Nyt teki mies viimeisen tempun
Olin ystäväni luona yökylässä ja tarkoitus oli että mies hakee minut päivällä. Kaverille tuli kuitenkin hälykeikka kuuden pintaan aamusta, joten päätin lähteä kotiin kun olin itsekin jo virkeänä.
Hipsin ovesta sisään ja kurkkasin makkariin. Järkytys oli lievästi sanottuna suuri kun joku nukkui miehen vieressä. Lyyhistyin lattialle ja mietin mitä helvettiä teen.. Ei kun takas makkariin, valot päälle ja kovaan ääneen toivotin hyvää huomenta. Samassa huomasin että tää nainen olikin yhteinen tuttumme.
No, revin ämmän sängystä ja käskytin ulos. Miehelle sanoin että sulla on nyt röökin verran aikaa häipyä täältä. Kävin tupakilla ja mies istui sohvalla, aneli anteeksipyyntöä. Kyllä se sitten lähti kun tarpeeksi huusin.
Hassua miten sitä kuvitteleekin löytäneensä ihanan miehen, ei pienintäkään aavistusta tällaisesta. En voi luottaa enää kehenkää.
Pää heittää kuperkeikkaa ja hädin tuskin nään kyynelten läpi näyttöä..
Kommentit (53)
Onko tuolla horolla miestä? Hänen on myös saatava tietää, millaisen luntun kans on.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 13:34"]
Pettämiskäsitteen kanssa te naiset olette mielestäni tosi kummajaisia. Mies voi rakastaa useita naisia yhtäaikaa, ihan helposti.
[/quote]
Mutta nainen ei voi rakastaa sellaista miestä, joka niin tekee.
Hei älkää yleistäkö. Minä ainakin flirttailen ja rakastan seksiä, en ole siitä pihi. Monet pitävät minua salaperäisenäkin, koska en levittele asioitani.
Mutta jos olen oikeassa suhteessa, en todellakaan petä. Ai niin, mä oonkin nainen :)
Kamalaa. Voimia. Onneksi sulla on se kaveri.
En ole provo, valitettavasti. Tää on totisinta totta, vaikka toivonkin koko ajan herääväni painajaisesta... Vähän pöhöttynyt olo kun oon itkenyt niin paljon enkä oikein saa untakaan.
Uskomatonta, nainen laittoi FACEBOOKISSA pahoitteluviestin. Kirjoitin rumasti mutta jätin lähettämättä. Parempi niin, paras kosto lienee välinpitämättömyyden leikki. En siis vastannut mitään ja poistinkin sitten listalta. Hän ei seurustele, joku taisi kysyä tästä.
Näin miehen aamulla kun hain tavaroita kämpiltä. Purin alahuulta ja taistelin kyyneliä vastaan. Mies jankkasi koko ajan josko juteltaisiin asiat selviksi... Sanoin harkitsevani asiaa. En tiiä haluanko, onko tässä edes mitään juteltavaa?
Kamalaa, olisi tehnyt mieli hypätä syliin ja olla niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Silmien punoituksesta päätellen hänkin oli itkenyt. Pysyin kuitenkin lyhytsanaisena ja etäisenä...
ap
Ei ole juteltavaa. Nyt pysy lujana, olet tyytyväinen myöhemmin sitten. Muista, että sua on petetty ja sulle on valehdeltu. Mihin se muuttuisi?
Välinpitämättömyys on paras rangaistus myös miehelle. Kohtele kuin olisi ilmaa. Ei sillä ole mitään sulle annettavaa, miksi siis suostuisit kuuntelemaan sen synnin purkua, omaa oloaan se vain yrittäisi helpottaa.
Voi v...u mikä miehiä nykyään riivaa? Tuntuu tuo pettäminen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus:(
Älä nöyryytä itseäsi vaan häivy sieltä.
Miksi sinä haet asuntoa? Mieshän tässä mokasi ja ehkä hän voi muuttaa uuden ihastuksensa luokse. Pistä ukko mäkeen. Niin minä tekisin omalle kumppanille, jos yllättäisin hänet vastaavasta tilanteesta.
t. Mie
Minä yleensä kannustan ihmisiä puhumaan ja kuuntelemaan ne toisenkin osapuolen syyt, mutta tässä tapauksessa en. Olette asuneet vain vuoden yhdessä, joten tuskin on ruvennut seksin vähyys haittamaan, kun ei lapsiakaan ole. Kaikki masennukset ja pelot yms. ovat vain tekosyitä. Kyllä suhteessa pitää kyetä puhumaan vaikeistakin asioista eikä pettäminen ole siihen ratkaisu.
Kun nyt vielä on kyse miehestä, joka tiesi, että sinua on petetty aiemmin, on tuollainen vain todella törkeää.
Älä siis turhaan kiduta itseäsi ja pitkitä eroanne uskomalla valheita ja tekosyitä. Se ei kannata. Jos kuitenkin epäilyttää, että miehellä voisi olla taustalla hyviä syitä, niin pyydä häntä laittamaan sähköpostia, älä rupea keskusteluun, koska se vain satuttaa lisää. Ensin uskot, ja sitten tajuat, ettei ole mitään uskomista. Kärsit vain lisää pelimiehen saduista.
Sähkpostia voit lukea moneen kertaan, miettiä ja pohtia, keskustella ystävän kanssa ja vasta sitten ehkä vastata, jos vastaat. Näin saat etäisyyttä etkä reagoi välittömästi tunnekuohun vallassa. Jos jostain syystä haluat antaa miehelle uuden mahdollisuuden, niin tajuathan, ettette tästä tule selviämään vain lupauksilla ja että kaikella todennäköisyydellä suhteenne tulee joka tapauksessa loppumaan, petti mies uudestaan tai ei. Tarvitaan ulkopuolista apua, mieletön määrä yrittämistä ja maailman parhaat syyt, jotta teistä enää ikinä tulee mitään. Onko se senkään jälkeen sen arvoista? En usko.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 17:48"]
En ole provo, valitettavasti. Tää on totisinta totta, vaikka toivonkin koko ajan herääväni painajaisesta... Vähän pöhöttynyt olo kun oon itkenyt niin paljon enkä oikein saa untakaan.
Uskomatonta, nainen laittoi FACEBOOKISSA pahoitteluviestin. Kirjoitin rumasti mutta jätin lähettämättä. Parempi niin, paras kosto lienee välinpitämättömyyden leikki. En siis vastannut mitään ja poistinkin sitten listalta. Hän ei seurustele, joku taisi kysyä tästä.
Näin miehen aamulla kun hain tavaroita kämpiltä. Purin alahuulta ja taistelin kyyneliä vastaan. Mies jankkasi koko ajan josko juteltaisiin asiat selviksi... Sanoin harkitsevani asiaa. En tiiä haluanko, onko tässä edes mitään juteltavaa?
Kamalaa, olisi tehnyt mieli hypätä syliin ja olla niin kuin mitään ei olis tapahtunutkaan. Silmien punoituksesta päätellen hänkin oli itkenyt. Pysyin kuitenkin lyhytsanaisena ja etäisenä...
ap
[/quote]Siis harkitset anteeksi antamista. Hei, vähän nyt selkärankaa. Mitä sulle tehdään seuraavaksi, jos annat tämän anteeksi?
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 12:58"]
Annoin miehelleni anteeksi, kohta ollaan sovintoseksiä :)
ap
[/quote]Sä ole niin nolo. No jos tuo on se mitä haluat, niin lisää on taatusti tulossa. Onnea vaan loppuelämään. Oliko isäsuhteesi hankala?
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 17:48"]Silmien punoituksesta päätellen hänkin oli itkeny
[/quote]Krapulasta se vaan johtui... En edes sääli sinua. Olet kohtalosi ansainnut.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 18:12"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 17:48"]Silmien punoituksesta päätellen hänkin oli itkeny
[/quote]Krapulasta se vaan johtui... En edes sääli sinua. Olet kohtalosi ansainnut.
[/quote]
Oli vaan paneskellut aivonsa pihalle ja verenpurkaumat silmissä kertovat rajuista orkuista. Jos alkaa mieli muuttua ja vastarinta rapista, niin mieti niitä kahta elukkaa teidän sängyssä. Ja pitempiaikainen juttu taatusti kyseessä, kun heti nakki napsahti, kun olit poissa.
Ap. mä olen joskus ollut vastaavassa tilanteessa, mutta annoin miehelleni anteeksi jonkun ajan päästä, koska hän tajusi, mitä oli oikeesti mennyt tekemään ja kuinka se satutti ja kuinka menettäisi minut tuollaisen takia.
Siitä on aikaa 20 vuotta ja yhä olen saman miehen kanssa. Ei ole koskaan sen jälkeen pettänyt, joten niinkin voi käydä, että siitä oppii jotakin!
Mutta teidän tilanteeseen en osaa muuta sanoa, kuin että esitä kylmää jonkun aikaa ja kunnes olet valmis, niin keskustelkaa ihan naamatusten asiat halki. Mä pistin siihen kaveriini välit totaalisesti silloin poikki, sä teet varmaan samoin.
Mutta jos rakastatte toisianne oikeesti ja tuo oli vaan joku kännihairahdus, niin ehkäpä teillä on vielä toivoa. Mutta luottamus kyllä menee vähäksi aikaa ja se pitää rakentaa uudellleen.
Eri asia, jos et enää pysty tietenkin.
Ei, en missään tapauksessa harkitse anteeksiantoa tai ainakaan paluuta entiseen. Kerroin vain tuntemuksistani nyt kun suurin viha on laantunut. Rakkaus ei kuihdu hetkessä vaikka mitä sattuisi. En usko, että voin saada luottamusta takaisin.
Joku kyseli miksi en itse jää kotiin. En halua, ahdistaa olla siellä kun koko kämppä muistuttaa sattuneesta. Kappas, tuossa on se olohuoneen nurkka missä kykin itkua tihrustaen, kun miehen vieressä makasi alaston nainen! Ja hei, tuossahan se meidän sänkykin nököttää, sänky jossa mies hässi toista. Mukavia muistoja. Ei kiitos. Uusi asunto merkitsee siis uutta, puhdasta alkua.
Ja sinä, jonka mukaan ansaitsen kohtaloni. Kiitos, mutta mielestäni kukaan ei ansaitse tällaista. Ulkopuolisena on helppo osoitella sormella kun ei ole kokenut samaa.
Suurin osa viesteistä on ollut rohkaisevia. Lämmin kiitos, saan niistä enemmän voimaa kuin uskottekaan. :)
ap
Saan nyt toistaiseksi asua ystäväni luona. Hänellä on tuttu, joka työskentelee asuntosäätiöllä, joten toivottavasti pääsen sitä kautta pian uuteen asuntoon. Ollaan hoidettu asioita ja juteltu muutenkin perinpohjin tapahtuneesta. Ystävät ovat kultaakin arvokkaampia, en todellakaan selviäisi tästä yksin!
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:46"]No, otin miehen nyt kuitenkin takaisin, rakkauteen kuuluu myös vastoinkäymiset.
ap
[/quote]
Tämä ei ole ap. Sulle voisin sanoa, että mies on alusta alkaen tiennyt kantani pettämiseen. Jos mua petetään, lähden. Ihminen, joka oikeasti rakastaa ja arvostaa, ei toimi noin. Oon mieluummin yksin jos mies näkee asian eri tavalla.
Mulla on tunne, että tää ei ollut mikään yhden illan hairahdus, vaan tietoinen suhde. Kuvottaa se nainenkin, miten monesti ollaankaan kahviteltu ja muija on ihan pokkana esittänyt kaveria... Tekisi mieli mennä vetelee ympäri korvia, mut väkivallalla ei saavuta mitään.
Oon selvinnyt aiemminkin pettämisestä, joten selviän nytkin. Annoin edellisessä suhteessa anteeksi, mutta mua vietiin senkin jälkeen kuin pässiä narussa. Sitä haluais vain uskoa ihmisestä hyvää ja toivoa, että toinen vielä muuttuu. Tällä kertaa oon vahvempi ja fiksumpi, vaikka pahaa tekee. Oon arvokas ja ansaitsen ihmisen johon voin luottaa. Nyt vain mietin, onko kukaan oikeasti sen luottamuksen arvonen...
Miten nää kusipäät osuu juuri mun kohdalle? Alkaa tuntua, että vika onkin minussa.
Joku kysyi kauanko seurusteltiin, 3 vuotta josta vajaa vuosi asuttiin yhdessä.
Pahoittelen paikoin sekavaa tekstiä, mulla on oletettavastikin pää ihan sekaisin...
ap
Hei ap mikä olo nyt kun ehkäpä suurin shokki ohi? Hirvee tilanne sulla, ja idiootti mies kun teki noin.