Pelottavin mies

Tapailin kuukausia miestä jonka olen tuntenut jo vuosia. Alkuun ajattelin, että tuntuu hyvältä kun olemme tunteneet niin pitkään. Ainakaan ei tule epämielyttäviä yllätyksiä ajattelin. 

Alkuun kaikki oli ihanaa. Nautimme toistemme seurasta. Syysmasennus kuitenkin vei minusta voimia ja aloin väsyä. Itkin myös, mikä saattoi johtua e-pillereiden käytöstä jotka olin aloittanut. Mies oli itkiessäni ja surressani hyvin toimeton. Ei osannut tehdä mitään. Istui vain sängyn laidalla ja ei ottanut edes syliin. Tämä ei minua kuitenkaan haitannut. Ymmärsin, että auttaminen on joillekin vaikeata. Itkukohtauksia oli kuitenkin vain kaksi.

Tapailun alussa mies oli myös sanonut, että ei jaksa naisia jotka valittavat kun hän hengaa ystäviensä kanssa ja ovat mustasukkaisia. Huomasin kuitenkin, että kun olin ystävieni kanssa ja hän oli yksin kotona tekemättä mitään, oli se hänelle iso pala. En ole myöskään mustasukkainen.

Keskustelukumppanina mies oli myös hämmentävä. Aina kun kerroin jotain, hän ei kommentoinut takasin vaan jatkoi omilla tarinoillaan. Tuntui välillä siltä, että en jaksa puhua hänen kanssaan kun keskustelu aina kääntyy häneen itseensä. 

Viimeinen tikki oli ehkä uuden vuoden aattona. Meidän oli tarkoitus mennä elokuviin ja olin hieman väsynyt. Mies repi hakemansa leffaliput elokuvateatterin edessä, sanoi etten välitä hänestä ja kun kysyin miksi, hän vain sanoin että hänestä tuntuu siltä. Sanoin että asia ei ole näin, mutta fiilis oli lähinnä "wtf" enkä pystynyt sanomaan mitään. Mies lähti paikan päältä ja soitti klo 23 kun olin jo nukkumassa, että oli idiootti ja haluaa olla kanssani.

Hän oli myös aluksi mielialalääkkeitä vastaan, mutta sanoi masentuneensa. En tiedä johtuuko masennus minusta. Nyt hän syö lääkkeitä ja kun sanoin, että voin keskustella jos tuntuu, ei hän vastannut mitään. Ei olla nähty. 

Kuitenkin tuntuu, että nyt hän on masentunut minun takiani ja kaikki kiukuttelupuuskaukset ja epäilykset siitä, etten välitä johtuu siitä, että en kokoajan jumaloi häntä sanallisesti tai halua pussailla 24 h. 

Mikä miehiä vaivaa? Ehkä tyhmä kysymys, kun sitä ei varmaan koskaan voi tajuta. Huoh. Onko täällä palstalla miehiä? En ymmärrä vaan, että mitä tässä on tapahtunut 

Fiilikseni miestä kohtaan ovat laskeneet huomattavasti, en tiedä haluanko enää jatkaa jos se tulee olemaan aina tällaista.

Lisäksi olimme ystäväni kanssa ulkomailla Las Palmasissa viikon. Ennen lomaa hän soitti ja sanoi, että haluaa kuolla. Ajattelin, että lähden kuitenkin matkalle. Mies ei ollut edes sanonut mitään, että kiva kun lähdette tyttökavereiden kanssa lomalle tms. Lähetin hänelle YHDEN kuvan itsestäni ulkomailta ja kun tulin takasin suomeen, hän kysyi vihaisena että ”MINKÄ HELVETIN TAKIA LÄHETÄN HÄNELLE KUVAN ITSESTÄNI ULKOMAILLA KUN HÄN ON SUOMESSA MASENTUNEENA”. Pyysin anteeksi ja sanoin, että yleensä miehet pitävät siitä kun nainen laittaa kauniin kuvan itsestään. En odottanut vihaista reaktiota. Hän koki kyseisen kuvan lähettämisen vittuiluna.

Lisäksi tuli mieleen, että kun olin ottanut joulupäivänä hieman liikaa alkoholia. Mies soitti aamulla ja sanoi, että ei halua olla missään tekemisissä enää kanssani ja poistaa kostoksi minut facebook-kavereista. Mitään suurempaa draamaa ei ollut tapahtunut. Menin sitten häntä koipien välissä pyytämään anteeksi, kun mies oli niin loukkaantunut ja sain saman tien anteeksi. Aamulla käyty "jättämispuhelu" ei tullut kuuloonkaan. Hän sanoi että oli uhkaillut koska oli ollut vihainen ja pettynyt. Vihan ja pettymyksen kyllä ymmärrän jossain määrin, koska ei ole kivaa kun toinen on todella humalassa, mutta uhkailua en.

Lisäksi se kysyi jatkuvasti että häpeänkö mä sitä. MIKSI? Sain sitten totuutella, että en todellakaan häpeä. Tätä se kysyi tosi usein. Tuli paha mieli jo siitä, että se epäili moista.

Mies oli antanut ymmärtää, että on tasapainoista tyyppiä. Sanoin, että en löydä oikeita sanoja auttamiseen, mutta voin kuunnella. Sillä taas ei ollut sitten mitään sanottavaa. Jos edes sanoin jotain tsemppaavaa, niin se koki kaiken vittuiluna, vaikka ei ollut tarkoitus. Sillä on kaksi ääripäätä. Mä en enää edes tunne sitä. En varmaan sit 8 vuodessa oppinut tuntemaan. Tajusin. Mä en tosiaan voi huolehtia aikuisesta lapsesta, varsinkaan kun musta ei ilmeisesti ole mitään apua. 

Se jopa suuttui yksi ilta, kun en saanut unta. Luuli että mun unettomuus johtuu siitä. Sanoin, että ei johdu mutta se lähti mun luota klo 23 jälkeen koska oli loukkaantunut. Ei unettomuudelle nyt vain voi mitään! Argh. En enää edes jaksanut sanoa mitään, koska huomasin että sen tapa toimia on lähteä kävelemään tilanteesta ja osoittaa sillä suuttumuksensa.

Lisäksi alkuun kun ruvettiin hengaamaan enemmän, niin se sanoi että hän polttaa sitten sillat jos tulee ero. Saman tien. Että hän ei ole exien kanssa missään tekemisissä. Miksi sen pitää kertoa tollainen seikka heti alkuun? Mitä jos ero johtuu siitä, ja se haluaisi olla silti mun ystävä. Tollasesta uhkailusta vain sai sellaisen kuvan, että minä olen se joka tulee tekemään kauheat asiat tässä parisuhteessa JA minä vain ja ainoastaan olen se joka on eron syy. Ei se. 

Eilen käytiin sitten ratkaiseva keskustelu. Mä olen kuulemma ihminen joka kääntää hänelle selkänsä, mä en kuulemma kestä kun muilla menee huonosti, mä käytän kuulemma unettomuutta tekosyynä jne. Sanoin, että en voi olla vastuussa aikuisesta miehestä ja loppupeleissä jokainen vastaa omasta itsestään. Sanoin myös, että lisäksi en pysty lukemaan kyseisen miehen ajatuksia jatkuvasti ja olla tilanteessa kuin tilanteessa juuri sellainen kuin hän haluaisi. Kaikki mitä mä sanoin, kääntyi mun syyttelyyn. Mä sanoin, että tämä ei tule toimimaan koska molemmat ihmiset on rikki. Yhteinen lopputulos: "tää oli tässä". Sen puhelun lopetus miehen puolelta: "mä en halua nähdä sua enää koskaan". Olin pöyristynyt, mutta näin on parempi. Huh huh! 

Onko muilla kokemuksia? Mä en ehkä edes yritä palata ystävyystasolle, koska tollainen käyttäytyminen on lähinnä pelottavaa. Takana siis 8 vuotta kaverina kunnes lempi rupesi sykkimään ja kaikki päätyi päälaelleen.

Tää oli elämäni drama queenimäisin juttu, eikä draama ollut edes musta lähtöisin.