Mies haluaa isyystestin

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 17:28"]

Vaikka se inhottavalta tuntuukin, jos nyt olisin ap. tekisin testit.

Meillä on jo aikuinen lapsi ja mies aina sillointällöin vihjailee/naljailee jne. siitä onko lapsen isä. 

Helpottaisi ehkä teidän kaikkien loppuelämää, jos mies saisi rauhan, eikä voisi vuodesta toiseen heitellä noita epäilyjä, niinkuin meillä nyt.

[/quote]

Eikö sinun kannattaisi teettää testi, niin loppuisi nuo naljailut?

Mua otti päähän lapsen ollessa pieni, että kaikki huomauttelivat, että onpa poika tullut isäänsä. " ei tartte epäillä isyyttä, ja kyllä tietää testaamattakin". Olimme sentään let jo yli 10 v yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 15:46"]

Me ollaan käyty molempien lasten kanssa testeissä. Oltiin oltu kuusi vuotta yhdessä kun esikoista aloin odottamaan. Molemmat on testattu omasta aloitteesta, toki siis itse tiesin aivan varmaksi, että muita vaihtoehtoja ei ole. Mutta ihan tosi naiset, mistä se toinen voi sen varmaksi tietää... Joo, pitää luottaa jne. mutta ei silti sinisilmäinen tartte olla. 

Tällä varmistettiin myös se, että jos tulevaisuudessa ero tulee, ei kumpikaan voi sotkea lapsia ainakaan tollasilla jutuilla siihen mukaan. Yhdet tutut juuri erosivat, ja eron yhteydessä tuli ilmi, ettei perheen 11-vuotias iltatähti ollutkaan miehen lapsi. 

[/quote]

No en tiedä mistä mies sen varmaksi tietää, mutta tuo EI kuulemma missään nimessä halua mitään testejä. Pitääkö se siis pakottaa ne tekemään? Vai pitääkö mun tehdä ne testit salaa? Joissakin suhteissa vaan on niin, että siitä omasta isyydestään voi olla varma. Ja jotkut naisetkin voivat luottaa siihen, ettei mies ala isyyttään epäillä, ei edes sen eron tullessa. Joten ei tarvita testejä vakuudeksi. Ihan riittää se sana, ikävä kun teillä ei riitä, pitää testejä tehdä. Surullista.

Jos isyystesti tehtäisiin automaattisesti laitoksella, siitä ei olisi mitään haittaa,

pelkästään hyötyä:

1.Edellä mainitttu <10 prosentin selvitys, eli pettäjä saisi nenilleen.

2.Saisi mukavan diplomin seinälle raameihin ja sukututkimuksen liitteeksi.

3.Jos ei testata, voi 20 vuoden kuluttua morsmaikku/sulhaskandidaatti olla

oma veli/sisko.

Kyllä niitä aika paljon on joka suvussa ja monissakin perheissä missä mies luulee olevansa lapsen isä muttei olekaan. Itsellä puolisolle selvisi kolmekymppisenä ettei isäksi luulemansa ollutkaan isänsä, äiti oli vaan valehdellut.

Toinen tapaus kävi kun ystävättäreni kertoi että hänen kolmas lapsensa ei olekaan aviomiehensä ja mies ei tiedä mitään. En olisi halunnut tuollaista kuulla ollenkaan. Samoin nuori sukulaismies kuoli tapaturmaisesti, häneltä jäi avovaimo ja vauva..sattuman kaupalla selvisikin ettei vauva ollutkaan hänen, avokki oli valehdellut ihan törkeästi. No tässä jäi iso perintö saamatta.

Kyllä miehet saisivatkin hiukan miettiä näitäkin asioita, turhan usein uskovat mitä sanotaan. Se on nimittäin aivan kamalaa jos paljastúu jossain yllättävässä tilanteessa, niitä kun elämässä voi sattua.

Mitä ihmeen mietittävää tässä on? Tekee testit jos sellanen halutaan ja homma hoidossa.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:21"]

Tiedättehän, että kaikki kulut testistä jää miehelle? Ei ole halpaa.

[/quote]

Saa kyllä ainakin avoliitossa testin ilmaiseksi, en tiedä sitten riippuuko kunnasta. Onko toi nyt niin kamalaa loppujen lopuksi kun kerran Suomessa 30 %:a isistä on ns vääriä niin en minä kyllä loukkaantuisi tuosta. Asia kuntoon ja eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:16"]

Esikoinen tulossa ja tovi sitten mies keroi halunneensa testata isyyden. Ei ongelmaa itse testissä, se on varma että on hänelle. Meillä ei ole koskaan ollut uskottomuutta (9 vuotta yhdessä ja 4 vuotta naimisissa) ainakaan minun puoleltani. Toivottavasti ei myöskään miehen.. puhuimme uskottomuudesta tuolloin eikä sanojensa mukaan epäile mitään mutta haluaa vain testata. Miten tähän tulisi reagoida? En oikein osaa käsitellä asiaa järkevästi.. helvetin hormoonit!

[/quote]

Aino järkevä tapa on jättää mies. Jos joku on tuollainen raskaana olevalle vaimolleen, niin edessä on vain paskaa.

Itseasiassa , lasta suojelleksani, valehtelisin ettei ole ko. epämiehen ja pyrkisin irti kaikesta kosketuksesta sickon ja tulevan lapsen välillä.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 17:28"]

Vaikka se inhottavalta tuntuukin, jos nyt olisin ap. tekisin testit.

Meillä on jo aikuinen lapsi ja mies aina sillointällöin vihjailee/naljailee jne. siitä onko lapsen isä. 

Helpottaisi ehkä teidän kaikkien loppuelämää, jos mies saisi rauhan, eikä voisi vuodesta toiseen heitellä noita epäilyjä, niinkuin meillä nyt.

[/quote]

Miksi olet yhdessä tuollaisen tyypin kanssa?

Missä itsekunnioituksesi ja ihmisarvosi?

Miettikääpä hetki naiset, jos olisitte miehen asemassa, miltä se epävarmuus tuntuu. Helppohan se on itse huudella, kun nainen tietää 100% varmuudella, että on omasta värkistä ulos tullut

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 02:20"]

Miettikääpä hetki naiset, jos olisitte miehen asemassa, miltä se epävarmuus tuntuu. Helppohan se on itse huudella, kun nainen tietää 100% varmuudella, että on omasta värkistä ulos tullut

[/quote]

Niinpä. Jos asiassa olisi naisilla erehtymisen mahdollisuus, testit olisivat jo pakollisia ja tehtäisiin triplana eri labroissa erehdysten eliminoimiseksi.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 01:21"]

Kyllä niitä aika paljon on joka suvussa ja monissakin perheissä missä mies luulee olevansa lapsen isä muttei olekaan. Itsellä puolisolle selvisi kolmekymppisenä ettei isäksi luulemansa ollutkaan isänsä, äiti oli vaan valehdellut.

Toinen tapaus kävi kun ystävättäreni kertoi että hänen kolmas lapsensa ei olekaan aviomiehensä ja mies ei tiedä mitään. En olisi halunnut tuollaista kuulla ollenkaan. Samoin nuori sukulaismies kuoli tapaturmaisesti, häneltä jäi avovaimo ja vauva..sattuman kaupalla selvisikin ettei vauva ollutkaan hänen, avokki oli valehdellut ihan törkeästi. No tässä jäi iso perintö saamatta.

Kyllä miehet saisivatkin hiukan miettiä näitäkin asioita, turhan usein uskovat mitä sanotaan. Se on nimittäin aivan kamalaa jos paljastúu jossain yllättävässä tilanteessa, niitä kun elämässä voi sattua.

[/quote]

Minäkin tiedän tällaisia tapauksia 2 kpl. Yhdessä perheessä isä tietää että yksi lapsista ei ole hänen, lapsi vaan ei tiedä. Lapsi on ihan eri näköinen kuin loput sisaruksensa. Joskus varmasti alkaa ihmettelemään miksi on niin erinäköinen kuin muut.

Toisessakin tapauksessa isä tietää. Ei kykene siittämään lasta joten oli onnellinen mahdollisuudesta päästäkseen isäksi. Muutaman vuoden kuluttua vanhemmat erosivat muista syistä. Siinä vaiheessa äiti yritti käräjäoikeuden kautta saada isyyden purkua, siinä kuitenkaan onnistumatta. Oikeus oli todennut että lapsi on pitänyt miestä isänään niin monta vuotta että heille on syntynyt oikea isä-lapsi- suhde, eikä purulle nähdä perusteita.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:59"]Ei se nyt 30 %:ia ole. Olisiko ollut 10 %. Iso luku sekin.

[/quote]

Joo 10% on aisankannattajia. Isyystestit pakolliseksi!!

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 14:28"]

30% on oikea luku eli ei ole pieni prosenttimäärä. 

Dna-testiin ei tarvita näytetä äidiltä ja sen voi nykyään tilata netin kautta ilman että äiti tietää eikä ole laitonta jos sen tekee lapsen isäksi merkitty henkilö. Ei nykyaikana harvinainen toimenpide.

[/quote]

Mun käsitykseni on se, että tuo luku on, mitä miehet toisten lapsia perheessä elättää. Eli kattaa uusperheet ym.

10 % on niitä lapsia, joiden isyys on "tunnustettu" mutta biologinen isä onkin eri. Siis pettämisten tuloksia.

[/quote]

Ovatko kaikki edes pettämisen tuloksia? Kai pari voi sopiakin, että saa käydä vieraissa? Kenties ovat sopineet, että lapsi hankitaan muualta, esim. miehen hedelmättömyyden tai vakavan periytyvän sukusairauden takia. Nainen on voinut myös tunnustaa pettämisen ja yhdessä on päätetty, että vauva on aviomiehen virallisesti. 

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:53"]

Me juteltiin aika paljon miehen kanssa jo ennen kuin olin raskaana eikä ollut tarkoituskaan raskautua vielä. Juteltiin siitä kuinka paljon itse asiassa miehet elättävät lapsia joiden luulevat olevan heidän mutta eivät olekaan. 30% on iso prosentti. 

Sitten kun tulin raskaaksi niin mies kysyi että mitä jos hän haluaa isyystestin. Sanoin että se on ihan okei mulle. En mä osannut siitä ottaa nokkiini. Mies ei kuitenkaan tehnyt sitä eikä siitä ole puhuttu muuten kuin olen sanonut että jos hän haluaa joskus testin tehdä  niin mulle sopii aina. 

Tätäkin palstaa lukiessa tulee mieleen että miesten ei todellakaan kannata luottaa naisiin. Olen tosi pettynyt oman sukupuoleni edustajiin rehellisyyden suhteen:/

[/quote]

Mistä sä ton 30% repäsit?

Jossain tutkimuksessa oli 10 % mutta siinäkin oli mukana myös parit jotka eivät edes asuneet yhdessä hedelmöittymisen aikoihin.

no. ei varmaan hirveä vaiva käydä/tehdä testiä jos sillä saa mielenrauhan toinen. sou wot.

Vaikka se inhottavalta tuntuukin, jos nyt olisin ap. tekisin testit.

Meillä on jo aikuinen lapsi ja mies aina sillointällöin vihjailee/naljailee jne. siitä onko lapsen isä. 

Helpottaisi ehkä teidän kaikkien loppuelämää, jos mies saisi rauhan, eikä voisi vuodesta toiseen heitellä noita epäilyjä, niinkuin meillä nyt.

No kyllä mä ainakin loukkaantuisin ja pahasti, oli hormoneja tai ei. Tuolla tavallahan mies nimenomaan kyseenalaistaa uskollisuutesi, ja vielä lisäksi rehellisyytesi. Hän antaa olettaa, että voisit pettää häntä, ja sen jälkeen vielä pettää uudelleen vielä törkeämmin uskottelemalla toisen miehen lasta hänen omakseen. Näin minä asian kokisin, jos mun mieheni toimisi noin.

Mies on pettänyt ja siksi epäilee sinuakin.

Tiedättehän, että kaikki kulut testistä jää miehelle? Ei ole halpaa.