Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva huono omatunto esikoisen takia - vauva vie kaiken ajan
23.01.2014 |
Mä koen JATKUVASTI huonoa omatuntoa siitä, etten enää voi olla niin paljoa esikoisen kanssa kun vauva on tullut kuvioihin. Itkettää. Vauva on täysimetyksellä ja jo se, että joutuu koko ajan keskeyttämään mitä nyt onkaan tekemässä esikoisen kanssa vauvan takia on mun mielestä hirveää. Ja esikoinenkin varmaan pian rupeaa karsastamaan vauvaa joka koko ajan vaan vie äidin huomion ja ajan.
Miten te muut ootte tehneet samassa tilanteessa??
Kommentit (12)
Yritä silti pitää esikkoa lähellä ja huomioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun alat imettämään pienokaista luet esikoiselle samalla kirjaa. En tiedä, minkä ikäinen esikoisesi on, mutta innostuisiko hän tekemään sinulle (ja vauvalle) esityksiä sillä aikaa kun imetät? Onko innostunut "imettämään" vieressäsi nukkea tai pehmolelua?
Isomman lapsen voi myös ottaa mukaan vauvan hoitoon. Ainakin ajatuksen tasolla, vaikka ei mitään konkreettisesti pystyisiköön tekemään. Eli et sano, että minä menen nyt syöttämään vauvaa tai vaihtamaan vaippaa vaan sanot, että mennäänkö yhdessä syöttämään vauva ja vaihtamaan vaippa. Vaikka sinä imetät, niin isompi voi olla mukana ja siinä voi jutella ja kertoilla vauvasta ja sen kehityksestä ja muistella sitä, kun isompi lapsi oli vauva ja mitä hän teki ja mistä tykkäsi jne. Vaipan vaihdossakin voi pyytää lasta hakemaan puhtaan vaipan tai näyttämään vaikka jotain helistintä vauvalle, jotta se pysyy paikallaa tms. Tällöin lapsikin kokee, että teette yhdessä jotain ja vauvan hoito on hänenkin homma, ei vain äidin salainen projekti.
Voit antaa esikoiselle rakkautta ja huomiota, vaikka vauva olisikin läsnä. Opetelkaa nauttimaan yhdessä toistenne seurasta. Menkää kaikki olkkarin lattialle köllöttelemään ja hassuttelemaan ja esikoinen saa auttaa vauvan hoitamisessa. Vahvista sisarusten välistä suhdetta, jolloin esikoiselle tulee tunne, että te kuulutte kaikki yhteen. Silloin toisen saama huomio ei ole toiselta pois.
Kahdenkeskinen aika on toki tärkeää lapselle, mutta sitä ei tarvitse saada jatkuvasti. Se tulee pienistä hetkistä arjessa ja sitten joskus pääsee kahdestaan äidin tai isän kanssa uimaan tai kauppaan.
Anna kin arvaan. Seuraavaksi ap alkaa kertoa, miten esikoisen on parempi päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan suurperheiden äideillä omaatuntoa, kun hommaavat lapsia vaikka kuinka ja enin huomio kuitenkin aina sille vauvalle.
Ensimmäisen ja toisen välillä oli pieni ikäero, joten tein ratkaisun koko perheen hyvinvointia ajatellen ja luovuin täysimetyksestä. Minun oma maidon tuotanto on sellainen, ettei vauva saa mahaansa kovin täyteen ja rinnalla olo on paljon tiheämpää kuin pulloruokailu. Syötin sitten niin paljon pullosta kuin vauva söi ja sitten pikkuinen sitteriin katselemaan meidän touhuja. Hänestä tuli ihana, tyytyväinen lapsi ja sisarussuhteesta mahtava.
Nyt toisen vauvan kohdalla, isommalla ikäerolla, olen pyrkinyt välttämään minkään perustelemista vauvan tarpeilla. Eli en sano, että "teidän on nyt oltava hiljaa kun Pete nukkuu, vaan että teidän on nyt oltava hiljaa kun on meidän kaikkien lepohetki" yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totututin kulloistakin vauvaa säännölliseen rytmiin muun perheen kanssa ja järkeistin imetystä: tuntien lutkutus ei ole tehokasta. Ruokavälit ainakin 2...2,5 h ja imetystä 20-30 min max kerrallaan.
No voi... Esikoinen on saanu samalla lailla huomiota ja enemmänkin vauvana ja sen jälkeen. Oppiipahan vihdoin jakamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikalailla samat fiilikset on kuin aloittajalla. Tosin koen myös syyllisyyttä siitä että vauva saa vähemmän huomiota kuin eskoinen vauva-aikanaan. Järki sanoo että näinhän se menee, mutta syyllisyys on ja pysyy.
Minulla ja esikoisella on arjessa jooitakin kahdenkeskisiä juttuja, jotka toistuvat joka päivä, esim. iltasadun lukeminen, iltasuihku, ulkoilu vauvan nukkuessa vaunuissa. Iltasadun aikana isä hoitaa vauvaa ja antaa tarvittaessa pumpattua maitoa pullosta, jotta mun ei tarvitse lähteä kesken lukemisen imettämään. Muutenkin isä tuohuaa paljon esikoisen kanssa. Uskon että moni asia helpottuu kun vauva kasvaa ja saa elämäänsä selkeämmin rytmiä.
Täällä myöskin sama juttu.Esikoinen on ollut oikea äidin tyttö kolme vuotta ja nyt vauvan tultua mulle on tullut huono omatunto,kun en pysty ulkoilemaan esikoiseni kanssa yhtä paljon kun ennen (vauva ei viihdy vaunuissa).Tyttö on ilmaissut usein,että ikävöi äitiä(vaikka teemme päivittäin paljon asioita vaan kahdestaan) eikä kukaan muu korvaa äidin kanssa vietettyä aikaa.Pelkään,että tyttö muuttuu surulliseksi ja apeaksi,koska hän ei missään määrin ole enää samanlainen kuin ennen vauvaa.Paljon auttaa esim.vauvan hoidossa ja pitää (melkein koko ajan)vauvasta,mutta mun omatuntoni soimaa..
Missä isä luuraa?