Kirkosta eroamisen jälkiseuraukset.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:47"]

Kristilliseksi kummiksi et voi ryhtyä liittymättä kirkkoon sitten uudelleen (toki tämän jälkeen voi erota taas, kuten minä tein), toki kummin tehtävä vaatii myös rippikoulun käymisen, joten et muutenkaan tässä tilanteessa sovellu siihen tehtävään kirkon mielestä.

Avioliiton siunauksen kirkossa voi saada, jos toinen puolisoista kuuluu kirkkoon. Omakohtainen kokemus: naimisiin pääsee ilman kirkkoakin, ja siitä voi tehdä ihan yhtä juhlallisen jos krumeluuria kaipaa.

Ja jos tulet uskoon, voit uskoa kuulumatta kirkkoon.

Win-win -situation.

[/quote]

Minä en kuulu kirkkoon, mutta olen kirkkoon kuuluvan lapsen kristillinen oikea kummi. Olen myös mennyt naimisiin kirkossa, vaikken minä enkä mies kuuluta kirkkoon. Suomessa kirkolla on monopoliasema ja moni luulee, että on vain yksi kirkkokunta (plus ortodoksit ja katoliset). Suomessa on monia rekisteröityneitä kristillisiä, myös evankelisluterilaisia yhdyskuntia, kirkkokuntia, joissa opetus on ihan sama kuin kirkossa. Muissa maissa on ihan yleistä, ettei ole mitään yhtä kansankirkkoa, kun kirkko ja valtio eivät kuulu yhteen. Esimerkiksi Amerikassa lähes jokain seurakunta on "oma kirkko".

Minä olen kuulunut kirkkoon, mutta eronnut jo 17-vuotiaana.

Kuoleminen on kalliimpaa, jos ei kuulu kirkkoon, kappelista joutuu sitten maksamaan vuokraa. Vaikka se nyt asianosaista tuskin enää siinä vaiheessa haittaa...

Ap, huomaa selvästi että olet nuori. Ei kirkosta eroamisella ole mitään jälkiseuraamuksia, ei sitä kuuluteta kirkon oveen laitettavalla tiedotteella. Työnhaussa et joudu missään ilmoittamaan kuulutko kirkkoon vai et. Sukusikaan ei saa asiasta mitään tietoa. Kyseessä on aivan oma yksityisasia, joka ei kenellekään kuulu.

Jumala heitti kuuman kiven niskaani. Jahvehan on tosi vittumainen jumaluus ja haluaa kostaa kaikille, jotka eivät häntä palvo.

Miten ihmeessä työnhaussa voisi edes tulla esiin kirkkoon kuuluminen?

Vanhemmilleni en ole kertonut asiasta koska ovat varsinaisia kirkkoaktiiveja. Itse tulin siihen tulokseen että oloni on paljon vapautuneempi koska ei tarvitse miettiä menevänsä väkisin mihinkään kirkolliseen tilaisuuteen tai kuunnella uskis-hörhojen omituisia vuodatuksia. Kun kahteen vuoteen kaviän kerran kauneimmissa joululauluissa tulin siihten tulokseen, että vajaa 600 euroa 2 "pääsylipusta" tilaisuuteen on aika paljon. Ketään ulkopulista  asia ei oikeasti kiinnosta ja jos et kirkon virkoihin töihin halua niin asialla ei ole mitään väliä. Ainoa huonopuli tällä hetkellä on se, että en jaksaisi kuulustella lapsilta uskonnon kokeisiin varsinkaan kun niitäkään ei aihe oikeasti kiinnosta. Kuuluvat kuitenkin vielä kirkkoon.

No onhan sillä kai siinä mielessä seuraamuksia, että kirkko nyt on perinteisesti tupannut olemaan osa monessa elämän käännekohdassa / juhlassa jo ihan tavan vuoksi.

Itse on ole aikapäiviin kirkkoon kuulunut, eikä miehenikään. Toistaiseksi kirkkoon kuulumattomuus on "vaikuttanut" mm. naimisiin menoon ja nimen antoon lapselle. Naimisiin siis on menty maistraatissa ja lasta ei ole kastettu, ilmoitettu vain nimi maistraatille. Juhlat sitten on saatu järjestettyä ihan hyvin ilman pappiakin. Ja koska lapsi ei kuulu kirkkoon, on välillä pitänyt täyttää jotain lupalappuja mm. päiväkodille, jossa on kysytty saako lapsi osallistua esim. seurakunnasta tulevien vierailuille (kuuntelemaan tarinoita+musiikkia, adventtikirkkoon jne).

Töiden saantiin ei ole ollut mitään vaikutusta, mistäpä kukaan sukulainen tai muu tietää kuulutaanko kirkkoon vai ei, jos ei asia tule erikseen puheeksi.

Koska ei uskota Jumalaan ja koetaan kirkon tapa mm. vihkiä avioliittoon ja kastaa lapset lähinnä ahdistavaksi paatokseksi, niin ei vain tunnu tuo kirkon mukaan tunkeutuminen mm. noihin juhliin yhtään omalta.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:57"]

Kuoleminen on kalliimpaa, jos ei kuulu kirkkoon, kappelista joutuu sitten maksamaan vuokraa. Vaikka se nyt asianosaista tuskin enää siinä vaiheessa haittaa...

[/quote]

Tuskinpa kovin moni kirkosta eronnut edes haluaa hautajaisiaan kappeliin, joten tosiaan eipä taida se kappelin vuokra paljon haitata.

Huono omatunto. Mietin niitä köyhiä ja nälkäänäkeviä, joita kirkko auttaa. Nyt pitää avustaa heitä muulla tavalla. Rahaa eroamisesta ei käytännössä säästy vaikka jotkut muut niin väittääkin. Itse asiassa voisin liittyä vielä takaisin, koska kirkko tekee niin paljon hyvää juuri köyhien auttamiseksi.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:49"]

Huono omatunto. Mietin niitä köyhiä ja nälkäänäkeviä, joita kirkko auttaa. Nyt pitää avustaa heitä muulla tavalla.[/quote]

Voi sitten ihan itse päättää ketä haluaa auttaa.

Ainakin jää enemmän rahaa käteen palkasta. Kävin sitten myöhemmin yksityisen aikuisrippikoulun ja minut konfirmoitiin. Kummallista oli se, että luterilainen kirkko, joka kannattaa lapsikastetta ja vain yhtä kastetta per lapsi, halusi kastaa tenavan, vaikka olin hänet heti sairaalassa itse kastanut. - Ei kirkon touhuissa oikeastaan ole uskosta kyse, vaan rahastuksesta. - Kuulun siis nykyään kirkkoon, kun en joudu siitä mitään maksamaan. Heti, kun tilanne on se, että minua rahastetaan, eroan jälleen, koska en harrasta mitään kirkollista. - Kannattaa miettiä, saako siitä harrastuksesta mitään, josta maksaa.

Ai joo ja vielä tuosta kirkosta eroamisesta: Olen kummi neljälle lapselle ja omalla lapsella on kanssa kummeja. Ei kirkonkirjoihin merkittynä ns. virallisesti nuo, mutta me aikuiset on asia sovittu: "Alatko kummiksi" - "Mielelläni, jos meidän välinen sopimus riittää asiasta, kun kirkkoon en kuulu" - "Sehän riittää". Asia lukee lapsen omassa vauvakirjassa jne. Kirkon kannaltahan kummin tehtävä on lapsen kristillinen kasvattaminen - mahtaakohan totetutua kirkkoon kuuluvillakaan kummeilla tuo kovin monessa tapauksessa??

Me ollaan mielletty kummius lapsen elämässä mukana olemiseksi ja muistamiseksi. Ja onhan se lapselle tärkeää, että hänellä on äidin ja isän lisäksi myös muutama muu "oma aikuinen".

Tähänkään ei olla kirkkoa tarvittu.

Hautajaisia ei olla käytännön tasolla mietitty, mutta olen omalle äidilleni sanonut, että jos kuolen ennemmin kuin vanhempani, saavat jäljelle jääneet tehdä hautaamisen kanssa niinkuin haluavat; siunatkoot tai jättäköön siunaamatta. Itselleni ei ole asialla enää siinä vaiheessa mitään merkitystä, mutta jos esim. siunaaminen tuntuun jäljelle jääneistä mielenrauhan kannalta paremmalta, niin antaa mennä vain.

Et pääse kummiksi ja sukulaisesi ja tuttusi saavat tietää eroamisesi tässä yhteydessä, jos sen yrität salata. Älä eroa, kirkko tekee paljon hyvää.

Olen eronnut vuosia sitten. Kummiksi kysyttäessä olen sanonut, etten kuulu kirkkoon, mutta se ei ole haitannut, ts. olen silti valittu ei-kirkolliseksi kummiksi.Äitini on hyvin uskonnollinen, enkä ole hänelle kertonut, että olen eronnut kirkosta, mikä on tietysti mameroa, mutta en halua suotta pahoittaa vanhan ihmisen mieltä. en ole muutenkaan ääneen sitä mainostanut. Muuten elämässä ei kirkkoon /kuulumattomuudesta ollut mitään haittaa. Eivät työpaikatkaan siitä kiinnostuneita ole millään lailla, paitsi ehkä jos jonnekin kirkkohalllitukseen tai seurakuntaan hakeutuisi, mikä taas ei tulisi pieneen mieleenkään :D

Minun lapsen sylikummi kuuluu helluntaiseurakuntaan, joten tuo, ettei pääse kummiksi, ei pidä paikkaansa

Ainoa "seuraamus" on ollut, että veroprosentti putosi 1½ prossaa.

Jos jostain syystä haluaisin takaisin kirkkoon niin mikä estäisi siihen liittymästä?

Kristilliseen kirkkokuntaan kuuluva pääse kummiksi. Mutta tässä oli kyse vain eroamisesta, ei toiseen kristilliseen kirkkoon liittymisestä. Eli rautalankaversio: et pääse kummiksi, ellet kuulu johonkin kristilliseen kirkkoon.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 14:49"]

Huono omatunto. Mietin niitä köyhiä ja nälkäänäkeviä, joita kirkko auttaa. Nyt pitää avustaa heitä muulla tavalla. Rahaa eroamisesta ei käytännössä säästy vaikka jotkut muut niin väittääkin. Itse asiassa voisin liittyä vielä takaisin, koska kirkko tekee niin paljon hyvää juuri köyhien auttamiseksi.

[/quote]

Huomattavasti suurempi prosentti käyttämistäsi rahoista menee köyhien auttamiseen, jos käytät ne itse suoraan kohteeseen. Kirkolle rahan antaminen on äärimmäisen tehoton tapa auttaa ketään.

Eipä ole kirkosta eroamisellani ollut mitään seurauksia. En ole asiasta koskaan edes tainnut mainita kenellekään, ei ole tullut missään yhteydessä puheeksi eikä ole ollut mitään syytä ottaa erikseen esille. Eipä tällä asialla merkitystäkään olisi sen paremmin suvulle kuin ystävillekään.

Työnantajaani ei asia tietysti kiinnosta millään tavalla, eikä muitakaan työnantajia.

No, se seuraus on tietysti ollut, että veroni ovat keventyneet, kun ei kirkko enää ota osaansa. Tosin ei tämä veroasia mitenkään siihen vaikuttanut, että erosin. Erosin siksi, että en usko kirkon opetukseen (minut vain oli puolustuskyvyttömänä lapsena tuohon instituutioon liitetty minulta lupaa kysymättä). 

Miten joku helluntailainen edes haluaa olla sylikummi? Lapsikastehan ei ole heidän uskonsa mukaista?