No nyt se pimeys ja harmaus alkoi roikkua päällä! Miten jaksaa, mitä vinkkejä ja hyviä keinoja teillä on?

Risuja, käpyjä, jakäliä, talventörröttäjiä, havuja, kanervia, juuria... ihania kranssien materiaaleja. Ja raikas landeilma syksyisin on ihanaa, sitä keuhkot täyteen.

Pimeydessä kannattaa itse pukeutua väreihin ja käyttää valoja. Meillä on iso kirkasvalolamppu tämän ajan ruokapöydällä, käytämme sitä aamuisin. Työpisteessäkin mulla on pienempi kirkasvalo, mutta konttorilla ei ole sitten maaliskuun tullut oltua ollenkaan. 

Kynttilöiden polttaja en ole, mutta takkatuli toimii aina, hyvät kirjat myös - ja villasukat. Olen varannut paljon lankoja ja ryhdyn myös neulomaan näin syksyn tultua.

Ei kuvittelekaan, että energiataso olisi sama kuin valoiseen aikaan.

Löytää sen kauneuden tästä vuodenajasta. Mulla kävi muutama vuosi sitten niin, kun mulla oli ihana vuokrahevonen, joka nyt on jo edesmennyt. Olin aina inhonnut tätä vuodenaikaa, mutta nyt, kun hevosen kanssa kävin maastossa säässä kuin säässä, tajusin, että tässäkin vuodenajassa on kauneutta ja omat hyvät puolensa.

Tykkäätkö tehdä käsitöitä? Minä en ole mikään luonnonlahjakkuus niissä, mutta on ihanaa ostaa joku pehmoinen lanka ja neuloa siitä kaulahuivi, onnistuu ihan aloittelijaltakin kun netissä on niin hyviä ohjeita. Sitten tykkään kunnostaa ja maalata vanhoja huonekaluja. Nykyään oikein odotan syksyä ja talvea, kun on aikaa olla sisällä ja tehdä näitä pieniä projekteja. Joku hyvä podcast tai musiikki taustalle soimaan.

Uimahalli. Vesijumppa, vesijuoksu ja sauna.

Menet vain vasektomiaan, se rauhoittaa mieltä.

Odotin koko kevään ja kesän tätä vuodenaikaa taas. Inhoan liikaa valoa, tulen siitä apeaksi. Pimeä vuodenaika on mulle energisyyden ja luovuuden aikaa, inspiraationi puhkeaa ihan uusiin sfääreihin. Rakastan syksyä ja talvea, pimeitä aamuja ja iltoja. Olen myös introvertti luonteeltani enkä pidä esillä olemisesta. Pimeydessä voin kadota varjoihin, tunnen itseni vapaaksi, kun kukaan ei nää minua.

Tosi Rakkaus saa auringon paistamaan!

Kirkasvalolamppu

Vierailija kirjoitti:

Odotin koko kevään ja kesän tätä vuodenaikaa taas. Inhoan liikaa valoa, tulen siitä apeaksi. Pimeä vuodenaika on mulle energisyyden ja luovuuden aikaa, inspiraationi puhkeaa ihan uusiin sfääreihin. Rakastan syksyä ja talvea, pimeitä aamuja ja iltoja. Olen myös introvertti luonteeltani enkä pidä esillä olemisesta. Pimeydessä voin kadota varjoihin, tunnen itseni vapaaksi, kun kukaan ei nää minua.

Mites tuo töissäkäynti säkkipimeässä?

Jos olette vasta muuttaneet, tee havaintoja ympäristöstäsi. Ole ihan turistina ja ihmettele kaikkea. Näpsi kuvia ja tee muistiinpanoja

Laita ulos lintulauta ja lyhde (sitten kun ollaan pakkasella) ja seuraa ulkionaapurien elämää

(tähän rotta- ja naapurivaroitukset, eli vain jos hygienian puolesta onnistuu)

Mikään ole ihanampaa kuin herätä aamulla tuttujen tiaisten ääniin syysharmaalla. Pienellä vaivalla saa paljon iloa luonnon seuraamisesta

Etsi oma maisema jonka kehittymistä tahdot seurata. Tee siitä oma lempinurkka ja asetu sinne aina kun kaipaat kauneutta, lohtua, mitä tarvitsetkaan

Kokeile vaikka solarigrafiaa, pitkän ajan neulanreikäkamerakuvaa joka todistaa että valoa on vaikkei sitä joka hetkessä huomaakaan

Istuta pihalle kevään sipulit, ne yllättävät sinut sitten auringon taas lämmittäessä

Koiran hankkiminen on parasta mitä voi keksejä! Varsinkin jos asut maalla. Koira on aina ilahtunut kun lähdetään tutkimaan maastoa!

Reipas tunnin veto ulkona ja sitten sisälle, tulet uuniin. Koira oikaisee johonkin lempipaikkaansa nauttimaan olostaan ja itse voi vain olla iloinen sen puolesta. Auttaa pitkälle.

Etkö saa iloa siitäkään talven pimeyteen, että hallitus on päättänyt antaa Italialle 10 miljardia sinunkin rahojasi?

Kun heillä on asiat niin kurjasti ja huonot säät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin koko kevään ja kesän tätä vuodenaikaa taas. Inhoan liikaa valoa, tulen siitä apeaksi. Pimeä vuodenaika on mulle energisyyden ja luovuuden aikaa, inspiraationi puhkeaa ihan uusiin sfääreihin. Rakastan syksyä ja talvea, pimeitä aamuja ja iltoja. Olen myös introvertti luonteeltani enkä pidä esillä olemisesta. Pimeydessä voin kadota varjoihin, tunnen itseni vapaaksi, kun kukaan ei nää minua.

Mites tuo töissäkäynti säkkipimeässä?

Kuka sanoi, että teen töitä säkkipimeässä? Minulla on työpisteeni pöydällä kiva jalkalamppu, nyt onneksi saanut keväästä asti tehdä töitä rauhassa kotona :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin koko kevään ja kesän tätä vuodenaikaa taas. Inhoan liikaa valoa, tulen siitä apeaksi. Pimeä vuodenaika on mulle energisyyden ja luovuuden aikaa, inspiraationi puhkeaa ihan uusiin sfääreihin. Rakastan syksyä ja talvea, pimeitä aamuja ja iltoja. Olen myös introvertti luonteeltani enkä pidä esillä olemisesta. Pimeydessä voin kadota varjoihin, tunnen itseni vapaaksi, kun kukaan ei nää minua.

Mites tuo töissäkäynti säkkipimeässä?

Kuka sanoi, että teen töitä säkkipimeässä? Minulla on työpisteeni pöydällä kiva jalkalamppu, nyt onneksi saanut keväästä asti tehdä töitä rauhassa kotona :)

"Pöydällä kiva jalkalamppu"!:D Korjaan, että ei sentään kuitenkaan vaan ihan pöydän vieressä on eikä pöydällä:D 

D-vitamiinilisää ei kannata ainakaan vähätellä tähän aikaan vuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Odotin koko kevään ja kesän tätä vuodenaikaa taas. Inhoan liikaa valoa, tulen siitä apeaksi. Pimeä vuodenaika on mulle energisyyden ja luovuuden aikaa, inspiraationi puhkeaa ihan uusiin sfääreihin. Rakastan syksyä ja talvea, pimeitä aamuja ja iltoja. Olen myös introvertti luonteeltani enkä pidä esillä olemisesta. Pimeydessä voin kadota varjoihin, tunnen itseni vapaaksi, kun kukaan ei nää minua.

Pakko sanoa, että tunnistan itseni tästä. Olen ollut tällainen ihan lapsesta saakka ja minua pidettiin aina jotenkin synkkänä tai masentuneena, jos satuin kertomaan tästä ja jotkut pitävät edelleen.

"Päivä vain ja hetki kerrallansa."

Eli pyrkiä elämään tätä päivää, stressaamatta liikaa tulevia päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotin koko kevään ja kesän tätä vuodenaikaa taas. Inhoan liikaa valoa, tulen siitä apeaksi. Pimeä vuodenaika on mulle energisyyden ja luovuuden aikaa, inspiraationi puhkeaa ihan uusiin sfääreihin. Rakastan syksyä ja talvea, pimeitä aamuja ja iltoja. Olen myös introvertti luonteeltani enkä pidä esillä olemisesta. Pimeydessä voin kadota varjoihin, tunnen itseni vapaaksi, kun kukaan ei nää minua.

Mites tuo töissäkäynti säkkipimeässä?

Kuka sanoi, että teen töitä säkkipimeässä? Minulla on työpisteeni pöydällä kiva jalkalamppu, nyt onneksi saanut keväästä asti tehdä töitä rauhassa kotona :)

"Pöydällä kiva jalkalamppu"!:D Korjaan, että ei sentään kuitenkaan vaan ihan pöydän vieressä on eikä pöydällä:D 

Tätä juuri tarkoitin säkkipimeällä....  ; D

Vaikka tunnistan osittain tuosta itseni, pyrin silti ankeasta säästä huolimatta ulkoilemaan päivittäin. Myös läheiset ihmiset piristävät. 

Jo ajoissa aloitan myös joulun odottelun , valmistelen sitä pienillä asioilla, teen esim. läheisille muistamisia. Ja noista kuivista oksistakin ( lähinnä kelo-oksista) saa kauniita valojuttuja joko sisälle tai vaikka pihalle puutarhaan.

Kerroit, että olet muuttanut maalle, ja puutarhahommat innostavat kesällä. Jo tammikuussa pääsee aloittelemaan ensimmäisiä taimien idätyksiä, itselleni se siementen etsiminen kätköistä/ tilaaminen, suunnittelu ja kesän viljelysten ideointi antavat iloa siitä, että kevät ja kesäkin taas tulevat ja tämä on jo valmistelua sitä varten. Tähän pimeään vuoden aikaan voi hyvin jo ideoida mitä kaikkea aloittelee alkuvuodesta laittamana.