Kansallinen ylpeytemme, glamourtähti Joleene tilittää jälleen

Käyttäjältä Johanna Tukiainen

21.01.2014 20:49

Ennen traagista tapahtumaamme perheessämme olin juttelemassa yhdessä äitini kanssa joidenkin sosiaaliviranomaisten, lääkäreiden ja psykologien kanssa. Yksi heistä jolla oli suuri kultainen risti kaulassaan, kysyi minulta, että miten ihmeessä jaksan kaiken keskellä (tämä oli siis ennen Julian menehtymistä.) Vastasin, että musiikin, matkustelun, perheeni tuen ja Jumalan rakkauden lisäksi minulle on suorastaan henkireikä työni, eli keikkailut ympäri Suomea, sekä omat suloiset eläimeni, joiden puolesta olen joutunut usein taistelemaan ja makselemaan vaikka mitä maksuja. Ja nyt täytyy ottaa huomioon, että olen täysin yksin näiden taisteluiden keskellä.

En maksaisi 700e juristipalkkioita, 3000e jotta saan koirat pois häkeistä ja 2400e Nassun tassujen leikkauksesta, elleivät he olisi minulle tärkeitä. Nyt monet ihmiset eivät näytä ymmärtävän, että jos ihmiseltä viedään eläimet pois, se voi ihan tosissaan johtaa itsemurhaan.
Suomi on muutenkin jo itsemurhatilastojen ja alkoholismin kärkimaita ja inhoan tekopyhyyttä.

Haluankin kysyä, kumpi on tärkeämpää loppupeleissä: Ihmisen vai eläimen henki?
Olen saanut jo useita kirjallisia todisteita eri viranomaisilta, että olen hyvin rakastava ja hyvä eläintenhoitaja, he ovat hyvin ruokittuja jne. ja saavat kokoajan seuraa (enemmän kuin ne ihmiset antavat jotka tekevät 8-10 tunnun työpäiviä, minun eläimeni ovat saaneet seuraa ihan kokoajan.)

Äitini ei valitettavasti näytä ymmärtävän tätä tilannetta. Sanon taas uudelleen, että minua ei voi ostaa rahalla. Rakkauttani ei voi ostaa rahalla. Eikö se riitä että rakas siskoni viedään pois ihan liian aikaisin????? Pitääkö minulta viedä myös kaikki muu, mitä rakastan?? En pidä kaikkia eläimiäni jatkossa ihan sen takia että heitä on niin paljon, ja tottakai haluan jokaiselle rakastavan kodin. Mutta se pitää olla omistajan päätettävissä, mitä esim. tuollaiselle tilanteelle tehdään, eikä kenenkään muun! Olen lukenut ihan kauhulla myös Suomessa tapahtuvia laittomia huostaanottoja viranomaisten puolesta. Huostaanottoja siis lasten osalta, jotka ehdottomasti kuuluvat vanhempiensa luokse, elleivät ole hengenvaarassa, pahoinpitelyn kohteita jne. Ja minulle on turha tehdä kiusaa, että eläimiä yritettäisiin kokoajan viedä, sillä hankin sitämukaa kokoajan uusia. Mutta se on turhaa, sillä rakastan omia koiriani nyt, enkä heistä luovu.

Julian hautajaiset olivat hyvin kaunis, intiimi ja rauhallinen tilaisuus. Olin valmistellut pitkän hautajaispuheen kirkon jälkeiseen tilaisuuteen ja pyrin kertomaan siinä kaiken ihanan mitä Juliasta muistan. Myös isämme Markun hautajaispuhe oli ihan hirveän kaunis, se tuli niin suoraan sydämestä ja näin että kaikki vieraat itkivät sen puheen aikana.

Kiitos kauniista kukistanne, kynttilöistä haudalle, kiitos ihanista osaanotoistanne ja lukuisista emaileista joita olen saanut! Valitettavasti en ehdi vastaamaan kaikkiin, mutta luen kyllä kaiken.
Kuten aiemmin kirjoitin, vastaan lähinnä vain asiallisiin ja kauniisiin osaanottoihin, tällaisessa tilanteessa on täysin SAIRASTA alkaa pilkkaamaan menehtynyttä kaunotarta tai syyttää minua hänen kuolemastaan. Jumala tiesi hänen päivänsä ennalta.

Kuten Aki Sirkesalo laulaa kappaleessaan: AMEN JA HALLELUJA.

Johanna Tukiainen