Lue keskustelun säännöt.
Uusi suhde eron jälkeen, pelkään satuttavani exää :(
23.01.2014 |
Erosimme avomieheni kanssa viime keväänä. Olemme 25- ja 26-vuotiaita ja olleet yhdessä koko aikuisikämme, eli todella tiukasti olemme kasvaneet yhteen. Ero tuli pitkän, tuskallisen pohdinnan jälkeen ajankohtaiseksi, sillä olemme kasvaneet täysin erillemme, eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Kaikki puhuttava on loppunut.
Erosimme hyvissä väleissä, ja alkushokin jälkeen olen nauttinut yksinolosta ensimmäistä kertaa elämässäni. Miehen on ollut huomattavasti vaikeampi sopeutua, hän on ehdottanut yhteenpaluuta useamman kerran. Minulla ei ole eron jälkeen ollut muita miesjuttuja, joten olemme exän kanssa jatkaneet mm. seksin harrastamista (hyvin harvoin, mutta kuitenkin) ja joskus tosi harvoin hän nukkuukin luonani. Tiesin alusta saakka sen olevan huono asia, mutta täydellinen erillään oleminen tuntui liian vaikealta.
Nyt olen ihastunut toiseen mieheen. Olen suudellut häntä, mutta pidemmälle en ole uskaltanut mennä, sillä se lopettaisi lopullisesti suhteen exääni. Haluan siirtyä eteenpäin, mutta pelkään sen oven sulkemista lopullisesti. Tähän saakka olen voinut ajatella, että voimme vielä palata yhteen, jos siltä tuntuu.
Ehkä eniten pelkään exän reaktiota. Hän on minusta aika riippuvainen, ja hänen olisi jo ujoutensa ja työriippuvuutensa takia vaikea löytää uutta naista. En kestä ajatusta hänestä yksin, niin ettei hän voisi enää tulla luokseni huonoina päivinä. Sen ajatteleminen tuntuu kuvottavana humahduksena vatsanpohjalla, ja masentaa todella paljon. Välitän hänestä niin paljon edelleen.
Tulin siis tänne purkamaan pahaa oloani ja tätä pattitilannetta. Mitä mieltä te olette tästä?
Kommentit (32)
Kannattais katkasta se napanuora, se tekisi hyvää eksällesikin. Ei se oikeasti sua enää halua edes, tottumuksesta roikkuu eikä osaa mennä eteenpäin. Tarvitsisi potkun perseelleen jo tuossa vaiheessa, siis kannustavan sellaisen, ja mikäpä olisi parempi keino kuin se että sinä jatkat eteenpäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:06"]
Kerrottakoon myös sinulle, joka pelkäsit ettei exäni pysty ollenkaan katselemaan muita: hänellä itse asiassa on ollut yksi yhden illan juttu eromme jälkeen. Minulla taas ei ole ollut ketään. Joten kyllä hän osaa muitakin katsella... Sen jälkeen tosin totesi taas, että toivoo enemmän että meillä alkaisi taas synkata.
Ap
[/quote]
En tiedä kelle tämä oli osoitettu, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä, vaikka miehellä olisi joku yhdenillanjuttu ollut, jos itse kerran sen jälkeen on vielä puhunut toiveestaan jatkaa yhdessä. Itse siis pidättelet häntä tunnetasolla ns. löysässä hirressä. Älä ole itsekäs pelkuri, vaan laita suhde selvästi poikki. Parasta olisi laittaa peli poikki kokonaan hetkeksi. Ei siis ollenkaan tapaamisia, eikä mitään löpinöitä ystävyydestä, kun siihen ette ainakaan vielä selvästi ole valmiita. Ei se mies oikeasti muuten pääse vapaaksi ja löydä uutta rakkautta. Et suojele miestä pitkittämällä eroa, vaan aiheutat vain kärsimystä.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:56"]
En ihan ymmärrä missä kohtaa minä olen tässä itsekäs, kun valitsisin mieluummin itselleni kaiken kärsimyksen ettei exän tarvitsisi sitä tuntea. Ex on eron jälkeen pysynyt elämäni tärkeimpänä ihmisenä, joten kyllä minä ihan aidosti huolehdin hänen tunteistaan.
[/quote]
Välttelet sitä että sun tarvitsisi olla "pahis" joka laittaa lopullisen niitin arkkuun. Ajattelet varmaan että exää satuttaa vähemmän kun et laita välejä poikki, mutta se ero on kuin laastarin nopealla repäisyllä ja hitaalla nitkutuksella. Ero sattuu joka tapauksessa ja exääsi enemmän kuin sinuun, koska sulla on jo uusi kuvio katsottuna. Tätä kipua et voi poistaa. Voit lykätä sitä, mutta kun exäsi tajuaa että olet pitänyt häntä varalla samalla kun odotat että sinä olet valmis uuteen suhteeseen johon voit vain hypätä, hän katkeroituu enemmän, kuin jos olisit reilusti pistänyt välit poikki.
Toipukaa kumpikin erosta tahollanne. Jos sen jälkeen tuntuu että haluatte olla ystäviä, niin sitten voitte lähentyä uudestaan, mutta jos haluat pitää exää emotionaalisesti varalla samalla kun rakennat uutta elämää, teihin molempiin sattuu. Ja joo, olet itsekäs. Et halua menettää exää, mutta haluat uuden suhteen. Satutat exääsi tällä menolla enemmän, mutta koska haluat välttää sitä että sulle tulee paha mieli kun tuotat exällesi pettymyksen, et ole valmis kantamaan vastuutasi.
Been there, done that. Ei mennyt hyvin. Exälläkin alkoi (tietääkseni) mennä paremmin kun ilmoitin, ettei voi enää roikkua minussa. Olihan se rankkaa joo ja sattui muhun, mutta enemmän sattui siihen. Vuoden roikkui mussa vaikka mulla oli uusi mies, yritin ylläpitää ystävyyttä (siis täysin ilman seksiä tms) ja kävi ilmi että hän halusi enemmän. Valitti mulle kun (muut) naiset ovat niin paskoja, ja olinhan vähän paska minäkin, mutta kuitenkin olisi halunnut mut takas. Suojelin itseäni omalta pahalta mieleltä ajattelemalla että minä autan exää ja kyllä se siitä. Vitut. Muutamaa kuukautta sen jälkeen kun katkaisin välit sillä oli uusi nainen, mihin se ei yli vuoteen pystynyt kun oltiin yhteyksissä. Toivottavasti on onnellinen, ihan vilpittömästi toivon niin. Uskon, että oli hyvä päätös katkaista välit, repii laastarin irti ja sitten sattuu hetken ja sit voi rakentaa uutta.
Muutaman vuoden päästä voidaan ehkä miettiä, onko halua tai tarvetta ystävyydelle.
[/quote]
Hyviä pointteja, ja kiitos omasta tarinastasi. Sanon kuitenkin sen verran, että en ole hyppäämässä uuteen suhteeseen! Vaikka kertoisin exälle tänään että olen ihastunut toiseen mieheen, niin siinä pisteessä en ole että alkaisin seurustelemaan. Minunkin täytyy saada käsitellä lopullinen ero exästä, ja uusi suhde sen päälle olisi vain laastarisuhde. Mutta olen siis ihastunut kyllä toiseen mieheen, ja haluaisin pystyä rennosti ehkä tapailemaan häntä, käymään elokuvissa ja kahvilla ja sellaista normaalia. Seurustelusuhteeseen ei todellakaan ole vielä valmis.
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:06"]Ensimmäinen sana: läheisriippuvuus. Toinen sana: marttyyrius. Kolmanneksi, neuvoja: kasva aikuiseksi ja opettele olemaan terveellä tavalla itsekäs. Ja päästä se ex-mieskin irti tuosta sairaasta riippuvuudestasi häneen. Jatka elämää ja anna toisenkin jatkaa.[/quote]
No voi kiitos tästä, olen siis sairaalloisen riippuvainen exästä ja hänet pitäisi nyt minun riippuvuudeltani pelastaa. Kertauksen vuoksi: me olemme olleet yhdessä koko aikuisikämme. Olemme kokeneet yhdessä aivan kaiken: koulut, valmistumiset, armeijan, minun vaihto-oppilasaikani, useita rankkoja elämänkokemuksia... Joten kyllä, "yllättäen" olemme molemmat olleet eron jälkeen vähän hukassa. Mutta onko se sairasta riippuvuutta että olemme yhdessä toivoneet, että voi kun voisimme palata joskus yhteen? Minä en myöskään yksin roiku mies-parassa, vaan ihan yhteistuumin olemme tavanneet ja pitäneet yhteyttä. Nyt sen pitää tulla päätökseen, ja joudumme ensimmäistä kertaa ihan oikeasti elämään ilman toisiamme. Ja minä en saisi pelätä tuota tilannetta?
Ap
[/quote]
sinähän olet sairaalloisen riippuvainen päästä hänet irti sinusta hänen on varmasti parempi ilman huonoa suhdettanne jos sinun kerta on. miten voit kuvitella olevasi niin täydellisen ihana ettei häön parempaa tule löytämään.
Ulkoistat oman riippuvuutesi häneen. Hänellä snetään ON jo ollut etenemistä yhden yön jutun kanssa ja sinä juoksit heti paikalle huutamaan että älä unohda minua !
Miksi kertoisit exälle että olet ihastunut toiseen mieheen.
Et ole tilivelvollinen elämästäsi exälle.
Asialliset välit, ei mitään "paras ystävä" virityksiä exän kanssa ja elät omaa elämääsi omaan tahtiisi.
Päästä irti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että ap'n olisi parasta olla hetki ihan yksin, olematta kummankaan miehen kanssa tekemisissä. Nyt taidat pitää molempia kavereita löysässä hirressä tietämättä itsekään mitä haluat.
Eli piuhat poikki kumpaankin mieheen, keskityt rakentamaan omaa elämääsi ja olemaan tyytyväinen siihen ilman miehiä. Ja ehkä vasta sitten sinusta on mihinkään suhteeseen.
Syyllisyyden tunne on jännä juttu.
Seurustelin 17v.-22v. viisi vuotta vanhemman "miehen" kanssa.
Sitten vaihdoin lennossa miestä ja toki tunsin siitä syyllisyyttä.
Olin exän kanssa kuitenkin väleissä ja hän kävikin meillä joskus kylässä.
Ja aina tämä exä kertoi yksityiskohtaisesti tyttö/naisjutuistaan ja minä tunsin valtavaa myötähäpeää.
Mutta en sanonut mitään vaan kuuntelin kiltisti nämä vuodatukset kun pelkäsin että exä luulee että olen mustis jos sanon suoraa ettei kiinnosta ja törkeää aikuiselta mieheltä repostella seksielämäänsä tuolla tavoin.
Ja ajattelin että häntä helpottaa kun saa kehuskella ja päteä ettei meidän ero satuta niin lujaa.
Näin jälkeen päin ymmärrän että olisi heti pitänyt laittaa stoppi ja sanoa suoraan että en ole mustis eikä minua hetkauta hänen naisjuttunsa mutta en halua kuunnella tuollaisia juttuja.
Ymmärsin kyllä ettei ole minun häpeäni vaikka exä oli tuollainen nolo mutta silti häpesin hänen puolestaan ja mietin että nyxä pitää minuakin idioottina kun olen kyseisen tapauksen kanssa seurustellut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakko sanoa tähän, että samaistun. siksi tahdon tämän kirjoittaa. kyseessä ei poikaystäväni vaan lapsuuden kaverini, meillä oli kummallakin ongelmia elämässä ja olimme toisistamme riippuvaisia monessa suhteessa vielä nuorina aikuisinakin. olin hänestä huolissani koska hän oli alkanut uida niin syvissä vesissä ja hänelle minä olin ainoa jolle puhua ja jonka kanssa olla ylipäätään. mutta se kuormitti minua ja olin todella hämmentynyt, aloittamassa omaa elämääni ja uusia opintoja erilläni hänestä mutta en voinut päästää irti vaan olin valmis jättämään omat suunnitelmani hänen takiaan. pelkäsin, murehdin, välitin ja vihasinkin koska vuodet olivat käyneet niin ahdistaviksi eikä hän antanut minulle tilaa, vaan oli sitten niin yksinäinen ja ikävöi minua. samaan aikaan hän kuitenkin käytti minua hyväkseen, valehteli ja vittuili minulle. en nähnyt sitä koska olin niin huolissani.
kun lopulta lähdin ystävyyssuhteesta, huomasin kuka oikeasti olen. ihan oikeasti. tutustuin ihmisiin ja sain vapaasti tehdä valintani miettimättä vanhaa riippuvaista ystävääni. sain uusia terveitä ihmissuhteita tilalle. se ymmärrys tuli niin valtavana ryöppynä hitto että miten sairas tuo ystävyys oli ollut. vuosia myöhemmin olen onnellinen että lähdin. tapaamme nykyään silloin tällöin. hän ei ole muuttunut, vaan ripustautunut johonkin toiseen. mutta hänelläkin menee paremmin.
älä jää tuohon tilanteeseen. ehkä sinäkin huomaat joku päivä kuinka voit viimein hengittää vapaasti, et olisi osannut kuvitellakaan, ja kuinka epätervettä ripustautuminen on.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 11:48"]
Minusta tuntuu että ap'n olisi parasta olla hetki ihan yksin, olematta kummankaan miehen kanssa tekemisissä. Nyt taidat pitää molempia kavereita löysässä hirressä tietämättä itsekään mitä haluat.
Eli piuhat poikki kumpaankin mieheen, keskityt rakentamaan omaa elämääsi ja olemaan tyytyväinen siihen ilman miehiä. Ja ehkä vasta sitten sinusta on mihinkään suhteeseen.
[/quote]
Minulla on tosiaan paljon oppimista yksinolosta, enhän ole koskaan ollut yksin. Tähän mennessä olen kuitenkin nauttinut omasta rauhasta. Minun ja exän suhteen loppupuoli oli jo niin kireä ja tilanne tulehtunut, että en kyllästy tähän rauhaan ihan vähään aikaan.
Kyllähän me tavallaan molemmat pidämme toisiamme löysässä hirressä. Mies kaipaa minua kovasti, mutta toisaalta uskon että jos hän löytäisi jonkun uuden, niin kyllä se sitten menisi minun ohitseni. Olisi kyllä tässä vaiheessa helpotus, jos hän löytäisi jonkun mukavan naisen eikä joutuisi olemaan kokonaan yksin.
Tuon uuden miehen suhteen en nyt vielä sano mitään, sillä en tosiaan ole valmis uuteen vakavaan suhteeseen, enkä tiedä kehittyisikö tilanne edes siihen. Olen nyt ihastunut ja uskon tuon miehen vastaavan tähän tunteeseen, mutta ei se vielä tulevaisuudesta mitään kerro. Tilanne ei luonnollisestikaan voi tästä edetäkään ennen kuin olen selvittänyt asiat exän kanssa. Ja sen jälkeenkään en todellakaan aio pitää kiirettä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän oli ihan just minun viestiketju. Olen roikkunut kaksikymmentä vuotta tuollaisessa suhteessa ja tuhonnut yhden avioliiton (jossa yksi teini-ikäinen lapsikin) sen takia. Älä sinä tee samaa. Ole aikuinen ja ota vastuu omista tekemisistä, vaikka se satuttaa poikaystävääsi nyt. Tämä ei ole sen arvoista. Lahjota vaikka kummilapsitoimintaan tai Ulkoiluta vanhuksia, mitä vaan muuta mutta älä tuolla tavalla todistele olevas hyvä ihminen, se on väärin.
Mulla oli samanlainen tilanne. Lopulta se että
Aloin uuteen suhteeseen oli ainoa toimiva "keino" lopulliseen irtaantumiseen. Itse toki olin prosessoinnissa huomattavasti edellä, koska olin ihastunut ja sillä tavalla irti jo, mutta juuri ne omat syyllisyyden tunteet ja muut laimenivat kun aloin nykyisen miehen kanssa julkisesti seurustella. Kyllä se eksään sattui, mutta sanoi puoli vuotta myöhemmin, että oli hyvä kun löysin jonkun ja hänkin "joutui pakosta" päästää irti. Samanlaisia syyllisyyden ja riippuvuuden tunteita oltiin tunnettu kumpikin.