Oletko koskaan ihastunut lääkäriisi, hoitajaasi, hammaslääkäriisi tms.?
Kertokaapa ihastuksistanne, joissa olet ollut potilaan roolissa. Miten ihastuminen on tapahtunut ja mitä siitä on seurannut vai onko mitään? Kuinka olette päässeet siitä yli vai oletteko päässeet?
Kommentit (65)
SheIsSoCute kirjoitti:
Olen MTSH ja potilaani on ihastunut minuun ja pakko myöntää, että hoitojakson jälkeen tekisi mieli ehdottaa tapaamista..
Älä tee sitä. Jos edes ajattelet sitä todellisena mahdollisuutena, et sovi alalle töihin. Et kykene asettumaan toisen asemaan.
Yhteen proviisorimieheen olen pikkasen ihastunut.<3
En, mutta luulen terapeuttini kehittäneen ja projisoineen minuun jonkinlaisen ihastumis/riippuvuussuhteen. Ihan s**t***n ahdistavaa. VAI oliio ehkä niin, että minä ihastuinkin häneen, ja projoisoin tunteeni häneen!?? Hmm. Ihmettelen, miksi ihmiset sekoaa terapiassa.
Olen ollut ihastunut. Seurasi unettomia öitä. Pääsin yli kun ihastuminen oli yksipuolista.
En. Kaikki ap:n luettelemat henkilöt ovat omalla kohdallani naisia.
t: Nainen itsekin
En varsinaisesti ihastunut, mutta...
Eli, minulla meni lihas pahasti jumiin ja lähdin päivystykseen. Mieheni oli vähän aiemmin jättänyt minut ja muuttanut pois.
Lääkäri oli nuori mies, alkoi tutkia kuinka pahasti jumi vaikuttaa esim. raajoihini ja tarttui käsiini (joku puristusvoimatesti tms). Teki mieli alkaa vollottamaan ihan kunnolla. Ensimmäistä kertaa vuosiin joku mies koski minua muuallekin kuin vain tisseihin, takapuoleen tai jalkoväliin. Se lääkärin kosketus tuntui niin hellältä ja huolehtivalta. Jotenkin onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni ja keskittymään siihen, mitä lääkäri käski minun tehdä.
Ex-mieheni kanssa alussa oli paljon hellyyttä ja kosketusta, joka ei ihan aina johtanut petipuuhiin, useimmiten johti. Mutta sitten kosketus väheni. Kun aikaisemmin kävelimme käsikkäin kauppaan, mies alkoi harppoa edellä, ja jos pyysin että odottaa, alkoi vain harppoa nopeampaa tahtia. Jos annoin suukon, alkoi heti kouriminen. Lopulta jäljellä oli vain tuo kouriminen ja odotus siitä, että minä olisin heti valmis antamaan. Monet kerrat sanoin suoraan kaipaavani hellyyttä, mutta mies vain pyysi sänkyyn ja alkoi kouria, kun olisin halunnut vain kainaloon siliteltäväksi. Myös vaatimuslista mitä minun pitäisi tehdä miehen hyväksi kasvoi sitä mukaa, kun hellyys ja kosketus väheni.
Lopulta mies sanoi jättävänsä minut, kun en enää ole niin halukas. Ehdin surra eroa jonkin aikaa, kunnes tuo lääkärin kosketus sai minut tajuamaan, että mieheni oli itsekäs paska, jonka takia ei kannata surra.
En siis varsinaisesti ihastunut tuohon lääkäriin, mutta hän osui suoraan muurieni perustukseen murtaen tuon "vankilani". Tavallaan tunsin taas auringon valon osuvan itseeni ja näin, mitä oikeasti tarvitsin. Sain reseptin lihasrentouttajaan, menin kotiin, otin lääkkeen ja kun nuppi meni sekaisin vahvasta kolmiolääkkeestä, ainoa mitä tajusin, oli että käsissäni kuumotti vieläkin se ensimmäinen kosketus.
En enää ihmettele, miksi jotkut rakastuvat palavasti lääkäriin, hoitajaan tai terapeuttiin. Jos ensimmäistä kertaa elämässään kokee, että joku huolehtii, välittää tai kuuntelee, niin tunteitahan siinä syntyy.
Taasko täällä joku iltapaskan toimittaja koettaa kerätä materiaalia jutun kirjoittamista varten...
Ehkä vähän lääkäriini, joka aina kuuntelee ja uskoo minua eikä lyttää. Voisin vähän nusauttaakin. Tietenkään mitään ei ole tapahtunut enkä koskaan alkaisi toista ahdistella omien fantasioitteni vuoksi. Jotain rajaa sentään ihmisellä.
Yhden yöhoitajan kanssa oli vähän silmäpeliä ja helliä kosketuksia ja se jätti ihan mukavat muistot. Suurin osa muista hoitajista kyseisellä osastolla oli aika tiukkoja.
?????????????????????????????????????????????????????????????????????
Vierailija kirjoitti:
Yhden yöhoitajan kanssa oli vähän silmäpeliä ja helliä kosketuksia ja se jätti ihan mukavat muistot. Suurin osa muista hoitajista kyseisellä osastolla oli aika tiukkoja.
Kai teit valituksen?
up