Ohoh. 2v muskarissa kukaan ei osannut puhua!

Niin ne on lapset erilaisia. Omani aloittivat  puhumisen 1-vuotiaina ja 1,5-vuotiaina puhuivat jo lauseita. Kummipoika kohta 3-v. taas ei puhu vielä viittä sanaa enempää. Ja ihan normaaleja lapsia kaikki.

Mun lapset on kotona puhuneet ja laulaneet todella hyvin 2 vuotiaana. Muskarissa, neuvolassa jne ovat olleet lähes mykkiä.

Btw mun mies ei ole 2v puhunut vielä sanaakaan. On korkeasti koulutettu alansa huippuosaaja joten mitä väliä.

Meillä ihan samassa perheessä hätäsin sanoi ekat sanansa 10kk iässä ja puhui lauseita 1,5-vuotiaana ja hitain päästi suustaan ekan ymmärrettävän sanan 1,5-vuotiaana ja lauseita aloitellessaan oli liki 3-vuotias. 

Yks lapsista ei suostunut puhua pukahtamaan sanaakaan vieraassa paikassa ennen 4 vuoden ikää... ja senkin jälkeen hyvin vähän.

Olisin minäkin yllättynyt. Sitä helposti luulee että muutkin lapset osaa puhua kun omat ovat varhaisia puhujia.

Muistutus siitä että jokainen kehittyy omaan tahtiinsa. Uskon omalla ja miehen puheliaisuudella olleen vaikutusta omien varhaiseen puheenkehitykseen.

Mietitäänpä niitä lapsia joiden vanhempi/vanhemmat eivät kommunikoi keskenään eikä juuri lapsensakaan kanssa miten lapsi voisi oppia puhumaan.

Itse olen puhellut lapsille jo raskausaikana kertoillen mitä teen yms. Lapsen synnyttyä olen aina puhunut heille hoitotilanteissa ja ottanut kontaktia, vuorovaikutus on syntynyt helposti. 

On aika yllättävää, että on sattunut tuollainen ryhmä, jossa on vain yksi aikaisin puhumaan oppinut. Oletko varma, että eivät osaa puhua, vai teitkö tämän päätelmän siitä, että olivat hiljaa ensimmäisen muskarikerran ajan?

Jos olivat ujouttaan hiljaa?

Todella typerää ajatella noinkin, että lapsen varhainen puheenkehitys olisi vanhempien "ansiota". Toki se on lapselle duksi, että hänelle pienestä alkaen puhutaan, eihän puhetta muuten voi oppia. Mutta yhtä lailla jos lapsella on puheessa viivästystä, ei siihen auta vaikka kuinka loruttelisi ja laulaisi päällään seisten, tai vastaavasti, jos lapsi on oppiakseen aikaisin puhumaan, hän myös oppii, vaikka virikkeet kotona siihen olisivat vähäisetkin. Puhun omasta kokemuksesta.

Meillä lapsella on viivästynyt puheenkehitys, nyt 2 v 2 kk ikäisenä puhuu noin viisi sanaa. Puheterapeutilla on käyty ja todettu, ettei mitään suurempaa tuen tarvetta toistaiseksi ole, koska kehitys on muuten edennyt täysin ikätasoisesti (myös kommunikointi ja vuorovaikutus muuten, esim. osoittelu, ääntely, vuorovaikutteinen leikki, katsekontakti, ym.), puhetta vain ei vielä tule, vaan se on koko ajan edennyt ikätasoon nähden jäljessä (ei jokellellut vauvana ym). 

Ja arvatkaapa vaan, kuinka turhauttavilta tuntuvat neuvolan naikkosten kehotukset, että lukekaa kirjoja, nimetkää esineitä, jutelkaa lapselle, laulakaa, lorutelkaa, riimitelkää, kertokaa mitä teette esim, pukemistilanteissa jne jne jne. Minä olen laulanut ja leikkinyt lapseni kanssa varmasti enemmän kuin keskovertoäiti siitä lähtien kun lapseni oli pieni vauva, jo siitä asti oikeastaan kun hän oli vielä vatsan sisällä, ja mieheni kanssa kotona puhumme toisillemme hyvin paljon, taatusti enemmän kuin kesivertopariskunta. Että joo, se niistä "nimeättekö lapselle esineitä ja asioita" -kysymyksistä. Ei nimetä ei, ihan hipihiljaa ollaan kaiket päivät...

Mutta lapseni on rakkain meille tällaisena. En usko että hän mykäksi jää, kaikki aikanaan. Suo sinäkin näille ihmettelemillesi lapsille kaikki rauha kehittyä omaan tahtiinsa ja ole iloinen oman lapsesi kehityksestä. 

No osaavat ne muutkin puhua, normaali 2-v. tarkkailee useamman kerran muskarissa ennen kuin äityy puhumaan. Teillä luultavasti paitsi paljon puhuva myös tavanomaista vilkkaampi lapsi.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 11:01"]

Jos olivat ujouttaan hiljaa?

[/quote]

Varmasti tuota, meillä ainakin lapsi vierastaa niin paljon, ettei juuri vieraille heippoja kummempia sano...

Kuka idiootti oikeasti luulee, ettei lapset osaa puhua, jos ovat hiljaa?? Taitaa olla jollain taas ihme-esikoinen, jonka erikoisuutta kaikille kehuskellaan pitkin naapurustoja "muskarissa ei kukaan muu osannut..." plaa plaa

Osaamattomuuden sijaan minäkin veikkaisin, että osa on varmasti hitaasti lämpiäviä. Meilläkin 2v 6kk tyttö, joka on vieraassa seurassa usein ihan hiljaa. Uudet tuttavuudet saattavat useamman tapaamisen jälkeen vasta todeta, että "ai, teidän tyttö puhuukin noin hyvin, mä luulin ettei hän vielä osaa..."

Ilmoittauduitteko vahingossa erityislasten ryhmään?

Siis kertoivatko kaikki muut äidit/isät, että lapset eivät osaa puhua? Vai oliko tuo puhumattomuss oma havaintosi?

On aika yleistä, ettei muskarissa paljon omia juttuja puhuta. Ehkä muilla lapsilla vain oli käytöstavat ja seurasivat opetusta. Omasi sitten häiritsi vain muita :(

Minulla on kolme poikaa. Kaikki ovat puhuneet 2-vuotiaina, mutta eivät todellakaan vieraiden seurassa. Eivät kuitenkaan vanhemmiten mitenkään epätavallisen ujoja ole.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 11:03"]

Todella typerää ajatella noinkin, että lapsen varhainen puheenkehitys olisi vanhempien "ansiota". Toki se on lapselle duksi, että hänelle pienestä alkaen puhutaan, eihän puhetta muuten voi oppia. Mutta yhtä lailla jos lapsella on puheessa viivästystä, ei siihen auta vaikka kuinka loruttelisi ja laulaisi päällään seisten, tai vastaavasti, jos lapsi on oppiakseen aikaisin puhumaan, hän myös oppii, vaikka virikkeet kotona siihen olisivat vähäisetkin. Puhun omasta kokemuksesta.

Meillä lapsella on viivästynyt puheenkehitys, nyt 2 v 2 kk ikäisenä puhuu noin viisi sanaa. Puheterapeutilla on käyty ja todettu, ettei mitään suurempaa tuen tarvetta toistaiseksi ole, koska kehitys on muuten edennyt täysin ikätasoisesti (myös kommunikointi ja vuorovaikutus muuten, esim. osoittelu, ääntely, vuorovaikutteinen leikki, katsekontakti, ym.), puhetta vain ei vielä tule, vaan se on koko ajan edennyt ikätasoon nähden jäljessä (ei jokellellut vauvana ym). 

Ja arvatkaapa vaan, kuinka turhauttavilta tuntuvat neuvolan naikkosten kehotukset, että lukekaa kirjoja, nimetkää esineitä, jutelkaa lapselle, laulakaa, lorutelkaa, riimitelkää, kertokaa mitä teette esim, pukemistilanteissa jne jne jne. Minä olen laulanut ja leikkinyt lapseni kanssa varmasti enemmän kuin keskovertoäiti siitä lähtien kun lapseni oli pieni vauva, jo siitä asti oikeastaan kun hän oli vielä vatsan sisällä, ja mieheni kanssa kotona puhumme toisillemme hyvin paljon, taatusti enemmän kuin kesivertopariskunta. Että joo, se niistä "nimeättekö lapselle esineitä ja asioita" -kysymyksistä. Ei nimetä ei, ihan hipihiljaa ollaan kaiket päivät...

Mutta lapseni on rakkain meille tällaisena. En usko että hän mykäksi jää, kaikki aikanaan. Suo sinäkin näille ihmettelemillesi lapsille kaikki rauha kehittyä omaan tahtiinsa ja ole iloinen oman lapsesi kehityksestä. 

[/quote]

Ihan totta. Meidän tuttavaperheessä esikoinen 1,5-vuotiaana puhua pajatti 3-4 sanan lauseita. Saman perheen nuorempi lapsi sai 3-vuotiaana lähetteen puheterapiaan kun puhui vain yksi sana kerrallaan ja muutenkin sanavarasto oli ikätasoaan selkeästi jäljessä. Puhui tyyliin maito, heippa jne. Kävivät kerran ja puheterapeutti käski tulla puolen vuoden kuluttua uudestaan jos ei ole puhe lisääntynyt. Ei tarvinnut käydä kun puhetta yht'äkkiä ryöpsähti tulemaan.

Niin se vaan on että lapset kehittyy omaa tahtiaan.

Mun poika on osannut puhua tosi pienestä tosi hyvin, kaikki äänteet on, sanavarasto laaja vieläpä kahdella kielellä. Ja on verbaalinen, 3-vuotiaana oppi jo lukemaankin. Mutta on kertakaikkiaan sen luontoinen, että ei vieraille juuri juttele, ja jos niin hyvin lyhyesti ja töksäytellen. Muistan muskarissakin 1-2-vuotiaana kuinka ei koskaan vastannut opelle mitään tai jos vastasi, niin jollain ihme äännähdyksellä tai nyökkäyksellä. Kyllä varmasti muut ajatteli, ettei poika osaa puhua, mutta mitä väliä.

Samainen muuten ei päiväkodissakaan puhunut ekaan vuoteen juuri mitään, leikki kyllä muiden kanssa ja sai asiansa hoidettua, mutta mitään ylimääräistä ei rupatellut. Olin itsekin lapsena hitusen samaa sorttia ja ihan normaali musta tuli, jopa puhetyöläinen (ope).