Koiraihmiset - miten "arki muuttui" toisen koiran myötä?

Ensimmäinen taantui pennun tasolle, mutta kyllä se siitä. Kolmatta en suosittele..

Kannatti. Koira on koiran paras kaveri.

Arki muuttui lähinnä pentuaikana, kun piti käydä koulutuksessa jne. Meillä on kaksi pientä koiraa, joten noita on helppo kuljettaa ja ulkoiluttaa. Käymme myös paljon metsälenkeillä, missä saavat olla vapaina. Ei hihnat sotkeennu.

Ei muuttunut muuta kuin pikkupentuaikana sen osalta, että aikuinen ja pentu lenkitettiin erikseen. Myöhemmin sitten aina yhdessä. Kaksi koiraa menee siinä missä yksikin.

Ei todellakaan kaduttanut, kuten joku sanoi, koira on koiran paras kaveri. 

Kuule, jos sinun täytyy sitä täällä kysellä, niin älä osta toista koiraa.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2014 klo 00:58"]

Kuule, jos sinun täytyy sitä täällä kysellä, niin älä osta toista koiraa.

[/quote]

Miksi? Minusta taas on vastuullista puuhaa kuulostella kokemuksia ennen toisen koiran hankintaa jos ei ole asiasta kokemusta.

Helpottui. Koirat viihdyttävät ja leikittävät toisiaan, ihmisen ei tarvitse niin paljoa. Meillä myös pentu on ihan itsestään oppinut hyvät tavat vanhemmalta, ei sitä ole kauheasti ihmisten tarvinnut mitenkään kouluttaa edes. 

Kaksi koiraa on lauma eli kannattaa kouluttaa myös se nuorempi hyvin, tottelemaan isäntää eikä vaan seuraamaan sitä vanhempaa.

Ja varsinkin uroksilla laumassa on aina hierarkia. Jompikumpi on johtaja ja siitä johtajuudesta voi tulla katkeriakin taistoja.

Meillä on kolme koiraa ja kaksi nuorempaa lyöttäytyy yhteen ja yrittää häätää vanhinta laumasta. Kaksi nuorinta kyllä hyötyy toisistaan, koska aina on leikkikaveri 24/7. Mutta ikäeroa ei saisi olla kovin paljon, jotta tuo hyöty saadaan. Meillä on vuosi.

Anteeksi, 8, hipaisunäppäilin alapeukun vaikkei ollut tarkoitus, asiaa kirjoitat!

Meillä kasvattaja sanoi, että 2 vuotta olisi soipva ikäero?

EHkä hän aattelee, että silloin se vanhempi on kunnolla aikuinen? En tiedä. Mulla on ollut jo kaksi kertaa tällainen vuoden ikäero ja on toiminut hyvin. Nykyiset nuoret on nyt 2 ja 1. Rotu on kääpiösnautseri, mikä on sellainen laumakoira. Ja helppo kouluttaa. Ehkä muut rodut on haastavampia? 8

Meillä toinen koira sujahti elämään mukavasti. Ensimmäinen oli uros ja toinen narttu, joka tuli aikuisena, keskikokoisia molemmat. Sen jälkeen perheessä olivat selkeämmin koirat ja ihmiset, eli laumalta jo tuntui.

Kolmannen koiran (tuli myös aikuisena) jälkeen koirat olivat LAUMA. Neljäs tuli meille vain kesäksi ja tuota kesää muistelen vieläkin kylmä hiki otsalla. Osaltaan ehkä siksi, että neljäs (iäkäs jo) oli lähes kuuro ja sokea ja hirmuisen itsepäinen.

Neljän koiran kesän jälkeen aika on jättänyt noista karvakuonoista ja pikkulapsivaiheessa tehtiin päätös yhden koiran politiikasta. Sekin otettiin pentuna, eikä tällä kertaa resque-tapausta.

Hirmuisen helppoa on yksikoirainen elämä :)

12 jatkaa vielä:

Lähipiirissä olen nähnyt katastrofiin päättyneitä toisen koiran hankkimisia. Esim. kaksi narttua ovat tapelleet henkihieveriin.

Pienillä koirilla ja vastakkaisilla sukupuolilla kaksi saattaa mennä siinä kuin yksikin, mutta kyllä pitää varautua siihen, että lisähommia tulee.

Mulla eka kaksikko oli narttuja, nämä nykyiset on uroksia. Ei ole ollut ongelmia. Nyt mulla on myös 13-vuotias sairas pappakoira ja sille nämä nuoret ovat julmia.

Onneksi pappa kulkee minun matkassani, eikä koirien tarvitse olla keskenään yksin.

Eli kovin isolla ikäerolla ei kannata ottaa! Koska silloin sita sairasta vanhusta aletaan häätää laumasta.

8

Kaksi vuotta vähintään ikäeroa, että eka on ehtinyt aikuisen tavoille.

Toinen koira oli tosi paljon helpompi, kun se vanhempi koira "koulutti" pennun. Ei tarvinnut ihmisten olla purtavina ja rankaisevina tekijöinä. 2-vuotias narttu pisti urospennun kuosiin aivan taivaanlahjana. Ekat puoli vuotta antoi pentulisenssillä tämän riekkua kaulanahassa ja vain kelli alla, sitten alkoi komennus, ettei täällä penikat sentään silmille pompi. Uroksesta kasvoi näin tosi helppo tapaus

No meillä on kyllä nämä vanhemmat koirat olleet kuosissa jo yksivuotiaina. Ja mulle vakuuteltiin, että koska tää nykyinen 2-vuotias haukkuu vähän, se nuorempi ottaa mallia, eikä myöskään hauku. Paskat. On haukkuherkkä, koska sattuu olemaan haukkuherkkä. Toinen koira ei vaikuta suuntaan eikä toiseen.

8

Koira sai ystävän ja seuraa, joten hänen elämänlaatunsa varmasti parani. Nuorempi koira jopa pitää vanhempaa vireämpänä, kun haastaa tätä leikkimään ja painimaan.

Isojen koirien kanssa hoitoon saaminen vaikeutui - kahta koiraa ei kuka tahansa ota viikonlopuksi tai viikoksi hoitoon. Onneksi meillä on yksi hoitopaikka, joka käytettävissä tarvittaessa.

Täällä maalla ulkoilemme usein luonnossa niin, että koirat saa olla vapaana. Narussa kävelyttäminen kahden kanssa on hankalampaa kuin yhden kanssa.

Karvaa tule kaksin verroin, mutta en tiedä haittaako se, samalla siivouksella siivoaa yhden tai kahden koiran karvat.

Meillä on ollut vuosien mittaan kolme kertaa kahden koiran "pareja" (nykyisellä koirallamme oli ensin "isosisko ja nyt "pikkusisko"). Kaksi koiraa ei mielestäni mene siinä missä yksi, mutta toisaalta minusta kadesta on paljon enemmän iloa kuin yhdestä. 

Kolmesta omistamastamme koiraparista kaksi ovat olleet täydellisen hyviä pareja, eli parhaat ystävät/"sisarukset". On ihanaa seurata niiden puuhailuja ja leikkejä ja sitä miten ne opettavat toisiaan. Ensimmäisellä koiraparilamme oli jonkin verran ottelua johtajuudesta, muttei kumminkaan mitään vakavaa.

Minäkin olen kuullut tuon kahden vuoden ikäerosuosituksen. Mutta meillä lyhyempi ikäero on toiminut paremmin, kumpikin koira hyötyy kun kaverikin on leikkiväisessä iässä. Eikä vanhemman tarvitse hermostua, kun toinen on koko ajan hakemassa leikkeihin. Jotkut ottavat pennun ensimmäisen koiran vanhetessa. Tämän järkevyys on varmaan tapauskohtaista. Meidän ensimmäisen koiraparin nuorempi osapuoli eli tosi vanhaksi. Vaikka meillä oli hillitön pentukuume, emme ottaneet pentua sen elinaikana, koska tiesimme, että se olisi ollut koirallemme ikävä järkytys. Mutta on myös hyvin seurallisia vanhempia koiria, jokainen tuntee itse parhaiten ikääntyvän koiransa.

Meillä on ollut sekä kaksi pientä koiraa että pieni + iso koira. Kaksi samankokoista oli mielestäni helpompi yhdistelmä, mutta ison + pienen kanssa on tosi hauksaa. Kun koirilla onenemmän koko- ja luonne-eroja, ainakin meillä ne ovat olleet yhdessä tosi mutkattomasti, eikä ole näkynyt pienintäkään viitettä johtajuuden ym. asioiden setvimisestä. On myös tosi kivaa omistaa kaksi aika erilaista koiraa, jotenkin näkee niiden omimmat ominaisuudet tosi selkeästi. On myös ihanaa katsella kun pieni ja iso nukkuvat kylki kyljessä tai vaikka pelaavat palloa yhdessä. Mutta varsinkin alussa hihnassa kävely on välillä vaikeaa, omistaja on välillä ihan hiki hatussa lenkillä. Samoin joudumme ruokkimaan koirat eri huoneessa pelkästään sen vuoksi, että muuten ahneempi yksilö söisi pienemmänkin ruuat. Mitään riitaa niille ei tulisi, mutta kokoerosta johtuen tässä saa tarkasti vahtia, että molemmat saavat sopivan määrän ruokaa, liikuntaa, hellyyttä ja koulutusta.

Ihan oman kokemukseni perusteella sanon, että meillä vuoden ikäero on toiminut paremmin kuin kahden vuoden ikäero. Ja vaikka en uskaltaisi suositella muutaman kuukauden ikäeroa kenellekkään, meillä se on ollut mahtava järjestely (johon päädyttiin sattumusten kautta). Paljon työtä siinä kyllä on aluksi.

Tässä miinuksia ja plussia kun vertaa yhden ja kahde koiran omistamista:

miinukset:

-Enemmän hommaa, pitää oikeasti kouluttaa, hoitaa ja ruokkia kaksi koiraa. Ja yleensä se toinen koira tuppaa mukaan hankaloittamaan esimerkiksi hoitotoimenpiteitä.

-Kulut kaksinkertaistuvat. Molemmat tarvitsevat omat ruuat, rokotukset, lääkkeet, tarvikkeet. Varsinkin eläinlääkärikulut voivat olla jo yhden kanssa yllättävät.

-Lenkilläkin pitää tsempata vähän enemmän. Ovatko molemmat tehneet tarpeensa, menevätkö hihnat sekaisin, jos pitää koiria vapaana, täytyy olla kaksinkertaisen valpas, on hankalampi kouluttaa koiraa lenkin lomassa, koska toinen tohottaa siinä mukana.

-Lasten voi olla hankalampaa pärjätä kahden koiran kanssa ulkona.

-Kaksi vie enemmän tilaa esim. autossa.

Plussia:

-Enemmän iloa.

-Ihanaa kun koiralla on oma kaveri. On yllättävän suloista seurata koirien kiintymssuhteen muodostumista ja niiden yhteisiä puuhia. Tämä oikeastaan on se juttu, miksi kasi koiraa on niin ihana asia. Suosittelen lämpimästi.

-Kun kotona on jo yksi koira, ei toinen koira tee elämänmuutosta perusasioihin. Jo yksikin koira sitoo kotiin, on joka tapaukessa ulkoiltava vähintään kolee kertaa päivässä, karvaa + kuraa on lattiolla joka tapauksessa jonkin verran,  on jotenkin mukavampi jättää koira yksin kotiin kun sille jää koirakaveri.

-Koulutus ja koirien kanssa puuhaaminen on ehkä vähän haastavapaa kahden kanssa, mutta toisaalta se on hirveän mukavaakin, saa itsekin oppia ja oivaltaa.

-Kotona on kaksi paijattavaa enemmän, kiva juttu varsinkin jos perheenjäseniäkin on enemmän.

-Jos jonakin päivänä lenkit jäävät pakon edessä vähän liian lyhyiksi, parhaassa tapauksessa koirat voivat puuhata toistensa kanssa ja purkaa silti energiaa. Mutta kyse on tietenkin poikkeustapaukesta, eikä ehkä edes mainitsemisen arvoista.

-Jos ensimmäinen koira on hyvin koulutettu, toinen koira ottaa siltäkin oppia (sama tietty toimii toisinkin päin).

-On helpompi houkutella teinejäkin lenkille, kun sekä vanhemmalle että lapselle/nuorelle on oma talutettava. Mutenkin voi sopia, että lapsi ottaa enemmän vastuuta toisesta koirasta. Sitten jos on kokeita tms. esteitä, ei ole niin harmittavaa, vaikka vanhempana huolehtii yhden sijasta kahdesta koirasta. (meillä esim teini välillä ulkoiluttaa toista koiraa ystävänsä + tämän koiran kanssa).

-Tätä ei voi faktoilla selittää: mutta on se vaan niin mukavaa kun jaloissa pyörii kaksi koiraa.

Eipä se arki juurikaan muuttunut. Meillä toinen koirista keskikokoinen ja toinen pieni, joten lenkittäminenkin onnistuu yhtämatkaa. 

Ainoastaan silloin, kun tarvitsee koirille hoitoa olisi ehkä helpompi, jos koiria olisi vain yksi.

Mutta koira on toisen koiran paras kaveri, kyllä ne vaan toisistaan niin paljon näyttävät tykkäävän. Tästä eteen päin luulisin omistavani aina koiria kaksin kappalein:)

Kyllä kannatti. 

Kahta kuitenkin vielä lenkittää kerralla ja jos vaan voi päästää vapaaksi niin paljon niistä on seuraa toisilleen, ja saa tarvittaessa nopeasti liikutettua kun leikkivät keskenään. 

Kolmen kanssa on haastavampaa, lenkitän mieluiten kahdessa erässä ja syövätkin jo näkyvästi enemmän.