Facebookissa työn kohdalla- KOTIÄITI

Kun ottaa huomioon sen, miten paljon eräät feikkaavat statuksissaan ja korostavat omaa kuviteltua paremmuuttaan, niin enemmän annan rispektiä näille kotiäideille ja elämänkoululaisille. He ovat sentään rehellisiä.

Tiedän, tiedän... rehellisyys on yliarvostettua. Mutta ihan totta, tietynlaisille ihmisille Facebook(kin) on vain väylä näyttää, että MINÄ osaan, pystyn, kuntoilen, kouluttaudun, olen trendikkäässä työpaikassa, matkustan trendikkääseen paikkaan jne. Tällaiset ihmiset pitävät meteliä muidenkin päivityksistä ja työpaikoista. Todellisuudessa heille on aivan sama, lukeeko siinä työtön vai kotiäiti, joka tapauksessa he ovat näitä ihmisiä parempia ja se on se pointti. Oma lukunsa on myös ihmiset, jotka eivät jaa mitäänntietoa kenellekään, heilläkin on omaa arvoa korostavat syyt halveksua toisia. Olivat elämänkoululaiset ja kotiäidit millaisia tahansa, he ovat ainakin rehellisiä. Pilkunviilaavia kiinnostaa kiinnostaa sitten termit ja se, kuka onkaan oikeasti ja mitä.

Osalle teistä Facebook on liian todellinen paikka, kilpailualusta elämässä. Relatkaa, antakaa toisten olla mitä ovat - ette te ole elämänkoululaista arvokkaampia kuitenkaan.

T: opiskeleva äiti, lukio käyty, naimisissa, lapsia kaksi, harrastuksia liuta ja ystäviä kourallinen.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:32"]

Olen ollut kotiäitinä. Se todellakin on vaativaa ja tärkeää työtä, jos jonkinlaista rimaa pitää. Ja olen akateemisesti koulutettu, nykyään koulutusta vastaavassa työssä. Jos jonkun profiilissa lukee kotiäiti, arvostan sitä. Samoin kuulemma pomoni, joka on mies. Mutta porvoolainenhan tämä Ap olikin.

[/quote]

Mistä kohtaa se on vaativaa? Olen itse ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja se elämä oli mitä leppoisinta.

[/quote]

Siinä kohtaa oli vaativaa, kun vauvalla oli koliikki tai kun taapero oppi kävelemään 8-kuisena ja heräsi harjoittelemaan kävelyä 10 kertaa yössä tai kun 2-vuotiaalla oli korvatulehduskierre tai atooppinen ihottuma ja astmaoireita , jotka estivät nukkumisen. Vaativuus tulee myös siitä, etä kasvatustyö on tavoitteellista: optimaalista luonteen ja älyn ja kunnon kehittämistä eikä löllöilyä löllöilyn vuoksi. Kotiäitinä kehitin lasteni sosiaalisia, älyllisiä ja fyysisiä taitoja ja suhdettamme tavoitteellisesti. Rima, se on se rima. Minkä tahansa työn voi tehdä loistavasti tai surkeasti.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:32"]

Olen ollut kotiäitinä. Se todellakin on vaativaa ja tärkeää työtä, jos jonkinlaista rimaa pitää. Ja olen akateemisesti koulutettu, nykyään koulutusta vastaavassa työssä. Jos jonkun profiilissa lukee kotiäiti, arvostan sitä. Samoin kuulemma pomoni, joka on mies. Mutta porvoolainenhan tämä Ap olikin.

[/quote]

Mistä kohtaa se on vaativaa? Olen itse ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja se elämä oli mitä leppoisinta.

[/quote]

Siinä kohtaa oli vaativaa, kun vauvalla oli koliikki tai kun taapero oppi kävelemään 8-kuisena ja heräsi harjoittelemaan kävelyä 10 kertaa yössä tai kun 2-vuotiaalla oli korvatulehduskierre tai atooppinen ihottuma ja astmaoireita , jotka estivät nukkumisen. Vaativuus tulee myös siitä, etä kasvatustyö on tavoitteellista: optimaalista luonteen ja älyn ja kunnon kehittämistä eikä löllöilyä löllöilyn vuoksi. Kotiäitinä kehitin lasteni sosiaalisia, älyllisiä ja fyysisiä taitoja ja suhdettamme tavoitteellisesti. Rima, se on se rima. Minkä tahansa työn voi tehdä loistavasti tai surkeasti.

[/quote]

Lisättäköön vielä, että suuren osan kotiäitivuosistani mieheni oli työssä, joka vaati viikkojen ja jopa kuukauden ulkomailla, poissa kotoa olemista. Olin täysin yksin vastuussa pitkiä aikoja kaikesta kotona - ja lapsista. Isovanhemmat eivät ole meillä lapsia hoitaneet, koska olivat kaukana hekin.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:56"]

Kait te tajuatte että teille vähän niinku nauretaan...?

[/quote]

"vähän niinku"

?!

-HUUTONAURUA-

Työtä on muukin kuin palkkatyö. Piste. :D

vaikka äityis työstä käykin, sitä ei lasketa työksi. se on PERHE eli vapaa-aikaa. itse kerroin olevani olevani työtön, koska en ollut palkkatyössä ennen kuin lapsi täytti vuoden (eikä siis ollut työtä edes odottamassa). siitä huolimatta väitän että kotiäityis on paljon rankempaa kuin palkkatyö. 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:32"]

Olen ollut kotiäitinä. Se todellakin on vaativaa ja tärkeää työtä, jos jonkinlaista rimaa pitää. Ja olen akateemisesti koulutettu, nykyään koulutusta vastaavassa työssä. Jos jonkun profiilissa lukee kotiäiti, arvostan sitä. Samoin kuulemma pomoni, joka on mies. Mutta porvoolainenhan tämä Ap olikin.

[/quote]

Mistä kohtaa se on vaativaa? Olen itse ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja se elämä oli mitä leppoisinta.

[/quote]

Siinä kohtaa oli vaativaa, kun vauvalla oli koliikki tai kun taapero oppi kävelemään 8-kuisena ja heräsi harjoittelemaan kävelyä 10 kertaa yössä tai kun 2-vuotiaalla oli korvatulehduskierre tai atooppinen ihottuma ja astmaoireita , jotka estivät nukkumisen. Vaativuus tulee myös siitä, etä kasvatustyö on tavoitteellista: optimaalista luonteen ja älyn ja kunnon kehittämistä eikä löllöilyä löllöilyn vuoksi. Kotiäitinä kehitin lasteni sosiaalisia, älyllisiä ja fyysisiä taitoja ja suhdettamme tavoitteellisesti. Rima, se on se rima. Minkä tahansa työn voi tehdä loistavasti tai surkeasti.

[/quote]

Mutta nuo kaikki luettelemasi kotiäidin työt kuuluvat myös työssä käyvän äidin  työnkuvaan? Ihan samat korvatulehduskierteet ja oksennustaudit ne on kaikissa perheissä. On se nyt hemmetin paljon helpompaa olla sairaan lapsen kanssa kotona kun ei tarvitse herätä aamuseitsemältä lapsen kanssa ja rynniä päivystykseen hakemaan sairaslomaa, kotiäitinä voit vaan hoivata sairasta lasta kotona eikä tarvitse lainkaan potea syyllisyyttä siitä että menette omalla ajallanne lääkäriin yms. Olen ollut esikoiseni kanssa kotona lapsen ekat 3v ja kyllä oli oikeasti helppoa suhteessa siihen, että olen nykyisin töissä ja samalla on pieniä lapsia. Mun lapsi oli sairas kun syntyi ja koliikkilapsi myös, eikä nukkunut yhtään yötä kunnolla ekoina vuosina. En edes halua ajatella miten olisin jaksanut töissä, kun lapsi itki öisin ja päivät oli väsynyt. Koen että se aika oli mahdollisimman helppoa KOSKA olin kotona! Mutta entäs jos en olisikaan voinut jäädä kotiin? Olisin valvonut yöt ja joutunut sairastelukierteeseen itsekin, stressaantunut ja todennäköisesti joutunut jäämään töistä pois jatkuvasti.

Joten ihan oikeasti, älkää keksikö selityksiä sille että kotiäitiys on jotain kamalan paljon rankempaa mitä työssä käyvällä äidillä... ihan sympatiat menee kyllä niiden äitien puolelle jotka palaavat äitiysloman jälkeen töihin ja ahkerasti jaksavat kantaa korttaan kekoon yhteiskunnan eteen ja ennenkaikkea näyttävät lapsilleen esimerkkiä, että naisen ei tarvitse jumahtaa kotiin. Ei se työhön meno tarkoita ettei lasten kanssa tehdä ja harrasteta, arki saa ihan erilaisen rytmin.

Olin kyllä kotiäiti, vaikka olinkin kotona vain siihen asti, kun lapseni täytti 3 vuotta. Identiteettini oli voimakkaasti kotiäidin identiteetti. Hyvin olisin voinut ilmoittaa ammatikseni Facessa kotiäiti, mutta sinne sai jäädä virkanimikkeeni. Arvostan kotiäitejä, ja monet tuntemani kotiäidit ovat myös laajemmassa yhteisössä aktiivisia. Kotiäitiys on heille tietoinen valinta.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:42"]

Työtä on muukin kuin palkkatyö. Piste. :D

[/quote]

Näin on..mm. seksi ei haluttavan henkilön kanssa on työtä ei nautintoa.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 17:56"]

Kait te tajuatte että teille vähän niinku nauretaan...?

[/quote]

"vähän niinku"

?!

-HUUTONAURUA-

[/quote]

Hei huutonauru, how about jos hiffaisit vähä niiku ironiaa ja zarkasmia?

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:48"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:32"]

Olen ollut kotiäitinä. Se todellakin on vaativaa ja tärkeää työtä, jos jonkinlaista rimaa pitää. Ja olen akateemisesti koulutettu, nykyään koulutusta vastaavassa työssä. Jos jonkun profiilissa lukee kotiäiti, arvostan sitä. Samoin kuulemma pomoni, joka on mies. Mutta porvoolainenhan tämä Ap olikin.

[/quote]

Mistä kohtaa se on vaativaa? Olen itse ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja se elämä oli mitä leppoisinta.

[/quote]

Siinä kohtaa oli vaativaa, kun vauvalla oli koliikki tai kun taapero oppi kävelemään 8-kuisena ja heräsi harjoittelemaan kävelyä 10 kertaa yössä tai kun 2-vuotiaalla oli korvatulehduskierre tai atooppinen ihottuma ja astmaoireita , jotka estivät nukkumisen. Vaativuus tulee myös siitä, etä kasvatustyö on tavoitteellista: optimaalista luonteen ja älyn ja kunnon kehittämistä eikä löllöilyä löllöilyn vuoksi. Kotiäitinä kehitin lasteni sosiaalisia, älyllisiä ja fyysisiä taitoja ja suhdettamme tavoitteellisesti. Rima, se on se rima. Minkä tahansa työn voi tehdä loistavasti tai surkeasti.

[/quote]

Mutta nuo kaikki luettelemasi kotiäidin työt kuuluvat myös työssä käyvän äidin  työnkuvaan? Ihan samat korvatulehduskierteet ja oksennustaudit ne on kaikissa perheissä. On se nyt hemmetin paljon helpompaa olla sairaan lapsen kanssa kotona kun ei tarvitse herätä aamuseitsemältä lapsen kanssa ja rynniä päivystykseen hakemaan sairaslomaa, kotiäitinä voit vaan hoivata sairasta lasta kotona eikä tarvitse lainkaan potea syyllisyyttä siitä että menette omalla ajallanne lääkäriin yms. Olen ollut esikoiseni kanssa kotona lapsen ekat 3v ja kyllä oli oikeasti helppoa suhteessa siihen, että olen nykyisin töissä ja samalla on pieniä lapsia. Mun lapsi oli sairas kun syntyi ja koliikkilapsi myös, eikä nukkunut yhtään yötä kunnolla ekoina vuosina. En edes halua ajatella miten olisin jaksanut töissä, kun lapsi itki öisin ja päivät oli väsynyt. Koen että se aika oli mahdollisimman helppoa KOSKA olin kotona! Mutta entäs jos en olisikaan voinut jäädä kotiin? Olisin valvonut yöt ja joutunut sairastelukierteeseen itsekin, stressaantunut ja todennäköisesti joutunut jäämään töistä pois jatkuvasti.

Joten ihan oikeasti, älkää keksikö selityksiä sille että kotiäitiys on jotain kamalan paljon rankempaa mitä työssä käyvällä äidillä... ihan sympatiat menee kyllä niiden äitien puolelle jotka palaavat äitiysloman jälkeen töihin ja ahkerasti jaksavat kantaa korttaan kekoon yhteiskunnan eteen ja ennenkaikkea näyttävät lapsilleen esimerkkiä, että naisen ei tarvitse jumahtaa kotiin. Ei se työhön meno tarkoita ettei lasten kanssa tehdä ja harrasteta, arki saa ihan erilaisen rytmin.

[/quote]

Ero on siinä, että kotiäiti kasvattaa lapsensa itse. Hän tekee kasvatustyötä, jonka voi myös ulkoistaa päiväkodille ja koululle suureksi osaksi. :)

Arvostan aivan yhtä paljon koti- ja uraäitejä. Ja monet tuntemani uraäidit ovat entisiä kotiäitejä. 

Kotiäitien haukkuminen on naisvihamielistä. 

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:32"]

Olen ollut kotiäitinä. Se todellakin on vaativaa ja tärkeää työtä, jos jonkinlaista rimaa pitää. Ja olen akateemisesti koulutettu, nykyään koulutusta vastaavassa työssä. Jos jonkun profiilissa lukee kotiäiti, arvostan sitä. Samoin kuulemma pomoni, joka on mies. Mutta porvoolainenhan tämä Ap olikin.

[/quote]

Mistä kohtaa se on vaativaa? Olen itse ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja se elämä oli mitä leppoisinta.

[/quote]

Siinä kohtaa oli vaativaa, kun vauvalla oli koliikki tai kun taapero oppi kävelemään 8-kuisena ja heräsi harjoittelemaan kävelyä 10 kertaa yössä tai kun 2-vuotiaalla oli korvatulehduskierre tai atooppinen ihottuma ja astmaoireita , jotka estivät nukkumisen. Vaativuus tulee myös siitä, etä kasvatustyö on tavoitteellista: optimaalista luonteen ja älyn ja kunnon kehittämistä eikä löllöilyä löllöilyn vuoksi. Kotiäitinä kehitin lasteni sosiaalisia, älyllisiä ja fyysisiä taitoja ja suhdettamme tavoitteellisesti. Rima, se on se rima. Minkä tahansa työn voi tehdä loistavasti tai surkeasti.

[/quote]

Anteeksi kun vaan mutta kyllä ei monella kotiäidillä ole nämä pedagogiset taidot varsin opiskelemalla saadut. Aika hirveitä juttuja kuulee juurikin näiltä äideiltä, jotka ovat päivät kotona lasten kanssa ja kuvittelevat että koska itsellä on neljä lasta, kyetään ajattelemaan rationaalisesti kaikissa muissakin asioissa. Että kun tässä kotona hääsään päivät pitkät ja marttyyrinä vetelen menemään, niin yhtäkkiä muutunkin kaikkitietäväksi profeetaksi. "Kotiäitinä osaan tehdä monia asioita yhtä aikaa"- niin, tai sitten et tee juuri mitään kunnolla.

Kotiäitiyden kulta-aika oli 80-luvulla ja toivon tosiaan että tämä uusi sukupolvi osaa kasvattaa naisia, jotka ymmärtävät että KOULUTUS on avainsana työhön, eikä sitä meidän ilmaista koulutusta hassata siihen että jumitaan kotiin. Surullisimpia on nämä naiset jotka pääsevät yliopistoon ja alkavat pyöräytellä lapsia maailmaan juuri kandivaiheen jälkeen.. Ollaan koulusta pois vuosikausia ja kuvitellaan että eihän se ole sitten kun tehdä gradu kun ensin on oltu tekemättä mitään vuosikausia.

Kuka työnantaja edes palkkaa ihmistä jonka cv.ssä lukee että lukio-yliopisto-kandi-kotiäiti --------------------------> gradu. Ei työkokemusta! En minä ainakaan palkkaisi enkä tiedä ketään kuka palkkaisi. Ehkä on olemassa aloja kuten luonnontieteet joissa työpaikkoja löytyy koska on pulaa tekijöistä, mutta enpä tiedä kauhean montaa lääketieteen opiskelijaa jotka jättävät opinnot vaiheeseen kotiäitiyden vuoksi. Ehdottomasti naisille tärkeintä on koulutus, eikä äitiys ole koulu. Äitiys on elämää siinä missä isyyskin, ja osoittaisin suurta itsekunnioituksen ja arvostuksen puutetta (itseäni kohtaan) jos uskottelisin lapsilleni että äiti on nyt teidän kanssa vaan kotona koska te olette maailman tärkeimmät. Eivät he ole, tärkeintä on osallistua yhteiskunnallisiin asioihin, kantaa oma kortensa kekoon ja auttaa lasta ymmärtämään kasvaessaan että hän on osa universumia, universumin yksi osa on tämä meidän maa ja siinä olevassa kaupngissa me asumme, ja meidän tulee tehdä parhaamme että kaikilla olisi hyvä täällä elää.

Opettaa lapselle kunnioitus hyvinvointijärjestelmäämme kohtaan. Mitä kunnioitusta se opettaa että äidit eivät käy töissä vaan elättävät itseään ja lapsiaan yhteiskunnan varoilla? Miten te selitätte teineille että no äiti nyt roikkuu kuudetta vuotta yliopistolla ja valmistuu sitten joskus jos valmistuu?

Minua hävettää niin monen nuoren naisen puolesta, jotka eivät kykene näkemään isoja kokonaisuuksia vaan kuvittelevat että no se riittää että aamulla ei tarvitse herätä aikaisin pukemaan lasta päiväkotiin ja elämän pahin kriisi on lapsen oksennustauti. Voi elämä.

MONI OSAAJA yrityksessä NicoPetterilä

*facepalm*

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:32"]

Olen ollut kotiäitinä. Se todellakin on vaativaa ja tärkeää työtä, jos jonkinlaista rimaa pitää. Ja olen akateemisesti koulutettu, nykyään koulutusta vastaavassa työssä. Jos jonkun profiilissa lukee kotiäiti, arvostan sitä. Samoin kuulemma pomoni, joka on mies. Mutta porvoolainenhan tämä Ap olikin.

[/quote]

Mistä kohtaa se on vaativaa? Olen itse ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja se elämä oli mitä leppoisinta.

[/quote]

Siinä kohtaa oli vaativaa, kun vauvalla oli koliikki tai kun taapero oppi kävelemään 8-kuisena ja heräsi harjoittelemaan kävelyä 10 kertaa yössä tai kun 2-vuotiaalla oli korvatulehduskierre tai atooppinen ihottuma ja astmaoireita , jotka estivät nukkumisen. Vaativuus tulee myös siitä, etä kasvatustyö on tavoitteellista: optimaalista luonteen ja älyn ja kunnon kehittämistä eikä löllöilyä löllöilyn vuoksi. Kotiäitinä kehitin lasteni sosiaalisia, älyllisiä ja fyysisiä taitoja ja suhdettamme tavoitteellisesti. Rima, se on se rima. Minkä tahansa työn voi tehdä loistavasti tai surkeasti.

[/quote]

Anteeksi kun vaan mutta kyllä ei monella kotiäidillä ole nämä pedagogiset taidot varsin opiskelemalla saadut. Aika hirveitä juttuja kuulee juurikin näiltä äideiltä, jotka ovat päivät kotona lasten kanssa ja kuvittelevat että koska itsellä on neljä lasta, kyetään ajattelemaan rationaalisesti kaikissa muissakin asioissa. Että kun tässä kotona hääsään päivät pitkät ja marttyyrinä vetelen menemään, niin yhtäkkiä muutunkin kaikkitietäväksi profeetaksi. "Kotiäitinä osaan tehdä monia asioita yhtä aikaa"- niin, tai sitten et tee juuri mitään kunnolla.

Kotiäitiyden kulta-aika oli 80-luvulla ja toivon tosiaan että tämä uusi sukupolvi osaa kasvattaa naisia, jotka ymmärtävät että KOULUTUS on avainsana työhön, eikä sitä meidän ilmaista koulutusta hassata siihen että jumitaan kotiin. Surullisimpia on nämä naiset jotka pääsevät yliopistoon ja alkavat pyöräytellä lapsia maailmaan juuri kandivaiheen jälkeen.. Ollaan koulusta pois vuosikausia ja kuvitellaan että eihän se ole sitten kun tehdä gradu kun ensin on oltu tekemättä mitään vuosikausia.

Kuka työnantaja edes palkkaa ihmistä jonka cv.ssä lukee että lukio-yliopisto-kandi-kotiäiti --------------------------> gradu. Ei työkokemusta! En minä ainakaan palkkaisi enkä tiedä ketään kuka palkkaisi. Ehkä on olemassa aloja kuten luonnontieteet joissa työpaikkoja löytyy koska on pulaa tekijöistä, mutta enpä tiedä kauhean montaa lääketieteen opiskelijaa jotka jättävät opinnot vaiheeseen kotiäitiyden vuoksi. Ehdottomasti naisille tärkeintä on koulutus, eikä äitiys ole koulu. Äitiys on elämää siinä missä isyyskin, ja osoittaisin suurta itsekunnioituksen ja arvostuksen puutetta (itseäni kohtaan) jos uskottelisin lapsilleni että äiti on nyt teidän kanssa vaan kotona koska te olette maailman tärkeimmät. Eivät he ole, tärkeintä on osallistua yhteiskunnallisiin asioihin, kantaa oma kortensa kekoon ja auttaa lasta ymmärtämään kasvaessaan että hän on osa universumia, universumin yksi osa on tämä meidän maa ja siinä olevassa kaupngissa me asumme, ja meidän tulee tehdä parhaamme että kaikilla olisi hyvä täällä elää.

Opettaa lapselle kunnioitus hyvinvointijärjestelmäämme kohtaan. Mitä kunnioitusta se opettaa että äidit eivät käy töissä vaan elättävät itseään ja lapsiaan yhteiskunnan varoilla? Miten te selitätte teineille että no äiti nyt roikkuu kuudetta vuotta yliopistolla ja valmistuu sitten joskus jos valmistuu?

Minua hävettää niin monen nuoren naisen puolesta, jotka eivät kykene näkemään isoja kokonaisuuksia vaan kuvittelevat että no se riittää että aamulla ei tarvitse herätä aikaisin pukemaan lasta päiväkotiin ja elämän pahin kriisi on lapsen oksennustauti. Voi elämä.

[/quote]

Niin, en tiedä, kenestä puhut, mutta minä olen akateemisesti koulutettu, ja opintoihin liittyy myös kasvatustiedettä. Lisäksi harrastukseni on lukea kasvatustieteeellistä ja psykologista kirjallisuutta. Sinä et tiedä, millaisia kotiäidit ovat, sillä perusteella, että tunnet muutaman huonon kotiäidin. Minä ja asuinalueeni kotiäidit muutenkin olemme tyypillisesti koulutukseltamme sairaanhoitajia ja opettajia. Eli on ihan tavallista, että kotiäidillä koulutuskin osuu sopivasti. Mutta kyse ei ole koulutuksesta vaan asenteesta: haluaako hankkia tietoa ja soveltaa sitä tavoitteelliseen jasvatustyöhön. Vaikea on sivuuttaa lapsen kehitysvaiheisiin liittyvää tieteellistä tietoa tai tutkimutietoa siitä, millaista päivähoito on Suomessa.

Kotiäitiys voi olla monenlaista. Oma kotiäitiyteni samoin kuin myöhempi palkkatyöni ovat todellakin olleet yhteiskunnalle hyödyllisiä töitä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:50"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:48"]

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 19:20"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:32"]

Olen ollut kotiäitinä. Se todellakin on vaativaa ja tärkeää työtä, jos jonkinlaista rimaa pitää. Ja olen akateemisesti koulutettu, nykyään koulutusta vastaavassa työssä. Jos jonkun profiilissa lukee kotiäiti, arvostan sitä. Samoin kuulemma pomoni, joka on mies. Mutta porvoolainenhan tämä Ap olikin.

[/quote]

Mistä kohtaa se on vaativaa? Olen itse ollut kahteen otteeseen kotiäitinä ja se elämä oli mitä leppoisinta.

[/quote]

Siinä kohtaa oli vaativaa, kun vauvalla oli koliikki tai kun taapero oppi kävelemään 8-kuisena ja heräsi harjoittelemaan kävelyä 10 kertaa yössä tai kun 2-vuotiaalla oli korvatulehduskierre tai atooppinen ihottuma ja astmaoireita , jotka estivät nukkumisen. Vaativuus tulee myös siitä, etä kasvatustyö on tavoitteellista: optimaalista luonteen ja älyn ja kunnon kehittämistä eikä löllöilyä löllöilyn vuoksi. Kotiäitinä kehitin lasteni sosiaalisia, älyllisiä ja fyysisiä taitoja ja suhdettamme tavoitteellisesti. Rima, se on se rima. Minkä tahansa työn voi tehdä loistavasti tai surkeasti.

[/quote]

Mutta nuo kaikki luettelemasi kotiäidin työt kuuluvat myös työssä käyvän äidin  työnkuvaan? Ihan samat korvatulehduskierteet ja oksennustaudit ne on kaikissa perheissä. On se nyt hemmetin paljon helpompaa olla sairaan lapsen kanssa kotona kun ei tarvitse herätä aamuseitsemältä lapsen kanssa ja rynniä päivystykseen hakemaan sairaslomaa, kotiäitinä voit vaan hoivata sairasta lasta kotona eikä tarvitse lainkaan potea syyllisyyttä siitä että menette omalla ajallanne lääkäriin yms. Olen ollut esikoiseni kanssa kotona lapsen ekat 3v ja kyllä oli oikeasti helppoa suhteessa siihen, että olen nykyisin töissä ja samalla on pieniä lapsia. Mun lapsi oli sairas kun syntyi ja koliikkilapsi myös, eikä nukkunut yhtään yötä kunnolla ekoina vuosina. En edes halua ajatella miten olisin jaksanut töissä, kun lapsi itki öisin ja päivät oli väsynyt. Koen että se aika oli mahdollisimman helppoa KOSKA olin kotona! Mutta entäs jos en olisikaan voinut jäädä kotiin? Olisin valvonut yöt ja joutunut sairastelukierteeseen itsekin, stressaantunut ja todennäköisesti joutunut jäämään töistä pois jatkuvasti.

Joten ihan oikeasti, älkää keksikö selityksiä sille että kotiäitiys on jotain kamalan paljon rankempaa mitä työssä käyvällä äidillä... ihan sympatiat menee kyllä niiden äitien puolelle jotka palaavat äitiysloman jälkeen töihin ja ahkerasti jaksavat kantaa korttaan kekoon yhteiskunnan eteen ja ennenkaikkea näyttävät lapsilleen esimerkkiä, että naisen ei tarvitse jumahtaa kotiin. Ei se työhön meno tarkoita ettei lasten kanssa tehdä ja harrasteta, arki saa ihan erilaisen rytmin.

[/quote]

Ero on siinä, että kotiäiti kasvattaa lapsensa itse. Hän tekee kasvatustyötä, jonka voi myös ulkoistaa päiväkodille ja koululle suureksi osaksi. :)

Arvostan aivan yhtä paljon koti- ja uraäitejä. Ja monet tuntemani uraäidit ovat entisiä kotiäitejä. 

Kotiäitien haukkuminen on naisvihamielistä. 

[/quote]

Tuo viimeinen lause ei pidä paikkaansa. Kotiäitien haukkuminen on kotiäitivihamielistä eikä koske kaikkia naisia, sillä kaikki naiset eivät jää kotiäideiksi. Oma äitini oli kotiäiti, ja toivon että hän olisi elänyt myös itselleen. Isoäitini oli maatilan emäntä ja kotiäiti, se oli hänen työnsä koska lasten lisäksi oli se maatila. Oman äitini työ oli olla kotona ja nyt kun olemme aikuisia, hän toimii hoitopaikkana sisarusteni lapsille. Se oli vielä jotenkin ymmärrettävää 70-80 luvulla, suurin osa kavereitteni äideistä oli kotona. Mutta kyllä se maailma on muuttunut sen verran paljon että naisvihamielisempää se on nykyisin jäädä kotiin lasten kansa, ja näyttää heille esimerkkiä että meillä on täällä kyllä ilmainen koulutus jonne monen muun maan tytöt tulisivat ilomielin päästäkseen töihin, mutta meidän tyttäretpä ne eivät tahdo kouluttautua vaan jäädä kotiin. Ymmärrättekö, miten suurta vahinkoa tänä päivänä teette kun jäättä kotiin vuosikausiksi?? Käyttäkää nyt mahdollisuutta kouluttautua, meillä ei ole luokkaeroja sillä jokainen saa Suomessa koulutuksen ja työpaikan! Mutta ei haluta. Halutaan helppoa elämää kotona ja tuet juoksee.

Uskon että löytäisin aika helposti muualta maailmasta tyttölapsia jotka vaihtaisivat vaikka sen kotiäitinsä koulutuspaikkaan Suomessa, sillä he ymmärtävät koulutuksen arvon koska se ei ole tullut heille annettuna. Suomessa ollaan niin hemmoteltuja.

Kylläpä naiset on taas toisille naisille kateellisia ja katkeria. Kotiäiti on ihan yhtä arvostettavaa hommaa kuin mikä tahansa muukin. Mutta kun naiset eivät arvosta itseään eikä omia hommiaan niin tämmöst se sitten on.

HEI KAIKKI..onko täällä ketjua missä neuvotaan viisaan nettikirjoittelun alkeita? Lähinnä tuota toisten viestien lainaamista, älkää lainatko aina koko roskaa vaan esim. viimeinen viesti. Tulee ihan turhaan noita todella pitkiä lainauksia mitä tuossa yläpuolella on nähtävissä ja ketjun lukeminen on pyllystä..

Onpas se huvittavaa, hihi.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 08:24"]

Kylläpä naiset on taas toisille naisille kateellisia ja katkeria. Kotiäiti on ihan yhtä arvostettavaa hommaa kuin mikä tahansa muukin. Mutta kun naiset eivät arvosta itseään eikä omia hommiaan niin tämmöst se sitten on.

[/quote]

Kateellista ja katkeraa. Kuka kenelle katkera? Kateellinen siitä kun Facebookissa lukee että työnantajana Veeti Pallero ja urana on kotiäiti elämän korkea koulussa? Vai työssäkäyvä äiti kateellinen kotiäidille jonka elämän korkea koulusta valmistutaan kun Veeti Pallero täyttää 18v? Voi sitä koti äitiä. Kaikki kateellisia!

Ja voi uraäitiä. Kotiäidit kadehtii. Kukaan ei kadehdi ketään, mutta ymmärrän kyllä että työssä käyvää äitiä kuvottaa ne naiset jotka eivät arvosta itseään tarpeeksi, että hankkisivat omankin elämän. Ai niin vai onko omaa elämää se että käydään naapurin akateemisten kotiäitien kanssa vaunulenkillä tai pumpissa?

Jos on niin anteeks saatana.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 18:06"]

Itsellä ei lue työpaikka-kohdassa mitään, vaikka töissä olenkin. Ei kiinnosta levitellä työpaikkatietojani puolitutuille.

Enkä myöskään ymmärrä miksi helkkarissa joku kirjoittaa siihen kohtaan kotiäiti.

[/quote]

Minulla ei ainakaan ole facebookissa yhtään puolituttua kaverina. Kyllä ne kaikki on ihan oikeita kavereita. Toisten kans on enemmän tekemisissä ja toisten kans harvemmin. Mutta tietoisesti olen valinnut kavereikseni vain sellaisia joille haluan kertoa elämästäni sen mitä siellä kerron. Olenkin varmasti himokyttääjien mielestä paska ihminen kun kaverilistallani on vain 100 henkilöä.