kertoma asia muuttuu vastakohdakseen. Lääkärit johdattelevat kysymyksillään saadakseen haluamiaan diagnooseja. Tuskin he itse huomaavatkaan tekevänsä niin. Todennäköisyysajattelu johdattelee.
Kela sitten lukee lääkärien merkintöjä kuin piru raamattua, mikä voi haitata pahasti potilaan oikeuksien toteutumista myöhemmin. Siinä vaiheessa kun potilas huomaa sairauskertomuksen virheet niitä ei voi enää korjata.
Jos terveysaseman asiakas haluaa merkintöihin korjauksia, muutospyyntö pitää ilmoittaa kahden viikon(?) sisällä, mutta hyvä jos koko tekstikään ehtii tulla näkyviin siinä ajassa. Mahdoton yhtälö siis.
Koko kirjanpidon pitäisi olla ”kaksinkertainen” niin että potilaan/asiakkaan huomautuksille olisi yhtä paljon tilaa kuin hoitohenkilön merkinnöille. Sama sitten terapiamerkintöihin jos niitä on aivan pakko tehdä. Vastaava tila potilaan omille huomautuksille.
Nettiin näkyy mahtuvan hyvin 40 000 henkilön sairauskertomukset monistettuina. Olisiko liikaa vaadittu, että potilaalla/asiakaalla olisi kertomuksessaan automaattisesti sarake omille merkinnöilleen siitä alkaen kun häntä koskevia tekstejä laaditaan?
Vierailija kirjoitti:
Jopa yleislääketieteessä kirjaukset ovat usein täynnä virheitä, moni potilaan kertoma asia muuttuu vastakohdakseen. Lääkärit johdattelevat kysymyksillään saadakseen haluamiaan diagnooseja. Tuskin he itse huomaavatkaan tekevänsä niin. Todennäköisyysajattelu johdattelee.
Kela sitten lukee lääkärien merkintöjä kuin piru raamattua, mikä voi haitata pahasti potilaan oikeuksien toteutumista myöhemmin. Siinä vaiheessa kun potilas huomaa sairauskertomuksen virheet niitä ei voi enää korjata.
Jos terveysaseman asiakas haluaa merkintöihin korjauksia, muutospyyntö pitää ilmoittaa kahden viikon(?) sisällä, mutta hyvä jos koko tekstikään ehtii tulla näkyviin siinä ajassa. Mahdoton yhtälö siis.
Koko kirjanpidon pitäisi olla ”kaksinkertainen” niin että potilaan/asiakkaan huomautuksille olisi yhtä paljon tilaa kuin hoitohenkilön merkinnöille. Sama sitten terapiamerkintöihin jos niitä on aivan pakko tehdä. Vastaava tila potilaan omille huomautuksille.
Nettiin näkyy mahtuvan hyvin 40 000 henkilön sairauskertomukset monistettuina. Olisiko liikaa vaadittu, että potilaalla/asiakaalla olisi kertomuksessaan automaattisesti sarake omille merkinnöilleen siitä alkaen kun häntä koskevia tekstejä laaditaan?
"Olisiko liikaa vaadittu, että potilaalla/asiakaalla olisi kertomuksessaan automaattisesti sarake omille merkinnöilleen siitä alkaen kun häntä koskevia tekstejä laaditaan?"
Tätä olen pohtinut pitkään.
Kyse on tieteen paradigmoista ja yhteiskunnallisen (ja taloudellisenkin) vallan jakautumisesta. Ei tule siis olemaan helppoa, mutta kannattaisi yrittää. Sitäpaitsi - mitä muutakaan tässä tavallinen ihminen enää voi, kun Vastaamokatastrofin kaltaiset uhkatilanteet tulevat todennäköisesti digimaailmassa vielä toistumaan, ja Kannan uhrit (todella, heihin ei ole vaan vielä paljoa kiinnitetty huomiota) kärsivät laillisesti. anonyymi 4778, 4777
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa yleislääketieteessä kirjaukset ovat usein täynnä virheitä, moni potilaan kertoma asia muuttuu vastakohdakseen. Lääkärit johdattelevat kysymyksillään saadakseen haluamiaan diagnooseja. Tuskin he itse huomaavatkaan tekevänsä niin. Todennäköisyysajattelu johdattelee.
Kela sitten lukee lääkärien merkintöjä kuin piru raamattua, mikä voi haitata pahasti potilaan oikeuksien toteutumista myöhemmin. Siinä vaiheessa kun potilas huomaa sairauskertomuksen virheet niitä ei voi enää korjata.
Jos terveysaseman asiakas haluaa merkintöihin korjauksia, muutospyyntö pitää ilmoittaa kahden viikon(?) sisällä, mutta hyvä jos koko tekstikään ehtii tulla näkyviin siinä ajassa. Mahdoton yhtälö siis.
Koko kirjanpidon pitäisi olla ”kaksinkertainen” niin että potilaan/asiakkaan huomautuksille olisi yhtä paljon tilaa kuin hoitohenkilön merkinnöille. Sama sitten terapiamerkintöihin jos niitä on aivan pakko tehdä. Vastaava tila potilaan omille huomautuksille.
Nettiin näkyy mahtuvan hyvin 40 000 henkilön sairauskertomukset monistettuina. Olisiko liikaa vaadittu, että potilaalla/asiakaalla olisi kertomuksessaan automaattisesti sarake omille merkinnöilleen siitä alkaen kun häntä koskevia tekstejä laaditaan?
"Olisiko liikaa vaadittu, että potilaalla/asiakaalla olisi kertomuksessaan automaattisesti sarake omille merkinnöilleen siitä alkaen kun häntä koskevia tekstejä laaditaan?"
Tätä olen pohtinut pitkään.
Kyse on tieteen paradigmoista ja yhteiskunnallisen (ja taloudellisenkin) vallan jakautumisesta. Ei tule siis olemaan helppoa, mutta kannattaisi yrittää. Sitäpaitsi - mitä muutakaan tässä tavallinen ihminen enää voi, kun Vastaamokatastrofin kaltaiset uhkatilanteet tulevat todennäköisesti digimaailmassa vielä toistumaan, ja Kannan uhrit (todella, heihin ei ole vaan vielä paljoa kiinnitetty huomiota) kärsivät laillisesti. anonyymi 4778, 4777
Kiitos vastauksesta.
Sillä, joka asettaa arvovaltakysymykset pienen ihmisen oikeuksien toteutumisen edelle, on peiliinkatsomisen paikka - hyvä jos tähän todellakin alettaisiin kiinnittää huomiota!
Kuka menettäisi ja mitä sillä, että kansalaisen annetaan saada äänensä kuuluviin itseään koskevissa asioissa etenkin silloin, kun hänen lainmukaiset oikeutensa jatkuvasti vaarantuvat, yleensä täysin mitättömien syiden vuoksi? Sitä todellakin tapahtuu, mm. moni yrittäjä menettää väärien merkintöjen vuoksi helposti oikeuden sairausvakuutuskorvauksiin maksettuaan ensin kyseisestä oikeudesta erittäin kalliisti. Hän menettää helposti myös mahdollisuuden hakea korvausta hoitovirheistä, koska hänen käytettävissään oleva aikansa menee jatkuvaan turhaan vääntämiseen virheellisistä merkinnöistä, joita on "liian myöhäistä korjata".
Kyse on ihmisoikeuksista. Yhä useampi on myös tietoinen mahdollisuudesta viedä asiansa kansainvälisiin tuomioistuimiin. Pienellä asennemuutoksella ja käytännön parannuksella voitaisiin välttää moni iso sotku.
Virheelliset tai epäasialliset merkinnät tuskin ovat tahallisia, mutta totuus on, että niitä tehdään terveydenhuollossa jatkuvasti. Vastaamotapauksessa mm. omaisten nimiä on lisäilty ja varmasti on valtavasti turhaa tekstiä ja suoranaisia asiavirheitäkin.
On myöhäistä muuttaa tapahtunutta, mutta tulevaisuudessa jokaiselle terveydenhuollon asiakkaalle pitäisi tarjota mahdollisuus lisätä omiin tietoihinsa omat huomautuksensa hänelle sopivana ajankohtana ja hänelle pitäisi alusta alkaen kertoa tästä mahdollisuudesta. "Et pääse itse muuttamaan tekstiä, mutta kirjautumalla tietoihisi voit ilmaista eriävän näkemyksesi, joka tulee näkyviin alkuperäisen merkinnän rinnalle".
Kuka menettäisi ja mitä?
Lääketieteelliset faktat eivät muuksi muutu, jos asiakkaalle annetaan alusta alkaen myös oma ääni. Oma ääni kaikissa vaiheissa vähentäisi mielivaltaisuuden kokemusta. Ehkä säästyttäisiin monilta valitusprosesseilta ja asioiden viemiseltä oikeuteen.
Kyse olisi tavallaan ilmaisesta koulutuksesta, jonka asiakas/potilas voi halutessaan antaa hoitavalle taholle sen suhteen, mihin asioihin hänen kohdallaan olisi kiinnitettävä huomiota ja minkätyyppisten kirjausten suhteen hoitavan tahon olisi syytä olla tarkempana. Kyse olisi mahdollisuudesta, johon asiakkaan/potilaan ei ole pakko tarttua. Vaikka alkuperäisiä merkintöjä ei muutettaisi hänen huomautustensa johdosta, jälkeenpäin hän voisi ainakin vedota siihen, että on yrittänyt oikaista itseään koskevan virheen jo silloin ja silloin (riippumatta siitä, huomioitiinko asia ajallaan).
Anonyymi 4779/4780
No, avohoitopotilaalla tarkoitetaan yleensä eri asiaa. Osahan ovat käyneet Vastaamossa vain pari kertaa juttelemassa esim. työstressistä. Useat pitkäaikaisetkaan asiakkaat eivät kärsi varsinaisesti mielenterveyshäiriöstä, vaan ovat vain jääneet liian yksin vaikeassa tilanteesssa. Jokainen meistä voi katsoa peiliin. Pitäisikö tukea jotain läheistä?