Kirkosta eroamisen jälkiseuraukset.
Olen nyt 19-vuotias ja vuosia miettinyt kirkosta eroamista. En ole uskossa, en käynyt rippikoulua mutta olen ollut kirkonkirjoilla lähinnä sukuni mieliksi. Nyt olen kuitenkin päättänyt toisin.
Te, jotka olette eronneet kirkosta, kertokaahan minkämoisia seurauksia siitä on seurannut. Miten ihmiset suhtautuvat, onko vaikuttanut asemaasi ihmisten keskuudessa tai vaikkapa työnhakuun? Kuinka olet selittänyt valintaasi? Onko ollut hyvä päätös? Kertokaa mitä tahansa asiasta.
Kommentit (52)
Niin häpeällinen asia, että en ole kertonut siitä kenellekään ja onneksi ei kukaan ole ikinä edes kyseistä asiaa kysynyt.
Totisesti kärvennyt ikuisesti helvetin lieskoissa.
Erosin kirkosta, mutta en ole kertonut kellekään, en edes miehelleni. Täysin oma,asiani, joka ei kuulu kellekään muulle.
Sellainen jälkiseuraus oli että rahaa jää käteen vuodessa satoja euroja enemmän :)
Eipä ole suuria tunteita herättänyt.
Ihan mukava olla pakana kun voi sitä hihhulien touhua seurata täysin ulkopuolisena.
no sun tilanteessa mietin sitä että sua ei voida merkitä sitten kummiksi jos et kuulu kirkkoon... muutenhan asia ei kai tule missään ilmi. Patisi jos äitisi haaveilee kirkkohäistä sinulle :) Itse erosin viime vuonna enkä ole vielä kertonut äidilleni vaikka hänen äidille kerroin.
Olen nyt vasta ruvennut miettimään että voinhan uskoa silti jumalaan vaikka en kirkkoon kuulukaan... mun jumala on muutenkin erilainen kuin perinteisen luterilaisen kirkon
Musta taas ihan outo ajatus että siitä olis jotain "seuraamuksia". Ketäköhän asia voi edes kiinnostaa? Mä en ainakaan osaa kuvitella että mun tuttavapiirissä ketään kiinnostaa kuuluuko joku kirkkoon vai ei. Itse en ole kuulunut ikinä ja kas kummaa, kuitenkin on kavereita löytynyt :-)
Erosin kirkosta. Siitä on tullut ihan luonteva osa elämääni, että en kuulu kirkkoon. Sillä ei ole mitään vaikutusta työnsaantiin. Henkisesti olo oli aluksi vapautunut, kun todellakaan taivas ei eroamisen vuoksi pudonnutkaan niskaani. Tulipahan todistettua tämäkin. Sukulaiset eivät ole kovin uskovaisia, vaikka kirkon piirissä yksi työskenteleekin. Hän toivoi vain, että en nosta asiasta isoa numeroa, niin etteivät hikiuskovaiset tutut vain hikeentyisi. Mukavampaa pitää usko omana asianaan. Erosin kirkosta, koska en usko kaikkiin sen opetuksiin ja koska en pitänyt siihen kuuluvista ihmisistä, niistä ns tosiuskovaisista. Käyn edelleen sujuvasti kirkossa esim viimeksi rippijuhlissa ja joulukonsertissa. Joulukoserttiin maksoin pääsylipun, joten on mukavaa, että ei tarvitse enää maksaa kirkollisveroa. Voin lahjoittaa rahaa minne itse haluan, että ei tässä ahneiksi olla tultu..
No eikös ne kirkkohäätkin saa jos toinen kuuluu kirkkoon? omalla kohdallani, erosin 18-täytettyäni, eli miltein 10v sitten. Ainut huono puoli ollut, etten ole saanut edes siivoojan töitä kirkon kesäleiriltä, kun näkevät etten kuulu kirkkoon. Tai pääse hautausmaita huoltamaan. Mutta siinä on vain muutama työpaikka sivu suun.
Näin mututuntumalla heittäisin, ettei työhaastattelussa saa kysyä hakijan uskonnollista vakaumusta tai uskonnolliseen yhteisöön kuulumista/kuulumattomuutta. Ehkä jos hakee kirkkoon töihin, tilanne voi olla eri, mutta millä todennäköisyydellä tälläkään olisi merkitystä?
Kristilliseksi kummiksi et voi ryhtyä liittymättä kirkkoon sitten uudelleen (toki tämän jälkeen voi erota taas, kuten minä tein), toki kummin tehtävä vaatii myös rippikoulun käymisen, joten et muutenkaan tässä tilanteessa sovellu siihen tehtävään kirkon mielestä.
Avioliiton siunauksen kirkossa voi saada, jos toinen puolisoista kuuluu kirkkoon. Omakohtainen kokemus: naimisiin pääsee ilman kirkkoakin, ja siitä voi tehdä ihan yhtä juhlallisen jos krumeluuria kaipaa.
Ja jos tulet uskoon, voit uskoa kuulumatta kirkkoon.
Win-win -situation.
Erosin jo teini-ikäisenä. Ainoa tuntuva seuraus on ollut pikkuisen isommat tulot kautta vuosien, kun ei ole tarvinnut kirkolle veroa maksaa. Eikä koskaan ole tarvinnut pelätä, että joku sukulainen keksii pyytää lapsensa kummiksi.
Rahaa säästyy, kun et syydä sitä kirjolle.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 13:31"]
no sun tilanteessa mietin sitä että sua ei voida merkitä sitten kummiksi jos et kuulu kirkkoon... muutenhan asia ei kai tule missään ilmi. Patisi jos äitisi haaveilee kirkkohäistä sinulle :) Itse erosin viime vuonna enkä ole vielä kertonut äidilleni vaikka hänen äidille kerroin.
Olen nyt vasta ruvennut miettimään että voinhan uskoa silti jumalaan vaikka en kirkkoon kuulukaan... mun jumala on muutenkin erilainen kuin perinteisen luterilaisen kirkon
[/quote]
Voi olla kummi ja saada kirkkohäät, vaikkei kuulu kirkkoon. Uskonnollisia yhteisöjä on muitakin kuin Suomen ev.lut. kirkko.
Seurakunnalle pääsee töihin vaikka ei kuuluisikaan kirkkoon. Poikkeuksena henkilökohtaista vakaumusta vaativat tehtävät kuten pappeus, vaikka onhan niitä "leipäpappejakin". Työhaastattelussa ei siis saa ilman persuteltua syytä kysyä kirkkoon kuulumisesta. Muuten täytyy olla vain sopiva eli suhtautua niihin uskiksiin, jotka ehkä haastattevat sinua, tavalla johon he ovat piireissään tottuneet.
Erosin v. 2000. Ihan hyvä. Osan säästyneestä rahasta tilitän Amnestylle. Sitten joutuu miettimään uudestaan jos lapset mielivät riparille. En mitenkään vastusta kirkkoa, aika laimeasti suhtaudun.
Ei uskovaiset hoitajatkin "rukoilevat" työnsä puolesta potilaan kuolinvuoteella, jos potilas sitä pyytää.
Ennen sai virkatodistuksen kirkoherranvirastosta, joka on yleensä aina kunnan keskustaajamassa. Nyt joutuu hakemaan virkatodistuksen maistraatista, joka onkin sitten jo paljon kauempana.
Erosin kirkosta 10v sitten. Ei ole näkynyt elämässäni mitenkään, paitsi siinä että lapsiani ei kastettu ja ekaluokkalainen käy elämänkatsomustieteen tunneilla uskonnon sijaan.
Olin yhdelle puolitutun lapselle kummi ennen kirkosta eroamista. Eroamisen jälkeen pappi vaimikä lukkari oli soittanut tälle tutulleni että olin eronnut kirkosta ja että minun tilalleni pitäisi hankkia toinen kummi. En ole ollut vuosiin tekemisissä tämän tutun kanssa, joten en tiedä miten tämä juttu sitten päättyi.
Ketä sun kirkkoonkuuluminen yleensä kiinnostaa?