Muita jotka kokeneet km-kaavinnan nöyryyttävänä/ahdistavana?
Takana keskeytynyt keskenmeno, np-ultrassa selvisi, sikiö kuollut 9+. Ei tyhjentynyt lääkkeillä, joten jouduin kaavintaan.
Tilanne oli kauhea shokki kun mitään aavistusta ei ollut asiasta. Samaten tuntui entistä kurjemmalta ja epäonnistujalta kun kroppa ei edes lääkkeisiin reagoinut ja jouduin vielä kaiken päälle kaavintaan. Googlailin etukäteen asiaa ja menin sinne kuitenkin ihan ok mielellä, monet kirjoittivat sen olleen nopea ja helppo juttu.
Itse en kokenut asiaa niin ja vieläkin asia vaivaa parin viikon jälkeen. Lähinnä niin, että pelkää joskus joutuvani uudestaan kokemaan vastaavaa :(.
Koin tilanteen todella nöyryyttävänä ja ahdistavana, vähän kuin olisin joku näyttelyeläin siinä leikkauspöydällä. Jouduin olemaa jalat auki ja alapää paljaana oven suuntaan 10 minuuttia kun lääkäriä odoteltiin. Ovesta ramppasi porukkaa saliin useamman kerran. Jalat kahlittiin remmeillä kiinni ja väkeä hyöri ympärillä paljon. Olisin toivonut jotain edes näkösuojaksi odottelun ajaksi, tuntui todella kurjalta, jotenkin alakynnessä olevalta ja alistetulta, jos niin nyt voi sanoa. Leikkauspeitteet, jotain teippausta tms. laitettiin vasta kun lääkäri jo tuli. Siihen asti siis makasin siinä koko alavartalo alasti ja auki sen ryhmän edessä.
3 hoitajista oli miehiä ja anestesialääkärikin oli mies. Lisäksi oli ainakin 3 naista, oletettavasti kaikki hoitajia. Jotkut olivat ehkä opiskelijoita, koska ainakin kanyylia räpelsi ikuisuden harjoittelija, lopulta lääkäri sen laittoi. Väki hengaili siellä jalkopään alueella odottelemassa kun lääkäriä venattiin paikalle. Minä noloissani ja itkuisena keskenmenosta olisin toivonut, että olisivat voineet tappaa aikaa vähän hienotunteisemmin vaikka vieressä tai pään puolella. Ei ole kiva maata verinen pillu paljaana tuollaisen ryhmän keskellä kun seisovat puolikaaressa nokat kohti potilaan haaroväliä juoruamassa :( Ymmärrän kyllä ettei hoitajia varmasti oikeastaan se mun värkkini tippaakaan kiinnosta, mutta silti siitä tulee aika nöyryyttävä tunne potilaalle.
Ehkä olin vain hormonihuuruissa ja surkeana keskenmenosta, en tiedä. Vai oelnko ainoa, joka koki tuon kurjana tilanteena, siis normi gynekäyntiä reippaasti tukalampana? Voi kun en enää joutuisi vastaavaa kokemaan uudelleen ;..(
Kommentit (55)
Henkilökunta ei ole missään tapauksessa toiminut asianmukaisesti. Nyt palautetta sairaalaan niin osaavat tarkastaa koko hoitoprosessin kulun.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 17:01"]
On olemassa tietty naistyyppi, joka osaa kiihdyttää itsensä paniikkia muistuttavaan tilaan, jos kaikki ei mene aivan prikulleen niin kuin olettivat. Jotenkin tuli mieleeni, että ap kuuluu siihen porukkaan.
Kuule ap, se sinun alapääsi ei varmasti herättänyt siinä hoitohenkilökunnassa minkäänlaisia intohimoja. He ovat nähneet aika monenlaisia jalkoväliä, niin karvaisia kuin karvattomiakin, ja tehneet lukuisia kaavintoja. Etkä varmasti ole ainut, jolla lääkkeellä ei saatu kohtua tyhjenemään. Et siis ole millään tavalla erikoistapaus,vaan ihan tavallinen nainen muiden joukossa. Lopeta asian jauhaminen ja jatka elämääsi.
[/quote]
On olemassa tietty ihmistyyppi, jolle empatiakyvyttömyys tuntuu olevan meriitti.
Ota yhteys potilasasiamieheen. T:Sh
Hei,
olen sairaanhoitaja ja olen pahoillani kokemuksestasi. Tietenkin sinulle olisi pitänyt laittaa peitto päälle. Yleensä myös kaikki esittäytyvät potilaalle, jos vähänkään kauemmin hoidossa mukana. Tarkoitus ei ole varmasti ollut olla sinulle ilkeä, työn touhussa tai kiireessä ei vain ehdi ajatella kaikkea vaikka tietenkin pitäisi! Toivon että et kuitenkaan ajattele, että sinulle oltiin tahallisesti ilkeitä. Tsemppiä ja onnea uuteen raskauteen!
Palautetta menemään ehdottomasti! Noiden nöyryyttävien tilanteiden kanssa on se ongelma, että kovin helposti se nöyryytetty kokee olevansa niin häpäisty, että hän tavallaan häpeää sitä tilannetta vaikkei olisi itse ollut mitenkään siihen syyllinen. Lisäksi jos antaa palautetta ja sitä jotenkin vähätellään (esim. annetaan ymmärtää että no mitäs oot noin hermoheikko), niin se voi vaan syventää sitä omaa ahdinkoa. Kuitenkin sanoisin, että nuo keskiaikaiset ja epäammattimaiset käytännöt eivät muutu, jos niistä ei valiteta. Siispä jokainen, joka joutuu jotakin tuollaista kokemaan, laittakaa palautetta vaan menemään tai vaikka ihan siihen potilasasiamieheen yhteys niin saadaan tuollainen epäempaattinen touhu kuriin.
missä noin tehdään? Minä sain rauhoittavaa, koska olin niin itkuinen ja humausnukutuksessa kaavittiin.
Etkö olisi voinut pyytää alapäähän suojaa koska ei tehty siinä vaiheessa mitään vaan odoteltiin. Toki henkilökunnan olisi pitänyt hoksata laittaa suojaa. Ikävä tilanne sulla ollut muutenkin.
Ammattitaitoahan on se että ei osoiteta mieltä, ei paheksuta/moralisoida jos tehdään abortti. Se on laillista . Ap:n tapauksessahan oli keskenmeno koska sikiö kuollut. Tietysti se on katkeraa sille joka ei saa vauvaa ja jotkut tekee abortteja.
Mulla ekalla kerralla venäläinen todella töykeä mieslääkäri. (tuo lääkäri kuoli muutama vuosi sitten tapaturmaisesti). Tokalla kerralla lääkärinä oli ystävällinen nainen, joka tuli halaamaan mua vielä vuodeosastolle. Sanoi olleensa itsekin kaavinnassa joskus.
Kumminkin: eka kaavinta onnistui ja sain seuraavalla kerralla terveen lapsen. Toka kaavinta epäonnistui jotenkin. (tuli kamalat kivut moneksi kuukaudeksi, vaikkei se tulehdus ollut. Joku gyne epäili, että kaavinnassa oli mennyt verta jonnekin väärään paikkaan. Sen jälkeen ei tullut enää toista lasta, vaan 3xkm.
Asennoidu niin, että tulokset ratkaisevat, eivät menetelmät.
Mulle kävi naistenklinikalla sellainen tapaus kun olin lähdössä kotiin vauvani kanssa ja hoitaja antoi äidinmaitoa mukaan ja sanoi että tämä on kallista. En pyytänyt ja ei ollut voimaa sanoa mitään kommenttia siihen. En tykännyt.
Ei ole normikäytäntö. Olen ollut Kättärin leikkurissa ja siellä ekaksi nukutetaan ja sitten jalat telineille.
Tee valitus!
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 17:43"]Anna palautetta sairaalalle, vaikka nimettömänä jos et muuten uskalla.
Itselläni sama kokemus. Kaavinta on rutiinitoimenpide ja ihmisiä kohdellaan kuin karjaa. Pahinta oli että keskenmenon kokeneet ja keskeytykseen tulijat odottivat samassa salissa, se siitä vertaistuesta. Onneksi toimenpiteen jälkeen poikkesi vanhempi hoitaja jolla riitti empatiaa, peitteli ja taputti jalkaan.
Tästä on joku tehnyt gradunkin muuten, löytyisiköhän googlella. Jotain keskenmenon kokemisesta, oli haastateltu naisia.
Olen itse hoitoalalla eli olihan se ihan valaiseva kokemus
[/quote]
Luuletko, että abortin tehneissä, "EI VOI OLLA HEITÄ / KETÄÄN", joka olisi kokenut keskenmenon ja osaisi antaa vertaistukeaan?
Taidat ollaitse sitä ihmistyyppiä, joka kokee ylemmyyttä muita toisia kohtaan,. Niin että abortin tekijäthän ovatkin sinusta huononpia ihmisiä, kuin sinä itse siis siitä syystä että mitä ovatkaan tehneet.
Tai ehkäpä se juttu onkin niin päin että se syy onkin siinä etteivät muut tahtoneet sinua heidän vertaistuki-rinkiinsä.
Abortti on myös aina TODEÖLKA RASKAS KOETTELEMYUS NIIN HENKISESTI KUIN FYYSISESTIKKIN.
ITSEASOASSA, JOPA PAHENPIKIN KUIN KESKENMENO..
Pahoittelut alapeukusta (vahinko!) Itse onnistuin myös kolme lasta saamaan, kuusi raskautta keskeytyi. Ihan ok kokemus tuo ainut kaavinta, joka ekassa keskenmenossa tehtiin noin rv 12. Muistan vaan, että mahdollisimman pian toivoin pääseväni uneen, kun leikkaussaliin mentiin.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:45"]
Eka kerta 90-luvun alussa pelotti, muistaakseni. Viides kerta parin vuoden takaa ei tuntunut enää missään. Joka kerralla ollut mukana opiskelijoita, kysyttiin kyllä aina mielipidettäni. Mielialaan, tuntemuksiin vaikutti kovasti se, että nuorena pelkäsin etten koskaan saa lasta, aina keskeytyy. Kolme sain, viisi meni kesken. Kerran muistan humautushöyryistäni heräillessä kysyneen, minne se keskeytynyt joutuu. Käskettiin nukkua.
[/quote]
Kilometrikaavinta? Kannattaisko käyttää oikeita sanoja, jos nuo lyhenteet ei ole hanskassa. Tai voihan ne olla hanskassa, mutta se hanska on kertakäyttöhanska.
Mulla kans tehtiin kaavinta joskus rv12 paikkeilla, ei tosin edes yritetty ensin lääkkeillä. Ehdin nähdä sydämen jo lyövän ultrassa rv7, mutta kuoli syystä tai toisesta joskus rv9 paikkeilla...
Noh, kaavintaan sitten menin, mutta itse toimenpiteestä tai sen valmisteluistakaan mä en muista juuri yhtään mitään. Mut pumpattiin niin täyteen rauhoittavia ja lisää pistettiin kanyylin kautta menemään vielä salissa, kun nukutuslääkäri alkoi narista, ettei hän voi nukuttaa, jos itken ihan hysteerisesti. Joten ei muuta ku lisää troppia. Mut oli ihan hyvä, olin puolitajuton jo ennen koko nukutusta.
Mulla pistivät ihanan lämpimän peiton päälle, jaloillekin. Nukahdin heti kun lääkkeen laittoivat, nukkumatti kertoi siinä vitsin ja naureskeltiin yhdessä. Ei ollut kamala kokemus, tunsin itseni ihmiseksi ja sain upeaa kohtelua.
Voi kuinka kiva kuulla, että on myös toisenlaista kokemusta. kai tämä oli sitten vaan joku paskan tuurin moninkertaistuma, että siellä oli tuollainen meininki ja ilmeiseti joku opetusryhmäkin pällistelemässä. Sitä suuremmalla syyllä kaipaisi noinkin intiimissä ja henkilökohtaisessa asiassa sitä yksityisyyttä. Varsinkin kun yksi peitto olisi poistanut kasapäin sitä noloa oloa.
Kyllä mun kokemus oli kans ihan ok. Peittoa laittoivat ja olivat ihan huomaavaisia. jonkun aikaa joutui lääkäriä odottamaan, mutta olin päättänyt selvitä itkemättä. Onhan se kamala ajatella, että mun "vauva" revitään väkisin ulos ja heitetään roskiin. Minullakin keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeet eivät toimineet, vaikka juoksin ylös alas sairaalan portaita, jotta olisi tullut itsestään ulos. Joskus miettii, kun kadulla joku tyyppi kävelee vastaan, että olikohan tuo mukana, mutta onnekseni en ketään muista.
Kamalaa :( Olisin minäkin kokenut nöyryytyksenä!! Kyllä nyt hyviin tapoihin kuuluisi joku peite laittaa potilaalle suojaksi jos odotusaika venyy. Ymmärrän ap pahan mielesi. Toivotaan ettet joudu enää vastavaan tilanteeseen tai ylipäänsä keskenmenoa kokemaan!
37 ei ymmärrä alkeitakaan keskenmenojen hoidosta. Jos kohtu ei tyhjene, kaavintaan on pakko mennä eikä voi odottaa 6 kk. Jos kohtu ei tyhjene, tila on hengenvaarallinen jos siinä alkaa odottelemaan. Lopulta kuolema korjaa verenmyrkytyksen muodossa. Ei kaavintaan menijät ole mitään kiirehtijöitä vaan he menevät, koska on pakko.